Olen joskus ollut kateellinen naisten käsilaukuista. Ne ovat näppäriä tavaratyhjiöitä, joiden avulla voi kuljettaa mahdottoman ison määrän asioita mukanaan minne vain. Karskilla miehellä ei ole tätä etuoikeutta. Tai näin ajattelin. Kun kuitenkin hävitin "äly"kelloni latausjohdon jo toisen kerran kuukauden sisään, ja löysin sen viikkoa myöhemmin repustani, tajusin tällaisen kateuden olevan turhaa: selkeästi omistin jo mukana raahattavan esinekuljettimen.
Tämä löydös pisti kuitenkin miettimään, mitä muuta reppuuni on mahtanut hävitä. En yleensä käy sitä nimittäin kovin tarkasti lävitse. Niinpä onkin aika tehdä tutkimusmatka polyesterkankaiseen ihmemaahan, joka kätkee sisäänsä toinen toistaan mystisempiä salaisuuksia:
Tärkeimpänä toki ensiksi löytyy kannettava tietokone. Mihinkään ei voi poistua ilman tietokonetta. Koskaan ei tiedä, jos vaikka pitää koodata jotain tai kirjoittaa jonkun hengen pelastava blogiteksti. Lisäksi työpaikka ei tykkää hyvää, jos töihin ilmaantuu ilman työkonetta.
Toiseksi tärkein asia on sitten lääkitys. Eli astmakiekko. Ilman tätä jäisi hyperventiloinnit erilaisten turhien pikkujuttujen suhteen tekemättä. Näitä kahta ensimmäistä tulee lähestulkoon päivittäin kaivattua, eivätkä ne ole kauhean jänniä, mutta syvempää penkomalla alkaa löytyä kiinnostavampaa tavaraa.
Esimerkiksi vanhan koulukunnan karvahattu. Lämpimin omistamani päähine, jota luonnollisesti kannattaa näin 25 asteen pakkasilla säilyttää repussa esimerkiksi oman palelevan pään sijasta.
Yksi sukka. Sen lisäksi, että pyykkikoneeni syö näitä, niin ilmeisesti repussa on reikä, jos toinen on kerran hävinnyt. Hyvä kuitenkin olla yksi siltä varalta, jos joskus hävittää kaikki vaatteensa ja pitäisi jollain peitellä sitä tärkeintä. En tosin ole varma riittäisikö tällainen varreton sukka, polvisukassa voisin tuntea oloni jo suhteellisen varmaksi.
Pahamaineinen kellon laturi on nyt hyvässä tallessa. Kunnes se taas seuraavan kerran häviää reppuun. Josta löydän sen seuraavan kerran. Jonne se taas häviää jne.
Sitten löytyy Bohemian Rhapsody-ranneke. Tämän itse asiassa sain, kun kävin katsomassa ensi-illassa viime marraskuussa Queen-leffan. Ehkä koru onkin jonkin sortin esimerkki siitä, kuinka harvoin reppua tulee loppujen lopuksi kunnolla pengottua.
Deodoranttia tarvitsee aina tiukan paikan varalle. Koskaan ei tiedä milloin koodarin hiki pääsee yllättämään, ja silloin hyvä olla Rexona, maailman suosituin antiperspirantti**, valmiina tositoimiin.
Toki kenenkään repun sisältö ei olisi täydellinen ilman nuorten käyttämiä muotipillereitä. Nämä kulkevat katukaupassa nimellä "purana", käytetään tilapäiseen kivunlievitykseen, kuumeen laskemiseen ja muutenkin "olon kohottamiseen".
Seuraavaksi löytyy miehisyyttäni koetteleva aniliininpunainen mustekynä (ei vaaleanpunainen, kuten ihmiset usein väärin sanovat). Onneksi se on sentään Varustelekan maskuliinisen ruskean Särmä-repun sisällä piilossa, josta kukaan ei sitä koskaan pääse näkemään.
Sitten on Graalin malja. Tästä on joskus kiva maistella viiniä.
Pohjalta löytyi myös kasa haalistuneita kuitteja, joissa oli yllättävän tylsiä ostoksia. Kiinnostavin oli varmaan mozzarellatikut, joita alkoi välittömästi tehdä mieli lapun lukemisen jälkeen. Vahvasti koti-illan fiilistä oli kuitissa, jolle oli kirjattu vain sikspäkki Kukkoa ja suklaalevy.
Viimeisenä on Droglicania, joka on kondroitiininatriumsulfaatti- ja glukosamiinihydrokloridivalmiste. Ainakin teorian tasolla. Tämä aski kuitenkin sisälsi vain karkkia, ilmeisesti kyseessä oli jonkin sortin mainos (tai sitten lääkkeiden makua on saatu kehitettyä huomattavasti). Makea sisältö tosin soveltui satunnaiseen herkutteluun paremmin kuin nivelrikkolääkitys.
Sellaista. Kyllä ilmeisesti minäkin saan kaikenlaista raijattua mukanani. Puolta näistä asioista en muistanut kantaneeni ympäriinsä. Graalin maljasta en edes muista, mistä sen olen löytänyt.
**lähde: Rexonan nettisivu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti