Matkapäiväkirja: Islay

Pohjatiedoiksi suosittelen lukemaan matkan avauksesta Glasgowssa.

Islay on tunnettu lähinnä yhdestä asiasta: viskistä. Minä olen tunnettu lähinnä yhdestä asiasta: en pidä viskistä. Mitä tapahtuu kun nämä kaksi asiaa yhdistää?

10.8.2018
Islayn saarelle pääsi Glasgowsta näppärästi lentämällä. Kun määränpäänä oli kuitenkin vain 3400 asukkaan saari, ei lentojakaan liikennöity turbosuperjumbo Airbus A380:lla. Itse asiassa päin vastoin, lentokentällä pelkoni konetyypistä kävivät toteen, sillä väliä lennettiin potkurikoneella. Saabin versiolla vielä kaiken lisäksi. Mielestäni potkurikoneet sopivat korkeintaan isoiksi tuuletuslaitteiksi, mutta onneksi matka Islaylle sujui ongelmitta.

Todennäköisesti maailman sympaattisin lentokenttä.

Saarelle oli suhteellisen hankala löytää majoitusta ennakkoon, se vaati nimittäin useampaan B&B:hen sähköpostin lähettelyä. Ei myöskään tule kauhean turvallinen olo, kun yrittää varata majoitusta paikasta, joka käyttää @hotmail.com-päätteistä sähköpostiosoitetta. Yhdestä sentään tärppäsi, ja heti check-inin yhteydessä tuli tehtyä hyvä ensivaikutelma hajottamalla sänky. Onneksi maailmassa ei ole montaa ongelmaa, joista ei selviäisi rahalla ja/tai anteeksipyynnöllä. Tämäkään ei ollut sellainen, jälkimmäinen riitti tällä kertaa.

Saarella tuli vastaan enemmän lampaita kuin ihmisiä.

Lampaiden ohella saari oli muutenkin nätti.

Hyvä keino liikkua Islaylla oli polkupyörä, jollaisen sai vuokrattua erittäin sopuisaan 15 punnan päivähintaan. Tiet olivat vähän kapeita, mutta onneksi autoliikennekin oli suhteellisen vähäistä. Ainakin verrattuna Skotlannin kansallispuiston vieressä sijainneen päätien liikenteeseen. Pyörällä oli hyvä singahtaa Laphroaigin tislaamolle, jossa viimein pääsi totuttelemaan viskin ihmeelliseen maailmaan.

Port Ellen oli leppoisa pikkukylä eteläisten tislaamoiden lähistöllä. Kannattaa tosin nostaa käteiset ennakkoon, kylä on niin leppoisa, että rahan saaminen voi tuottaa vaikeuksia.

Pidän tätä ehkä koko reissun onnistuneimpana kuvana.

Kiintoisia kuvauksia eri viskeistä. Yksi suosikeistani on ainakin "Like bacon if your slightly drunk grandma dropped her cigar into the cooking pan. Twice."

Tislaamolla luonnollisesti pääsi tutustumaan viskinvalmistusprosessiin. Kauhean montaa asiaa ei mieleen jäänyt, ja ne jotka jäivät, olivat englanniksi, mutta vanhana turvesuon palovartijana tunnistin ja arvostin kyllä turpeen tärkeää roolia viskin tuottamisessa. Yksi kierroksen henkilökohtaisista kohokohdista oli, kun pääsin koskettamaan turvetta. Ja saihan sitä viskiä maistaa, jopa kolmen annoksen verran. Kyllähän ne eriltä maistuivat kuin aiemmin nauttimani Highland Bird.

Tislaamot valuttivat ulos veteen noin 1%:n verran alkoholia sisältävää nestettä, joka houkutteli paikalle luontoeläimiä. Esimerkiksi joutsenten suut viihtyivät putken suun lähettyvillä.

Tislaushuoneessa kuvaaminen salamalla oli kielletty, koska räjähdys oli teoriassa mahdollinen. Piti moneen kertaa varmistaa, että salama ei ollut päällä, vaikka vähän epäilinkin kyseisen kiellon järkevyyttä.

Olisin halunnut pölliä tämän kyltin ja kiinnittää sen reissun jälkeen oman makuuhuoneeni oveen.

Viskiä pidettiin tylysti tällaisissa pinoissa vankilassa. Vuosia, ilman mitään oikeuksia. #freeWhisky

11.8.2018
Ardbeg sai kunnian olla toinen reissussa vierailtu tislaamo, tai kuten itse näitä paikkoja leikkisästi kutsuin, "panimo". Koska kaikki alkoholi pannaan suuhun. Kertaus on opintojen äiti, ja Ardbegin kierroksella viskinvalmistusprosessi alkoi kuulostaa jo vähän tutulta. Kuten kunnon kierroksiin kuuluu, viskiä sai myös maistaa. Jopa viiden annoksen verran. Kyllähän ne eriltä maistuivat kuin aiemmin nauttimani Laphroaigin viskit, eli ei se makustelu aivan hukkaan varmaan sitten mennyt. Viiden viskin maistelussa alkaa vain olla se klassinen ongelma, että viimeinen maistuu aina parhaalta.

Jali ja viskitehdas.

Kahdesta vieraillusta tislaamosta Ardbeg voitti sympaattisemman maskotin kilpailun tällä koiralla. Laphroaigilla ei kai suoranaista maskottia edes ollut, prinssi Charles taisi päästä lähimmäs kyseistä kunniaa. Ainakin muistettiin monesti mainita, että hän tykkäsi ko. puljun viskistä.

Lampaiden lisäksi maisemia koristivat myös lehmät.

Islayn saarelta oli määrä lähteä veneellä kohti matkan seuraavaa etappia, Pohjois-Irlantia. Valitettavasti masiinasta oli toinen moottori rikki, joten lähtö viivästyi reippaasti. Tässä välissä merenkäynti pääsi puolestaan vähän yltymään, ja lopulta kun lähdettiin, niin kyyti oli "melko pomppuista". Muistelisin viimeksi pelänneeni henkeni edestä yhtä paljon matkustaessani ensimmäistä kertaa lentokoneessa. En onneksi ollut huonovointisin ihminen aluksessa, sillä eräs ensimmäistä työpäiväänsä viettänyt henkilökunnan jäsen joutui turvautumaan oksennuspussiin. Toivottavasti tulevat päivät ovat hänelle mukavampia.

Venematkasta on ehditty tehdä jo elokuvasovitus. Minua näyttelee George Clooney, olemmehan molemmat charmantteja, jo vähän elämää nähneitä herrasmiehiä.

Vesi aaltoili monta kymmentä senttiä.

Uppoaako laiva, vai pääseekö oman elämänsä George Clooney ehjänä määränpäähänsä? Lue seuraava osa ja selvitä!