Kesäloman virallinen matkapäiväkirja, osa 2/2

Aikaisemmin tapahtunutta: kirjoitin osan yksi tästä matkapäiväkirjasta.

10.7.2019
Positiivista vähän tiukemmassa matka-aikataulussa on se, että jos yksi kaupunki alkaa kyllästyttää, niin pian pääsee kyllä vaihtamaan maiseman toiseen. Kreikasta matka jatkui bussimatkan muodossa kohti Pohjois-Makedoniaa. Thessalonikista, ja vähän Kreikasta ylipäätänsäkin, jäi loppujen lopuksi kuva hieman ränsistyneenä paikkana, joka elää pääasiassa historiansa voimalla. En aivan ymmärrä maan viehätystä turistikohteena, mutta ehkä olisi pitänyt käydä vähän etelämmässä.

Ihmiset sentään olivat pääasiassa mukavia, bussiaseman lipunmyyjää lukuun ottamatta. Oli kiinnostavaa seurata vierestä, kun joku toinen turisti kysyi tyypiltä jotain, ja kaveri pisti vain tupakaksi mitään vastaamatta. Tai jos erehtyi kysymään jotain englanniksi, niin vastaus oli "go somewhere else". Asiakaspalveluasenne kohdallaan.

Tein kuitenkin työtä käskettyä, ja menin jonnekin muualle. Pohjois-Makedoniaan.

Pohjois-Makedonia on maana vähän harvinaisempi matkakohde, mikä on ehkä hieman outoa. Paikka on kuitenkin paremmassa maineessa kuin se toinen "Pohjois-" alkuinen valtio (nolla mainetta on parempi kuin "hieman negatiivinen" maine). Lisäksi maan lippu jo itsessään on loimottava aurinko, mikä kuulostaa lähtökohtaisesti täydellisen turistikohteen merkiltä.

Kaiketi maassa on nyt myös massia päällä, ja se näkyy. Internet tietää kertoa, että paikkojen remonttiin on "jostain" löytynyt 200-500 miljoonaa Rahaa, mikä näkyy lähinnä keskustassa useina suihkulähteinä, patsaina ja hallintorakennuksina. Toki olisi voinut miettiä, mitä kaikkea muuta olisi tällä summalla saattanut saada, mutta ilmeisesti prioriteettinä on ollut tehdä vaikutus hölmöihin turisteihin.

Vau, "aitoja" pylväitä ja kolmionmuotoisia päätyjä. Tämä on juuri sitä arkkitehtuuria, jota etelänlomalta odotan.

Ja kyllähän se toimi hölmöön turistiin. Oli vakuuttava näky astella aukiolle, joka on päällystetty valkoisella kivetyksellä, jonka keskipisteenä möllöttää reilu 20 metriä korkea Aleksanteri Suuren patsas, joka on koristeltu suihkulähteillä. Toki toisaalta ymmärrän varsin hyvin myös mistä kaupungin saama lisänimi "kitschin pääkaupunki" tulee.

Aleksanteri Suuri taitaa olla Pohjois-Makedonian suurin julkkis, vuosittaista euroviisuedustajaa lukuun ottamatta.

Vardar-joen toisella puolen oli Aleksanterille naapurina nyrkkiään puiva ja huutava patsas. Missään ei kerrottu kuka hän on, mutta aika perusnaapurilta tällä kuvauksella tyyppi kyllä vaikuttaa.

(PS: Googletin mistä tässä on kyse, ilmeisesti heppu on Filippos II, eli Philip II of Macedonia. Todennäköisesti toiseksi suurin julkkis, ainakaan yhdellekään euroviisuedustajalle en kaupungista löytänyt tällaista patsasta.)

Kaupungin lähettyvillä olevan linnan päälle kiivetessä alkoi tuntua, että maan lipussa oli vähän huijattu. Aurinko ei nimittäin aina paistanut, itse asiassa päinvastoin. Erittäin raju sadekuuro pääsi yllättämään hyvin avoimella paikalla. Samana iltana oli tosin juuri taakseni jättämässä Thessalonikissa vähän kovempi raekuuro, joka tappoi kuusi, eli ei se vesisade ja kastuminen ihan niin ikävä asia loppujen lopuksi ollut.

Pete Parkkosen sanoin, "kohta sataa". Mutta erona on se, että täällä sataa vettä.

Äiti Teresan kirkko oli jo ulkopuolelta sen verran hapokas, että sisälle asti ei uskaltanut mennä. Arkkitehti varmaankin olisi kaivannut jonkin sortin siunausta mielelleen. Hieman tuli mieleen Haapaveden kirkko.

Kupolihan tästä puuttuu, eikä Haapavedeltä tiettävästi ole kauheasti julkkispyhimyksiä tullut, mutta vähän samaa hurmoshenkistä kulmien rakentelua on harjoitettu.

Läheisellä kukkulalla oli nähtävissä Pohjois-Makedonian avaruus-/ydinohjelmaan kuuluva raketti, ja jumalattoman iso risti. Ihan vain että pysyy Jeesus koko ajan mielessä, risti nimittäin näkyi aika lailla joka paikkaan.

Illalla söin makkaran.

11.7.2019
Skopjesta löytyy basaari, jolle kuulemma vetää vertoja vain Istanbulin vastaava. Eli jos ei täältä löydy sopivaa piraatti-Guccia, niin ei mistään. Paitsi Istanbulista. Tarjolla olikin kaikkea maan ja taivaan välillä, paprikoista irtonaisiin kaukosäätimiin ja sukista kauppiaiden itse tekemiin kopioihin Makedonialaisista klassikkoelokuvista. Basaarista löytyi myös näppärä löytötavaratoimisto, eli jos edellisenä päivänä oli sattunut häviämään kännykkä tai lompakko taskusta, sai sen täältä varmasti ostettua sopuhintaan takaisin.

Tämä ei ole kuva varsinaisesta basaarista, vaan sen viereisestä kauppakadusta. En uskaltanut ottaa basaarissa kännykkää esille, koska olin nössö äiä ja henkisesti varma, että se vietäisiin kädestäni. Todennäköisesti/toivottavasti turha pelko.

Ilmeisesti rahallakaan ei saa kaikkea, kuten vaikkapa lyhtypylväitä tai sähkömiehiä. Lupaan tarjota viisisataa Makedonian dinaaria sille, joka työntää kielensä ruskean johdon päähän.

Makedonian dinaareista puheen ollen, niiden ulkoasu viehätti omaa silmää. Kyseessä on varmasti myös yksi vaikeimmin löytämistäni valuutoista. Suomesta sitä ei saanut mistään, ja reissun päältäkin löytyi tasan yksi ainoa rahanvaihtotoimisto, joka näitä diilasi. Joutui sitten nostamaan paikan päältä.

Tämän kämpän rustiikkiseen sisustustyyliin oli tuskin satsattu yhtään miljoonaa. Varmaan se voisi silti toimia vielä Airbnb-kämppänä, ainakin jos ottaisi kuvat oikeasta kulmasta.

Matkan huonojen valintojen sarjaan meni illallinen, joka oli käytännössä puoli kiloa makkaraa, pihviä ja pekonia. Ja vähän perunaa kasvikseksi. Ei sinällään, että lihansyönti itsessään olisi huono idea, mutta kun sen jälkeen kuulee rasvan kohisevan päässä, voi katua tilanteeseen johtaneita valintojaan. Myöskin kunnon (kirjaimellisestikin) läskiateria veti mahan aika tehokkaasti jumiin.

Kun tarjoilija totesi, että tähteet saa ottaa mukaan mikäli ei jaksa kaikkea, oli henkinen pakko syödä kaikki. Ja kaikki meni. Tarjoilija todennäköisesti piti ihmistä sikana suorituksen jälkeen, mutta pitäköön. Eihän hän kuitenkaan ihan väärässä ollut.

Jumalattoman iso risti oli yöllä valaistu. Ihan vain että Jeesus pysyy mielessä yönkin riennoissa.

Aleksanteri Suuri jaksoi ajaa yölläkin hevosellaan.

12.7.2019
Negatiivista vähän tiukemmassa matka-aikataulussa on se, että jos yksi kaupunki alkaa tuntua kivalta, niin pian joutuu vaihtamaan maiseman toiseen. Tosin vaikka Skopje hieno kaupunki olikin, niin vähän alkoi loppua kohti epäilyttää, löytyisikö hienon ulkokuoren alta yhtä priimaa sisältöä. Toisaalta ilmiselvää turistitekemistä vielä jäi jäljelle, kuten esimerkiksi isoa ristiä olisi voinut käydä katsomassa lähempää. Siitä huolimatta, matka jatkui jälleen linja-auton muodossa, tällä kertaa kohti Bulgariaa.

Vähän vanhemman mallin mersubussin ikkunoissa oli sisäänrakennettuna näppärä blurrausefekti, kun ne oli jätetty pesemättä.

Instagramiin pitäisi saada Mercedes-filtteri ja Skopje-Sofia välille uusi bussi. Moottorista meinasi nimittäin loppua vääntö vähänkään jyrkemmässä ylämäessä.

Bulgarian tunnetuin matkakohde taitaa olla Sunny Beach, hyvässä ja pahassa. Kuitenkin sen verran pahassa, että en itse halunnut sinne. Maan pääkaupunki Sofia sen sijaan on ilmeisesti jossain määrin nouseva matkakohde, ja vaikkei olisikaan, niin onhan se pääkaupunki, jotka ovat yleensä ainakin pikavilkaisun arvoisia kohteita. Siinä missä Pohjois-Makedoniassa talsiessa tuli paikkojen kunnon puolesta vähän överiksi vedetty tunnelma, niin Bulgariassa ei ollut samasta asiasta samaa pelkoa.

Tässäkin kaupungissa oli taloja. Keskustaa oli täälläkin toki luonnollisesti ehostettu.

Spruittaava suihkulähde. Kuvasta jää se hieno pyörintä näkemättä, mutta se myös pyöri ympäriinsä.

Tavallinen suihkulähde. Se oli oikeassa elämässä vakuuttavampi, uskokaa pois. Sofia oli muuten kaupunki, jossa oli suihkulähteiden lisäksi todella isoja puistoja. Esimerkiksi isoin puisto, Borisova Gradina, oli pinta-alaltaan vähän reilu kolme neliökilometriä. Toki kun kaupungissa asuu 1.2 miljoonaa ihmistä, niin pitää sitä tilaakin olla.

Kun oli matkan aikana juonut kaljan siellä ja toisen täällä, teki lopulta mieli hörppiä enemmänkin. Paikallisten ohjaama baarikierros on aina ihan hyvä tapa harrastaa tätä aktiviteettiä. Tällä kertaa tuli esimerkiksi käytyä sähköttömässä, parin sivukujan taakse piilotetussa mysteerisalakapakassa ja "jossain äänestyksessä" Sofian parhaaksi valitulla klubilla, joka soitti breakbeattia. Hauska ilta, ja kun muut osallistujat eivät ihan yhtä paljon innostuneet tarjoiluista, jäi itselle enemmän ilmaista osallistumismaksuun kuulunutta juotavaa. Yhdelle osallistujalle oli kuulemma äiti jo aikoinaan opettanut, että "never mix Finnish people and cheap booze".

Töttöröö

13.7.2019
Joskus bulgarialaisten baarikierrosten jälkeen voi olla väsy, pää kipeä ja nälkä. Mutta suurin niistä on nälkä, nimenomaan kebabin nälkä. Koska koko päivää ei voinut löhötä sängyssä, piti lähteä pihalle etsimään sapuskaa. Ruokaa löytyi onneksi jo noin 30 metrin päästä hotellin etuovesta pohjoiseen päin katsottuna. Popsiessani bulgarialaista, chilikastikkeella kuorrutettua katukebabia ajattelin sitä leikkisästi vatsanjuoksuttimena

Kyllä lähtee

En tiedä johtuiko tästä annoksesta, vai kahdeksan tuntia aiemmin vetämästäni yökebabista, vai jostain muusta hyvästä syystä, mutta olin enemmän oikeassa kuin olisin halunnut. Skopjesta asti jumissa ollut pakki alkoikin pelata enemmän kuin hyvin. Ei sinällään Levolacci mitään muuten olisi haitannut, mutta harmikseni tämä osui keskelle kiinnostavaa (joskin vähän väsynyttä) kävelykierrosta Sofiassa.

Sveta Sofian patsas. Ilmeisesti tämän patsaan kultaisesta rintavaosta oli tullut paheksuntaa. Ei ole tissien esittely muka pyhimyksen arvolle sopivaa.

Sveta Nedelyan kirkko. Ilmeisesti 1900-luvun alussa kommunistit räjäyttivät katon, mikä aiheutti sekin paheksuntaa.

Kylpylä. Sofia on, tai ainakin oli, ilmeisesti tunnettu kylpylöistään, mikä aiheutti aikoinaan hyveksyntää.

Joku kämppä. Tässä vaiheessa ei enää kauheasti kyennyt kuuntelemaan, kun oli muut asiat mielessä.

Alexander Nevskyn katedraali. Iso lukaali yhdelle Aleksanterille. Kierrosoppaan mukaan jossain vaiheessa, vielä 2000-luvun puolella, tämä on ollut suurin ortodoksinen katedraali. Outoa tässä väitteessä on kuitenkin se, että en löytänyt mitään todistetta sille. Wikipediasta löytyi perustelu tasoa "joidenkin mielestä tuntui siltä, että", mutta lista aiheesta ei ainakaan tukenut tunnetta.

Ostarit ovat kiinnostavia paikkoja, ainakin ihmiselle, jolla on paljon rahaa tai mahdollisuuksia kuljettaa tavaraa ympäri maailmaa. Kun käytössä oli kuitenkin vain rajallinen rahallinen omaisuus ja käsimatkatavaralaukku, jäivät ostokset vähäisiksi, vaikka Mall of Sofia yksi hienoimmista näkemistäni ostareista olikin. Huomionarvoista on kuitenkin se, että paikasta löytyi reissun ensimmäinen rakkolaastareita myynyt apteekki. Ilmeisesti paikallisilla ei ole ongelmia rakkojen kanssa. Toisaalta, katukuvaa tarkkaillessa tämä ei kauheasti yllätä, sillä kaikki liikkuvat ympäriinsä lähinnä skoottereilla.

Koska olen tähänkin mennessä maininnut päivittäin mitä söin, niin tottahan samaa linjaa pitää jatkaa. Söin ensimmäistä kertaa elämässäni Dominosissa. Pitsa maistui samalta kuin Pizza Hutissa. Dominosissa piti muuten antaa myyjälle nimi, joka oli paketissa tällä kertaa käytännössä oikein: "Eca". Ilmeisesti kyrilissä kirjaimissa C vastaa S:ää. Myyjä osasi myös suunnilleen kolme lausetta englantia, mutta ääntäminen oli aika lähellä täydellistä, mikä oli hämmentävä yhdistelmä. Sai sitä kuitenkin pitsan tilattua.

14.7.2019
Tässä vaiheessa matkaa ei varmasti ketään kauheasti enää yllätä, että tämäkin, reissun viimeinen päivä, kului ympäriinsä tallustaessa. Joka päivä tuli muuten yli 20 000 askelta. Häämöttävän lopun kunniaksi tuli tehtyä kovaa vertailua siitä, kuinka kreikkalainen sodankäynti erosi bulgarialaisesta. Aika vähän loppujen lopuksi. Kummatkin huitoivat muita ja välillä itseäänkin miekoilla, ja sitten kun miekat kävivät vanhoiksi, siirryttiin pyssyihin.

Savesta tehty Trabant.

Pellistä tehty Trabant. Samat ajo-ominaisuudet kuin edellisessä.

Se on suoraan mylly, se on mylly, katotaa vaa se on suoraa mylly, varo vaaraa se on suoraa mylly.

Half-pipen nähtyäni iski sen verran kovasti Tony Hawk's Pro Skater-vaistot päälle, että teki mieli kaivaa Xboxin ohjain häkkivarastosta ja heitellä pitkästä aikaa kickflippejä, indyjä ja ysisatasia.

Tämä mies ei ollut ihan yhtä hienoa patsasta saanut kuin Aleksanteri Suuri. Hevonenkin oli vähän rauhallisempi. Enkä tiedä jaksoiko tämä patsas edes ratsastaa yöllä.

Jättimäinen betoninen yllätysmuna, jonka sisällä on yllätyksenä lisää betonia. Ei tule äkkiseltään mieleen yhtään asiaa, mikä muistuttaisi enemmän itäblokkia.

Viimeisenä päivänä podin edelleen jotain mystistä ruokamyrkytystä, enkä oikein syönyt mitään. Vaikka mielestäni suhteellisen paljon olenkin matkustellut, niin en muista kyllä aiemmin minkäänlaista mahatautia saaneeni, mistä olen ollut aika tyytyväinen. Nyt meni sitten täydellinen putki pilalle. En ollut tyytyväinen.

15.7.2019
Viimeinen päivä koostui aika pitkälti vain itsensä lentokoneeseen hommaamisesta. Välilaskulla joutui oikeasti juoksemaan pää hiessä, kunnes lopulta sai huomata lennon olevan muutenkin puoli tuntia myöhässä. Aika perustoimintaa Star Alliancelta. Lento Suomeen yllätti onneksi positiivisesti. Pitemmällä Ateena-Helsinki välillä sai nimittäin lämpimän ruoan, sitä pyytämättä. Vähän epäilytti ottaa, jos kyseessä olisikin ollut ansa, mutta ainakaan vielä ei ole tullut laskua perään.

Anyway, what's the deal with airline food?

Mutta! Matka Sofiasta ei päätynytkään kotia, vaan jatkui Poriin. Siitä sitten lisää jossain tulevassa tekstissä.