Kesäloman virallinen matkapäiväkirja, osa 1/2

Tänä vuonna en jaksanut raahata yhtä paljon paperiroskaa mukana kuin viime vuonna, joten koko reissusta on vain yksi kollaasi.

Äkkiä se kesäloma menee. Se alkaa, se jatkuu ja se joskus päättyykin. Joskus sitten kesälomavaihde jää vähän päälle, ja esimerkiksi blogien kirjoittaminen saattaa jäädä vähän vähemmälle. Silloin joutuu elokuun puolivälissä rustaamaan matkapäiväkirjaa reissusta, joka oli heinäkuun alkupuolella, ja josta muistikuvat alkavat olla vähän hatarat. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan.

6.7.2019
Pääsin elämässäni kokeilemaan ensimmäistä kertaa Finnairin loungea Helsinki-Vantaalla kaverin tarjoamana. Vaikka loputon hana Koffia ja viiniä lentopelon lääkitsemiseen tuntuukin periaatteessa hyvältä, niin silti kultakorttiin vaadittavien 46 reittilennon hinta tuntuu vähän liian suolaiselta. Ennemmin pelkäänkin lentämistä kuin tyhjenevää pankkitiliä

Pakollinen kuva lentokoneesta.

Matkan ensimmäinen ulkomaanetappi oli Preveza Kreikassa. Kylän lentokenttä oli vähän hassusti nimetty Aktion lentokentäksi. Ylimääräistä actionia paikan päältä ei onneksi kuitenkaan löytynyt, vaikka taksikuskin paikallistietämys olikin tasoa "kysynpä kaverilta missä tämä paikka on". Preveza oli suhteellisen pieni kaupunki, eli sinne ei ollut liian helppoa eksyä, vaikka pimeää olikin.

Maamerkkien avulla suunnistaminen oli simppeliä. Esimerkiksi aina kun löysi kellotornin, tiesi olevansa kellotornin juurella. Ja paljonko kello on.

Paikalta varattu Airbnb oli kohtuullisen hulppea mesta, jossa itsessään olisi saattanut viettää yhden päivän, sieltä löytyi kuitenkin sen verran monenlaista kirjaa, lehdykkää ja levyä. Jopa englanniksi käännetty Kalevala oli tarjolla, sillä paikan omistaja oli ilmeisesti ollut jotain arkkitehtonista projektia puuhaamassa Suomessa.

Ye olde Väinämöinen

Ensimmäinen päivä päättyi kuitenkin tähän. Taksi oli perillä iltakymmeneltä, eli kauheasti ei jäänyt aikaa tutkailla muuta kuin omia silmäluomia.

7.7.2019
Mitä tekemistä sitten oli Prevezassa? Se on erittäin hyvä kysymys, johon ei oikein löytynyt vastausta paikan päältäkään. Itse paikka oli suhteellisen pikkuinen, eikä siellä mahdottomasti ollut puuhattavaa taikka edes nähtävää. Tämä oikeastaan kohotti kämpillä olleiden viihdeartikkeleiden viihdearvoa.

Niin paljon kaikkea.

Onneksi paikalla oli sentään tietysti jokaisen rantalomailijan ykkösasia, aurinko, joka kärvensi ihmisen nahan huolestuttavan paljon säteilytetyn hummerin väriseksi jo heti ensimmäisenä päivänä. Preveza tuntui kuitenkin olevan enemmänkin paikka, josta voisi helposti lähteä ympäröivälle alueelle, jossa olisi ollut tarjolla enemmän nähtävää. Muun muassa Acheron-joki suoraan Haadekseen. Voi kirjaimellisesti painua helvettiin.

Kreikan lämmössä tuntui kyllä siltä, että helvettiin olisi voinut lähteä vilvoittelemaan.

 
Jos ei mitään muuta, niin ainakin paikassa oli linnoja. Jopa kolme! Ensimmäinen näistä oli tosin armeijan käytössä, eli sinne ei päässyt. Toinen oli puolestaan muutettu parkkipaikaksi, mikä oli aika harmi. Ja kolmas oli jätetty oman onnensa nojaan. Muutama hyvä ranta sentään löytyi Prevezasta, ja iso osa päivästä menikin Välimeressä polskiessa.

Malliesimerkki siitä, kuinka linnaa ei kannata ylläpitää.

Tämä ei ollut yksi niistä kivoista rannoista, vaikka kiviä olikin.

Hiekkaisemmalla biitsillä kyllä kelpasi kölliä.

Illemmalla söin ravintolassa "pihvin". Mielenkiinnon herätti hieman väljähkö kuvaus siitä, mitä lihaa oli luvassa (ei kerrottu), yhdistettynä varsin sopuiseen hintaan (kuusi euroa). Possuahan se lopulta oli, eikä edes mikään kovin häävi pala. Yllätys.

Kreikassa oli myös välimerellisiä ravintolakatuja.

8.7.2019
Positiivista vähän tiukemmassa matka-aikataulussa on se, että jos yksi kaupunki alkaa kyllästyttää, niin pian pääsee kyllä vaihtamaan maiseman toiseen. Eli jo heti seuraavana päivänä oli bussilla matkan suuntana seuraava kaupunki, Thessaloniki.

Yritin ottaa Fordin traktorista kuvaa, mutta tämä auto tunki väkisin eteen.

Aina ei se maisemanvaihdos tosin ole täysin onnistunut, ainakaan välittömästi. Thessaloniki on miljoonakaupunki, ja toiseksi suurin pitäjä Kreikassa. Eli leppoisa pikku Preveza vaihtui isompaan Thessalonikiin. Ja isossa kaupungissa onkin ison kaupungin ongelmat, sillä heti kaupunkiliikenteen bussissa pääsi ihmettelemään kahden paikallisen vauhtiveijarin kinastelua. Vaikka ei siinä, alkoi itselläkin hieman lämmetä, kun ilma oli +35 astetta ulkona ja linjurin sisällä vähän enemmän.

Huonosti valotettua kaupunkimaisemaa. Näitä kuvia saattaisi löytyä muutama lisää kännykästä.

Kaupunki on perustettu vuoden 315 eaa. tienoilla, mikä näkyy siinä, että paikka on paikka paikoin aika raunioina. Hauska esimerkki tästä on Thessalonikin metro, jota on rakennettu jo vuodesta 2006 saakka. Ongelmaksi vain muodostuu aina kaivauksien tiellä olevat rauniot, joita tietenkään ei saa siirtää. 13 vuotta ja muutama miljardi euroa myöhemmin metron paikalla onkin lähinnä pelkkä monta kilometriä pitkä monttu.

"World War One, what do you mean one?"

Höhö kuvassa on kakkaava koira höhö. Ja Thessalonikin Hagia Sofia.

Illalla söin kalan. Edellisen illan kokemuksesta jotain oppineena tilasin tarkemmin kuvatun (kampela) ja arvokkaamman (10e) annoksen. Lopputulos olikin paljon parempi, vaikkei maasian lihaa ollutkaan.

9.7.2019
Kuten jo Prevezassa, yksi ensimmäisistä hoidettavista asioista Thessalonikissakin oli hankkia liput seuraavaan kohteeseen Pohjois-Makedoniaan. Valitettavasti hoksaamatta jäi se pieni detalji, että maasta toiseen matkustaessa pitää jo lippua ostaessa mukana olla passi. Aamun aikana tulikin Thessalonikin kadunpätkät välillä hotelli-linjuriasema tutuiksi, kun saman kahden kilometrin matkan sai kävellä neljä kertaa, kahdesti suuntaansa.

Tämäkään romahtanut hökkeli ei enää kolmannella jaksanut inspiroida.

Bussiasemalla oli kokista, jota oli lantrattu kahvilla. Ei hyvää, mutta erittäin pahaa.

Kahvista puheen ollen, kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Starbucksissa. Ilmeisesti siellä on tärkeää saada kuppi, johon on kirjoitettu oma nimi väärin. Pääsinkin heti ensimmäisellä kerralla suoraan kokemuksen ytimeen:

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana.

Parhaita museoita ovat ne, joihin pääsee ilmaiseksi. Esimerkiksi sotamuseo. Itse olen tosin hieman kyllästynyt sotamuseoiden iänikuiseen toisen maailmansodan painotukseen. Kreikassakin olisi varmaan löytynyt vähän vanhempaakin keihästä, vaikka kyllä se 1800-luvun lopun historiakin jotain uutta opetti.

Tällä jätkällä oli niin kiire sotimaan, että aamutohvelit jäivät vielä jalkaan.

Sitten kun oli tutkinut museoita riittävästi sisäpuolelta (yksi riittää), saattoi siirtyä katselemaan rakennuksia ulkopuolelta:

Rotunda. Kaupungin vanhin rakennus, joka on toiminut muun muassa palatsin osana, kirkkona, ja nykyään turistirysänä. Ei pidä sekoittaa kaupungin toisella puolella olevaan Rotonda-hotelliin.

Galeriuksen kaari. Osa edellisessä kuvassa olutta Rotundaa, ainakin jossain vaiheessa historiaa.

Semijuustoinen... juustovene (ai siksikö sitä nykyään kutsutaan). Maistui hyvältä. Lähinnä juustolta. Ja maksoi alle neljä euroa.

How do you do, fellow cringe ass normies?

Jatko-osaa tuskin tarvitsee odottaa puoltatoista kuukautta, eli kannattaa käväistä välillä taas blogista vilkaisemassa, josko kertoisin miten meni seuraavissa kohteissa, Pohjois-Makedoniassa ja Bulgariassa.

Pyyntöihinne on vastattu! Toinen osa luettavissa!