Talven ihmemaa

En oikein pidä talvesta. Mielestäni olen usein jo valittanut kylmyydestä ja muusta sellaisesta tähän vuodenaikaan liittyvästä, mutta haluaisin uuden vuoden kunniaksi olla positiivinen, sillä kaikesta ruikuttaminen on kuitenkin niin 2018. Koska talvi on lähtökohtaisesti onneksi parempi kuin syksy, ja ehkä suhteellisen samalla tasolla kuin kevät, niin ei siitä oikeasti loppujen lopuksi edes ole kovin vaikea keksiä mukavaa sanottavaa.

Heti tulee mieleen, että parastahan talvessa on lumi. Sama aines on sitten surkein osa kevättä, kun joka paikka on täynnä sulavaa loskamössöä, josta todennäköisesti voisi värinsä ja koostumuksensa puolesta tehdä colaslushieita. Mutta talvella lumessa on vielä kiva tarpoa, kun yksinkertainen kaupassa käyntikin muuttuu Aapeli-talvimyrskyn myötä naparetkeilyyn verrattavaksi uroteoksi.

Pimeys on kai toinen asia, joka talvesta tulee usein mieleen. Ja vaikka äkkiseltään se tuntuukin aika nihkeältä, niin kyllä siitäkin puolensa löytyy. Esimerkiksi nukkuminen on helpompaa kuin keskikesällä, jolloin aurinko porottaa jokaisesta rööristä sisään vielä keskiyölläkin. Ja talvella aurinkorasvabudjetti on huomattavasti pienempi. Ja voi mennä piiloon helposti.

Ilmeeni, kun olen piilossa.

Pipotkin ovat kiva juttu. Aina on tekosyy huonosti oleville hiuksille. Pipo myös pehmentää mukavasti, kun liukastuu hiekoittamattomalla jalkakäytävällä (on muuten oiva reaktiotesti) ja kalauttaa kallonsa katuun. Talvi lisää muutenkin asioihin aivan uutta jännitystä: onko pyörästä jäätyneet vaihteet, käynnistyykö auto, tai saako kuolion oikean jalan varpaisiin? Olisipahan sitten viimein samaa paria vasemman puolen varpaiden kanssa.

Jatkuva pakkanen kasvattaa muutenkin hyvin luonnetta. Ja pistää miettimään, mikä on oikeasti tärkeää. Kun joutuu vetämään untuvatakin ja kolmet toppahousut että tarkenee pihalla, niin voi miettiä, että onko niillä roskilla loppujen lopuksi niin kiire roskikseen. Ehkä kannattaakin sen sijaan olla sisällä, ottaa rennosti ja elää hidasta elämää. Pakkanen onkin kaikin puolin hyvä tekosyy jättää tekemättä kaikkea, mikä ei kiinnosta.

Niin mukava hengailla kämpillä.

Opettavaisia ovat myös jatkuvat kuivasta ilmasta aiheutuvat staattiset sähköiskut. Ne antavat tärkeän läksyn elämästä: älä töki sormia mihin sattuu tai pian sattuu. Joskus tosin sattuu, vaikka tekisi kaiken oikein. Silloin ei auta kuin kärsiä, ja hankkia ensi kertaa varten Sievin antistaattiset ESD-sandaalit.

Kyllä talvessakin siis on selkeästi hyviäkin puolia. Kaikki on vain kiinni asenteesta, ja kyllä tästä pimeydestä ja kylmyydestä voi selvitä jälleen kerran. Onhan se kuitenkin oikeasti myös tavallaan kivaa, että toisinaan on vähän erilainenkin sää ulkona.

Vaikka ei se töihin raahustaminen aamuisin aina kauhean mukavalta tunnukaan.

Piti valita tämän ja Petri Nygårdin "Neljä Vuodenaikaa"-kappaleen välillä.