torstai 5. heinäkuuta 2018

Kuinka minusta ei tullut ruokabloggaajaa

Wolt haki jokin aika sitten ihmisiä syömään ja tekemään jotain heinäkuun ajan. Ilmeisesti bloggaamaan ja kuvaamaan syömisiään, jotka olisi saanut tilattua Woltin kautta. En tiedä, yksityiskohdat jäivät vähän hämärän peittoon. Koska kuitenkin osaan syödä, kirjoittaa ja toisinaan painella älykkään kännykkäni näyttöä niin, että ruokaa ilmaantuu alaovelle, hain tähän tehtävään. Sillähän se olisi jokin parhaiten selvinnyt. Lisäksi tarjolla oli kerrankin muutakin kuin vain näkyvyyttä. Ainoa hidaste olivat kolme esitehtävää, jotka piti suorittaa.

Ensimmäinen herkuleaaninen suorite oli ottaa ruokakuva, ja analysoida sitä parilla lauseella. Lähetin Lontoossa ottamani kuvan pitsasta:


Kuva on otettu lontoolaisessa Resting Hare-ravintolassa (tai pubissa, riippuu miten näitä tykkää määritellä). Otos mielestäni tiivistää hyvin kaiken oleellisen pitsasta: se on puna-keltainen, ja rasva kiiltelee juuston päällä huolella. Houkuttelee siis syömään. Olisi tosin voinut ottaa kuvan ennen ensimmäisen palan leikkaamista, mutta oli jo niin kova nälkä etten malttanut odottaa.

Hyvä alku. Toinen tehtävä oli kirjoittaa reilun kymmenen lauseen mittainen jorina jostain haluamastaan ruokatrendistä. Kirjoitin majoneesista pitsassa:

Majoneesi känkyssä on sanapari, jonka todennäköisesti vain oululainen ymmärtää. Yksittäiset termit majoneesi ja känkky (=kämäpitsa) saattaa toki hoksata, mutta näiden kahden asian yhdistäminen tuntuu olevan konseptina outo. Siellä täällä Suomea kiertäneenä onkin tullut huomattua, että kunnon majokänkyn saaminen Oulun ulkopuolella voi olla mahdoton tehtävä. Toisaalta, sitten kun sitä jostain onnistuu saamaan, on se kuin kotiin saapuisi. Rakkaudella väännetty, mutta lopputuloksena korkeintaan keskinkertainen pitsa hukutettuna majoneesiin on aina yhtä mukava kokemus. Olen kertaalleen parille italialaiselle työkaverille kertonut tästä oululaisesta tavasta, ja reaktiot olivat odotetunlaisia: toinen alkoi tehdä yökkäilyä muistuttavia eleitä, ja toinen uhkasi lätkiä kuonoon jos en siisti kielenkäyttöäni.
    "Oikean" pitsan syöminen ilman majoneesia on yleensä mahdollista oululaiselle, mutta yöpitsa ilman valkoista kultaa ei tule kuuloonkaan. Sen lisäksi, että se maistuu hyvältä kovan illan jälkeen, on majon lisäämisellä myös käytännön hyöty. Yöpitsat on yleensä tehty vähän sinne päin, ja täytteitäkin on laitettu aika laiskasti, joten majoneesikuorrutteella voi piilottaa molemmat puutteet näppärästi. Vähän kuin meikkiä känkylle. Toki on tällä supertäytteellä heikkoutensa: se ei säily kovin häävisti. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää nauttia koko pitsa kerralla, tai ainakin varmistaa, että laittaa sen jääkaappiin ennen kuin nukahtaa sohvalle raskaan yön jälkeen.
    Voisi kuitenkin sanoa, että majoneesi on Oulussa enemmän kuin vain yksi täyte pitsassa. Se on oululaisen ruokakulttuurin huipentuma, ja kuten kulttuurin kanssa yleensä käy, se on joutunut erittäin väärinymmärretyksi. Ainakin niiden keskuudessa, jotka eivät ole sisäistäneet asian hienoutta.


Tämä kertoo tosin ehkä enemmän oululaisista kuin majosta känkyssä, mutta ainahan ruokatrendit ovat jotain paikallisten hyypiöiden omalaatuista kyhäilyä. Lopuksi piti vielä kertoa oma idoli Suomen ruokamaailmasta:

Sikke Sumari, ei pelkästään nätti naama Suomen kokkiskenessä, vaan pätevä ruoanlaittaja ja Kokkisodan ansiokas juontaja.

Valitettavasti valinta ei osunut minuun. On aika helppo nähdä miksi näin kävi: olin oma itseni. Klassinen virhe. Lisäksi täytin hakemuksen hirveällä kiireellä neljä tuntia ennen deadlinea, joten aika paljonhan sinne jäi vielä hiomisen varaa. Edellisen kerran pääsin kokemaan "valitettavasti valintamme ei osunut sinuun"-tyylisiä viestejä oli vaihtaessani töitä, ja siitäkin on kulunut jo useampi vuosi. Samalta se silti tuntui nyt pitkästä aikaa kuin silloinkin: ei oikeastaan miltään. Ensi kerralla sitten. Koska sellainen varmasti tulee, ja sitten kun tulee, ja joku heiluttaa seteliä naaman edessä, niin myyn itseni niin vauhdilla, että maailman nopein kävelijä Yohann Dinizkin jää viereen ihmettelemään. Mutta ruokablogia tästä nyt ei tullut. Vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti