Kuten tapoihin kuuluu, juhlistan syntymäpäivää vilkaisemalla vuosien varrella kertyneitä tilastoja, numeroita ja käppyröitä. Kaikki data on lähtöisin Google Analyticsistä, ja se sisältää tietoa suunnilleen aikojen alusta asti tähän päivään saakka. Ensimmäinen hieno informaatiopläjäys tulee tässä:
Kartta, joka kuvastaa jokaisen maan suhteellista kävijämäärää. Väkeä on riittänyt ympäri maailmaa, mutta silti veikkaan, että ymmärrystä ei ole löytynyt kovinkaan monesta paikasta. Blogin kielen vuoksi todennäköisesti eniten Suomesta, joka on yllättäen myös maa, josta suurin osa vierailuista on tullut. Vielä on kuitenkin monta paikkaa, joista blogia ei ole luettu. Seuraavan kolmen vuoden tavoite voisikin olla täyttää vaaleat kohdat kartasta.
Ikä- ja sukupuolijakaumaa tutkiskellessa käy ilmi, että ahkerin
Kaikenlaisia nörttejä luonnollisesti kiinnostaa, millä resoluutioilla tätä blogia luetaan. Yleisimmäksi näyttötarkkuudeksi paljastui 360 x 640, mikä mielestäni nostaa ilmoille aiheellisen kysymyksen: millaisilla perunoilla ihmiset tätä blogia lukevat? 360 x 640 kuulostaa resoluutiolta jostain 90-luvun syövereistä, ja kapeus puolestaan viittaisi kännykkään, joten oletan, että Nokian 3310 ja WAP ovat edelleen kovia sanoja lukijoiden keskuudessa.
Ei anneta sen häiritä, että vanhoissa puhelimissa näytöt olivat enemmän leveitä kuin korkeita.
Graafeista oma suosikkini on kuitenkin tämä. Sen mukaan 93,1 prosenttia sai tarpeekseen blogista yhden lukukerran jälkeen. 6,9 prosenttia uskalsi tulla vielä uudestaankin. Ei mikään kauhean häävi lukijaretentio. Asiasta voikin ottaa opikseen: heti ensi viikolla lisään blogiin pop-upin, joka vaatii liittymään sähköpostilistalle. Lisäksi tulee ehdottoman pakollinen Facebook-integraatio. Kaiken kukkuraksi teen vielä oikeasti hyvää sisältöä. Jokin näistä varmasti houkuttelee lukijoita palaamaan uudestaan.
Koska tilastot ovat vähän kuivia, tein myös hauskan kuvamanipulaation juhlan kunniaksi. Siinä saattaa olla jotain tuttua:
![]() |
Tämä oli väistämätöntä. |
Joskus kerroin käyväni kirjoituskurssilla. Siellä pyydettiin pohtimaan, mitä teksteillään haluaa sanoa. Tämä lause on kummitellut mielessäni siitä lähtien, olen nimittäin kolme vuotta kirjoittanut tätä blogia tietämättä oikeastaan miksi. Ehkä ajatuksenani on aina ollut tarjota halpoja nauruja keskimäärin aika huolettomilla jutuilla. Eli suomeksi sanottuna: en halua sanoa oikeasti mitään.
Juhlapäivänä on hyvä kuitenkin ilmoittaa, että pidän kuukauden mittaisen luovan tauon. Ainakin jos maltan olla kirjoittamatta. Viimeistään joulukuussa kuitenkin palataan asiaan, mutta todennäköisesti sitä lupaamaani "oikeasti hyvää sisältöä" joutuu vielä valitettavasti odottelemaan ensi viikkoa pidemmälle. Siihen saakka, suositelkaa Afrikassa asuville ystävillenne blogia, niin saan karttaa vähän täydennettyä.
Tämän netistä löytämäni blogipostauksen mukaan kolmessa vuodessa voi mennä naimisiin, suorittaa tutkinnon tai matkustaa Marsiin ja takaisin (ainakin melkein). Mikään näistä saavutuksista ei kuitenkaan vedä vertoja mielestäni maailman parhaan blogin kirjoittamiselle.