Tässä viikon 43 tärkeimmät uutiset, lyhyeen muotoon tiivistettynä:
Kelloja siirrettiin tunnilla taaksepäin. Tämä on aiheuttanut ihmisissä raivoa, kaduilla on marssittu ja somessa möykätty.
Bloggaaja meinasi jättää kirjoittamatta viikolla blogiinsa, vaikka hän oli luvannut kirjoittaa jotain joka viikko. Kaksi tuntia ennen viikon vaihtumista hän kuitenkin kirjoitti jotain.
Syyslomat tyhjensivät koulut ja täyttivät ostoskeskukset ja Pokestopit. Työpaikat sen sijaan tyhjensi erinäiset lakot.
Joulu alkoi virallisesti. Söin tänä viikonloppuna nimittäin ensimmäisen Fazerin piparisuklaalevyn.
Nostin salilla painoja niin, että rikoin niskani ja yläselkäni. Tämä on aiheuttanut kipua muun muassa istuessa, syödessä ja nukkuessa.
Maailman paras DJ/tuottaja ja muutenkin hemmetin siisti jätkä Eddie Icicle julkaisi uuden singlen. Vastaanotto on ollut toistaiseksi maltillinen.
Suklaan lisäksi söin pitsaa, jossa oli kinkkua, kebabia, katkarapua, aurajuustoa ja majoneesia. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt minkään alkua. Korkeintaan ehkä jonkin verisuonitaudin.
Internetissä oli hauska video:
When you're overqualified for the job
Pelasin elämäni ensimmäisen Carcassonne-pelin alusta loppuun niin, että peltosääntö oli mukana. Sanomattakin selvää, että hävisin.
Kimi Räikkönen ajoi punaisella autolla 308 kilometriä Austinissa nopeammin kuin kukaan muu, mukaan lukien toinen punainen auto.
Ulkona on ollut säätä, joka ei ainakaan vielä ole yllättänyt pyöräilijää.
Tässä kaikki uutisista tällä erää, hyvää illan jatkoa.
Scooter tulee Suomeen! Scooter tulee Ouluun! Scooter tulee!
Scooter vetää marraskuun alkupuolella keikat Helsingissä, Oulussa ja Kuopiossa, ja itse olen jo asiasta aivan pähkinöinä. Liput on hankittu jo kauan aikaa sitten. Olen itse asiassa hieman yllättynyt, ettei keikkoja myyty loppuun yhtä nopeasti kuin vaikkapa Ed Sheeranin vetoja, mutta hiljaa hyvä tulee. Scooterin näkeminen on ollut yksi asioista bucket listilläni, joten odotan iltaa jo kuin kuuta nousevaa.
Odotellessa tein listan 40:stä Scooterin biisistä. En sano, että kyseessä olisivat parhaat 40, mutta ainakin mielenkiintoisimmat 40 näin henkilökohtaisesta näkökulmasta. Yritin kuitenkin laittaa ne edes paremmuusjärjestykseen, mikä on sinänsä mahdoton urakka, sillä melkein kaikki niistä ovat yhtä hyviä. Yritin silti. Mutta aloitetaan se laskenta. Lainatakseni H.P. Baxxteria:
Coming at yaaaa, like Cleopatraaaa
40 Sex Dwarf
Ihan kauhea cover-biisi, sanat ovat yököttävää irstailua ja viiden markan teknoinstrumentit särkevät lähinnä päätä. Mutta kun mini-minä vuosia sitten kuunteli Scooterin biisiä, jossa sanottiin sex, meinasi vähän jännittää. Ainakin on jäänyt mieleen.
39 I Was Made for Lovin' You
Scooter on ollut yllättävän aktiivinen covereiden tekemisessä. Lähes joka levyltä löytyy yksi, joskin yleensä niiden hittien ja täytebiisien jälkeen, joten harva niitä ikinä kuuntelee. Ehkä ihan syystäkin.
38 Break It Up
Kyllähän nämä jampat taitavat myös herkän mies ja kitara (ja syntikka) tunnelmoinnin. Hankala kuvitella slovareita Scooterille, mutta näin on päässyt käymään. Ainakin vuonna 1996, ei ole vahinko onneksi montaa kertaa sen jälkeen toistunut.
37 Always Look on the Bright Side of Life
Tässä vaiheessa elämää alkaa olla vähän vaikea enää tietää, kumpi on enemmän huumorimusiikkia, Scooter vai Monty Python. Siksi tämä eeppinen cross-over oli oikeastaan ennakoitavissa. Ja pahaltahan se kuulostaa. Kaksi plussaa ei välttämättä olekaan plussa. Mutta ei sitä kuitenkaan pidä ottaa vakavasti.
36 Well Done, Peter
Koostuu lähinnä huutamisesta, huohottamisesta, vasaran lailla korvaan hakkaavasta bassorummusta ja hyttysen ininästä (miten tämä eroaa keskiverrosta Scooterin tuotannosta). On tämä silti parempi kuin Bright Side of Life-cover.
35 Stripped
Ennen Scooteria kahdella alkuperäisjäsenellä H.P. Baxxterilla ja Rick
Jordanilla oli Celebrate the Nun synthpop-bändi. Toisinaan ehkä juuri
tästä syystä Scooter tekee vähän hassuja synacovereita. Tässä on yritetty
versioida uudelleen Depeche Modea, eikä kyseessä edes ole huonoin Depeche Mode-cover, jonka olen kuullut. Kerran nimittäin lauloin itse Singstarissa Enjoy the Silencen.
34 Summer Wine
Nämä coverit menevät hetki hetkeltä oudommiksi. Nyt on pysytty kohtuullisen uskollisena alkuperäiselle, eikä ole lähdetty mitään enempiä teknokikkailuja lisäämään.
33 Rebel Yell
Nämä coverit menevät hetki hetkeltä oudommiksi. Nyt on puolestaan otettu vähän enemmän taiteellisia vapauksia uudelleenversioinnin kanssa. Happy hardcore-veto Billy Idolin Rebel Yellistä. Toimii kai.
32 Down to the Bone
Mielestäni Sheffield on yksi Scooterin aliarvostetuimmista levyistä. Myönnettäköön, siellä oli aiemmin kuultu kauhistus nimeltä Sex Dwarf, mutta muuten se sisältää yllättävän hyvää settiä suhteutettuna siihen, ettei kukaan tiedä levystä. Tämä on toimivaa teknopauketta. Ei tosin mikään bilebiisi, ehkä juuri sellaisten puutteeseen Sheffield aikoinaan kaatui ja maatui.
31 All I Wanna Do
Ehkä yksi kovimmista Scooterin introista. Tiukka junkkabiitti, ja tempo pysyy muutenkin korkealla koko biisin ajan. Tolkutonta menoa.
30 The Logical Song
Silmissäni ensimmäisen kolauksen Scooter kuitenkin koki tämän biisin myötä. Olin nimittäin The Logical Songin julkaisuun asti uskonut naiivisti, että he kirjoittavat ja tekevät kaikki biisinsä itse. Sain kuitenkin tietää, että näin ei oikeasti olekaan. Tämänkin kertsi on Supertrampin The Logical Songista, ja myös aiemmissakin kappaleissa on ollut paljon lainauksia. Tämän havainnon jälkeen mikään ei enää palautunut ennalleen, ja ymmärsin täysin musiikkiteollisuuden raadollisuuden. En tiedä onko sattumaa vai ei, mutta tämä on myös Scooterin kuunnelluin kappale Spotifyssä.
29 Take a Break
Jos (täysin hypoteettinen tilanne) joskus (tätä ei siis koskaan tapahdu) sattuisi niin (mutta ei satu), että alkaisin Itämeren piraatiksi, niin tässä olisi eeppinen merirosvoanthem.
28 4 AM
Toinen, ehkä vielä kertaluokkaa kovempi, kolaus Scooterin maineelle tuli muutamia vuosia myöhemmin tämän biisin myötä, joka on korkeintaan hieman suttuinen hiilikopio Otto Knowsin Million Voicesista keskinkertaisilla vokaaleilla. The Logical Songissa oli kuitenkin aika paljon omaakin, mikä auttoi antamaan sen vielä anteeksi. Muutenkin Scooter lähti mielestäni vähän väärään suuntaan näillä EDM-tekeleillään.
27 How Much Is The Fish? "Siis mitä, How Much Is The Fish sijalla 27". Joo, puhki kuunneltu, eikä muutenkaan ole mielestäni kauhean hyvin aikaa kestänyt. Vaikka se kertsi onkin tarttuva, niin ei se oikein enää ainakaan itselle enää iske.
26 Liquid Is Liquid
Joskus, vuosia sitten, kävin äitini kanssa tiukkaa keskustelua siitä, onko Liquid Is Liquid vai A Little Bit Too Fast parempi biisi The Stadium Techno Experience-levyltä. Väitin kivenkovaan jälkimmäistä. Nyt vuosien jälkeen on todettava, että kyllä äiti tämänkin tiesi paremmin.
25 Nessaja
Nessaja ja The Logical Song julkaistiin peräjälkeen, ja minulla oli pitkään vaikeuksia erottaa niitä toisistaan, sillä molempien kertosäkeessä on sama heliumääninen naislaulaja. Ja ovat nämä kaksi muutenkin aika pitkälle edelleen sama asia. Voisivat vaikka tällä listalla huoletta vaihtaa sijoituksia päittäin.
24 Weekend!
Tästä musiikkivideosta jäi aikoinaan vain mieleen paljaana heilahtelevat rinnat. Tai eivät ne mihinkään heilahdelleet, kiinteää tavaraa olivat. Nyt kun videota katsoo uudelleen, niin mieleen jää oikeastaan kaikki muu (saattaa sisältää paljasta pintaa, ehkä):
Kaljut munkit, selästä läpi työntyvä naama ja luolamies-H.P:t häiritsevät muuten lupaavalta vaikuttavaa puolisemiä. Jos joku osaa vastata kysymyksiin mitä, miksi, missä ja milloin tähän videoon liittyen, niin haluaisin kyllä tietää.
Myös The Bloodhound Gang on tehnyt tästä coverin:
Kevyen unettavaa materiaalia.
23 Transcendental
Tämä oli yksi ensimmäisistä albumien täytebiiseistä, joita kuuntelin vähän "aikuisemmalla" korvalla. Transcendental auttoi huomaamaan, että Scooterilla on ihan hyviä vetoja myös hittien ulkopuolella. Ja hyvinkin erilaisia kuin ne tutuimmat kappaleet. Ei toki mitään mestariteoksia, mutta on tämäkin sinällään ihan perustoimiva trancezipale.
22 Crank It Up
Gabbaaaaaaaaaaaaaaaa. No ehkä Scootteria ei vakavalla naamalla voi gabbaksi sanoa, mutta kivan äkäistä pauketta moneen muuhun kappaleeseen verrattuna.
21 Maria (I Like It Loud)
Tästähän olen jo joskus kirjoittanut pitkät pätkät.
20 Bora! Bora! Bora!
Wikipedian mukaan pora on suomea, ja tarkoittaa poraa, joka on kone tai käsityökalu, jossa pyörivä terä tekee lastuamalla reiän kohteeseen. Google Translaten mukaan bora on puolestaan swahilia, ja tarkoittaa parasta, adjektiivi, jota voi käyttää kuvaamaan esimerkiksi erittäin hyvää poraa.
19 Fuck the Millennium
Tässä on sämplätty Jimmy Torresin Wheelsiä, kappaletta, jonka muistan ikuisesti Billys-pannupitsan mainoksesta. Billys - enemmän täytettä, enemmän makua, enemmän kaikkea.
18 J'adore Hardcore
Jadoor hardkoor oli biisi, joka aikoinaan uudelleen sytytti oman liekkini Scooteria kohtaan. Parin vähän heikomman levyn jälkeen yhtye oli hieman alkanut unohtua, mutta tämä oli kuin comeback-kappale. Helposti mukana laulettavaa ja pompittavaa. Menee melkein samaan döp-döp-döp-kategoriaan kuin Maria (I Like It Loud).
17 Habanera (Big Room Mix)
Onnistunein kuulemani remix Carmenin Habanerasta. Ei anneta sen heikentää saavutusta, että se on myös ainoa.
16 Behind the Cow
En koskaan olisi uskonut, että kuulisin Scooteria ja Fatman Scoopia samalla biisillä, mutta kyllä sekin on kaiketi mahdollista tässä maailmassa. Fatman Scoop on siis se räppäri, joka on tunnettu siitä, että hän sanoo aina "put your hands up". Vai olikohan se "jump jump". Ei voi muistaa, menevät aina sekaisin nämä kaksi.
15 Jumping All Over The World
Lisää sarjassa "en koskaan", en koskaan kauheasti pitänyt jumpstylestä genrenä. Sitten tuli Scooter, joka pureskeli sen minulle riittävän helppoon ja kaupalliseen muotoon, ja sitä saattoikin sitten kuunnella. Aitopäiden suosimaa "oikeaa" jumpstyleä en vieläkään oikein kestä.
Tässä bassorummussa on jotain, mikä saa aina voimaan pahoin.
14 Back in the U.K.
Ensimmäinen biisi, jossa muistan kuulleeni moottorisahaa (suunnilleen ajassa 0:10). Eikä kyseessä ole mikään ruosteinen Husqvarna, on kuitenkin sen verran ärhäkän kuuloinen vekotin.
13 Suavemente
Laulaja/MC/mikkiinhuutelija H.P Baxxter vääntää sujuvan englannin lisäksi myös sujuvaa espanjaa:
Ha, hola Una cerveza, ahh Una cerveza Yeah, here we go, jaa La bamba discotheca
On hänellä ainakin laajempi sanavarasto kuin minulla, en nimittäin tiedä mitä tarkoittaa la bamba discotheca. Varmaan jonkinlaista diskoteekkiä.
12 Apache Rocks the Bottom!
Kyllä jokainen itseään kunnioittava artisti joskus sämplää Apachea. C-osa räjäyttää joka kerta tajunnan. Feattaajaksi on saatu itse Darth Vader. Aika uskomaton setti.
11 Does The Fish Have Chips?
Scooterin kalatrilogian toinen, ja paras osa. Ensimmäinen osa on totta kai "How Much Is the Fish?" ja kolmas osa on Jumping All Over The World-albumin 20 Years of Hardcore-painoksella oleva "The Fish Is Jumping", joka on käytännössä jumpstyle-remix How Much is the Fishistä ja jota ei ole tällä listalla, koska se on huono biisi. Huudatusosuuksien väli tässä on vähän tylsähkö, mutta kun se itse huudatusosuus on pöllitty Blurin Song 2:sta, mikään ei voi mennä pieleen.
10 Faster Harder Scooter
Tästähän se kaikki aikoinaan lähti. Ensimmäinen Scooterin biisi, jonka ikinä olen kuullut. Ja se kuulostaa edelleen yhtä hyvältä kuin aina ennenkin. Nerokkaasti nimetty kappale. Toki "nopeampaa kovempaa potkulauta" ei toimi ihan yhtä hyvin ilman kontekstia.
9 And No Matches
Olen varma, että Jumping All Over The World-levy on tehty jonkin tupakkalakon aikana. Aluksi julkaistiin sinkku "The Question Is What Is The Question?", jossa todetaan seuraavaa:
Wonderful bars fat like Michael's arse
This is an announcement Please refrain from not smoking
The question is What is the question? Yeah, here we go Alright, make up the crow
Levyltä seuraava sinkku oli tämä And No Matches, jossa todetaan:
You know what I don't know either Alright, listen Three men in a boat with four cigarettes And no matches How do they manage to smoke
Kolmannessa sinkussa sanottiin:
I like cigarettes and smoking Yes!
Dave from Sheffield
Respect to the man in the ice-cream van
Viimeinen ei oikeasti pidä paikkaansa, vaikka olisi voinut olla totta. Kovat nikkikset kuitenkin olleet päällä, kun lähes joka kappaleessa pitää savukkeita pohtia. Voisi melkein jo teemalevystä puhua. Lyriikoiden "sujuvuudesta" voisi tosin päätellä, että ollaan jo vähän tujakempiin aineisiin siirrytty.
Oikea vastaus And No Matches-kappaleessa esitettyyn kysymykseen on tietysti se, että heillä on sytkäri veneessä.
8 Fire
Oma suosikkini Scooterin isoimmista klassikkohiteistä. Alun hämäävä intro, joka johtaa huutoon, joka johtaa niin yksinkertaiseen kitarariffiin, että itsekin sen osaisin soittaa. Puolen minuutin himmailun jälkeen kolme minuuttia tiukkaa biletystä, ilmakitarointia ja vaivaannuttavaa räppäämistä, kun itse yrittää pysyä H.P:n lyyrisessä menossa mukana.
7 One (Always Hardcore)
Joku ilkeä voisi sanoa, että tämä on vain halpa yleisönhuudatusbiisi. Itse olen eri mieltä. Siinä on vain helposti mukana laulettava kertosäe.
6 My Gabber
Se edellinen gabbaviritelmä oli kyllä paljon lähempänä gabbaa kuin tämä. Pariin kertaa olen jo vähän kritisoinut Scooteria laiskuudesta biisien suhteen, mutta mielestäni tämä vetää oikeasti siitä mistä aita on kaatunut.
Kyseessähän on oikeasti hollantilaisen räppärin Jebroerin biisi Me Gabber, jonka hän tässäkin vetää, tosin englanniksi käännettynä ja uudelleenmasteroituna. Erona alkuperäiseen oikeasti on vain se, että H.P. huutaa väliin jotain hölmöä.
Mutta kun se kaikki kuulostaa vain niin perhanan hyvältä.
5 Lass uns tanzen
Yllättäen Saksan Hampurista ponnistavat kaverit osaavat myös saksaa. Tämä vieraskielinen kappale kääntyy jotakuinkin "tanssitaan ja nussitaan, aamulla kuitenkin kuollaan". Sanoja, joiden mukaan on hyvä elää. Helppo julkaista saksaksi vähän härskimpi biisi, ei sitä kukaan kuitenkaan ymmärrä, johan sen Rammsteinkin on todistanut.
Ja nyt kun aiheesta kerran tuli puhetta. Scooter on itse asiassa tehnyt Rammsteinin Pussystä remixin. En tiedä onko nyt yhteensattuma vai ei, mutta kyseessä on itse asiassa enemmänkin mash-up juurikin tähän Lass uns tanzeniin kuin oikea remix. Jälki on loppujen lopuksi aika kauheaa. Alta kuuntelemalla selviää, miksi en valinnut remixiä tälle listalle:
4 In Rave We Trust - Amateur Hour (Anthem Mix)
Aiemmin totesin suhtautuvani hieman nihkeästi Scooterin EDM-viritelmiin, mutta tämä jostain syystä toimii. Ehkä se johtuu taas heliumäänestä kertosäkeessä. Tai tarttuvasta melodiasta. Tai "suhteellisen" selkokielisestä sanoituksesta. On muuten aina yhtä elähdyttävää lukea sanoituksia Scooterin biiseille, joka kerta tulee vastaan tällaisia pätkiä:
Yes! Aaaagh! Keep it up! Rock! Radical!
Tulee spinning-tunnit ja se tsemppaava ohjaaja huoneen etuosassa taas mieleen.
3 I'm Your Pusher
Valehtelin. Sheffield-levyllä on oikeasti bilebiisi. Ja se on tämä. Ja tämä on yksi parhaimmista, mitä Scooterilla on tarjota. En tiedä, onko tässä soiva soitin säkkipilli, mutta oli mikä oli, niin sellaisia tarvitaan lisää tähän maailmaan. Tietyllä tapaa vähän How Much Is The Fishin kaltainen veto, mutta ilman liian montaa kuuntelukertaa. Vähäinen suosio on kuitenkin sääli, sillä tämä on aliarvostettu helmi Scooterin tuotannossa.
2 Clic Clac
Joskus krapulassa katsoin tästä live-vetoa, ja siinä ohessa ikävä päänsärkyni loppui. Kappaletta, joka parantaa päänsäryn, ei voi olla rakastamatta. Paras instrumentaaliveto Scooterilta, saa aina tanssijalan hyppimään. Tässä vielä se live-pätkä, suosittelen kokeilemaan tätä kankkusessa:
1 Friends
Kaikista hyvistä biiseistä huolimatta silti tämä on se kaikista paras. Klassikko. Uskomaton klassikko. Pianotilutus nostaa aina kyyneltä silmänkulmaan, ja syvälliset lyriikat pistävät miettimään, mikä elämässä on tärkeintä. Tiukka biitti pomputtaa koko kolmeminuuttisen läpi. Vauhtia voi hidastaa korkeintaan kertsissä, jotta jaksaa laulaa vähän lisää mukana. Tähän kappaleeseen tiivistyy kaikki, mikä tekee Scooterista hyvän:
Vähän helpoksi pureskeltu (happy) hardcore
Tietynlainen kornius
Heliumkertsi
H.P. Baxxterin järjettömyydet
Tarttuvat melodiat
"Yllättävän korkea" tuotannon taso
Ennen kaikkea hyväntuulisuus
Lähestulkoon virheetön kappale, itseäni vain hieman kaivelee H.P:n vähäinen rooli vokaalirintamalla. Mutta itse asiassa, toiveeni on kuultu, ja vielä voi Scooterkin pistää kertaluokkaa paremmaksi:
0 Friends Turbo
Kaiken kulminaatio. Alku ja loppu. Alfa ja omega. Epsilon ja pii. Se on Friends, mutta lisätyillä Baxxterin huudoilla. Täydellisyyden ilmentymä. Olen kuullut enkelten laulua. Olen nähnyt jumalan silmän. Olen kokenut nirvanan.
Veikkaan, että jos jokaista ihmistä pyydettäisiin tekemään samanlainen 40 kappaleen lista, olisi jokaisella hyvin erilainen lista. Toki Scooterin kymmenestä kuunnelluimmasta kappaleesta yhdeksän oli tässä mukana (eikä se pois jäänyt Scooter Forever ollut edes huono), joten ehkä ne isoimmat hitit tuli käsiteltyä. Tarkoituksena oli kuitenkin ennen kaikkea tarjota kattava läpileikkaus kavereiden tuotantoon, ja se mielestäni tuli tehtyä. Melkein olisi saanut toisetkin 40 biisiä listaan laitettua, mutta jonkinlaista karsintaa oli pakko tehdä. Ehkä sitten seuraavalle Scooterin keikalle...
Lippuja Scooterin 100% - 25 Years & Wicked-kiertueelle voi ostaa täältä.
Eilen julkaistiin IPCC:n ilmastonmuutosraportti, joka sanoo, että ei hyvältä näytä, mutta vielä on kai jotain tehtävissä. Hesarilla on ainakin pitkä juttu aiheesta, ja kuten kaikki tietävät, pitempi on aina parempi. Kiinnostavampi, mutta silti vähän vähemmälle huomiolle jäänyt raportti, on kuitenkin KHNM:n julkaisema hilmastonmuutosraportti, joka linjaa vähän samankaltaista tilannetta: tilanne on huono, jotain on jo asian eteen tehty, mutta tekemisen tahtia pitäisi kiihdyttää.
Lyhyt ote KHNM:n raportista: Vuoteen 1899 saavuttaessa Hilmoja oli Suomessa yli 11 000 kpl. Pahin hilmastokriisi osui kuitenkin 1960-79 välille, kun uusia Hilmoja syntyi enää vain 95, ja koko hilmaston tulevaisuus oli jo uhattuna. Elvytystoimet kuitenkin otettiin käyttöön, ja viimeisimmällä vuosien 2000-18 välisellä ajanjaksolla lisäystä on tullut jo yli 2100 kappaletta. Vielä ollaan kaukana sadan vuoden takaisesta tilanteesta, kun hilmastomme oli terveimmillään, mutta suunta on oikea.
Niinpä KHNM linjaa raportissaan muun muassa seuraavia toimia tilanteen kohentamiseksi ja katastrofin välttämiseksi tulevaisuudessa:
Yhden Hilman politiikka Tämä toimii hieman samalla tavalla kuin jo aiemmin tunnettu yhden lapsen politiikka, mutta loogisesti täysin päinvastoin. Otetaan käyttöön laki, jonka mukaan jokaisessa ruokakunnassa on oltava vähintään yksi Hilma. Näin saataisiin pelkästään Suomeen jopa yli 2,5 miljoonaa Hilmaa, jolloin hilmaston tilanne kohoaisi paremmaksi kuin koskaan aiemmin. Hilman kaataminen luvanvaraiseksi Vaikka Hilmat ovat etenkin maaseudulla huolenaiheena, on niiden kaataminen edelleen vapaata (olettaen, että molemmat osapuolet ovat siihen suostuvaisia). Varsinkin vanhempien yksilöiden kohdalla tämä saattaa kuitenkin aiheuttaa vaikkapa lonkkamurtuman, mikä luonnollisesti heikentää hilmaston hyvinvointia. Siksi olisi hyvä saada tämä(kin) asia muutaman lupahakemuksen taakse. Hilmanlihan syönnin vähentäminen Jotta hilmasto pysyy elinvoimaisena, on Hilmojenkin pysyttävä hengissä. Vaikka moni suomalainen on jo ottanut lihan pysyväksi osaksi ruokavaliota, tulisi kuitenkin sen syöntiä hieman hillitä. Kannattaakin vastaisuudessa pohtia, mitä suuhunsa pistää. Onko sen välttämättä oltava lihaa, ja jos syö lihaa, niin voisiko suosia lähituotettua. Nimen vaihtaminen Hilmaksi Jokainen meistä voi
osallistua helposti omalla panoksellaan hilmastotalkoisiin. Maistraatti
sallii nimen muuttamisen ilman perusteita kerran, joten jokainen meistä
voi olla Hilma. Historia tuntee myös kuusi miespuoleista Hilmaa, eli
sukupuolikaan ei ole este. Ja vaikka ensimmäinen nimenvaihto olisikin jo
suoritettu, niin perustelemalla muutos edelleen onnistuu. Mikä olisikaan
tärkeämpi peruste, kuin maapallomme biodiversiteetin pelastaminen.
Näitä tekoja on kuitenkin tehtävä tässä ja nyt ja ripeästi, jos halutaan ehkäistä negatiivista hilmastonmuutosta. Koko maailmalla on
tässä asiassa yhteinen vastuu, mutta erityisesti Suomella on painetta asian ajamiseen, sillä täällä on
suurin osa maapallon Hilmoista. Kannetaan yhdessä kortemme kekoon!
Nyt kun eletään jo virallisesti syksyä (elokuu on ohitettu, ulkona on kylmää ja ärtymys huonosti toimivista lämpöpattereista on kasvanut huomattavasti), voi muistella kesää. Esimerkiksi kuvien muodossa, ja, yllätys yllätys, joitain muita kuin matkakuvia tällä kertaa. Tämä kuvien postaaminen saattoi olla myös jokin blogihaaste. Oli syy näiden otosten olemassaoloon mikä tahansa, tässä ovat minun kuusi kesäkuvaani tältä vuodelta:
Kesällä tuli tehtyä musiikkia Abletonin parissa. Tai ainakin kovasti yritettyä. Lopulta, kun homma alkoi riittävästi epäonnistumaan, tuli kaikki äänet siirrettyä varsin osuvasti nimettyyn "Audiojunk"-kanavaan, josta niitä ei kukaan ikinä pääse kuulemaan. Parempi näin.
Haapavedellä oli kansanmusiikkifestivaalien yhteydessä havaittavissa seksuaalista aktiivisuutta. Hyvä vain, jollakin se pitää muuttotappiokuntienkin kääntää väkilukua plussan puolelle.
Kerran söin myös kunnolla. Brunssit ovat ehkä maailman helpoimpia kuvattavia, tarvitsee kerätä vain monelle lautaselle vähän kaikkea ja ottaa kuva hieman yläviistosta. Ajankohdasta johtuen luonnonvalaistuskin osuu usein hyvin kohdalleen, ja kun ruoka on jonkun muun laittamaa, se on usein edustuskelpoista. Hankalinta on vain muistaa ottaa kuva ennen syömistä.
Yritin kovasti lisätä aitoa analogista kohinaa musiikkitekeleisiin tällä kytkennällä, jossa vetäisin äänikortin äänilähdön 3.5mm-kaapelilla suoraan kiinni saman äänikortin äänituloon. Voin sanoa, että ei kannata. Typerä idea, "aitoa analogista kohinaa" löytyi nimittäin ihan riittävästi.
Toinen typerä idea oli tämä uppopaistettu Mars-patukka. Samaan aikaan sekä hillittömän makeaa että rasvaista. Silti niin hyvää, ainakin jos onnistui ajattelemaan jotain muuta kuin mitä oli syömässä. Otsalohkossa tosin tuntui epäilyttävää tykytystä ja tukkeumaa nauttimisen jälkeen. Onneksi kylkeen sai jäätelöä tasapainottamaan. Tuntui nimittäin terveysruoalta tuohon rasvajöötiin verrattuna.
Toinen maailmansota vyöryi Oulun Clas Ohlsonille Tiger Panzerkampfwagenin muodossa. En päätynyt ostamaan hienoa tankkireplikaa, en vaikka se olisikin ilmeisesti ollut yhteensopiva "useimpien tunnettujen palikkamerkkien kanssa". Odotan vain, milloin Lego vastaa haasteeseen, tekee oman Leopard 2A7-mallinsa ja räjäyttää tällaiset halvat kopiot palasiksi.
Nyt kesän jälkeen tuntuu, että yllättävän vähän tuli otettua kuvia. Kännykän galleriasta löytyi lopulta kahdeksan "hyvää" otosta, joista yksi esitti tyhjää karkkipussia. Se kertoo jo jotain, jos kyseinen kuva oli kahdeksan parhaan joukossa. Mutta ei se kuvien puute kesästä huonompaa tehnyt. Seuraavaa odotellessa.
Syyskuu loppui, ja niin loppui myös kokeilemani someton syyskuukin. Pääasiassa en luistanut touhusta enempää kuin mitä ennakkoon arvelin, joskin aloitin Twitterin käytön pari päivää ennen kuukauden loppua. Nyt voi kuitenkin miettiä, oliko tästä touhusta mitään hyötyä. Ainakin vapaa-ajan määrä kasvoi yllättävän paljon, kun iltaisin ei tullut selattua Instagramia ja Facebookia läpi. Koetin täyttää tyhjiötä lähinnä tekemällä musiikkia, opiskelemalla kieliä Duolingolla ja lukemalla. Seuraavassa lyhyt yhteenveto kuukauden aikana enemmän tai vähemmän loppuun asti lukemistani kirjoista, pari lausetta riittää, sillä en osaa arvostella asioita:
Arto Paasilinna - Hurmaava Joukkoitsemurha. Ehkä kädenlämpöisin
romaani mitä olen ikinä lukenut. Jotenkin tuntuu, että tällaisesta
aiheesta olisi saanut enemmänkin irti, nyt tarinan kerronta oli tasoa "ajettiin bussilla paikkaan x, katseltiin maisemia eikä tapettu itseämme, naiset tekivät voileipiä".
Hunter S. Thompson - Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Tämä oli puolestaan kiinnostavin lukemani kirja pitkään aikaan. Se on hyvä, että joku muu
vetää mömmöt, sekoilee niissä ja dokumentoi kaiken, ettei itse tarvitse. En toki ole jaksanut selvittää miten paljon kirjassa on yhtymäkohtia todellisuuteen, mutta mielenkiintoinen trippailukuvaus joka tapauksessa.
Henriikka Rönkkönen - Mielikuvituspoikaystävä. Tajusin, että minussa
yhtyvät ainakin neljän miehen kaikki huonot piirteet. Sori siitä.
Jukka Kangas ja läjä muita - Yhdet vielä - baarikärpäset kertovat. Erinäiset ihmiset tarinoivat suosikkijuottoloistaan mitä erikoisimmilla
teksteillä. Suhteellisen janottava kirja. Loppujen lopuksi kyläkapakat ja Helsingin baarit kaikki ovat keskenään hyvinkin samanlaisia paikkoja.
Kalle Kotiranta & Lasse Seppänen - Kestävyysliikunta. Kaiken
maailman sekoilu- ja kaljakirjojen vastapainoksi ytimekkäästi nimetty tietoannos liikunnasta. Vähän kuivakka, mutta niin kai ne tietokirjat aina ovat. On siinä onneksi kuvia.
Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille. Ensimmäinen osa
Linnunrata-romaanisarjasta. Tämä kirja sai aikaan sellaisen tunteen,
että pitäisi itsekin kirjoittaa joskus kirja. Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla. Mutta hyvä oli tämäkin teos, joutuu varmaan lukemaan loputkin osat sarjasta.
Takaisin somehaasteeseen. Ainakin alkukuusta myös tuntui siltä, että kun ei jatkuvalla syötöllä tullut somefeedistä infoa muista ihmisistä, alkoi kiinnostaa mitä heille oikeasti kuuluu. Jotenkin tuntuu, että ne ihmiset, joiden kanssa on eniten tekemisissä, käyttävät vähiten sosiaalista mediaa. Tällöin somen pukkaama info on aika pitkälti turhaa. Tämän mystisen ihmisistä kiinnostumisen lisäksi tuntui ainakin töissä, että keskittymiskyky vähän parantui, kun ei tullut selattua Facebookia tai Redditiä turhan tiuhaan.
En kuitenkaan tiedä sitten muutuinko oikeasti paremmaksi ihmiseksi. Tuskin. Parin viikon jälkeen somen selaamattomuuteen tottui, eikä se tälläkään hetkellä enää kauheasti enää kiinnosta. En tosin pidä täyskieltäytymistä sosiaalisesta mediasta mitenkään hyödyllisenä. Facebookissa tulee kaikenlaisia tapahtumia vastaan, Redditissä on uutisia ja Instagramissa kerran viikossa jotain hauskaa. Ja onhan se näppärä tapa "verkostoitua". Ymmärrän muutenkin kyllä, miksi ihmiset käyttävät vapaa-ajallaan mieluummin vaikkapa sitä Instagramia kuin Duolingoa. Toinen tarjoaa espanjan kielen verbien taivutusmuotojen kielioppia, toinen tarjoaa kuvia bikinikuvia satunnaisista ihmisistä. Osa niistä on jopa naisia.
Mutta on minulla muutakin asiaa. Olen vakavasti harkinnut bändin perustamista, tai ainakin uusien soitinten opettelua. Olen nimittäin alkanut saada käsiini kiihtyvällä tahdilla erilaisia soittamisen apuvälineitä. Aluksi löysin lounasravintolasta poistuessani maasta plektran, mikä itsessään oli jo varma merkki tulevasta päivätöiden jättämisestä ja rokkariksi alkamisesta, mutta nyt lisäksi sain erään keikan päätteeksi rumpukapulan. Enää puuttuvat vain kitara, toinen kapula, rummut, basso sekä enkelin lauluääni ja olen valmis valloittamaan maailman.
Syyskuun puolella kävin tänäkin vuonna juoksemassa Kiimingissä. Viime vuonna matkana meni kymppi, tänä vuonna jo kokonainen puolimaraton. Aikaa sai mukavasti leikattua alkukesän 2:02.02 suoritteesta, tällä kertaa kaksi tuntia tuli alitettua ajalla 1:58.01. Voi olla vain tyytyväinen aikaan, kun miettii millaista reissaamista ja rellestämistä kesä oli, mutta muuten vielä jäi vähän parantamisen varaa. Ensi vuodelle sitten pituudelle tavoitteeksi täysi 42 kilometriä ja 195 metriä päälle.
Rellestämisestä puheen ollen, totesin eräänä perjantai-iltana, että NHL18 on haastava peli parin olusen jälkeen. Ihmistä vastaan
homma menee paniikkikikatteluksi ja satunnaiseksi roiskimiseksi, mutta tekoälyä vastaan kaikki vain ärsyttää tuplasti
enemmän. Harmi, että toisin kuin ihmiselle, ei tekoälylle ainakaan vielä voi juottaa olutta tasoitukseksi.
Harkitsin silti kaljan kaatamista pleikkarin päälle, sillä se todennäköisesti hajottaisi masiinan ja silloin tekoäly luovuttaisi ja itse saisin gloorian ja kunnian ansaitusta luovutusvoitosta. Idea jäi kuitenkin konditionaaliin.
Viime päivien "kuumin juttu" on kuitenkin ollut varmasti S-ryhmän julkaisema Omat
ostot-palvelu, jossa voi tarkastella, mihin on tullut kyseisen mafian kaupoissa rahansa laitettua.
Tai ainakin mitä ostaessa on kehdannut käyttää S-korttia. Ja näin, juhlallisin menoin, julistan oman top-4 listani internetissä: ykköskulutussegmenttinä ovat kasvispakasteet (wokkivihanneksia menee monta
pussia viikossa), toisena olut ja kolmantena juusto. Neljäntenä suklaa.
Tässä listassa tuskin lienee mitään kovin yllättävää, ainakin mitä Twitterissä ihmisten postauksia olen aiheesta nähnyt, niin jokaisella on suklaa ja alkoholi samalla top-4 listalla. Mutta toisaalta, harvoin ihmisten ruokaostoksissa loppujen
lopuksi on kauheasti mitään yllättävää. Tai kiinnostavaa.
Viimeiseksi asia, joka on saanut minut irrationaalisen vihaiseksi: Coca Cola Zeron uusi ulkoasu. Tai siis Zero Sugarin, koska asioiden nimeäminen yksinkertaisesti on yliarvostettua. Entisen, hienon mustan tölkin tilalle on tullut punainen tölkki, johon on vähän yläosaan sotkettu mustaa. Tällä ulkoasun muutoksella on kai tarkoitus "yhtenäistää brändiä" ja "lisätä sokerittoman version myyntiä". Mielestäni on kuitenkin vähän kyseenalainen strategia hämätä ihmisiä ostamaan toista vaihtoehtoa muuttamalla sen myyntipakkaus lähestulkoon samanlaiseksi alkuperäisen variantin kanssa, ja näin lisätä vahinkomyyntiä. Lisäksi musta rinkula tölkissä/pullossa näyttää lähinnä typerältä, siitä tulee mieleen jokin surunauha. Ei jatkoon.
