![]() |
"Kylmä sää on vain vaatetuskysymys" |
On kai näitä rajoja muitakin, mutta henkilökohtaisella tasolla mikään muu pakkasraja ei kuitenkaan ole yhtä ikoninen kuin -15 astetta celsiusta. Silloin sai nimittäin yläasteella viettää välitunnit sisällä. Ala-asteelta en muista vastaavaa pakkasrajaa (vaikka sellainen varmasta oli), mutta silloin pihalla olikin sen verran tekemistä, että sinne suhteellisen mielellään meni.
Kun sitten siirryttiin yläasteelle, ja pulkkamäen ja muun reipashenkisen ulkotoiminnan korvasi lähinnä ringissä syljeskely, muuttui huomattavasti kiinnostavammaksi vaihtoehto varttitunnin istumisesta sisätiloissa. Olihan siellä kuitenkin lämpimämpi. Tuntui jotenkin myyttiseltä olla välitunti sisällä. Käytävien lämpö sulatti ihmisten sydämet, ja kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä. Lähinnä siksi, että sisällä nujakoinnista jäi helpommin kiinni.
Kaverilla oli Nokian 5210, jossa oli sisäänrakennettu lämpömittari. Aina, kun koki joutuneensa oikeusmurhan uhriksi ja päätyneensä pihalle pakkasesta huolimatta, piti varmistaa tästä superpuhelimesta, oliko pihalla oikeasti enemmän pakkasta kuin annettiin ymmärtää. Ikinä ei ollut. Tätä juttua varten tosin tein hieman tutkimusta ja sain tietää, että kännykkä mittasi lämpötilan akun sisältä, mikä varmasti saattoi vaikuttaa lopputulemaan.
Vaikka välitunnit olivatkin kivoja sisätiloissa, niin todellinen hyöty tästä lämpötilarajasta tuli kuitenkin liikuntatunneilla: jos maaginen -15 meni rikki, ei tarvinnut hiihtää. Sen sijaan pelattiin sählyä. Ja onneksi hiihtokausi ajoittuikin useimmiten samaan aikaan kovimman pakkaskauden kanssa. Joskus aamulla saattoi olla vain -13 astetta, mutta tässä tilanteessa piti jättää sukset varmuuden varalta kotia ja sanoa opettajalle "kyllä Junttiperällä oli -22 aamulla".
![]() |
"En minä mikään meteorologi ole, mistä minä voisin tietää että päivällä on lämpimämpää kuin yöllä?" |
Nyt aikuisena -15 ei enää merkitse niin kauheasti. Konttoria ei suljeta pakkasen vuoksi, ja vaikka suljettaisiinkin, niin sitten pitäisi vain tehdä etätöitä. Sisällä saa olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Mahdollisesti auton käynnistymistä joutuu jännittämään. Jos sellaista edes omistaisi. Mutta tietyllä tapaa mikään ei kuitenkaan ole ihan niin paljoa muuttunut. Minulla ei ollut autoa ala-asteikäisenäkään. En vieläkään pidä hiihdosta. Ja käytän edelleen tätä pakkasrajaa mahdollisuuksien mukaan tekosyynä, jos haluan jättää jotain tekemättä.