626g irtokarkkia

Pim! Mielesi tekee nyt karkkia.

Irtokarkit ovat teoriassa hieno keksintö. Tai ehkä ennemminkin niin lähellä puhdasta taivasta kuin tässä elämänmenossa voi päästä. Saa valita pussillisen sokeripommeja, ilman että tarvitsee kärvistellä pahanmakuisten makeisten parissa. Pidätkö suklaasta? Vai kenties lakritsista? Oletko ehkäpä väärinymmärretty nero, joka pitää tavallisista aakkosista enemmän kuin sirkusaakkosista? Irtokarkit ovat erinomainen ratkaisu, sillä niiden parissa voit toteuttaa itseäsi rajattomasti.

Jotkin karkit ovat toki objektiivisesti parempia kuin toiset. Kirpeissä karkeissa päällä oleva sokerihappokuorrute on siitä ikävää ainesta, että se leviää pitkin pussia, saaden lopulta kaikki mässyt maistumaan happamilta. Sama juttu myös joidenkin salmiakkijauhetta sisältävien karkkien kanssa. Mutta todellisuudessa nämä ovat pieniä murheita verrattuna suurimpaan ongelmaan, jonka irtokarkit nostavat ihmisestä esille: kohtuullisuuden puutteen.

Kun käteen lyödään suhteellisen iso paperipussi ja naaman eteen montaa kymmentä erilaista karkkisorttia, alkaa hillitymmälläkin aikuisella äkkiä päässä kiertää. "Vähän tuosta laarista, pikkuisen tuosta, ja aika paljon tuosta". Lopulta pussiin päätyykin nimenomaan aika paljon. Tilanne korostuu, jos Sittarissa sattuu olemaan Mammuttimarkkinat, ja irtokarkit maksavat vitosen kilo. Silloin on lähes rikollista kävellä ohi ottamatta ainakin vähän, vaikka eihän se ikinä vähään jää. Karkkiosastoa kiertääkin tähän aikaan yleensä monen monta ihmistä muovikauhat kourissa.

Sitten kun pussi on maksettu ja raahattu kotiin, alkaa todellinen voimainkoitos. Edessä oleva tilanne on haastava joko henkisesti tai fyysisesti. Psyykettään voi koetella yrittämällä syödä vain yhden tai kaksi tai kolme tai kohtuullisen vähän karkkia. Toisaalta, kroppaansa voi pistää likoon ja pistellä kaikki 626 grammaa mässyä alas yhdeltä istumalta. Ei liene mysteeri, kumpaan itse yleensä päädyn.

Irtokarkkien ongelma on siinä, että niitä tulee aina kerättyä montaa eri sorttia. Siinä missä valmiiksi pakatut pussit sisältävät ehkä 10 erilaista makeista, irtokarkkipussissa niitä on paljon enemmän. Niinpä niihin ei ehdi kyllästyä kun aina löytyy jotain erilaista, ja syöminen "saattaa" livetä lapasesta. Eikä siellä edes ole niitä pahoja karkkeja. Hankala kuvitella, että vetäisi kahta Remix-pussia yhdessä illassa, mutta sama määrä irtokarkkeja menee kyllä.

Rikoksesta seuraa aina rangaistus. Näpistyksestä korvaaminen, veropetoksesta linnaa ja sokerin ylenpalttisesta mättämisestä hiilarikrapula. Vaikka aina jätänkin pari karkkia seuraavalle päivälle, uskotellen että "en ole possu, söin vain 585 grammaa 626 gramman sijasta", on jännittävää miten huono olo "niin pienestä" määrästä voi seurata. Oksettaa, väsyttää ja päätä särkee. Eikä edes yksi päivä riitä olon tasoittamiseen. Töissä jos kysytään, että menikö viikonloppu pitkäksi, on vähemmän noloa vastata, että kyllä sitä pari kaljaa vielä sunnuntaina piti hörsiä kuin myöntää syöneensä puoli kiloa valkoista sokeria.

Nämä tapahtumat saattavat perustua edellisen sunnuntain ja maanantain tapahtumiin. On hyvin mahdollista, että en ole voinut hyvin. Haluan kuitenkin levittää tietoisuutta, ja ennen kaikkea lisätä tervettä harkintaa tämän irtokarkkiasian tienoilta. Ei kannata ostaa liikaa mässyä, ei vaikka halvalla saisi, sillä kun homma lähtee laukalle, on sitä hankala enää siinä vaiheessa pysäyttää. Syöksykierre on väistämätön. Helpompaa on vain sanoa "ei".