Matkapäiväkirja: Belfast

Tämä teksti on matkan kolmannesta etapista. Teksti matkan ensimmäisestä etapista Glasgowsta löytyy täältä.

Belfast on tunnettu lähinnä kolmesta asiasta: Titanicista, IRA:sta ja Sons of Anarchyn eurotripistä. Yhdelle näistä on omistettu iso museo kaupungissa, pystytkö arvaamaan mille?

11.8.2018
Kun kosteasta kengurukyydistä oli rantauduttu Ballycastleen, piti selvittää, kuinka sieltä pääsisi Belfastiin saakka nukkumaan. Kävi lopulta ilmi, että viisi henkilöä pääsi taksilla halvemmalla kuin julkisilla kulkuneuvolla, ainakin jos jaksoi kysellä paikallisilta taksikuskeilta hintoja. 80 puntaa 55 mailin matkasta tuntui lähestulkoon ryöstöltä. Toisaalta, jos ryöstöistä jää aina yhtä hyvä fiilis, niin ehkä olen tällä hetkellä väärällä alalla.

Sää maalla ei yllättäen ollut paljon parempi kuin merellä. Tie sentään oli (suurimmilta osin) vähemmän pomppuinen.

Lopulta Belfastiin saavuttiin sen verran myöhään, että suoraan majoitukseen siirtyminen tuntui parhaalta idealta. Asunnon telkkari tykkäsi vain näyttää lumisadetta, mikä haittasi täydellistä BBC-kokemusta. Antennikaapelin irrottaminen seinästä auttoi vähän asiaa, ja johdon pään heivaaminen ikkunasta pihalle sai kuvan näkymään lähestulkoon täydellisesti. Mysteeriksi jäi ainoastaan, mihin antennipistorasia oli kytketty?

12.8.2018
Jos arvasit, että kolmesta asiasta juuri Titanicille on omistettu iso museo kaupungissa, onnittelut. Olit oikeassa. Kyseistä museota oli mainostettu vähän joka paikassa, ja hetkittäin se tuntui olevan ainoa asia, jonka ihmiset Belfastista tietävät. Ja olihan se museo hyvä, joskin 20 euron sisäänpääsy tuntui aika suolaiselta. Korkea hinta ei tosin ihmisiä tuntunut haittaavaan, sillä väkeä oli paikalla runsaasti. Ehkä museo todellakin oli ainoa tekemisen arvoinen asia Belfastissa.

Tee-se-itse Titanic.

Erilaisia köysiä. Tai peruukkeja. Paha sanoa. Molemmat olivat varmasti Titanicilla tarpeellisia.

Hillittömät rupelit. Toisaalta, jos masiinassa on painoa 50 000 tonnia, ei sitä ihan perus-Hondalla lykitä eteenpäin.

Natsitkin tekivät aikoinaan oman elokuvatulkintansa Titanicista. Ilmeisesti kyseessä ei kuitenkaan ollut romanttinen rakkaustarina James Cameronin malliin.

Irlannin ja Iso-Britannian lääkärit tuntuivat olevan eri mieltä siitä, paljonko on kohtuullista juoda viikossa. Edes yhden pullon sisältämästä alkoholiyksikkömäärästä ei oltu yksimielisiä. Valitsen kuitenkin uskoa irlantilaisia viisaita tässä tapauksessa.

The Big Fish. Tunnetaan myös nimellä Salmon of Knowledge. Ilmeestä päätellen tieto lisää tuskaa.

A Small Seal. Tämä virnuileva hönö ei varmaan tiedä mistään mitään. En tosin tiedä minäkään, tai ainakaan en tiedä tämän patsaan oikeaa nimeä.

Kaupungintalo. Ovatkohan nämä ulkopuolelta prameat kaupungintalot lähellekään yhtä hienoja sisältä.

Skotlannissa, ja ilmeisesti myös Pohjois-Irlannissa, pankeilla on hauska tapa painaa omia punnan seteleitään, jotka jostain kumman syystä käyvät oikeina maksuvälineinä. On tosin aika turha haave mennä Englannin puolelle Skotlannin punnan kanssa ja toivoa saavansa sille mitään vastinetta. Tämä rahanpainamiskuvio kuitenkin aiheutti itsessäni lähinnä kevyttä huvittuneisuutta, kunnes käteen lyötiin Danske Bankin painama 20 punnan seteli. Miksi tanskalainen pankki painaa Pohjois-Irlannissa Englannin puntia? Jonkun Royal Bank of Scotlandin vielä voisi kuvitella etäisesti uskottavasti rahapajaksi, mutta Danske Bank.

Kasvitieteellinen puutarha. Miten näihin aina ajautuu, ja mitä näistä nyt voi enää kommentoida. Vihreää, aika paljon muitakin värejä ja iso kasvihuone. Nätti paikka. Loppujen lopuksi nämä ovat yllättävän samanlaisia keskenään.

Belfastissa ei ollut loppujen lopuksi kauheasti nähtävää. Muille aisteille sen sijaan riitti virikkeitä, kaupunki nimittäin haisi aika paljon. Jos Oulussa on sattunut käymään, niin haju oli vähän samanlainen, kevyellä "inhimillisellä vivahteella". Haju on myös useammin läsnä. Toisaalta, jos haluaa käydä kaupunkilomalla paikassa, jossa ainakaan vielä ei ole miljoona turistia, voi Belfast olla kiinnostava. Turistien vähyyden huomasi jo siitä, että viiden metrin välein ei ollut jääkaappimagneetti- ja postikorttikauppaa, mikä tuntui melko virkistävältä.

Matka vielä jatkuu päätepisteeseensä Dubliniin. Lue myös siitä!