Se tunne kun...

Tiedättekö sen tunteen, kun otatte jääkaapista kaksi tomaattia, syötte toisen, ja hetken aikaa sitten teette muuta ruokaa. Tovin touhuamisen jälkeen sitten mietitte, minne se toinen tomaatti hävisi, kun ette enää näe sitä missään, mutta olette varma, ettei se enää jääkaapissa ole, koska tomaatteja on siellä edelleen parillinen määrä (kuten niitä aina kuuluu olla).

Missä tomaattiseni on?

Siivoatte asunnon, mutta tomaattia ei edelleenkään löydy, ja huolestutte, että vihannes on ehkä vierinyt jonkin huonekalun taakse piiloon. Eikä se muuten teitä niin huolestuttaisi, mutta kun tomaateilla on tapana mädäntyä, ja jos se päästää nesteensä uudelle laminaatille, menee lattianne äkkiä uusiksi.

Siinä sitten huolestuneena alatte hieman tekemään alustavaa tutkimusta, paljonko lattian vaihto maksaisi. Ehkä haluaisitte vaihtaa sen samalla hieman arvokkaampaan parkettiin. Saatte muutaman tarjouksen, ja hieman kauhistelette hintoja, mutta laskeskelette, että kyllä yksi lattiaremontti saadaan säästöillä kustannettua, ja kotitalousvähennyskin auttaa.

Paitsi että teette hieman taustatutkimusta, ja huomaatte, että kotitalousvähennyksen määrä on ollut vuonna 2009 jopa 3000 euroa, eli 600 euroa enemmän kuin 2019. Tästä sitten suivaannutte, ja kirjaudutte Suomi24:n keskustelupalstalle aikeinanne haukkua jokainen poliitikko edellisen kymmenen vuoden ajalta.

Ennen oli asiat, jos ei paremmin, niin ainakin eri tavalla.

Moderoimatonta politiikkafoorumia hieman kiihtyneessä tilassa selatessanne päästänne kuitenkin napsahtaa verisuoni ja lötsähdätte tietokoneen ääreen. Puolitiedottomassa tilassa loikoillessanne sitten lopulta mieleenne tulee, että tosiaan laitoitte sen toisen tomaatin jauhelihakastikkeeseen, jota olitte tekemässä.

Varmasti tiedätte sen tunteen. Se on tosi ärsyttävä, päivä pilalla aina kun näin käy.