Remontoinnista, osa 1/ei tää työmaa lopu ikinä

No niin, no niin. Voitte tyyntyä. Lukuisten kyselyiden (=yhden kyselyn) jälkeen olen "bäkissä", eli takaisin, ainakin hetkellisesti. Kävi vain niin, että tuli vähän kiire ja laiskuus yhtaikaa, mikä on harvinaisen huono yhdistelmä blogin pitkäaikaisen ylläpidon kannalta. Missä sitä on sitten viime kuukaudet tullut luuhattua? Lyhyt vastaus: en kerro. Pitkä vastaus: kerron seuraavassa tekstissä, mutta ensi hätään ainakin remonttia.

Remontoinnissa on hyviä puolia, kuten vaikkapa omilla käsillä tekeminen, asunnon muuntaminen vähän fiksumman näköiseksi ja ehkä pieni arvonkin nousu. Onhan kuitenkin uusi valkoinen maalipinta käytännössä aina vähän parempi kuin vanha valkoinen maalipinta. Mutta löytyy niitä huonoja puoliakin, kuten vaikkapa se, että remontti on pakko tehdä loppuun, jos sen erehtyy kerran aloittamaan.

Vaikka voihan sitä aina yrittää tähdätä moderniin loft-tyyliin.

Ja oman remontin aloittaminenhan onnistui varsin hyvin. Tapetit lähtivät seinästä kuin hauki rannasta. Lattialistat oli joku fiksu liimannut seinään kiinni, mutta ei se mitään. Nekin lähtivät vähän sorkkaraudalla hivuttamalla kuin hauki rannasta. Rahatkin hävisivät kuin kalaeläin rantavesistöstä, kun piti koko ajan jotain pientä työkalua hankkia.

Sitten paikkojen ja pankkitilin räjäyttämisen jälkeen iskikin se vähän vaikeampi vaihe. Vaihe, jossa pitäisi alkaa oikeasti tekemään jotain. Ensimmäinen tehtävä kävi onneksi pian selväksi: lasikuitutapetin päälle uuden tapetin vetäminen. Helppoa. Periaatteessa. Jokainen remontti-idea käy kuitenkin suunnilleen seuraavanlaisen "kokemuksen" läpi:

1. Idean suunnittelu
2. Viikkojen vitkuttelu
3. Idean vaihtaminen ja kohtaan 1 palaaminen

Eli aluksi valitaan tapetti. Sitten päätetään, että ei tapetoidakaan, vaan tasoitetaan ja maalataan.

Youtube-videoissa kaikki nimittäin näyttää helpolta. Eihän se ole kuin nakata telalla tasoite seinään, pikkuisen lastalla vedellä päältä ja lopulta maalata uskomattoman tasainen pinta. Paitsi jos ostaa väärää tasoitetta, joka on niin tanakkaa settiä, että siihen ei uppoa ei tela, kuuma veitsi tai Titanic. Siinä sitten lätkitään viskositeetiltaan muovailuvahaa muistuttavaa ainetta seinään ja toivotaan, että se asettuu ja suunnilleen tasaisesti.

Ihan hyvältä se näyttää kun laittaa silmät kiinni.

Ja kuten niiden ala-asteikäisenä puuhattujen muovailuvahaveistosten kanssa, ei jälki aikuisena puuhatun seinänkään parissa ihan täyttä priimaa ole. Aikoinaan sitä ei vain itse huomannut, mutta nyt huomaa. Viikon ajan voi hioa, tasoittaa ja toivoa parasta, mutta ainoa keino, jolla homma lopulta etenee, on lakata toivomasta ja antaa periksi. Kyllä ne murkulat pohjamaali sitten peittää.

Paitsi että ei peitä. Viikon ajan voi maalata, maalata uutta kerrosta ja toivoa parasta, mutta ainoa keino, jolla homma lopulta etenee, on lakata toivomasta ja antaa periksi. Kyllä ne kolot pintamaali sitten peittää.

Paitsi että ei peitä. Lopulta ainoa asia, joka estää aloittamasta alusta ja hiomasta, tasoittamasta, maalaamasta pohjamaalia, maalaamasta toista kerrosta pohjamaalia, odottamasta kuivumista, maalaamasta pintamaalia ja toivomasta parasta, on se fakta, että huoneesta jäljellä on vielä kolme muutakin seinää, ja joskus haluaisi elää normaaliakin elämää.

Eli remontti jatkuu. Mutta miten jatkossa sitten blogin kanssa? Vauhti pysynee edelleen hitaana, mutta toivottavasti jatkossa ei nyt ihan tyhjiä kuukausia pääsisi tulemaan. Vaikeaa tämä kirjoittaminenkin pitkän tauon jälkeen. Piakkoin toivottavasti ehtii kertomaan muista syksyn/talven kiireistä.