Takaisin jälleen kerran, huonolla käyttäytymisellä

Niin se vain kuukausi kirjoittamatta vierähti ihan huomaamatta. Loppua kohden alkoi jo hieman poltella päästä takaisin näppäimistön ääreen, vaikka lyhyt tauko kyllä tekikin todella hyvää. Ei tarvinnut joka päivä kytätä lukijamääriä, tai miettiä, mistä tällä viikolla kirjoittaisin. Sai stressata ihan muista asioista. Tätä huonoa aasinsiltaa käyttäen listaankin asioita, joita olen tehnyt edellisen kuukauden aikana.

Hengitin
Tärkeimmät ensiksi. Hengitin joka päivä, koko ajan. Paitsi yhtenä päivänä kokeilin, pystynkö pidättämään hengitystä yli minuutin. Pystyn, mutta siitä seuraa sivuvaikutuksena tajun lähteminen.

Väsäsin kolme puolivalmista kappaletta ja yhden valmiin
Ne kolme keskeneräistä hädin tuskin ovat tällä hetkellä mainitsemisen arvoisia, mutta se yksi valmis on kyllä hyvä:



Se on itse asiassa jopa niin hyvä, että sain eräältä satunnaiselta levy-yhtiöltä tarjouksen, jossa he lupasivat tehdä siitä julkaisun. En kuitenkaan raaskinut luovuttaa oikeuksia sydänverellä tekemästäni kappaleesta perulaiseen nyrkkipajaan puoleksi espanjankielisellä julkaisusopimuksella. Tämä voi olla yksi niistä asioista, joita voi sitten kiikkustuolissa katua.

Jos joku striimauksen aikakaudella vielä latailee mp3-tiedostoja, niin kappale on ilmaiseksi tarjolla. Tarvitsee ainoastaan tykätä kappaleesta Soundcloudissa, jakaa kappale Soundcloudissa ja seurata minua Soundcloudissa.

Mietin joulukalenteria
Nyt kun on joulukuun ensimmäinen päivä, avataan joulukalenterista ainakin ensimmäinen luukku. Blogissakin olisi voinut olla hieno joulukalenteri. Aluksi ideoin, että joka päivälle jouluaattoon saakka olisi ollut pieni teksti. Liian tylsä idea. Sitten tuli mieleen, että voisin tehdä joulukalenteri-joulukalenterin. Eli hankkisin 24 erilaista joulukalenteria, ja joka päivä avaisin eri kalenterista yhden luukun, ja raportoisin tapahtuneesta tänne. Liian työläs idea.

Luin muinaisia munkkien viisauksia
Jo muinaiset munkit sanoivat: "kannattaa vähä aatella".

Pelasin sulkapalloa
Uskomattoman raivostuttava peli. Toisinaan ihmetyttää, kuinka en ole vielä yhtään mailaa onnistunut rikkomaan lyömällä tai syömällä. On äärettömän turhauttavaa huitaista mailalla vain muutamia senttejä ohi pallosta ja tajuta, että tuohon kyllä olisi ehtinyt ja osunut jos vain olisi ajatuksen kanssa lyönyt. Samaa virhettä kun toistaa tunnin ajan, alkavat hermo ja syke olla pinnassa. Hyvää liikuntaa.

Twiittasin suosituimman twiittini koskaan ikinä
Lyhyesti sanottuna, näin netissä hauskan jutun, muistin siihen liittyvän toisen aiemmin netissä näkemäni hauskan jutun ja pöllin sen. Jälleen kerran todiste siitä, että oma vaivannäkö ei kannata.

Reminds me of the wise words from Shakespeare pic.twitter.com/0Q235NuFgI

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) November 27, 2018

Vaikka no, eihän se edes päässyt Iltalehden urheilu-uutisiin, kuten se aiempi ykköstwiitti.

Tein ruokakokeiluja
Koin maailmantuskaa olemassaoloni vuoksi. Oloa helpottaakseni tein lasagnea, jossa korvasin 33% naudanjauhelihasta soijarouheella, sillä se ilmeisesti pelastaa maailman. Ruoka maistui samalta kuin ennenkin. Ongelmat alkoivat, kun pakastin samaa ruokaa vastaisen varalle. Tämä ei ollutkaan enää niin onnistunut kokeilu. Kuka olisi arvannut, että kun nestettä täynnä olevan, keitetyn pastan nakkaa pakastimeen, sen olemus muuttuu olennaisesti kuvottavammaksi.

Kävin kirjoituskurssilla
Useasti mainostamani kansalaisopiston kirjoituskurssi oli hieman vaikea paikka kun ei kirjoittanut mitään. Toki olisihan sitä voinut, en minä kurssilla ollut tekstilakossa, mutta ei oikeastaan kiinnostanut. Kurssin päätyttyä opinkin enimmäkseen sen, että minusta ei ole pitkien tarinoiden kirjoittajaksi. En tosin tiedä, onko minusta lyhyidenkään tarinoiden kirjoittajaksi. En tosin tiedä, onko minusta kirjoittajaksi. En tosin tiedä.

Pörräsin pikkujouluissa
Olen syönyt piparia, torttua ja jotain kinkun tapaista. Olen juonut glögiä, kaakaota ja liian monta viiniä.

Työpaikan pikkujoulujen jälkeen minua vaivasi tunne, että olin unohtanut jotain isoa. Jotain tärkeää. Maanantaina kulkukortti vielä kuitenkin edelleen toimi, eikä henkilöstöosastolta tullut vihaista mailia, joten tulkitsin olevani edelleen palkattuna. Ehkä pikkujouluissa ei vain tapahtunut kauhean paljon mitään, ja omat harvat muistikuvani olivatkin kristallinkirkkaat. Mitään muistettavaa ei vain ollut.

Vasta perjantaina sitten onnistuin nolaamaan itseni, kun työkaveri tuli kertomaan musiikin tekemisestä. Tämä tapahtui hieman yllättäen, mutta olin toki jutussa mukana, ja totesin itsekin väkertäväni silloin tällöin jotain. "Niinhän sä sanoit pikkujouluissa". Niinpä niin.

Kävin Thaimaassa
Tai oikeastaan vain söin Valion Thaimaa-teemaista jogurttia. Mutta pystyin kuvittelemaan itseni Kaukoidän lämpöön palmupuun alle torkkumaan, mikä on ihan riittävä helpotus tähän hätään. Käytännössä kyseessä oli mango-, papaija-, passionhedelmä- ja sitruunaruohojogurtti. Maistui lähinnä hedelmäpommilta.

Monenlaista enemmän tai vähemmän tärkeää tekemistä siis. Joskin nyt kun asiaa miettii, niin mitään uutta tai kauhean repäisevää ei tullut tehtyä. Musiikkia on tullut ennenkin puuhattua, ulkomaillakin on käyty ja koko elämäni olen hengittänyt. Siitä huolimatta, tai sen ansiosta, voisi kuitenkin tässä nyt palata takaisin "yksi teksti viikossa"-tahtiin, onhan tätä huonojen juttujen kirjoittamista tekstimuotoon vähän ikävä ollutkin.

PS: Aloitin tämän kirjoittamisen jo eilen. Kun kirjoitin "kannattaa vähä aattella", näin yöllä unta Jope Ruonansuusta. Ei tässä tosin ehkä ihan täyty buddhalaismunkin kriteerit:

PPS: Oikeasti en ole pidättänyt hengitystä niin kauan, että taju lähtee.

PPPS: Jos tönkkö otsikko ei avaudu, tai tagit aiheuttavat päänraapimista, niin kannattaa kuunnella tämä:

PPPPS: Nyt mää meen, heippa.