Kevään 2019 soittolista

Tämä kolmen kuukauden väli soittolistoissa tuo omat haasteensa. Nytkin oli kevään listalle reilut 50 biisiä, joista piti karsia enimpiä pois. Tai siirtää sitten seuraavalla listalle. Lopputuloksena on nyt kuitenkin 34 kappaletta tässä soittolistassa, eli vähän meni yli. Hauskana sivutuotoksena myös seuraava soittolista on ennakkoon jo pitkälle toistakymmentä biisiä pitkä. Varmaan vuoden päätteeksi voi sitten tehdä jämälistan biiseistä, jotka eivät ikinä "oikeille" listoille päässeet.


 
Arttu Wiskari - Henkilökohtaisesti
Kärsitään tämä nyt sitten alta pois heti ensimmäisenä. Mutta jos minulla soi viikkokausia päässä "rai-rai-rai henkilökohtaisesti vou-ou", niin pitää se kyllä sitten muillakin soida.

Olavi Uusivirta - Ehkä sun on pakko mennä
Kuten jo nimestäkin voi päätellä, tämä kertoo siitä suuresta tragediasta, kun jonkun sinulle rakkaan on pakko lähteä luotasi vessaan.

Luukas Oja - Luukasoja
Minulla kesti luvattoman pitkään huomata nimessä oleva sanaleikki. Kahden muunkin biisin perusteella kuulostaa kuitenkin ihan lupaavalta bändiltä, eli pelkästään tätä sanaleikkiä varten ei yhtyettä ole kai pystyyn pistetty.

Janne Masalin - On Yö
Vaikka lopun Hessu Hopo-tyylisestä ulinasoolosta voi olla montaa mieltä, niin on tämä silti erinomainen kappale, helposti yksi suosikeistani tällä listalla. Janne Masalinin Tuuliajolla on myös loistava biisi, suosittelen kuuntelemaan senkin.

Matti & tappo - Piritysmittari
Jos pervitiinin rännittäminen tuntuu tältä, taidan jättää väliin, vaikka suhteellisen elähdyttävä kokemus ilmeisesti onkin kyseessä.

Jannika B - Aamun Takana
Toisinaan olen miettinyt, kuinka paljon levy-yhtiöillä on sanottavaa (nais)artistien hiustyyliin. Tuntuu nimittäin siltä, että jos artistin edellinen levy ei ihan täysin lyö läpi, tai julkaisusta on vähän enemmän aikaa, läväytetään seuraavan teoksen kansikuvaa varten päähän uusi tukka. Tai vielä pahempaa, esimerkkinä vaikka Ava Max, koko artistibrändi käytännössä perustuu täysin tukkaan:

Artistin Twitteristä: A lot of you guys have been asking about my hairstyle and why I chose to cut it this way. I wanted to show that doing something daring and unique is okay. The Max Cut represents strength, confidence, and being comfortable in your own skin. Setting trends, not following them. Ei siinä nyt mitään vikaa ole, jos leikkaa hiukset vähän eri tavalla, mutta jos tusinapopparilla ainoa myyntivaltti on se, että hiukset on muotoiltu epäsymmetrisesti, niin ollaan vähän heikoilla hangilla. Lady Gaga on kuitenkin tässä vaiheessa jo pukeutunut pekoniin.

Pimeys - Aave
Joskus biisi vaatii useamman kuuntelukerran, että siitä tykkää. Minulla kesti neljä vuotta, että aloin sietää mitään, mitä Pimeys tekee. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hyvähän tämä uusikin on. Ja ne neljän vuoden takaisetkin.

Pelko - Sukupuuttoaalto
Tätä kuunnellessa tulee kylmä. Ei kylmiä väreitä, vaan kylmä, mikä on aika harvinaisen tuntuinen reaktio musiikkia kuunnellessa. Sinänsä kiehtovaa kuitenkin huomata, että musiikki vieläkin tuo uudenlaisia fiiliksiä.

Radio Supernova - Näkemiin
Kun soittaa riittävän monen filtterin ja kaiun läpi, on paha arvioida objektiivisesti kappaleen "laatua". Toisaalta, jos siitä tykkää subjektiivisesti, niin onko sillä mitään väliä?

The Black Keys - Eagle Birds
Parhaimpia ovat aina ne biisit, joiden riffin osaisi omasta mielestään itsekin soittaa, vaikka ei ole kitaraan koskenut yli kymmeneen vuoteen.

Franz Ferdinand - Call Me
Jos maailmassa on yksi bändi, joka olisi erittäin sopiva tekemään coverin Call Mestä, se on Franz Ferdinand. Hassu yhteensattuma.

Neck Deep - Boulevard of Broken Dreams
Toisaalta, mitä tapahtuu, kun punk-bändi coveroi toista punk-bändiä? Yllättävän vähän.

Rammstein - Deutschland
Kyllähän nämä saksamaan sankarit vielä jaksavat ränkyttää menemään. Mikä on ihan kiva, edellisestä studiotekeleestä on kuitenkin jo kymmenen vuotta, mikä onkin aika paljon pitempi aika kuin mitä muistinkaan. Aivan kuin LIFADista olisi korkeintaan kolme vuotta. Toki kun tämä uusi biisi alkoi sanoilla "du hast", iski vähän huoli päälle, että onko mitään uutta lopulta keksitty. Ei kauheasti, mutta ei se haittaa.

Uusi levy tuli tämän pätkän kirjoittamisen jälkeen. Se oli nokkelasti nimetty Rammstein. Kannattaa kuunnella sekin, tykkäsin siitä.

Sabaton - Fields of Verdun
Sabatonin sotaisat sanoitukset aina muistuttavat siitä, kuinka asiat voisivat olla huonomminkin. Esimerkiksi niin, että joutuisi kuuntelemaan joka päivä Sabatonia. Miten moni biisi voi kertoa piiritetystä sotilasjoukosta?

MASTER BOOT RECORD - CONFIG.SYS
On töissä muutakin hyvää kuin raha. Kuten palaveripullat ja se, että joku joskus suosittelee ihan hyvää musiikkia random-chatissa.

LÄHIÖBOTOX - NIIKU97
Kuvittele, että teet tärkeän biisin, ja joku bloggari muistaa siitä vain sanat "parhaimmat päällä kun mä astun Raxiin/söin niin paljon lähin himaan taksil". Selvitin kuitenkin uteliaisuudesta mitä tapahtui Kontulan kentällä 1997. Kuten arvata saattaa, ei mitään kovin kivaa.

Lope & Kantola, Kahikko - Fly With Me
Edellisellä soittolistalla oli Gil Sandersin ja Alexennin kappale Armory, josta oli vaikea keksiä mitään sanottavaa. Nyt on vähän samantyylinen biisi, josta on yhtä vaikea keksiä mitään sanottavaa.

Armin van Buuren x Lucas & Steve feat. Josh Cumbee - Don't Give Up on Me (Club Mix)
Välistä vähän helpompaakin poppia. Ei aina jaksa kuunnella tekotaiteellista ja kimuranttia musiikkia.

Anna Lunoe - 303
Jos joskus saan jostain enemmän rahaa kuin järkeä (tällä hetkellä ei oikein löydy kumpaakaan), ja alan ostelemaan fyysisiä syntikoita, niin 303 olisi varmaan ensimmäisenä ostoslistalla. Pitäähän elämässä vähän happo(basso)a olla.

CamelPhat x Cristoph feat. Jem Cooke - Breathe (Eric Prydz Remix)
Eric Prydz = pakko ottaa. Vähän droppi jätti kylmäksi, mutta breakdownin melodiset osuudet olivat takuutoimivaa kamaa. Tuntuu aina kuitenkin vain yhtä ikävältä, kun on hieno nostatustilutus, joka päättyy droppiin, joka voisi yhtä hyvin olla eri aivan biisistä.

FUTURECODE - The Connection
Paras soittolistajekkuhan on se, kun kaksi melkein joka toisella soittolistalla olevaa tyyppiä luo yhteisprojektin uudella nimellä. Silloin vaikuttaisi siltä, että oikeasti kuuntelisi ja jakaisi uutta musiikkia, vaikka kyseessä onkin oikeasti vain vanhoja tuttuja nimiä (Ben Gold & Omnia).

Scooter & Xillions - Rave Teacher (Somebody Like Me)
Uutta Scootteria. Tai no, teknisesti ottaen puolitoista vuotta vanha biisi alun perin. Scooterin pitäisi opetella vähän tiukempaan tahtiin näiden biisien samplaamisessa.

Millennium Project feat. Martti Saarinen & DJ Oku Luukkainen - Pohjois-Karjala (Hands Up Remix)
En tiedä, onko mikään muu genre pilannut yhtä paljon klassikoita, kuin hands up. Kaikesta, ihan kaikesta, on pakko vääntää se jumputusversio.

DJ Oku Luukkainen & HesaÄijä feat. Danny & Erika Vikman - 7300 päivää
Kappaleessa puhutaan siitä, kuinka on kulunut 20 vuotta, mutta jos kappaleen julkaisupäivästä laskee taaksepäin päivälleen 20 vuotta, on kulunut 7305 päivää eikä suinkaan 7300. Mutta en ole vihainen. Karkauspäivät ovat aina vähän vaikea asia.

Dog Blood - Turn Off the Lights
Mistä tahansa kappaleesta saa hyvän, kun siihen latoo riittävästi päälle ysäriestetiikkaa.

Dog Bloodiltakin on tullut kokonainen EP ulos. Tämä on toinen ongelma pitkissä soittolistojen väleissä, on aina vähän jälkijunassa.

Salvatore Ganacci - Horse
Hyvä esimerkki siitä, että paras biisi ei ole aina se suosittu. Ennemminkin yksinkertainen on se suosittu. Nätisti sanottuna yksinkertainen. Olen muutenkin varma, että Ganacci on vain käsistä karannut performanssiesitys. Jos jokin sen todistaa, niin tyypin viime kesän setti Tomorrowlandista:

Soft Cell - Tainted Love
Soittolistan virallinen "biisi, jonka en edes tiennyt olevan cover". Myöskin virallinen "biisi, jonka lisäsin soittolistalle typerän YouTube-videon vuoksi":

Suosittelen kuuntelemaan Gloria Jonesin alkuperäisen. Se on parempi.

Veronica Maggio - Tillfälligheter
Maggio on ehkä paras (ja ainoa) syy opetella ruotsia.

Kauriinmetsästäjät - Padot
Kävin melkein katsomassa Kauriinmetsästäjiä livenä, mutta olivat sitten sairaana. Onneksi samana iltana oli esiintymässä vielä Onni Boi. Hän oli omien sanojensa mukaan viettänyt elämänsä onnellisimmat vuodet Oulussa. Ilmeisesti ikävuodet 1-5.

Pyhimys & Saimaa - Hermesetas
Olen mielessäni kirjannut Pyhimyksen & Saimaan yhteisprojektin xanax-versioksi Ricky-Tick Big Bandista. Kokonainen levykin tätä settiä ehti jo tulla, ja se ei ainakaan heikentänyt mielikuvaani asiasta. Muuten erittäin hyvä, mutta ei ole kiva kuunnella. Ei kaikki voi olla.

Toistuvat Yllätykset feat. Elastinen - Pane älä tappele II
Paneminen, eikä tappeleminen, on sen verran hyvä aihe, että sitä kehtaa käsitellä toisenkin kerran. Vaikka Elastisen kanssa. Jos tosin pitäisi valita panisinko vai tappelisinko Elastisen kanssa, lähtisin varmaan Rähisemään.

Yksi Totuus feat. Danny - Don Juan
Iso D on niin iso, että hän ei mahtunut tällä kertaa yhteen biisiin.

Brain Rapp - Air
On olemassa kahdenlaista räppiä: sellaista, joka kertoo, miten paljon räppärillä on rahaa, ja sellaista, joka kertoo, miten paljon räppärillä on rahaa sitten kun hän lyö läpi. Tämä ei kuulu kumpaankaan kategoriaan. Itse asiassa yllättävän tervehenkinen motivaatiobiisi. Ainakin niistä kohdista, jotka jaksoin kuunnella ajatuksen kanssa.
 
Logic feat. Eminem - Homicide
Yksi tiukimpia flowta mitä olen tälle vuotta kuullut (mikä osoittaa kai lähinnä sen, että en kuuntele räppiä). Eminem tuntuu jostain syystä olevan parhaimmillaan muiden biiseillä fiittaamassa. Tyhmä outro, mikä sopii täydellisesti tämän listan lopetukseksi.

Miksi Islannin ei olisi pitänyt voittaa euroviisuja

Eilen oli euroviisujen finaalit. Kuten suunnilleen joka toinen vuosi, tuli kisat katsottua. Tänä vuonna omaksi suosikikseni laulukisoista valikoitui Islannin esitys. Lähinnä, koska se on ainoa, jonka muistan enää tässä vaiheessa. Tätä on aika vaikea unohtaakaan:

Hätshih pröh ätshii

Ennen kisoja Spotify itse asiassa kertaalleen suositteli tätä biisiä minulle. En tiennyt, että se edes on euroviisuissa, ja kertakuuntelulla totesin täysin läpipaskaksi mölinäksi. En ole ihan varma, olenko vieläkään muuttanut mielipidettäni asiasta, mutta oli se silti paras tarjolla olleista tekeleistä. Eli nappisuositus Spotifyltä. Tällä esityksellä lopulta irtosi itse kisassa sija 10, ja pelkillä oikeilla äänillä (=katsojaäänet) olisi sijoitus ollut jopa kuudes. Suomestakin katsojilta lähti täydet 12 pistettä, mutta voitto ei tosiaan jäänyt haaviin.

Helppoahan se olisi aina puolustella, miksi oman suosikin olisi pitänyt voittaa, koska totta kai se oli omasta mielestä paras. Mutta miksi sen ei olisi pitänyt voittaa, on ehkä kiintoisampi kysymys. Lisäksi ihmisiä kiinnostavat enemmän kielteiset otsikot, ja näin euroviisuistakin saa vähän jännempää juttua irti.

Aloitetaan siitä ilmeisestä syystä. Musiikillisesti tämä on vähän sama, kuin joku raastaisi juusoraastimella tärykalvoja samalla kun joku toinen oksentaa vieressä kovaan ääneen (mut silleen hyvällä tavalla). Itse esitystä olisi ehkä myös hieman kiusallista katsoa vanhempien kanssa, eli siitä miinus. En tiedä miten reagoida, kun piikikäs lateksi-ihminen huutaa naamaan, mutta todennäköisesti kaikki reaktiot ovat yhtä väärin. Toisaalta, aloin tykätä biisistä enemmän vasta esityksen nähtyäni, eli ilmeisesti se kuitenkin oli mielestäni hyvä, vaikka en sitä mummolle näyttäisikään.

Jälkimmäinen pitää paikkaansa aika kirjaimellisesti. 2018 vedon voi katsoa vaikka tästä.

Lisäksi en ymmärrä sanoja biisistä, enkä varmaan ymmärtäisi vaikka ne olisivatkin englanniksi. Kappaleen nimi Hatrið mun sigra, "viha vallitsee", ei kuitenkaan maalaa kauhean positiivista kuvaa, kuten ei myöskään koko tekstin käännös, eli hupaisa ja elämäniloinen euroviisutunnelma on pilalla, vaikka nahkaa ja lateksia onkin lavalla. Ilmeisesti myöskään poliittisia mielenilmauksia ei katsota hyvällä, eli tuloksien julkistamisen yhteydessä suoritettu Palestiinan lipun heiluttelu Israelissa järjestetyissä viisuissa ei ollutkaan hyvä idea. Hups.

iceland in 2020: *banned*

Oikeasti ainoa syy, miksi Islannin ei olisi pitänyt voittaa, on heidän pelottavuutensa ja viikkoja kestävät painajaiset tämän esityksen jälkeen. Olihan sitä euroviisuissa onneksi kuitenkin muutakin siistiä. Kuten yleisöäänestyksen voittanut joikaava norjansaamelainen (oli siinä esityksessä kaksi muutakin tyyppiä, mutta ei ne ketään oikeastaan kiinnosta):

Jäi mieleen enimmäkseen siitä syystä, että mietin koko ajan tästä esityksestä aiheutuvan mielipahan määrää. Jälkikäteen kuunneltuna tämä oli yksi omista suosikeista Islannin, Tsekin ja Azerbaidzhanin ohella.

Tai tämä vanha tuttu joulukuusi väliaikashow'sta:

Lordin ohella ainoa asia, jonka muistaa euroviisuista yli kymmenen vuoden takaa. Kiinnostava osuus tästä väliaikaohjelmasta alkaa siinä suunnilleen seitsemän minuutin kohdalla.

Tai Madonna:

Menihän se veto aika penkin alle, mutta toisaalta, Madonna oli se, joka sai heikosta setistä miljoonan ja päätyi taas keskustelunaiheeksi, eli ehkä hän sai sen mitä halusi.

Tai tämä kontekstista irrotettu ruutukaappaus Italian kappaleesta:

Opin kuitenkin jopa jotain hyödyllistä. Makedonia on tästä vuodesta lähtien nimittäin Pohjois-Makedonia. Eikä maa itse asiassa ennenkään ollut Makedonia, vaan "entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia - EJTM". Herää vain kysymys, missä on Etelä-Makedonia? Ehkä se esiintyy ensi vuonna euroviisuissa (Balkanin niemimaan tuntien tämä ei edes ole vitsi). Sitä odotellen, näitä kuvia ja näitä tunnelmia:

PS: Alankomaat voitti "oikeiden sääntöjen mukaan" kilpailun. Meinasi unohtua mainita. Aika väsähtänyt veto oli omasta mielestäni, vähän kuin Coldplaysta ja Imagine Dragonsista olisi kerätty kaikki huonot puolet yhteen kappaleeseen.

Naapureista, nivelestä ja nostolaitteesta

Blogin kirjoittamisen ohella toisinaan myös luen niitä, ja olen tullut lopputulokseen, että on olemassa pitkälti kahdenlaisia blogeja: niitä, joita on kiva lukea, ja niitä, joita ylläpitäjä jaksaa kirjoittaa yli puoli vuotta. Oma blogini on jatkunut nyt jo neljättä vuotta, että siitäkin voi varmasti tehdä omat johtopäätöksensä.

Jossain aikaisemmassa tekstissä muuten taisin väittää, että olisin kiinnostunut omakotitalon hankinnasta. Se saattoi ehkä olla hieman liioittelua, en niinkään pidä lumitöiden tekemisestä. Varmaan ennemminkin tarkoitin sitä, että haluisin asumismuodon, jossa kymmenen sentin paksuisen seinän takana ei asuisi jotain tuiki tuntematonta tyyppiä. Sehän on käytännössä jo melkein kuin kämppis, joka on vain yhden lukitun lisäoven takana.

Tällä hetkellä en ole enää varma, kuvastaako tämä enemmän minua vai naapureitani.

Kokeilin internetissä kommentointia taas pitkästä aikaa. Iso virhe. Heti nimittäin tuli vastauksena kommentti, joka ei pelkästään ollut eri mieltä, vaan ihan rehellisesti väärässä. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että en jaksa vastata, mutta kyllähän se rehellisesti sanottuna koko illan kaiveli, kun tiesi jonkun olevan väärässä. Ja että hänen väärässä olevalla kommentillaan oli melkein yhtä monta peukkua kuin omallani.

Mitään seuraavassa kahdessa kappaleessa esiintyvää ei tule käsittää sijoitusneuvoksi. Korkeintaan päinvastoin. Sijoittaja on itse vastuussa päätöksistään jadajadajadajadajadajada. Riskejä on, mutta taetta tulevaisuudesta ei.

Lisäksi olen kokeillut Nordnetin huikean hienoja Smart-rahastoja. Tai yrittänyt kokeilla. Rahaston ostamista varten piti ensiksi nimittäin tehdä sähköinen neuvonta, joka sitten suositteli joko matalan, keskisuuren tai suuren volatiliteetin rahastoa. Tai omassa tapauksessani jätti suosittelematta, koska en muka uskalla ottaa riskejä, mikä on sinänsä paskapuhetta, koska joskus maistan uusia keksimakuja ja poljen pyörällä kännissä ilman kypärää.

Riittävän monta kertaa kun hakkasi osto-nappia, sai yrittää tätä tietovisaa uudestaan, koska ilman suositusta ei kaiketi voi ostaa. Tällä kertaa vastailin himpun rohkeammin, ja totta kai sieltä sitten lävähti suoraan suuren volatiliteetin rahastoon ostosuositus. Olisin halunnut kokeilla muutamalla kympillä keskisuurta, mutta eihän sitä tietenkään voinut mitenkään saada vakaampaa rahastoa jos ei saanut suoraan siihen ostosuositusta. Jos siitä ei vaikka saakkaan elämäänsä riittävästi riskiä.

Pitäkää, älkääkä koskaan enää päästäkö irti.

Usein, kuten aika pitkälti nytkin, kerron näissä sekavissa jorinateksteissä mitä olen tehnyt, mutta ikinä ei kuitenkaan muista mainita mitä on jättänyt tekemättä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että on jäänyt juoksematta. Ei (pelkästään) siksi, että olisin laiska vetelys, vaan myös siksi, että polveni on ollut kipeä noin puolitoista kuukautta. En kuitenkaan ole käynyt lääkärissä, sillä mielestäni tiesin, mitä siellä sanottaisiin: "lepoa ja buranaa".

Lopulta monesta suunnasta tulleen painostuksen vuoksi päädyin muutama päivä sitten näyttämään lääkärille polvea, ja vastaus oli: "lepoa ja buranaa". Onneksi sain lisäksi sentään ajan fysioterapeutille, jonka on tosin parempi näyttää joitain uusia ja uskomattomia niveljumppaliikkeitä, sillä tämän henkilön harteilla on nyt minun koko uskoni länsimaiseen lääketieteeseen.

Seuraavaksi joutuu sitten kokeilemaan itämaista lääketiedettä, ja asettamaan しヨ亡丹-harkkoja ruumiinsa päälle sen verran monta, etteivät pikkuvaivat enää haittaa.

"Europarlamenttivaalit" on pitkä yhdyssana

Vaalit menivät, ja vaalit tulevat. Eduskuntavaaleistakaan ei ole vielä päästy yli, kun eurovaalit jo hönkivät päälle. Jotenkin vain tuntuu, että ketään ei kiinnosta, vaikka varsinaiseen äänestyspäivään 26.5 on alle kolme viikkoa. Äänestääkin saa jo ensi viikolla, kun ennakkoäänestysaika 15.5-21.5 alkaa.

Europarlamenttivaalit ovat perinteisesti vaalit, joissa on matalin äänestysprosentti, eikä tämäkään kerta todennäköisesti mitään uutta tuo kaavaan. Mikä on sinänsä sääli. Näissä vaaleissa ilmeisesti valitaan kuitenkin ne henkilöt, jotka päättävät, saanko vastaisuudessakin postata hassuja meemejä tähän blogiin.

Iso syy vaalien mielenkiinnottomuuteen on kai kaiken kaukaisuus. Silloin tällöin tulee uutisia tyhmistä päätöksistä, joita jossain Brysselissä on taas väännetty, mutta se ei ole kuitenkaan mitään verrattuna heti lähempänä Arkadianmäellä tehtyjen tyhmien päätösten määrään. Ilmeisesti hyviä päätöksiä ei tehdä kummassakaan.

Mutta kuten kaikissa hyvissä vaaleissa, jälleen on mahdollisuus äänestää Paavo Väyrystä. Vaalikoneella koetin tosin etsiä itselleni sopivaa ehdokasta, eikä tänäkään vuonna oltu asioista oikein samaa mieltä. Toivottavasti jokaiselle löytyy kuitenkin joku hyvä ehdokas, kenen numeron saa sitten raapustaa lappuun. Edellisissä vaaleissa vuonna 2014 oli jo lähestulkoon runsaudenpulaa.

Alkaa tuntua, että EU-vaalit ovat jämävaalit, joihin osallistuvat vain ne, jotka eivät ole päässeet eduskuntaan

Onneksi pientä aktivoitumista alkaa olla jo nähtävissä. Tänään huomasin ensimmäisen kahvia jakavan vaalikojun, ja vaalikoneetkin alkavat hiljalleen jyskähdellä käyntiin. Kohta aletaan päästä edellisten vaalien krapulasta yli, ja lähdetään uuteen nousuun. Onnekseni olen kuitenkin nyt vääntänyt äänestämään patistavan tekstin näistäkin vaaleista jo hyvissä ajoin. Niin hyvissä ajoin, että ehdin unohtaa itse äänestää.

Beethoven joskus sanoi "jeejee, känni päälle ja Oodi Ilolle soimaan". On helppo olla hänen kanssaan samaa mieltä. Näihin ääniin, näihin tunnelmiin:

Beethoven reivaa haudassaan

Uskomaton kesämuseoseikkailuhakemus 2019

Museokortti hakee kesäksi seikkailijoita käymään museoissa ja kirjoittamaan niistä sosiaalisiin medioihin. Koska tovi sitten tällekin blogille ilmaantui Instagram-tili, on vain luonnollista yrittää pyrkyröidä mukaan tällaiseen kuvioon. Vaikka minun ja kaupallisen yhteistyön välinen rakkaustarina on toistaiseksi ollut hieman yksipuoleinen, olen valmis tekemään töitä tämän suhteen eteen kääntääkseni sen kohti onnellista loppua. Nytkin tarvitsisi vain kirjoittaa matkakuvaus, joka herättää huomiota.

Tein matkaa varten jo bannerinkin, ennen kuin edes kirjoitin matkakuvausta. Niin innoissani olen.

Matkareissu alkaisi torstaisena päivänä luonnollisesti Oulusta, jossa lounastauon jälkeen livistäisin töistä vierailulle Oulun taidemuseoon ja Pohjois-Pohjanmaan museoon. Näistä olisi nimittäin hyvä virkistää muistoja, molemmat ovat tuttuja kuitenkin lähinnä ala-asteen luokkaretkiltä, joista muistikuvat ovat parhaimmillaankin hataria. Karkkia olen varmasti ostanut Zeppeliinistä (kauppakeskus, ei museo), mutta siihen kuvitelmat aika lailla jäävät.

Iltajunalla matka sitten jatkuisi Tampereelle, missä kuluisi ensimmäinen yö. Olen joskus kuullut Tamperetta tituleerattavan Suomen museopääkaupungiksi, ja museolistaa lueskellessa on pakko olla samaa mieltä. Ainakin Lenin-museo, Muumimuseo, postimuseo, jääkiekkomuseo, pelimuseo ja vakoilumuseo vaikuttavat kiinnostavilta. Kenties löytäisin erään hävinneen laskunikin postimuseosta. Jos oikeasti meinaisi kaikkiin ehtiä, niin onneksi suurin osa sijaitsee samassa Museokeskus Vapriikissa, mutta pieni määrän pudottaminen saattaa olla väistämätöntä.

Seikkailija-haussa mainittiin, että reissusuunnitelmissa arvostetaan yllätyksellisyyttä. Toistaiseksi matka on kulkenut aika turvallisia uria, mutta lauantaiaamusta seuraa ensimmäinen "yllättävä käänne", kun matka jatkuukin Poriin.

"Poriin??!?!?"

Porissa olisi vuorossa sitten omien sanojensa mukaan "rohkea ja kokeilunhaluinen" Porin taidemuseo, pakastimistaan tunnetun Rosenlewin museo ja omakotitalosta haaveilevaa kiinnostava rakennuskulttuuritalo Toivo. Lisäksi alkureissusta tutuksi tullutta Pohjois-Pohjanmaan museota voisi käyttää verrokkina, kun käy tutkimassa Satakunnan museota. Ehkä siellä olisi myös vastaus ikiaikaiseen kysymykseen "mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa?".

Sunnuntaiaamusta matka sitten jatkuisi vajaan päivän pikavisiitin ajaksi kohti vielä yllättävämpää kohdetta: Raumaa. Koska ketä nyt kiinnostaisi nähdä yksi Suomen suosituimmista kesänähtävyyksistä ja Unescon maailmanperintökohteista, Vanha Rauma.

"Maailmanperintökohteeseen!?!?!?!?"

Ja olisihan siellä tietty niitä museoitakin. Esimerkiksi merimuseo (jollaiset tosin tällaisessa maakravussa herättävät lähinnä erinäisiä haukotuksen asteita), rohkeuttaan ja kokeilunhaluaan määrittelemätön Rauman taidemuseo, nyplätystä pitsistä kertovan näyttelyn sisältävä Vanha Raatihuone sekä Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo. Takaisin Poriin pitäisi tosin ehtiä ajoissa, jotta ehtii junaan ajoissa, jotta ehtii maanantaiksi töihin ajoissa, eli joko minä tai VR voi joutua joustamaan suunnitelmissaan.

Koko matkan kuitenkin paistaisi aurinko ja olisi kivaa ja voisi syödä pelkkää jäätelöä. Jee!

Mä metsän polkua kuljen
kesä-illalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja mä laulelen, laulelen vain. 

Tuoll´lehdossa vaaran alla
oli kummia äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all´lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu.

Reissun suorittaisin itsekseni matkaten kesäkuussa "jokin viikonloppu joka ei ole juhannus", riippuen vähän miten sattuisi saamaan tuon puolikkaan torstain ja kokonaisen perjantain mittaisen loman järjestettyä. Lopputuloksena urakasta tulisi 6 blogitekstiä, suunnilleen 2-3 museota per teksti, ja näitä antimia saataisiin sitten nauttia viikoittain.

Matkat tulisi taitettua pääasiassa junalla, joskin Pori-Rauma-Pori menisi "olosuhteiden pakosta" bussilla (kun ei junaa ole). To-la nukkuisin Tampereella hostellissa, se on yleensä viihtyisin majoitusmuoto yksin matkatessa. Ainakin niin kauan, kuin korvatulpat tulee otettua mukaan. Viiden tähden hotelli on vaihtoehto, jos tulpat unohtuvat. Porissa la-su välisen yön majoittuisin oman kullan kainalossa, kun hän nyt "sattumalta" "sattuu" olemaan siellä kesän töissä.

Myönnän kyllä, että valintani "viralliseksi seikkailijaksi" pienten seuraajalukujen vuoksi olisi ehkä hienoinen riski, mutta toisaalta, riskit jäävät historiaan, ja historia lopulta päätyy museoon. Joten toivotaan parasta ja seuraillaan tilannetta, ehkäpä tämä turboahdettu museomatka vielä toteutuu.

"Tässä opuksessa on tallennettuna Keksi Hyvä Nimi Myöhemmin-blogin äärettömän arvokas teksti Uskomaton Kesämuseoseikkailu 2019"

Kuinka selviytyä yö kummitustalossa

Oletko päätynyt kummittelevaan taloon? Ehkä perit sen omituiselta enoltasi, ehkä ostit sellaisen "kun halvalla sait", tai ehkä kaverisi vain haastoi sinut käymään sellaisessa. Nyt kuitenkin olet talossa, ja olet aivan varma, että siellä kummittelee. Korvaasikin on jo kuiskattu "böö". Tästä tilanteesta on onneksi kuitenkin mahdollista selvitä.

1. Poistuminen talosta
1.1 Poistu oven kautta
Kun huomaat joutuneesi kummittelun kohteeksi, on aika liueta paikalta kiireen vilkkaan. Palaa reittiä, jota tulitkin, ja poistu paikalta ovesta, josta tulitkin. Jos syystä tai toisesta etuovi on lukittu, poistu takaovesta.

1.2 Poistu ikkunan kautta
Kun kuitenkin etu- ja takaovet ovat lukittu/suljettu "maagisen" voiman vuoksi, voit aina myös poistua ikkunasta.

Helppo pakotie.

2. Kummitusta pakeneminen
2.1 Hyväksy tilanne
Kun kuitenkin ikkunat on lukittu/suljettu "maagisen" voiman vuoksi, joudut vetämään syvään henkeä ja hyväksymään tilanteen, jossa sinun täytyy viettää kokonainen yö kummitustalossa. Vahvistaaksesi tunnetta, että sinulla ei ole mitään hätää, toista monta kertaa itsellesi kuiskaten "minulla ei ole mitään hätää".

2.2 Piiloudu
Järkeiltyäsi tilanteen jossain määrin itsellesi, mene piiloon. Älä kuitenkaan esimerkiksi mene kykkimään kellariin, tai paikkaan, jossa näit kummituksen viimeksi, tai huoneeseen, jossa tiedät jonkun kuolleen viimeisen 20 vuoden aikana. Aamulla tilanne varmasti ratkeaa itsestään, joten järkevintä on vain odotella.

2.3 Älä tee mitään tyhmää
Kummitustalossa selviytymisen kannalta oleellista on olla tekemättä tyhmyyksiä. Kun olet piilossa, ei esimerkiksi kovasti huutaminen ole yleensä hyvä idea. Tai lattialta sattumalta löytyneen, latinaa sisältävän, opuksen lukeminen ääneen.

Ikinä ei ole mitään hyvää tapahtunut, kun on luettu satunnaisia pätkiä latinaa.

3. Kummituksen kanssa pärjääminen 
3.1 Hyväksy tilanne
Kun sitten kuitenkin teet jotain tyhmää, ja kummotus jatkaa ahdistelua entistä aktiivisemmin, hyväksy tilanne. Vahvistaaksesi tunnetta, että sinulla on hieman hätä, huuda kovaan ääneen "AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA"

3.2 Älä mene umpikujaan
Siinä vaiheessa, kun tajuaa olennon seuraavan sinua ja tahtovan sinulle pahaa, on tärkeää olla menemättä umpikujaan, jossa olisit helppo saalis. On helpompaa paeta, tai äärimmäisessä tilanteessa taistella, keskellä isoa huonetta kuin vaikkapa ahtaassa käytävässä. Kannattaa kuitenkin pysyä liikkeessä, sillä yliluonnollinen voima tietää tasan tarkasti koko ajan missä olet.

Älä panikoi, ainakaan liikaa.

4 Kummitusta vastaan taisteleminen
4.1 Tee jotain yllättävää
Valitettavasti yliluonnollisilta voimilta on hankala paeta talossa, josta ei pääse ulos. Todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin sinut ajetaankin johonkin huoneen nurkkaan. Kun joudut nokikkain kummituksen kanssa, on paras vaihtoehto tehdä jotain odottamatonta. Ainakin seuraavat ovat hyviä vaihtoehtoja:

• Repäise verho, mikä paljastaa nousevan auringon. Mikään yliluonnollinen juttu ei tykkää auringosta.
• Lyö hopeisella kynttilänjalalla. Hopea tepsii kaikkeen yliluonnolliseen.
• Nykäise rivakasti kummituksen pintaa. Hyvällä tuurilla se onkin vain talon asukas, joka on laittanut päälleen lakanan sinua jekuttaakseen.

Kannattaa käyttää mielikuvitusta, ja kokeilla myös jotain muuta!

Vesi-ilmapalloa ei ole usein kokeiltu.

5 Selviytyminen kokemuksesta
5.1 Poistu talosta
Kun kummitus häviää yhtä yllättäen kuin se ilmestyikin, huohota hetki syvään jossain nurkassa ja itke vähän. Lopulta, kun olo viimein helpottaa, nouse ylös ja kävele ulos aamuaurinkoon. Se lämmittää oloa ja kaltoin kohdeltua sieluasi. Hymyile tyytyväisenä, sillä viimeinkin voit jättää tämän hiuksia nostattavan kokemuksen taaksesi ja jatkaa elämääsi.

Vai voitko?

Tämä teksti on tulosta siitä, kun kokeilin WritingPrompts-subredditistä löytämääni kirjoituskehotetta(?). Valitsemani prompti oli "Write a horror story in the format of a Wikihow article". Toivottavasti kaikki kliseet tuli käytyä läpi.