Uskomaton kesämuseoseikkailuhakemus 2019

Museokortti hakee kesäksi seikkailijoita käymään museoissa ja kirjoittamaan niistä sosiaalisiin medioihin. Koska tovi sitten tällekin blogille ilmaantui Instagram-tili, on vain luonnollista yrittää pyrkyröidä mukaan tällaiseen kuvioon. Vaikka minun ja kaupallisen yhteistyön välinen rakkaustarina on toistaiseksi ollut hieman yksipuoleinen, olen valmis tekemään töitä tämän suhteen eteen kääntääkseni sen kohti onnellista loppua. Nytkin tarvitsisi vain kirjoittaa matkakuvaus, joka herättää huomiota.

Tein matkaa varten jo bannerinkin, ennen kuin edes kirjoitin matkakuvausta. Niin innoissani olen.

Matkareissu alkaisi torstaisena päivänä luonnollisesti Oulusta, jossa lounastauon jälkeen livistäisin töistä vierailulle Oulun taidemuseoon ja Pohjois-Pohjanmaan museoon. Näistä olisi nimittäin hyvä virkistää muistoja, molemmat ovat tuttuja kuitenkin lähinnä ala-asteen luokkaretkiltä, joista muistikuvat ovat parhaimmillaankin hataria. Karkkia olen varmasti ostanut Zeppeliinistä (kauppakeskus, ei museo), mutta siihen kuvitelmat aika lailla jäävät.

Iltajunalla matka sitten jatkuisi Tampereelle, missä kuluisi ensimmäinen yö. Olen joskus kuullut Tamperetta tituleerattavan Suomen museopääkaupungiksi, ja museolistaa lueskellessa on pakko olla samaa mieltä. Ainakin Lenin-museo, Muumimuseo, postimuseo, jääkiekkomuseo, pelimuseo ja vakoilumuseo vaikuttavat kiinnostavilta. Kenties löytäisin erään hävinneen laskunikin postimuseosta. Jos oikeasti meinaisi kaikkiin ehtiä, niin onneksi suurin osa sijaitsee samassa Museokeskus Vapriikissa, mutta pieni määrän pudottaminen saattaa olla väistämätöntä.

Seikkailija-haussa mainittiin, että reissusuunnitelmissa arvostetaan yllätyksellisyyttä. Toistaiseksi matka on kulkenut aika turvallisia uria, mutta lauantaiaamusta seuraa ensimmäinen "yllättävä käänne", kun matka jatkuukin Poriin.

"Poriin??!?!?"

Porissa olisi vuorossa sitten omien sanojensa mukaan "rohkea ja kokeilunhaluinen" Porin taidemuseo, pakastimistaan tunnetun Rosenlewin museo ja omakotitalosta haaveilevaa kiinnostava rakennuskulttuuritalo Toivo. Lisäksi alkureissusta tutuksi tullutta Pohjois-Pohjanmaan museota voisi käyttää verrokkina, kun käy tutkimassa Satakunnan museota. Ehkä siellä olisi myös vastaus ikiaikaiseen kysymykseen "mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?".

Sunnuntaiaamusta matka sitten jatkuisi vajaan päivän pikavisiitin ajaksi kohti vielä yllättävämpää kohdetta: Raumaa. Koska ketä nyt kiinnostaisi nähdä yksi Suomen suosituimmista kesänähtävyyksistä ja Unescon maailmanperintökohteista, Vanha Rauma.

"Maailmanperintökohteeseen!?!?!?!?"

Ja olisihan siellä tietty niitä museoitakin. Esimerkiksi merimuseo (jollaiset tosin tällaisessa maakravussa herättävät lähinnä erinäisiä haukotuksen asteita), rohkeuttaan ja kokeilunhaluaan määrittelemätön Rauman taidemuseo, nyplätystä pitsistä kertovan näyttelyn sisältävä Vanha Raatihuone sekä Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo. Takaisin Poriin pitäisi tosin ehtiä ajoissa, jotta ehtii junaan ajoissa, jotta ehtii maanantaiksi töihin ajoissa, eli joko minä tai VR voi joutua joustamaan suunnitelmissaan.

Koko matkan kuitenkin paistaisi aurinko ja olisi kivaa ja voisi syödä pelkkää jäätelöä. Jee!

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain. 

Tuoll´lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.

Reissun suorittaisin itsekseni matkaten kesäkuussa "jokin viikonloppu joka ei ole juhannus", riippuen vähän miten sattuisi saamaan tuon puolikkaan torstain ja kokonaisen perjantain mittaisen loman järjestettyä. Lopputuloksena urakasta tulisi 6 blogitekstiä, suunnilleen 2-3 museota per teksti, ja näitä antimia saataisiin sitten nauttia viikoittain.

Matkat tulisi taitettua pääasiassa junalla, joskin Pori-Rauma-Pori menisi "olosuhteiden pakosta" bussilla (kun ei junaa ole). To-la nukkuisin Tampereella hostellissa, se on yleensä viihtyisin majoitusmuoto yksin matkatessa. Ainakin niin kauan, kuin korvatulpat tulee otettua mukaan. Viiden tähden hotelli on vaihtoehto, jos tulpat unohtuvat. Porissa la-su välisen yön majoittuisin oman kullan kainalossa, kun hän nyt "sattumalta" "sattuu" olemaan siellä kesän töissä.

Myönnän kyllä, että valintani "viralliseksi seikkailijaksi" pienten seuraajalukujen vuoksi olisi ehkä hienoinen riski, mutta toisaalta, riskit jäävät historiaan, ja historia lopulta päätyy museoon. Joten toivotaan parasta ja seuraillaan tilannetta, ehkäpä tämä turboahdettu museomatka vielä toteutuu.

"Tässä opuksessa on tallennettuna Keksi Hyvä Nimi Myöhemmin-blogin äärettömän arvokas teksti Uskomaton Kesämuseoseikkailu 2019"