Nyt kuitenkin käyn noin kilometrin tai parin tarkkuudella mitä kaikkea jännittävää puolimaratonin aikana tapahtui. Omat muistikuvat ovat vähän sumeita, varsinkin loppua kohti, joten ihan sataprosenttisen tarkkoja virstanpylväät eivät ole.
0 km
Lähtöviivalla seistessä aurinko porotti aika lämpimästi. Torimyyjältä kiireessä ostetut aurinkolasit onneksi säästivät silmiä, mutta nahka jäi vuoraamatta aurinkorasvalla. Vähän epäilyttikin, onko iho loppua kohti kovinkin punainen. Muuten päällimmäinen tunne oli jännitys, syke paikallaan seisoskellessa oli noin 130.
2 km
Hävitin pian lähdön jälkeen kahden tunnin vauhtia vetäneen jänisjuoksijan. Osittain siksi, että tahdin kovuus yllätti, osittain siksi, että minun ja hänen välissä oli monta kymmentä metriä ihmismassaa. Tässä vaiheessa syke oli jo 170, jossa se pysyi aika tasaisesti koko hölkän ajan. Aluksi korkean sykkeen ylläpitäminen vähän epäilytti, mutta loppujen lopuksi se varmaan auttoi jaksamaan kovempaa pumppaamalla adrenaliinia kroppaan.
3 km
Ohitin ensimmäisen huoltopisteen, koska kovat jätkät eivät huoltoa tarvitse. Lisäksi se oli hyvä tapa päästä edelle hitaista etanoista, jotka jäivät jumittamaan pisteelle.
5 km
Tuskaisena vääntäydyin toiselle huoltopisteelle, jossa join greipinmakuista urheilujuomaa. Siitä tuli mieleen lonkero. Juomasta sai uuta virtaa, ja tulin lopputulokseen, että oikeastaan huoltopisteellä hidastamisella ja kertakäyttömukista törpöttelyllä sai pitkässä juoksussa lisää vauhtia. Osumatarkkuus roskikseen oli tosin harmittavan huono.
6 km
Juoksin oman asuntoni ohi. Ei näkynyt epäilyttäviä vieraita.
8 km
Näillä vaiheilla reitti kääntyi itselleni outoon suuntaan. Mietiskelin, onko tämä hyvä vai huono juttu hölkän etenemisfiiliksen kannalta. Uudet maisemat kuitenkin vähän hankaloittavat etäisyyden ja nopeuden hahmottamista, mikä taas vaikuttaa rentouteen. Lopulta jäi itsellekin mysteeriksi. Ei ainakaan tullut tylsää miettiessä, että mihin sitä nyt on eksynyt.
10.5 km
Ajattelin ehtiväni aika tarkalleen kahteen tuntiin jos pitäisin yllä tasaista vauhtia. Tämä hämmensi kovasti, sillä en oikeastaan ollut enää nähnyt kahden tunnin jänisjuoksijaa alun jälkeen. Tasaisen vauhdin taulukko on tosin sellainen, että sitä ei kannattaisi juostessa ajatella, sillä vauhti hyytyy aina lopuksi. Ennemmin kannattaisi keskittyä sykkeen seuraamiseen, joka oli tässä vaiheessa ehkä 172:n pinnassa.
12 km
Yllätyin kyllä kuinka paljon matkan varrella oli kannustajia. Voisi jokin vuosi itsekin mennä istuskelemaan reitin varrelle hakkaamaan kattilankantta. Mieleen jäi yksi "kannustaja", joka seisoi jylhänä tien varrella Aura-olut tölkki kädessä. Ikinä en muista olutta yhtä himoiten katselleeni. Näillä tienoin alkoi myös ensimmäistä kertaa oikeasti väsyttää, mikä oli aika paljon myöhemmin kuin mitä ennakkoon ajattelin.
14 km
En muista monesko huoltopiste oli jo vuorossa, mutta pysähdyin ottamaan taas urheilujuomaa/lonkkuu ja totesin nämä hetken kävely- ja juomatauot keitaaksi kärsimyksen aavikon keskellä. Ainoa ongelma oli vain se, että kokeilin myös huollon käteen työntämiä suolakurkkuja samalla kun otin pari juoksuaskelta, mikä johti suolakurkun päätymisen nenään.
16 km
Takaisin tutuille kulmille. Tässä vaiheessa lonkankoukistajat olivat muuttuneet joustavuudeltaan lähinnä rautakangiksi. Tämä ilmiö taisi olla iskenyt muihinkin, sillä tasaisella tahdilla tuli vastaan ihmisiä, joilla juoksu oli vaihtunut kävelyksi. Itse koetin imeä tästä energiaa ja hölkätä naama irvessä ohitse.
18 km
Siinä vaiheessa kun ei enää keulimisesta saanut virtaa, pärähti kuulokkeista soimaan Rage Against Machinen Bulls on Parade. Siitä jos mistä sai vielä energiaa jatkaa viimeiset kilometrit. Haaskasin huomattavasti hönkää soittelemalla vihaisia ilmarumpuja itsekseni, mutta veikkaan ylimääräisen heilumisen tuoneen ehkä himpun lisää adrenaliinia loppuspurttiin.
20 km
Kilometriä ennen maalia yritin ottaa viimeisen kirin, jolla olisin kuronut aikaa vielä tiukemmaksi. Käytännössä loppuspurtti tarkoitti ei-mitään, sillä yksinkertaisesti ei ollut enää mitään annettavaa. Aikaisemmin kymppejä juostessa oli vähän tottunut siihen, että muutaman viimeisen kilsan pystyi vetämään turbo pohjassa, mutta puolarilla siihen ei enää kyennyt.
20.8 km
Vielä stadionia juostessa ympäri joku juoksija tuli suhteellisen pirtsakan oloisena rinnalle kyselemään paljonko aikaa on mennyt. Sain jotain epämääräistä pihistyä vastaukseksi kahdesta tunnista, mikä johti johonkin small-talkin tapaiseen. Oma osallisuuteni keskusteluun taisi olla aika heikko. Ihme hommaa.
21.0975 km
Vielä viimeisen spurtin jälkeen maalissa oli vaikea hymyillä. Sain kuitenkin hienon mitalin ja puolen litran pullon palautusjuomaa. Pullo tyhjeni yhdellä huikalla. Vaikka lämpöä olikin alle 20 astetta ja tuulikin viilensi, niin kyllä hiki kaikesta huolimatta juostessa oli. Syke n. 1 000 000.
Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti