Mikä hammaslääkärissä sitten pelottaa? Ensi alkuun syyksi tulee mieleen tuntematon tyyppi ronklaamassa hampaita. Suomalaisella on keskimäärin suhteellisen iso henkilökohtaisen tilan alue. Hampaat sijaisevat aika lähellä tämän tilan keskipistettä, ellei sitten ole harrastellut nyrkkeilyä tai mopoilua ilman kypärää. Sinne kun työnnetään kädet samalla kun makaa avuttomana penkissä, kavahtaa tilannetta hyvin herkästi.
Toinen on sitten se kipu. Kaikki ihmiset, minä mukaanlukien, eivät ole niin kauhean tunnollisia hampaiden hoidossa. Kyllähän ne tulee pestyä ihmisten ilmoille mennessä, ja satunnaisesti jopa hammaslankaakin kuluu, mutta en suhtaudu mitenkään intohimoisesti hampaiden jynssäämiseen. Lopputuloksena on tilanne, jossa hammaslääkäri tökkii koukulla ikeniin ja toteaa, että tulehtuneethan nämä ovat kun terä uppoaa kudokseen sen neljä milliä. Huonolla tuurilla saa kuulla vielä urakalla kuittailuja päälle.
Kolmas, eikä suinkaan kevein, peruste kauhulle on puhtaasti monetaarinen. Ei nimittäin ole itsestäänselvää kuinka paljon kukkaro kevenee yhden käynnin jälkeen. Toki jonkinlaisen arvion voi heittää ennakkoon, ja tuplata sen sitten kassalla. Toimenpiteen aikana on huono huudella vastaan suu täynnä hammaslääkärin vehjettä. Tuntuuhan se pahalta, kun puolet kuukauden palkasta menee neljän tunnin puuhastelussa. Ainakin jos yksityisellä käy. Ja käymäänhän sitä joutuu, jos hoitoa haluaa.
Viimeisenä seikkana tulee mieleen myös ihan rehellinen kuolemanpelko, joka ohjaa kaikkea ihmisen toimintaa. Entä jos menen hammaslääkäriin, lekuri sutaisee poralla kuusi senttiä pieleen ja täräyttääkin viisaudenhampaan sijasta aivorunkoon? Tai entäpä jos käy "vain" perushammastarkastuksessa, jossa käykin ilmi, että leuka pitää amputoida, sillä viime viikolla et muistanut purskutella suuvettä? Nämä ajatukset eivät kauheasti kasvata intoa hoidattaa leegoja.
On siis selvää, että kivaa hammaslääkärissä ei tule olemaan. Kuten yleensäkään lääkärissä. Mutta onko siellä käyminen silti kaiken sen kauhun, kärsimyksen ja käteismenetyksen väärti?
On.
Oikeastihan pahinta on käydä hammaslääkärissä pitkästä aikaa. Kaikenlaisia uhkakuvia ehtii kertyä päähän. Ja hammaskiveä ienrajaan. Kun näitä henkisiä (ja oikeita fyysisiä) vaivoja alkaa pikkuhiljaa kertyä, kynnys käydä lääkärissä kasvaa lisää. Tästä lopulta tulee itseään ruokkiva kehä, kun enää ei uskalla hoidattaa oikeita vaivoja. Jos sattuisi käymään sen suositellun kerran vuodessa, homma olisi keskimäärin aika simppeli homma. Jos käy kerran viidessä vuodessa, irroitetaan viisaudenhammasta verenmaku suussa, paikataan hampaita verenmaku suussa ja rassataan ikeniä verenmaku suussa.
Joten jos sinulla on kauhua hammaslääkäristä, niin lakkaa olemasta nössö, varaa aika hammastarkastukseen ja kärsi se. Niin minäkin tein monen vuoden tauon jälkeen. Täyttä tuskaa ja kärsimystä, mutta ainakin nyt hampaani ovat kohtuullisessa kuosissa (tai ainakin ne ovat jotka ovat vielä jäljellä) ja tiedän, että en ole masokisti.
Kirjoittaja rustaa blogia verenmaku suussa.
PS: Sain kaksi päivää sairaslomaa viisaudenhampaiden poistosta. Kävin silti töissä, sillä totesin, ettei tilanne ollut ihan niin paha etteikö konttorille koneen ääreen olisi päässyt. Mielessä kuitenkin kävi, olisiko saikkulappua voinut käyttää "Vapaudu vankilasta"-korttina jos joku pomo olisi tullut viereen mouhoamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti