Pääsiäinen 2019

Muistelin tovi takaperin, mistä sitä oikeastaan tuli kirjoitettua pari vuotta sitten. Pohtiessani pistin merkille, että eräs erittäin tärkeä juttutyyppi on hävinnyt: pidennetyt viikonlopputarinat. Eli tekstit siitä, mitä on tullut tehtyä erilaisten kirkkopyhien oikeuttamilla pitkillä vapailla. Nyt olisikin sitten tarjolla pitkästä aikaa tarina siitä, kuinka tehokkaasti sain käytettyä neljä peräkkäistä pääsiäisen päivää, kun ei ollut pakko tehdä oikein mitään.

Perjantai

Perjantai ei ollut pitkä. Se oli itse asiassa absoluuttisessa hereilläoloajassa mitattuna lyhyin, koska nukuin univelkoja pois puoleen päivään asti, eikä illastakaan tullut käytyä missään rienaamassa ja valvomassa.

Sen sijaan kävin roolipelaamassa Warhammer 40,000-maailmassa, ja melkein kuolin. Sain nimittäin tarkka-ampujalaserista jalkaan. Vaikka tämä tapahtuikin pelimaailmassa, opetti se silti kaikenlaisia oikeankin elämän lainalaisuuksia. Esimerkiksi sen, että elämä on lyhyt, ja siitä kannattaa nauttia täysin rinnuksin. Ja sen, että ei kannata pää kolmantena jalkana juosta vihollislinnoitusta pahki.

Pitkästä aikaa kävin myös pihalla sauvakävelemässä. Ihan rattoisaa puuhaa, ja kun kääntyy välillä uusille urille, voi löytää kaikenlaista. En esimerkiksi tiennyt, että alle kilometrin päässä asunnostani on jalkapallokenttä. Vau. Mutta vaikka sauvakävely onkin kivaa, niin kyllä se silti on edelleen yksi epäseksikkäimmistä urheilulajeista mitä tiedän. Mikä luonnollisesti sopii minulle.

Mika Myllylä meni marskimaalla, minä myslissä.

Lauantai

Uhkaavasti päälle painavan nivelrikon innoittamana kävin räpiköimässä pitkästä aikaa. Uimahalli haisi jotakuinkin samalta kuin miltä sen muistelinkin haisevan: tunkkaiselta kloorilta. Tekisi mieli sanoa, että tekniikka oli vähän hukassa, mutta en oikeastaan ole koskaan häävisti osannut uida, eli tekniikka on tuskin ikinä hallussa ollutkaan. Tyyleistä suosikkini onkin selkäuinti, siinä tarvitsee vain kellua, vähän heilutella raajoja ja olla hukkumatta.

Uimahallilta kotia päin polkiessani törmäsin todennäköisesti oppikirjamääritelmään nuoruudesta. Näin kaksi alakouluikäistä poikaa vetämässä temppuja skuuteilla Burger Kingin pahvikruunut päässä. Muistelin tätä näkyä illalla täyttäessäni pyykki-, tiski- ja kaljakonetta samalla miettien, vieläkö voisin itse tehdä samaa. En varmaan loukkaamatta tai katkaisematta jotain ruumiinosaani.

Illasta kävin vielä todistamassa hilpeää pääsiäismusiikkipläjäystä Maustetyttöjen muodossa. Tein kai lottorivini väärin, kun keikkapäivänä jännitin aivan yksin eturivissä. Hyvä keikka kuitenkin, käyn varmaan uudestaankin jos mahdollisuus tulee vastaan. Ja eiköhän sellainen tule, elämä on mahdollisuuksia täynnä.

Kuva pitää olla. Muuten ei itsekään muista olleensa paikalla.

Sunnuntai
Pyhäpäivän kunniaksi (kaikkihan nämä on kai pyhäpäiviä?) tein salitreenin vähän pienemmillä painoilla, ettei se vain tuntuisi työltä ja synniltä. Tehdessäni vinoja vatsalihaksia kuulin tosin erittäin omituista rutinaa selästäni, mikä pisti miettimään taas kerran nuoruutta ja temppuja tekeviä junnuja. Lohduttauduin ajatuksella, että ainakin minä saan veronpalautuksia, toisin kuin nämä lusmut.

Sitten pelasin paljon Hitmania. Koko peli melkein yhdeltä istumalta läpi, mikä ei tietty ole kauhean kova saavutus, jos tarjolla on vain kuusi tehtävää. Varsinkin kun yhden tehtävän voi päästä läpi parissakymmennessä minuutissa jos tietää mitä tekee. En tosin tiennyt, joten pari tuntia oli lähempänä lopullista aikaa. Varsinkin jos tallentaa kahden minuutin välein, ja yksi tallennuskerta kuluttaa aikaa lähemmäs 20 sekuntia.

Sitten kävin Pää Kiin keikalla. Kova oli setti, suurin osa hyvistä biiseistä tuli kuultua. Eikä paikalla edes ollut liikaa peloittavia punk-ihmisiä. Punk on siitä elähdyttävää tällaiselle kovasti keskiluokkaistuvalle ihmiselle, että aina voi mielessään kuvitella päätyneensä rokkitähdeksi, jos olisi tehnyt vähän erilaisia valintoja elämässään.

Sitten pelasin yöllä vielä CS:GO-peliä. Counter Strike on vähän sellainen peli, että sitä yleensä joutuu hinkkaamaan vähintään sen kymmenen tuntia, jotta noin 15 sekunnin ajan voisi kokea osaavansa edes hieman jotain. Nykyään voi tosin tuntea olonsa fiksuksi ainakin 16 sekunnin ajan, sillä nostin rankini Silver Eliteen. Ja se on hyvä, koska siinä on sana elite.

Siinä on monta pykälääkin, pakko olla hyvä.

Maanantai
Maanantaina en oikeastaan jaksanut tehdä enää sitä vähääkään mitä edellisinä päivinä. Ja silloin kun ei jaksa tehdä mitään, pelaa yleensä jotain. Kokeilin vieläkö GTA V:n online-peli on yhtä kankeaa vääntämistä kuin kolme vuotta sitten, ja kyllähän se oli. En tiedä, voiko tahattomasti edes tehdä niin huonoa käyttökokemusta kuin mitä GTA:n tapauksessa. Peli itsessään on kiva, mutta sitä on kauhean työlästä pelata.

Lisäksi söin todennäköisesti parasta pakasteruokaa mitä tiedän: Lidlin cordon bleu-leikkeitä. Vähän ehkä hintavia, mutta paljon parempia, kuin mitä syväjäädytetyltä kanalta voisi odottaa. Mikä ei toki sinänsä ole kauhean paljon sanottu.

Tätä kannattaa syödä. Virallinen suositus.

Mutta kuten riveiltä ja niiden väleistä saattaa lukea, ei ollut kauhean tehokas vapaa pääsiäisviikonloppu tänä vuonna. Paitsi pelaamisen suhteen. Voisi melkein kuvitella jopa rentoutuneensa vähän. Ehkä se ei haittaa.