Pääsiäinen 2019

Muistelin tovi takaperin, mistä sitä oikeastaan tuli kirjoitettua pari vuotta sitten. Pohtiessani pistin merkille, että eräs erittäin tärkeä juttutyyppi on hävinnyt: pidennetyt viikonlopputarinat. Eli tekstit siitä, mitä on tullut tehtyä erilaisten kirkkopyhien oikeuttamilla pitkillä vapailla. Nyt olisikin sitten tarjolla pitkästä aikaa tarina siitä, kuinka tehokkaasti sain käytettyä neljä peräkkäistä pääsiäisen päivää, kun ei ollut pakko tehdä oikein mitään.

Perjantai

Perjantai ei ollut pitkä. Se oli itse asiassa absoluuttisessa hereilläoloajassa mitattuna lyhyin, koska nukuin univelkoja pois puoleen päivään asti, eikä illastakaan tullut käytyä missään rienaamassa ja valvomassa.

Sen sijaan kävin roolipelaamassa Warhammer 40,000-maailmassa, ja melkein kuolin. Sain nimittäin tarkka-ampujalaserista jalkaan. Vaikka tämä tapahtuikin pelimaailmassa, opetti se silti kaikenlaisia oikeankin elämän lainalaisuuksia. Esimerkiksi sen, että elämä on lyhyt, ja siitä kannattaa nauttia täysin rinnuksin. Ja sen, että ei kannata pää kolmantena jalkana juosta vihollislinnoitusta pahki.

Pitkästä aikaa kävin myös pihalla sauvakävelemässä. Ihan rattoisaa puuhaa, ja kun kääntyy välillä uusille urille, voi löytää kaikenlaista. En esimerkiksi tiennyt, että alle kilometrin päässä asunnostani on jalkapallokenttä. Vau. Mutta vaikka sauvakävely onkin kivaa, niin kyllä se silti on edelleen yksi epäseksikkäimmistä urheilulajeista mitä tiedän. Mikä luonnollisesti sopii minulle.

Mika Myllylä meni marskimaalla, minä myslissä.

Lauantai

Uhkaavasti päälle painavan nivelrikon innoittamana kävin räpiköimässä pitkästä aikaa. Uimahalli haisi jotakuinkin samalta kuin miltä sen muistelinkin haisevan: tunkkaiselta kloorilta. Tekisi mieli sanoa, että tekniikka oli vähän hukassa, mutta en oikeastaan ole koskaan häävisti osannut uida, eli tekniikka on tuskin ikinä hallussa ollutkaan. Tyyleistä suosikkini onkin selkäuinti, siinä tarvitsee vain kellua, vähän heilutella raajoja ja olla hukkumatta.

Uimahallilta kotia päin polkiessani törmäsin todennäköisesti oppikirjamääritelmään nuoruudesta. Näin kaksi alakouluikäistä poikaa vetämässä temppuja skuuteilla Burger Kingin pahvikruunut päässä. Muistelin tätä näkyä illalla täyttäessäni pyykki-, tiski- ja kaljakonetta samalla miettien, vieläkö voisin itse tehdä samaa. En varmaan loukkaamatta tai katkaisematta jotain ruumiinosaani.

Illasta kävin vielä todistamassa hilpeää pääsiäismusiikkipläjäystä Maustetyttöjen muodossa. Tein kai lottorivini väärin, kun keikkapäivänä jännitin aivan yksin eturivissä. Hyvä keikka kuitenkin, käyn varmaan uudestaankin jos mahdollisuus tulee vastaan. Ja eiköhän sellainen tule, elämä on mahdollisuuksia täynnä.

Kuva pitää olla. Muuten ei itsekään muista olleensa paikalla.

Sunnuntai
Pyhäpäivän kunniaksi (kaikkihan nämä on kai pyhäpäiviä?) tein salitreenin vähän pienemmillä painoilla, ettei se vain tuntuisi työltä ja synniltä. Tehdessäni vinoja vatsalihaksia kuulin tosin erittäin omituista rutinaa selästäni, mikä pisti miettimään taas kerran nuoruutta ja temppuja tekeviä junnuja. Lohduttauduin ajatuksella, että ainakin minä saan veronpalautuksia, toisin kuin nämä lusmut.

Sitten pelasin paljon Hitmania. Koko peli melkein yhdeltä istumalta läpi, mikä ei tietty ole kauhean kova saavutus, jos tarjolla on vain kuusi tehtävää. Varsinkin kun yhden tehtävän voi päästä läpi parissakymmennessä minuutissa jos tietää mitä tekee. En tosin tiennyt, joten pari tuntia oli lähempänä lopullista aikaa. Varsinkin jos tallentaa kahden minuutin välein, ja yksi tallennuskerta kuluttaa aikaa lähemmäs 20 sekuntia.

Sitten kävin Pää Kiin keikalla. Kova oli setti, suurin osa hyvistä biiseistä tuli kuultua. Eikä paikalla edes ollut liikaa peloittavia punk-ihmisiä. Punk on siitä elähdyttävää tällaiselle kovasti keskiluokkaistuvalle ihmiselle, että aina voi mielessään kuvitella päätyneensä rokkitähdeksi, jos olisi tehnyt vähän erilaisia valintoja elämässään.

Sitten pelasin yöllä vielä CS:GO-peliä. Counter Strike on vähän sellainen peli, että sitä yleensä joutuu hinkkaamaan vähintään sen kymmenen tuntia, jotta noin 15 sekunnin ajan voisi kokea osaavansa edes hieman jotain. Nykyään voi tosin tuntea olonsa fiksuksi ainakin 16 sekunnin ajan, sillä nostin rankini Silver Eliteen. Ja se on hyvä, koska siinä on sana elite.

Siinä on monta pykälääkin, pakko olla hyvä.

Maanantai
Maanantaina en oikeastaan jaksanut tehdä enää sitä vähääkään mitä edellisinä päivinä. Ja silloin kun ei jaksa tehdä mitään, pelaa yleensä jotain. Kokeilin vieläkö GTA V:n online-peli on yhtä kankeaa vääntämistä kuin kolme vuotta sitten, ja kyllähän se oli. En tiedä, voiko tahattomasti edes tehdä niin huonoa käyttökokemusta kuin mitä GTA:n tapauksessa. Peli itsessään on kiva, mutta sitä on kauhean työlästä pelata.

Lisäksi söin todennäköisesti parasta pakasteruokaa mitä tiedän: Lidlin cordon bleu-leikkeitä. Vähän ehkä hintavia, mutta paljon parempia, kuin mitä syväjäädytetyltä kanalta voisi odottaa. Mikä ei toki sinänsä ole kauhean paljon sanottu.

Tätä kannattaa syödä. Virallinen suositus.

Mutta kuten riveiltä ja niiden väleistä saattaa lukea, ei ollut kauhean tehokas vapaa pääsiäisviikonloppu tänä vuonna. Paitsi pelaamisen suhteen. Voisi melkein kuvitella jopa rentoutuneensa vähän. Ehkä se ei haittaa.

Miksi minulla on blogi eikä YouTube-vlogia

Toisinaan kirjoitusjumin iskiessä tulee pohdittua, miksi tehdä blogia, kun voisi tehdä kaikkea muutakin hauskaa. Kuten vaikka pitää vlogia YouTubessa. Joka kerta sitä on ennemmin tai myöhemmin kuitenkin päätynyt takaisin kirjoittamaan, mielestäni ihan hyvistä syistä. Ei toki sillä, ettenkö joskus olisi ajatellut videoiden tekemistä, mutta esimerkiksi jatkuva esiintyminen kameran edessä tuntuu ideana omasta mielestäni vähän tympeältä.

Myönnettäköön toki, että teen blogia ilmeisesti vähän väärin, kun jokaista postausta ei ole täytetty kuvilla minusta poseeraamassa pihalla uudessa sponsoroidussa takissa. Ja tietysti YouTube-kanavaa voisi vetää työntämättä omaa lärviä joka väliin, mutta keskimäärin tekstiformaatti vaatii vähemmän oman naaman/äänen/ylipäätänsä itsensä esittelyä, mikä sopii itselleni paremmin kuin hyvin. En nimittäin isommin pidä esiintymisestä. Toki sen kanssa pärjää jos tarvitsee, mutta ehkä ennemmin antaa niiden esitellä itseään, joilla on mielestään jotain esiteltävää.

Eri asia sinänsä, kuinka monella äänessä olevalla influensserillakaan on oikeasti mitään sanottavaa.

Blogitekstin kirjoittaminen vaatii myös huomattavasti vähemmän työtä kuin sitä vastaava video vaatisi. Riittää kun kirjoittaa jutun ja oikolukee sen. Videota varten pitäisi todennäköisesti aluksi kirjoittaa teksti, oikolukea se, lukea teksti ääneen, kuvata lukuprosessi, editoida video, tarkastaa kuva-/äänimateriaali ja vielä lopuksi tunkea video YouTubeen. Kauhea työmaa, varsinkin jos (ja kun) lopputuloksen näkee n. 20 ihmistä. Jos haluaa vain saada ajatuksensa nettiin, on blogi oikeasti huomattavasti helpompi. Olen laiska ihminen, myönnän sen. Varmasti videoiden värkkäämiseen tulisi rutiini jos niitä tekisi, mutta silti, jos pitäisin vlogia sillä tavalla kuin olen sitä joskus ajatellut, se olisi loppujen lopuksi vain blogi ekstratyöllä.

Vain nappeja painamalla sinäkin voit luoda tekstiä!

Ainakin ajatuksen tasolla blogin kirjoittaminen tarjoaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin vlogin tekeminen. Sen sijaan, että pitäisi käydä oikeasti kuvaamassa ja kommentoimassa Ikeassa lamppuja, voi vain "lainata" puljun sivuilta lamppujen kuvia ja kirjoittaa kylkeen jotain. Tietty Windows Movie Makerilla voisi askarrella jonkinlaisen diashown samoista kuvista ja jorista itsekseen vähän päälle, mutta se on taas eri asia miten hyvä video näin tulisi (joku voisi toki ehkä kyseenalaistaa, miten hyvä blogipostauskaan tästä aiheesta tuli).

Seuraavaksi seuraa hieman karkeaa yleistämistä, mutta tykkään ajatella, että blogeja lukevat enemmänkin Kypsät ja Aikuiset ihmiset. Ainakin Kypsät. Lähinnä siksi, että blogit ovat jo käytännössä kuollut mediaformaatti, ja niiden pariin päätyy lähinnä henkilöitä, jotka ovat pudonneet teknologian kelkasta. Juuri kuten minä. Sillä miksi kukaan nyt enää vuonna 2019 lukee tai kirjoittaa mitään, jos ei ole ihan pakko? Tottumuksesta. Nämä tottumuksesta lukevat ihmiset ovat kuitenkin vuosi vuodelta enemmän se ihmisryhmä, johon koen itse kuuluvani, joten on luonnollisempaa silloin kirjoittaa kuin tehdä videoita.

Lisäksi blogin rustaaminen on YouTubeen verrattuna (Twitchistä puhumattakaan) aika vuorovaikutukseton formaatti. Toki blogiinkin kommentteja silloin tällöin tulee, mutta väittäisin niitä videopuolella tulevan paljon enemmän. Mikä ei itseäni haittaa, mukavampi kirjoittaa rauhassa, varsinkin kun tietää, millaisia kommentteja ihmiset keskimäärin tykkäävät laittaa. Joskin pitää myöntää, oma ruusuinen kuvani Aikuisista ja Kypsistä blogien lukijoista taitaa oikeasti johtua siitä, että kukaan ei ole vielä kerennyt kommenttikentässä osoittaa mielikuvaani vääräksi.

Minä etsimässä kommentteja.

Summa summarum: oikea syy miksi pidän blogia enkä vlogia on tietysti se, että pidän enemmän kirjoittamisesta ja tekstistä formaattina, eikä siinä joudu vastaavalla tavalla valokeilaan. Tämänkin kirjoittaminen on siinä rajoilla, että meneekö se mielestäni liikaa "minä-minä-minä"-jankutukseksi. Lisäksi olen laiska. Ja viihdemuotona lukeminen on yleensä vähän kokonaisvaltaisempaa toimintaa kuin videon katsominen sivusilmällä samalla kun puuhastelee jotain muuta, eli siinäkin mielessä on mukava kirjoittaa jotain, mikä mahdollisesti saattaa jopa oikeastikin kiinnostaa jotakuta.

Mutta kuten sanoin, olen joskus sitä videoiden tekemistä pohtinut, ja olisihan siinä YouTubessa puolensakin. Kuten jo vähän spekuloin, yhteisö saattaisi olla aktiivisempi, ja ehkä videoilla saattaisi saavuttaa enemmän ihmisiä, mikä on tärkeää jos haluaa myydä itsensä (kuka nyt ei haluaisi). Toisaalta, "tubettaja" on mielestäni yksi tyhmimmistä uudissanoista, eli hyvät ja huonot puolensa tälläkin.

Vaikka voisihan sitä kehittää muutakin sisältöä kuin sitä iänikuista vlogia, kuten vaikkapa animaatioita. Joskus onkin käynyt mielessä, että opettelisi tekemään machinimaa tai muita hassuja nettianimaatioita, silloin ei tarvitsisi antaa edes tosimaailman esteiden hidastaa videoiden sisällössä. Joskin homma todennäköisesti siltikin vaatisi jonkin sortin ääninäyttelyä, mikä ei vaikuta asialta, joka kiinnostaisi. Mutta jokin vähän visuaalisempi asia ei välttämättä välillä tekisi pahaa. Tiedä häntä, jos vaikka joskus olisi aikaa tehdä.

WPJ-dieetillä kesäkuntoon

Onko elämä ilman haasteita elämisen arvoista? On, todellakin, kelpaisi välillä itsellekin. Haastoin silti vapaaehtoisesti itseäni vielä hieman lisää. Latasin nimittäin wtfstockphotos-subredditistä satunnaisia, kohtuullisen kyseenalaisia kuvituskuvia, joiden ympärille sitten kehitin tällaisen tekstin. Tadaa.

Kesä on pian, mutta onko kesäkunto vielä kaukana? Ei se mitään. Olen vuosien ruoan syömisen kokemuksella nimittäin kehittänyt uuden, hienon, ja todella trendikkään WPJ-ruokavalion, jolla sikspäkin ja tuplahaukat saa kuntoon alle kahdessa kuukaudessa. Noudattamalla tätä erittäin yksinkertaista dieettiä olet pian yhtä tikissä kuin kuvan komea nuori herrasmies:

Uiminen ja pyörätuolien työntäminen ovat hyviä liikuntamuotoja.

Jokaisen painonpudotukseen tähtäävän ruokavalion perustana ovat tietysti Wanhat Cunnon Wihannecset. Näistä tuleekin WPJ-kirjainlyhennedieetin W-kirjain. Vihannekset ovat hyvä vaihtoehto esimerkiksi karkeille, sipseille ja hampurilaiselle, varsinkin sellaiselle hampurilaiselle, jonka välissä ei ole salaattia tai tomaattia.

"Seis, sinä et mene sämpylän väliin ilman minua"

Pelkillä vihanneksilla ei kuitenkaan kukaan elä, ihminen tarvitsee muitakin ravintoaineita. Kuten hiilihydraatteja, jotka auttavat jaksamaan (tämän opin muropaketin kyljestä). Perunat, WPJ-ruokavalion P-osuus, ovat hyvä lähde tälle makrolle. Lisäksi potut ovat halpoja, joten mitään isoa rahallista investointia lisäravinteisiin ja muuhun sellaiseen tämä dieetti ei todellakaan vaadi.

Perunat kannattaa syödä kuorineen, sillä kuoret sisältävät paljon vitamiineja ja kuituja. Tämän vuoksi suosin maalaisperunalastuja.

Jotain tästä kuitenkin vielä puuttuu. Ja ei, se jokin ei ole liha. Eihän se edes ala J-kirjaimella. Ei, vaan viimeinen, koko ruokavalion täydentävä osa on jäätelö. Siitä nimittäin saa:

1. rasvoja 
2. proteiinia (ainakin enemmän kuin muista dieetin aineista) 
3. hyvän mielen

Tärkeää on tietenkin muistaa kohtuus (kuten toki myös perunoiden ja salaatin kohdalla), ettei ihan kaksin käsin vedä jätskiä.

Tulevaisuuden innovaatio: hands-free jäätelö.

Mikä sitten on oikea annoskoko, tai miten paljon eri ruoka-aineita pitäisi syödä? No, en usko tiukkoihin rajoihin dieeteissä, sillä ne ainoastaan turhauttavat ja tuottavat huonoja sekä lyhytkestoisia tuloksia. Siksi oikea annoskoko onkin sellainen, jolla dieetti toimii.

Näitä kolmea ravintoryhmää syöden saavutat kaikki, kaikki, KAIKKI, unelmasi. Jos kuitenkin tuntuu, että nämäkään ohjeet eivät auta, niin aina on yksi vaihtoehto, joka tekee sinusta varmasti laihan kuin luuranko:

Ei oikeasti kannata. Ihmisestä tulee luuranko vasta 8-12 vuodessa, joten kesäkuntoon ei mitenkään ehtisi. Ellei tavoitteena ole #rantakuntoon2030.

Verrattuna keskimääräiseen haasteeseen elämässä, tämä oli ihan kiva. Kohdalle osuneet kuvituskuvat nyt sattuivat vain olemaan aika synkkiä. Kohta on kuitenkin jäätelökesä, se piristää, jee!

Kuinka tehdä politiikasta kiinnostavaa

Vaalithan ne taas on tänään. Toivottavasti käyt äänestämässä viimeistään nyt. Itse kävin ennakkoon, mutta vähänhän se taas meinasi viime tinkaan jäädä. Jotenkin vain tiukasta hypestä ja vaalirummutuksesta huolimatta kiinnostusta ei tahtonut löytyä. Syytän tästä enimmäkseen kuivakoita eduskunnan täysistuntoja: niissä kuitenkin tapahtuu iso osa politiikasta, ja ne ovat näkyvin osa eduskunnan toimintaa. Ja ne ovat tylsiä. Jotenkin niistä pitäisi vain saada mukaansatempaavempia, jotta touhu saataisiin kiinnostavammaksi ihmisten keskuudessa. Mutta miten?

Radikaalit ideat
No, yksi idea olisi tietenkin se, että kun vaalien jälkeen eduskunta on valittu, lukittaisiin heidät Arkadianmäelle taloon, jossa jokainen kulma on täytetty kameroilla. Kerran päivässä sitten joku leikkaisi kuvamateriaalista koosteen, joka näytettäisiin Subin illassa. Tasaisin väliajoin edustajat tekisivät kännissä joitain hassuja temppuja, ja neljän vuoden aikana tasaisesti porukasta äänestettäisiin sakkia pois. Viimeinen jäljelle jäänyt voisi palkintona hakea itselleen Tallinnasta silikonitissit.

Paneeliohjelmat tuntuvat nykyään olevan suosittuja. Konsepti on helppo, ja itse asiassa hyvin lähellä nykyistäkin eduskunnan toimintaa: modernisointia varten pitäisi vain laittaa yhden leveän pöydän ääreen kansanedustajat istumaan ja kertomaan hauskoja läppiä ajankohtaisista aiheista ja laeista. Juontajana voisi toimia viikoittain vaihtuva julkkistähti, joka korvaisi eduskunnan puhemiehen, joka on muutenkin aika turha virka.

Mutta ehkä toisaalta satunnainen suora demokratia voisi myös toimia. Jos esimerkiksi kaksi poliitikkoa ottaisi yhden tavallisen pariskunnan, jolla on ongelmia päättää, pitäisikö asioita muuttaa vai ei. Sitten poliitikot ehdottaisivat pariskunnalle omat, täysin erkanevat näkemyksensä asiasta, samalla hieman toisilleen naljaillen. Pariskunta sitten valitsisi toisen ehdotuksista, jolla lähdettäisiin asiaa viemään eteenpäin.

Tai vaaleissa valitun edustajiston valmistelemat lakiesitykset yms. voisi säilyttää varastossa, josta niitä saa vain päällisin puolin katsoa, ja sitten ihmiset paremmin asiasta tietämättä huutaisivat kilpaa siitä, kuka saa varaston ja sen sisältämän lakiehdotuksen itselleen hyväksyttäväksi tai hylättäväksi (jotakuinkin samalla pohjakäsittelyllä lakiehdotukset nuijitaan muuten nykyäänkin läpi). Huutokaupoista saadut tuotot voitaisiin laittaa orvoille vanhuksille ja sokeille lapsille.

Oikeasti, politiikan tekemisessä kiinnostavaksi on vain taivas ja TV-opas rajana. Koska eihän TV:ssä nyt tylsää sisältöä näytettäisi.

Maltillisemmat ideat
Yksi kohtuullisempi idea voisi tietty olla, että eduskunnan istunnot pidettäisiin jatkossa vähissä vaatteissa ja/tai kännissä. Koska seksi ja koheltaminen aina kiinnostaa. Tämä myös tuottaisi hieman vaihtelua normaaliin eduskunnan naamastoon, tai ehkä ennemminkin ruumiistoon, sillä suurinta osaa nykyisistä edustajista tuskin viitsii katsoa ilman pukua.

Monessa TV-ohjelmassa on nykyään Twitter-integraatio, eli ohjelmaan voi lähettää twiittejä, jotka sitten näkyvät telkkarissa. Tämä on tehnyt puuduttavankin tylsistä ohjelmista huomattavasti siedettävämpiä, ja muutenkin iso osa poliittisesta pätemisestä tapahtuu Twitterissä. Kuulostaisikin siis ainoastaan luontevalta lisätä täysistuntojen lähetyksiin palkki, jossa vilkkuisi hauskoja ja nokkelia twiittejä, joille voisi sitten naureskella kun jättää itse ohjelman huomiotta.

Täysistuntojen katsominen on kuitenkin kauhean raskasta, monta tuntia pelkkää asiasta paasausta. Siksi istuntoihin voisi lisätä mainoskatkoja. Mukavan sisällön tauottamisen ja keventämisen lisäksi ehkä ne hieman saisivat myös jotain tarkoituksen tuntua koko hommaan, kun saisi tasaisin väliajoin mieleensä jotain kulutettavaa. Mainokset ovat kuitenkin elämän suola. Ne tekevät elämästä elämisen arvoisia.

Lopulta kuitenkin isoin ongelma politiikassa on se, että se on todellista. Sitä ei käsikirjoita kukaan, joten 99% ajasta se on oikeastaan aika tylsää. Vaikka joku hassu läppäehdokas silloin tällöin pääseekin läpi, hän hukkuu äkkiä 199 muun tylsän tyypin sekaan. Siksi tarvittaisiinkin käsikirjoittaja-armeija tekemään muistakin kiinnostavampia. Lopputulos voisi olla vaikka vähän kuin Frendit, mutta kavereita olisi 33,3-kertainen määrä. Toisaalta, edustajiston tuntien varmaan 80% olisi silti Rosseja/Monicoita vaikka kuinka yrittäisi asioita kirjoittaa edes etäisesti kiinnostavaksi.

Vaikka montaa näistä tuskin saakaan toteutettua, ja politikointi säilyy ainakin toivottavasti vielä tovin virallisen kuivakkana, niin kannattaa tänään käydä pudottamassa paperia pönttöön jos ei sitä ole tehnyt vielä.

Ensimmäinen kuva mustasta aukosta

Tänään julkaistiin historian ensimmäinen oikea kuva mustasta aukosta. Yllättävän pitkään siinä menikin, mustat aukot ovat kuitenkin ajatuksena olleet olemassa jo 1700-luvun lopulta saakka. Ilmeisesti omat haasteensa on kuvata taivaankappaletta, joka imee itseensä kaiken valon. Aukko itsessään näyttää itse asiassa yllättävän vähän mustalta, keskusta on lähempänä tummaa oranssia:

Vaikka en ole mikään mestarikuvaaja, niin tässä kyllä äkkiseltään huomaa paljon petrattavaa. Esimerkiksi tarkennus ei ole ihan osunut kohdalleen, ja kuva näyttää hieman tärähtäneeltä. Mustan aukon tapaisessa liikkuvassa kohteessa kannattaisikin käyttää lyhyempää suljinaikaa, ettei lopputulos olisi näin sumea. Myöskin lähemmäs zoomaaminen varmasti parantaisi laatua.

Ehkä tämä kuva on joillekin kuitenkin hieman pettymys. Itsellenikin se oli vähän. Onneksi jokaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu. Otin nimittäin Photoshopin pitkästä aikaa käyttöön, ja hieman selkeytin kuvaa, jolloin musta aukko mielestäni näkyy tarkemmin. Toivon, että tämä kuva on hyödyksi tieteelle, eikä seuraavaan otokseen mene taas 200 vuotta:

Rehellisesti sanottuna voin tosin nyt myöntää, että en minä Photoshopia käyttänyt, ei minulla sellaiseen ole varaa. Paintilla tarkensin. Oikeasti kuva on kuitenkin hieno juttu (se ensimmäinen kuva siis), ja ilmeisesti tällä suttumössöllä saadaan jotain Einsteinin juttujakin todistettua. Esimerkiksi Youtubesta löytyy videoita, joissa kuva ja sen synty on tarkemmin selitetty. Itse en oikeasti kehtaa edes yrittää. Tyydyn vain katsomaan näitä videoita ja tuntemaan oloni pieneksi.

Tieteellä ei kuitenkaan tämänkään kuvan myötä vielä ole tarkkaa vastausta oleellisimpaan mustiin aukkoihin liittyvään kysymykseen: mitä tapahtuu, jos sitä koskee sormella?

Kuinka puhdistaa seinä pölystä

Siivous- ja siisteysblogi KHNM kertoo nyt, kuinka puhdistat pölyn seinästä.

1. Etsi seinä
Ensimmäinen tehtävä seinän puhdistamisessa on luonnollisesti seinän löytäminen. Seinä löytyy yleensä katon ja lattian välistä. Seinän erottaa myös katosta ja lattiasta helposti siitä, että siinä missä em. pinnat ovat vaakasuorassa, on seinä pystysuorassa. Tämä riippuu tosin hieman siitä, kuinka kova sorbuskrapula arkkitehdillä on ollut ja miten hyvin kulmamitta on pysynyt kädessä.

Kun olet löytänyt mielestäsi pystysuoran pinnan, on hyvä varmistaa, että se on oikeasti seinä potkaisemalla sitä tukevasti. Jos jalka menee läpi, olet todennäköisesti löytänyt oven, ikkunan tai Gyproc-seinän. Oven ja ikkunan kohdalla suosittelen etsimään muuta potkittavaa, Gyprocin kohdalla jotain oikeaa seinämateriaalia. Jos jalka ei mene läpi, olet todennäköisesti seinän äärellä.

Jos olet epävarma potkun sopivuudesta, kokeile ensin pienelle alueelle huomaamattomaan kohtaan. 

2. Etsi pöly
Pöly on yleensä helppo löytää seinästä. Se on sellaista harmaata nukkaa, jota usein kertyy seiniin ajan ja lamppujen puhdistamisen myötä. Jos esimerkiksi tapettien väri haalistuu vuosien saatossa, on mahdollista, että se itse asiassa onkin peittymässä pölyyn.

Kun olet mielestäsi löytänyt pölyä seinästä, on hyvä varmistaa, että se on oikeasti pölyä lyömällä seinää. Jos pöly lähtee varisemaan, tai harmaaseen pintaan jää nyrkinkuva, on epäilty aine todennäköisesti pölyä. Jos ei, sinulla on varmasti vain todella rumat tapetit, joiden poistamista voi suositella ensitilassa.

3. Valmistele siivousvälineet
Ennen tositoimiin käymistä on syytä kaivaa esille vermeet, joilla pöly saadaan irti seinästä. Yleensä tähän tarkoitukseen riittää pölyjen pyyhintään tarkoitettu liina. Mikrokuituinen on hyvä, joskin muutkin mallit toki käyvät. Viimeisenä keinona voi käyttää myös talouspaperia, mutta ainoastaan todellisessa hätätilanteessa, esimerkiksi jos seiniä arvioivat vieraat ovat jo oven takana.

Jos seinän pinta ei ole liian huokoinen, voi pesuvälinettä hieman kostuttaa. Liian tujuja pesuaineita ei kuitenkaan kannata käyttää. Esimerkiksi tärpätillä saa yhtä sun toista puhtaaksi, mutta maalattu seinä saattaa puhdistua vähän liikaakin.

Terävä ja metallinen siivousliina ei ole suositeltava vaihtoehto.

4. Siivoa seinä
Pyyhkäise pöly siivousvälineellä seinästä.

5. Siivoa siivousvälineet
Siivouksen jälkeen ei kuitenkaan urakka vielä aivan ole ohitse. Lopuksi pitää vielä nimittäin luutu heittää roskiin. Tai mikä parempaa, polttaa. Näiden asioiden kanssa ei voi olla liian varovainen, jotta vältetään pölyn pääseminen takaisin asuntoon. Siivous on nimittäin täysin turhaa, jos sitä joutuu tekemään kuukausittain.

Rätistä kannattaa päästää irti ennen sen sytyttämistä.

6. Palauta seinä paikalleen
Kun seinä on puhdistettu, kannattaa vielä varmistaa, että se on siellä missä kuuluukin. Esimerkiksi voimakkaasta pyyhkäisystä seinä saattaa liikahtaa jopa kaksi metriä. Naapurisovun säilyttämiseksi onkin tärkeää pitää seinä siinä, missä sen kuuluukin olla. Ja onhan siitä itsellekin valtavasti haittaa, jos yhtäkkiä asuntoon ilmestyy uusia neliöitä.

Siivous- ja siveysblogi KHNM toivottaa hauskoja puhdistushetkiä!

PS: Oikofix.comin mielestä sorbuskrapula ei ole oikea asia. Voiko tällaiseen kieliopin tarkistajaan luottaa?

Vaikeinten pölystä puhdistettavat Ikean lamput

Remontti- ja sisustusblogi KHNM esittelee nyt viisi Ikean lamppua, joista on ikävä yrittää saada pölyjä pois.

Ikea PS 2014

Harmi, ettei tästä Kuolontähdestä voi räjäyttää pölyjä pois, se on nimittäin aika kenkku puhdistettavaksi. Varsinkin sisäpuolen hinkkaaminen vaatii erityistä tarkkuutta, etteivät muoviliitokset natise liitoksistaan. Vaihtoehtoisesti lampun voi pitää aina kiinni, jolloin se on pallon muotoinen, mikä on helpompi putsata. Malliesimerkki kuitenkin siitä, kuinka yksinkertaiset asiat (kuten lampun omistamisen) voi tehdä itselleen vaikeaksi.

Grimsås

Kuinka puhdistaa pölystä lampunvarjostin, joka itsessään näyttää jo pölyhuiskalta? Todennäköisesti helpoin ratkaisu on ottaa polttimo pois, ruuvata härrävärkki irti katosta ja pikkuisen mätkiä seinää sillä. Lampulla, ei polttimolla. Seuraavassa remppa- ja sisustusblogissa käsitellään, kuinka saada pöly irti seinästä.

Skymningen

Tämä turbiini on toki siitä näppärä, että "yläosan" puuttuessa suurin osa pölystä valuu sen läpi, mutta riittävän kauan kun malttaa odotella, niin kyllä tähänkin pölyt saa kerättyä. Ja sitten kun saa, niin myllyn lapojen hinkkaaminen tulee todella tutuksi, sen verran monta niitä löytyy. Keskusosan saaminen puhtaaksi se vasta työmaa onkin. Parempaa käyttöä tälle lampulle varmaan olisi sen laittaminen katolle tuulimyllyksi.

Knappa

Mitä enemmän objektissa on pinta-alaa, sitä enemmän siinä on pölyä. Selkeä luonnonlaki. Tämä neliulotteinen Knappa-luonnonoikku sen sijaan on kaikkea muuta kuin selkeä. Kyseessä on varmaan konseptiobjekti, jossa on pyritty ahtamaan mahdollisimman pieneen tilaan mahdollisimman paljon pinta-alaa, siinä ilmeisesti hyvin onnistuen, koska tämän puhdistamiseen kannattaa suosiolla varata koko päivä.

Kristaller

Aito kattokristalli on merkki siitä, että ihmisellä on varaa palkata sisäkkö huolella putsaamaan kattokristalli oikein. Ei hän sitä itse ainakaan tomuta, hinkkaa ja kiillota. Feikki kattokristalli yhdistää kuitenkin kaikki huonot puolet tästä kuviosta: se ei ole aitoa kristallia (todennäköisesti muovia), sen omistajalla ei ole varaa palkata sisäkköä, ja mikä pahinta, sen joutuu itse putsaamaan.

Mutta onko kattolampun pölyttymisellä oikeasti väliä? Asiantuntijatutkimukset osoittavat, että on. Lamppujen puhdistaminen katonrajassa yleensä vaatii tikkaiden käyttöä apuvälineenä, mikä on merkittävä tapaturmariski. Kasvanut tapaturmariski johtaa puolestaan suoraan kasvaneeseen vakavan vammautumisen todennäköisyyteen kodeissa, joissa lamppuja joudutaan useammin ja vaikeammin puhdistamaan. Tämä on vakavaa.