Hilmastonmuutoksesta

Eilen julkaistiin IPCC:n ilmastonmuutosraportti, joka sanoo, että ei hyvältä näytä, mutta vielä on kai jotain tehtävissä. Hesarilla on ainakin pitkä juttu aiheesta, ja kuten kaikki tietävät, pitempi on aina parempi. Kiinnostavampi, mutta silti vähän vähemmälle huomiolle jäänyt raportti, on kuitenkin KHNM:n julkaisema hilmastonmuutosraportti, joka linjaa vähän samankaltaista tilannetta: tilanne on huono, jotain on jo asian eteen tehty, mutta tekemisen tahtia pitäisi kiihdyttää.

Lyhyt ote KHNM:n raportista: Vuoteen 1899 saavuttaessa Hilmoja oli Suomessa yli 11 000 kpl. Pahin hilmastokriisi osui kuitenkin 1960-79 välille, kun uusia Hilmoja syntyi enää vain 95, ja koko hilmaston tulevaisuus oli jo uhattuna. Elvytystoimet kuitenkin otettiin käyttöön, ja viimeisimmällä vuosien 2000-18 välisellä ajanjaksolla lisäystä on tullut jo yli 2100 kappaletta. Vielä ollaan kaukana sadan vuoden takaisesta tilanteesta, kun hilmastomme oli terveimmillään, mutta suunta on oikea.

Niinpä KHNM linjaa raportissaan muun muassa seuraavia toimia tilanteen kohentamiseksi ja katastrofin välttämiseksi tulevaisuudessa:

Yhden Hilman politiikka
Tämä toimii hieman samalla tavalla kuin jo aiemmin tunnettu yhden lapsen politiikka, mutta loogisesti täysin päinvastoin. Otetaan käyttöön laki, jonka mukaan jokaisessa ruokakunnassa on oltava vähintään yksi Hilma. Näin saataisiin pelkästään Suomeen jopa yli 2,5 miljoonaa Hilmaa, jolloin hilmaston tilanne kohoaisi paremmaksi kuin koskaan aiemmin.

Hilman kaataminen luvanvaraiseksi
Vaikka Hilmat ovat etenkin maaseudulla huolenaiheena, on niiden kaataminen edelleen vapaata (olettaen, että molemmat osapuolet ovat siihen suostuvaisia). Varsinkin vanhempien yksilöiden kohdalla tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa vaikkapa lonkkamurtuman, mikä luonnollisesti heikentää hilmaston hyvinvointia. Siksi olisi hyvä saada tämä(kin) asia muutaman lupahakemuksen taakse.

Hilmanlihan syönnin vähentäminen
Jotta hilmasto pysyy elinvoimaisena, on Hilmojenkin pysyttävä hengissä. Vaikka moni suomalainen on jo ottanut lihan pysyväksi osaksi ruokavaliota, tulisi kuitenkin sen syöntiä hieman hillitä. Kannattaakin vastaisuudessa pohtia, mitä suuhunsa pistää. Onko sen välttämättä oltava lihaa, ja jos syö lihaa, niin voisiko suosia lähituotettua.

Nimen vaihtaminen Hilmaksi
Jokainen meistä voi osallistua helposti omalla panoksellaan hilmastotalkoisiin. Maistraatti sallii nimen muuttamisen ilman perusteita kerran, joten jokainen meistä voi olla Hilma. Historia tuntee myös kuusi miespuoleista Hilmaa, eli sukupuolikaan ei ole este. Ja vaikka ensimmäinen nimenvaihto olisikin jo suoritettu, niin perustelemalla muutos edelleen onnistuu. Mikä olisikaan tärkeämpi peruste, kuin maapallomme biodiversiteetin pelastaminen.

Näitä tekoja on kuitenkin tehtävä tässä ja nyt ja ripeästi, jos halutaan ehkäistä negatiivista hilmastonmuutosta. Koko maailmalla on tässä asiassa yhteinen vastuu, mutta erityisesti Suomella on painetta asian ajamiseen, sillä täällä on suurin osa maapallon Hilmoista. Kannetaan yhdessä kortemme kekoon!