Kuumajoogasta, korteista ja kirjoittamisesta

Yritän tällä hetkellä kiinnostavaa "someton syyskuu"-haastetta. Nimi jo oikeastaan kertoo, mistä siinä on kyse. En ole ihan täysin pysynyt ruodussa, kuten voi päätellä jo siitä, että kirjoitan tälläkin hetkellä blogia, joka on luokiteltavissa sosiaaliseksi mediaksi. Muutenkin otin vähän erivapauksia. Esimerkiksi monet tapahtumat ja keikkalistaukset olen edelleen katsonut Facebookista. Sosiaalisen median feedien selailua olen kuitenkin vältellyt mahdollisimman pitkälle (paitsi Reddittiä selasin sairaslomalla). Katsotaan sitten kuukauden päästä, muutunko vielä paremmaksi ihmiseksi.

Kävin pari viikkoa sitten lämpöjoogassa, kun kerran ilmaiseksi sellaiseen pääsin. Kokemusta kuvaa parhaiten ehkä se tilanne, kun kerran yritin saunassa vääntää jalkaa niskan taakse. Hiki tuli, ja kipuakin pääsi kokemaan. Toisaalta, jooga tuntui ainakin teoriassa hyvältä liikuntamuodolta, paljon staattista työtä hartioille ja venytyksiä pitkin kroppaa. Lajin henkistä aspektia en tosin yhden kerran perusteella löytänyt, mutta ehkä niitä chakroja pääsee sorkkimaan jos joskus käy uusiksi.

Valaistuminen on mukavaa puuhaa.

Katselin eräs päivä syntymäpäiväkortteja. Niistä oli huomattavissa kiinnostavia asioita. Esimerkiksi Karvinen taitaa nykyään olla tutumpi onnittelukorteista kuin sarjakuvista, sillä en enää vuosiin muista nähneeni kyseistä sarjisstrippiä, kun taas kortteja tuntuu olevan useamman tusinan verran tarjolla. Ikävuoden mukaisia onnittelukortteja sai vuoteen 20 saakka, jonka jälkeen siirryttiin viiden vuoden väleihin. Viiden kympin jälkeen oltiin jo puolestaan suurimmilta osin kymmenen vuoden väleissä. Samoihin aikoihin alkoivat hupikortit huomattavasti vähenemään, ja tilalle tuli arvokkaita kuvia ruusuista. Alkaa vitsit vähetä kun monttu lähestyy.

Siinä vaiheessa kun täyttää 101, ei ole enää tarjolla ikäkortteja, vaan on tyytyminen geneeriseen onnittelukorttiin. Mutta mitä hauskaa siinä on? Optimiaika lähteä on siis silloin kun täyttää tasan 100.

Aloitin myös uuden harrastuksen, joka on oikeastaan vanha harrastus. Ilmoittauduin kansalaisopiston draamakirjoittamisen kurssille. Eli tulevaisuudessa varmaan tässä blogissa nähdään käsikirjoituksia tulevaisuuden klassikkonäytelmistä, joille vetävät ehkä korkeintaan vertoja Shakespearen, Ibsenin ja Sofokleen teokset. Alun perin ajatus oli mennä geneeriselle tarinankirjoituskurssille sen tarkemmin lajityyppiä määrittämättä, mutta onnistuuhan tämä varmaan näinkin.

Kirjoittamisesta puheen ollen, tovi sitten meni tässä blogissa 300 julkaistua tekstiä rikki. Enkä edes hoksannut pyöreää numeroa ajoissa, sillä tämä on jo numero 307. Juhlistaakseni tätä tapahtumaa jälkikäteen tein kuitenkin hauskan kuvamuokkauksen elokuvasta 300. Jos on lukenut kaikki 300 tekstiä, siinä saattaa olla jotain tuttua:

Pitäkää hauskaa painajaistenne kanssa.