Grispeegolf on köyhien ja bemarittomien ihmisten versio oikeasta golfista. Mailan ja pallon sijaan käytetään käsivartta ja frisbeetä. Tavoite on kuitenkin sama molemmissa, hommata peliväline (pallo/frisbee) tiettyyn määrättyyn pisteeseen toista pelivälinettä (maila/käsi) käyttämällä. Kuulostaa simppeliltä, ja sitä se onkin.
Liikuntana frispsbeegolf (ja oikeastaan oikeakin golf) on aika kevyttä: pääasiassa kävelyä, toisinaan kevyttä hölkkää jos kiire iskee, ja uimista jos heitteleminen ei satu olemaan se vahvin osa-alue vesiesteen vierellä. Kyseessä onkin raskaan repimisen sijasta ennen kaikkea tekniikkalaji, mikä on hyvä muistaa siinä vaiheessa, kun heittelee kiekon lisäksi olkapäätä hervottomasti ympäriinsä. Sitten kun tekniikka on hiottu kohdilleen ja kiekko liihottelee suunnilleen sinne minne haluaa kevyellä heitolla, voi alkaa miettimään miten sitä lättyä saisi nakattua kauemmaksi särkemättä itseään.
Alkuun pääseminen vrisbeegolfissa ei vaadi loppujen lopuksi isoa sijoitusta: Prismasta saa alle kympillä ostettua lentokelvottoman draiverin, kaikesta kolhiintuvan lähestymiskiekon ja kieroon kääntyvän putterin. Kolme kertaa isommalla rahasummalla saa ostettua jo oikeat kiekot, joilla pelaamisesta voi etäisesti jopa nauttiakin. Halvalla kuitenkin pääsee alkuun, ja jos harrastukseen intoutuu enemmänkin syventymään, niin eivät ne uudetkaan ympyrät kauhean kalliita ole. Lisäksi aina voi lohduttautua ajatuksella, että "on se ainakin halvempaa kuin aikuisten golf".
Kun pyörylät ovat hallussa, on aika suunnata väylälle. Frisbiirgolfatoja löytyy nykyään jo lähes joka pitäjästä, sillä niitä on suhteellisen edullista pystyttää. Radoissa tärkeää on kuitenkin se, että ne on rakennettu mahdollisimman keskelle metsää. Näin varmistetaan se, että uudet kiekot saavat varmasti heti arvoistansa kohtelua männyn kaarnaan kopistellessa. Samalla voi myös yrittää löytää vastausta ikiaikaiseen kysymykseen, miten monta kertaa pitää nakata kiekko puuhun että puu kaatuu. Ja kuuluuko siitä ääni, koska se on filosofien mielestä ilmeisesti tärkeää.
Sitten kun puita/lyhtypylväitä/ohikulkevia lenkkeilijöitä on kolhittu tarpeeksi, voi yrittää osua hrizbeellä yllä olevassa kuvassa esiintyvään vekottimeen. Se sijaitsee jonkin mittaisen etäisyyden päässä lähtöpisteestä, jossa etäisyys saattaa vaihdella villisti muutamasta kymmenestä metristä muutamaan sataan metriin. Ihan jokapäiväistä ei ole yhdellä heitolla koriin osuminen, joten lähestyminen saattaa vaatia useamman heiton. Tällöin ei kannata panikoida, riittää vain kun laskee yhteen heitot ja muistaa heittää aina seuraavan siitä mihin edellinen heitto tipahti.
Prisppeetä heitellessä on tärkeää muistaa ottaa mukaan iso satsi kaljaa. Näitä hylsyjä voi sitten levitellä pitkin kenttää, kyllä joku mummo ne sieltä pois kerää. Kaljojen lisäksi voi myös laskea sitten niitä heittoja. Jokaisella reiällä on par, ihannetulos, ja jos siitä heittää yli, on nolo. Lopussa sitten ynnäillään paljonko meni yli (koska ali ei koskaan päästä), ja mietitään, kehtaako omaa naamaa enää näyttää samalla väylällä toista kertaa. Spoiler alert: ensimmäisellä kerralla menee varmasti huonosti.
Rice Krispiesgolf on kuitenkin pitemmän päälle hyvin yksinkertainen laji. Se on totta, koska taidan jo kolmatta kertaa sanoa niin tässä tekstissä. Kunhan muistaa olla riehaantumatta heittojen kanssa, niin hyvin se menee ja suurin riski loukkaantumiseen on polven telominen kyykistyessä noukkimaan kiekkoja maasta. Itse olen loukannut useammin jalkani kuin käteni pelatessa. Mutta vielä useammin itsetuntoni on kärsinyt kolauksen, kun olen heittänyt kolmen metrin päästä korista putterin ohi neljä metrin verran. Hauska laji.
tiistai 29. toukokuuta 2018
perjantai 25. toukokuuta 2018
Kuukauden soittolista: Toukokuu 2018
En tiedä miten moni vielä muistaa, mutta aikoinaan tuottajat käyttivät usein taiteilijanimissään etusanaa "DJ". Eli ei esimerkiksi ollut Kygoa tai Deadmau5ia, vaan DJ Kygo ja DJ Deadmau5. Tämä oli kuitenkin vähän harhaanjohtavaa, sillä DJ ja tuottaja ovat kaksi eri asiaa. Nyt, jostain kumman syystä, räppäreiden nimissä on puolestaan yleistynyt prepositio "Lil". Tämäkin on sinänsä harhaanjohtavaa, sillä kaikki räppärit eivät ole pieniä. Paitsi ehkä aivokapasiteetiltaan, siitä heidän suustaan valuvasta epämääräisestä mutinasta päätellen.
Radical Face - Ode to My Family
Varsin hyvä coveri vähän vähemmän tutusta The Cranberriesin biisistä (eli joku muu kuin Zombie). Kimmo Timonen itki, Sami Salo itki. Teemu, mäkin itken.
Ghost - Dance Macabre
Turmion Kätilöiltä tuli viime vuonna Dance Panique-levy. Nyt Ghostilta tuli hyvin samanniminen kappale. Sattumaako? En usko. Vähintään puolet Ghostin jäsenistä ovat Turmareiden jäseniä. Kuulit sen täällä ensiksi.
Aws - Viszlát Nyár
Paras euroviisubiisi tälle vuotta tuli Unkarista. Ruotsin biisikin olisi ollut hyvä, jos siinä olisi ollut joku vähemmän ärsyttävällä äänellä varustettu laulaja.
Saara Aallon maine ikuisena kakkosena muuten jäi elämään. Hän tuli finaalissa toiseksi viimeiseksi, eli ilmeisesti häviäminenkään ei luonnistunut ihan täysin.
DragonForce - Power of the Ninja Sword - 2018 Mix
Joskus jossain vertasin Dragonforcea pornoon: molemmat ovat erittäin yliampuvaa, kliinistä ja teknisesti taidokasta settiä, mutta kummallakin on "sen oikean" asian kanssa loppujen lopuksi yllättävän vähän yhteistä.
Stam1na - Elämänlanka
Tässä on paras Stam1na-kertosäe pitkään aikaan, vaikka en vieläkään tiedä sanotaanko siinä "pojasta polvi vahvistuu" vai "pojasta polvi pahvistuu". Vähän tosin kahden minuutin ja kolmen sekunnin kohdalla tuleva Cher-autotune häiritsee.
Puhelinseksi - Haista Helena Vittu (Mä Ryyppään Taas)
Puhelinseksistä tulee mieleen vähän toisen seksibändin, Seksihullujen, ja ei-niin-seksibändin, Lasten Hautausmaan, yhdistelmä. Melodisempaa punkkia.
Ursus Factory - Eksistentiaalinen Biisi
Aina samat tyypit pyörii näillä listoilla. Tällä kertaa sentään kohtuullisen uusi biisi, ei tarvinnut monta vuotta vanhalta EP:ltä kaivella.
22-Pistepirkko - Birdy
Sinällään hauskaa, että vuonna -92 tehty kappale kuulostaa näinkin tuoreelta. Välissä oleva lintujen lurittelu kuulostaa hauskalta kun liikkuu pihalla ja kuuntelee tätä. Koska ulkona ei ole riittävästi lintuja.
Teksti-Tv 666 - Aidattu Tulevaisuus
Hieno kappale hetkessä elämisestä ja tinneristä. Ja paljon parempi kuin aiemmin tänä vuonna julkaistu Turbo-Mondeo -single, tämä oli ehkä enemmän sitä mitä odotin bändiltä.
Toistuvat Yllätykset - Housut
Toistuvat Yllätykset pääsivät yllättämään uuden sinkun muodossa. Pieni pettymys kuitenkin tällä kertaa, ei ihan niin hyvin lähtenyt kuin edellisen levyn biisit. Kova luotto kuitenkin seuraavaan vetoon.
General Levy - Professional Ganja Smoker (Serial Killaz Remix)
Mitä kuuluu ammattimaisen ganjan polttelijan päivittäiseen elämään? Onko se verrattavissa ammattimaiseen viinan vetäjään?
Riton feat. Kah-Lo - Ginger
Nämä kaksi tekivät sen parin vuoden takaisin Rinse & Repeat -hittibiisin. Tämä kuulostaa vähän samalta. Tiikeri ei pääse juovistaan eikä tuottaja vokalististaan.
Dash Berlin & Bo Bruce - Coming Home (STANDERWICK Remix)
Alkuperäisessä Coming Home-biisissä tykkäsin siitä balladiosuudesta, mutta en pitänyt räpistä. Nyt räbäytys on poistettu, ja genrekin on vaihtunut menevämmäksi. Elämä on joskus siistiä.
Markus Schulz feat. JES - Calling for Love
Joojoo, perustrancea. Mutta se, mikä jäi vaivaamaan, oli kansikuva:
Nuo eivät ole mitkään aavikkovaellukseen sopivat kengät, eivät millään tasolla. Taaemmaisempi räpylä on jo melkein nilkkaa myöten hiekassa. Kohta on jalat kipeät.
S3RL & Jimini Cricket - What Is A DJ? (DJ Edit)
"Mitä on DJ, joka ei osaa skrätsätä" kysytään tässä ajatuksia herättävässä kappaleessa. Vastaus on, että hän on DJ, joka ei osaa skrätsätä. Vähän niin kuin minä. Ja minä olen maailman paras.
Rob Hubbard - Monty on the Run
Lisää retropelimusiikkia näille listoille! Koska tyhjästä on paha enää vähentää. Mielenkiintoinen visualisaatio kappaleesta alla olevassa videossa:
Justice - Stop (WWW)
Jokin hämärä uudelleenjulkaisu, joka ilmeisesti pohjustaa uuden albumin julkaisua. Tai yhtä hämärää albumin uudelleenjulkaisua. En oikein tiedä, ja olen liian laiska selvittääkseni. Hyvältä se kuitenkin kuulostaa. Kunpa vain tietäisin mitä tapahtuu. Maailma muuttuu. Tai julkaistaan uudestaan. Pelottaa.
Simian Mobile Disco feat. Deep Throat Choir - Hey Sister
Deep Throat Choir on vähintään epäilyttävä nimi naiskuorolle. Mielenkiintoista elektronista musiikkia kuitenkin laulavat, ja varsinkin tähän Simian Mobile Discon biisiin uppoavat kuin kuuma voi pullataikinaan. Toisaalta, jos laulaa äänihuulillaan elektronista musiikkia, niin eikö silloin kuoron pitäisi koostua vain androideista ja kyborgeista?
Radical Face - Ode to My Family
Varsin hyvä coveri vähän vähemmän tutusta The Cranberriesin biisistä (eli joku muu kuin Zombie). Kimmo Timonen itki, Sami Salo itki. Teemu, mäkin itken.
Ghost - Dance Macabre
Turmion Kätilöiltä tuli viime vuonna Dance Panique-levy. Nyt Ghostilta tuli hyvin samanniminen kappale. Sattumaako? En usko. Vähintään puolet Ghostin jäsenistä ovat Turmareiden jäseniä. Kuulit sen täällä ensiksi.
Aws - Viszlát Nyár
Paras euroviisubiisi tälle vuotta tuli Unkarista. Ruotsin biisikin olisi ollut hyvä, jos siinä olisi ollut joku vähemmän ärsyttävällä äänellä varustettu laulaja.
Saara Aallon maine ikuisena kakkosena muuten jäi elämään. Hän tuli finaalissa toiseksi viimeiseksi, eli ilmeisesti häviäminenkään ei luonnistunut ihan täysin.
DragonForce - Power of the Ninja Sword - 2018 Mix
Joskus jossain vertasin Dragonforcea pornoon: molemmat ovat erittäin yliampuvaa, kliinistä ja teknisesti taidokasta settiä, mutta kummallakin on "sen oikean" asian kanssa loppujen lopuksi yllättävän vähän yhteistä.
Stam1na - Elämänlanka
Tässä on paras Stam1na-kertosäe pitkään aikaan, vaikka en vieläkään tiedä sanotaanko siinä "pojasta polvi vahvistuu" vai "pojasta polvi pahvistuu". Vähän tosin kahden minuutin ja kolmen sekunnin kohdalla tuleva Cher-autotune häiritsee.
Puhelinseksi - Haista Helena Vittu (Mä Ryyppään Taas)
Puhelinseksistä tulee mieleen vähän toisen seksibändin, Seksihullujen, ja ei-niin-seksibändin, Lasten Hautausmaan, yhdistelmä. Melodisempaa punkkia.
Ursus Factory - Eksistentiaalinen Biisi
Aina samat tyypit pyörii näillä listoilla. Tällä kertaa sentään kohtuullisen uusi biisi, ei tarvinnut monta vuotta vanhalta EP:ltä kaivella.
22-Pistepirkko - Birdy
Sinällään hauskaa, että vuonna -92 tehty kappale kuulostaa näinkin tuoreelta. Välissä oleva lintujen lurittelu kuulostaa hauskalta kun liikkuu pihalla ja kuuntelee tätä. Koska ulkona ei ole riittävästi lintuja.
Teksti-Tv 666 - Aidattu Tulevaisuus
Hieno kappale hetkessä elämisestä ja tinneristä. Ja paljon parempi kuin aiemmin tänä vuonna julkaistu Turbo-Mondeo -single, tämä oli ehkä enemmän sitä mitä odotin bändiltä.
Toistuvat Yllätykset - Housut
Toistuvat Yllätykset pääsivät yllättämään uuden sinkun muodossa. Pieni pettymys kuitenkin tällä kertaa, ei ihan niin hyvin lähtenyt kuin edellisen levyn biisit. Kova luotto kuitenkin seuraavaan vetoon.
General Levy - Professional Ganja Smoker (Serial Killaz Remix)
Mitä kuuluu ammattimaisen ganjan polttelijan päivittäiseen elämään? Onko se verrattavissa ammattimaiseen viinan vetäjään?
Riton feat. Kah-Lo - Ginger
Nämä kaksi tekivät sen parin vuoden takaisin Rinse & Repeat -hittibiisin. Tämä kuulostaa vähän samalta. Tiikeri ei pääse juovistaan eikä tuottaja vokalististaan.
Dash Berlin & Bo Bruce - Coming Home (STANDERWICK Remix)
Alkuperäisessä Coming Home-biisissä tykkäsin siitä balladiosuudesta, mutta en pitänyt räpistä. Nyt räbäytys on poistettu, ja genrekin on vaihtunut menevämmäksi. Elämä on joskus siistiä.
Markus Schulz feat. JES - Calling for Love
Joojoo, perustrancea. Mutta se, mikä jäi vaivaamaan, oli kansikuva:
Nuo eivät ole mitkään aavikkovaellukseen sopivat kengät, eivät millään tasolla. Taaemmaisempi räpylä on jo melkein nilkkaa myöten hiekassa. Kohta on jalat kipeät.
S3RL & Jimini Cricket - What Is A DJ? (DJ Edit)
"Mitä on DJ, joka ei osaa skrätsätä" kysytään tässä ajatuksia herättävässä kappaleessa. Vastaus on, että hän on DJ, joka ei osaa skrätsätä. Vähän niin kuin minä. Ja minä olen maailman paras.
Rob Hubbard - Monty on the Run
Lisää retropelimusiikkia näille listoille! Koska tyhjästä on paha enää vähentää. Mielenkiintoinen visualisaatio kappaleesta alla olevassa videossa:
Justice - Stop (WWW)
Jokin hämärä uudelleenjulkaisu, joka ilmeisesti pohjustaa uuden albumin julkaisua. Tai yhtä hämärää albumin uudelleenjulkaisua. En oikein tiedä, ja olen liian laiska selvittääkseni. Hyvältä se kuitenkin kuulostaa. Kunpa vain tietäisin mitä tapahtuu. Maailma muuttuu. Tai julkaistaan uudestaan. Pelottaa.
Simian Mobile Disco feat. Deep Throat Choir - Hey Sister
Deep Throat Choir on vähintään epäilyttävä nimi naiskuorolle. Mielenkiintoista elektronista musiikkia kuitenkin laulavat, ja varsinkin tähän Simian Mobile Discon biisiin uppoavat kuin kuuma voi pullataikinaan. Toisaalta, jos laulaa äänihuulillaan elektronista musiikkia, niin eikö silloin kuoron pitäisi koostua vain androideista ja kyborgeista?
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
Elämää ilman internetiä
Kuvittele seuraavanlainen tapahtumaketju: saavut kotiin töistä raskaan työpäivän päätteeksi. Laitat tietokoneen päälle, ja ajattelet katselevasi hieman suosikkisarjaasi ennen ikävystyttäviä arjen askareita. Törmäät kuitenkin pahaenteiseen ilmoitukseen "Ei internet-yhteyttä" selainta käynnistäessäsi. Itkuhan siitä tulee.
Hätä ei onneksi ole kovin kummoinen! Uudelleenkäynnistä modeemi/reititin ja olet taas valmis katsomaan "suosikkisarjaasi" internetistä. Jos se ei auta, niin kokeile vaihtaa johtoja tai käyttää eri nettipistoketta. Jos se ei auta, hae joltain kaveriltasi toinen modeemi/reititin ja kokeile toimisiko sillä. Jos se ei auta, koita resetata koko paska ja etsi kuumeisesti laitteistopäivitystä. Jos se ei auta, yritä paniikissa sorkkia modeemin asetuksia ja mieti, miksi bitti lähtee muttei palaa ja miksei se saatanan SSH-serveri käynnisty vaikka näytöllä lukee selvällä englannin kielellä että se on päällä. Jos se ei auta, jaa kännykän netti läppäriin ja käytä sitä.
Tämä tapahtumasarja on totisinta totta, ja pisti allekirjoittaneen mietteliääksi. Entä jos joutuisikin olemaan ilman internetiä pitemmän aikaa, vaikka kaksi kokonaista iltapäivää, mitä sitä silloin tekisi?
Hyppää kaulakiikkuun
Elämä ilman internetiä, kissavideoita ja mahdollisuutta postata itsestään valjuja selfieitä muiden ihmisten sivuutettavaksi ei ole elämisen arvoista elämää. Sama lopettaa tämä tuska tässä ja nyt.
Käy lenkillä
Ehkä vähän vähemmän radikaali ratkaisu on purkaa kertyvää elontuskaa käymällä pihalla kuntoilemassa. Ei se hauskaa ole, todennäköisesti hauskempaa on kotona katsoa sitä punaisena vilkkuvaa modeemin/reitittimen lamppua siinä toivossa että se muuttuisi vihreäksi, mutta jossain vaiheessa voi olla hyvä poistua neljän seinän sisältä.
Askartele käpylehmiä
Mitä ihmiset tekivät ennen internetiä? Polttivat piippua sisällä ja tekivät kävyistä alkeellisia elikoita, jotka olivat ulkomuodoltaan lähempänä lammasta, mutta joita kuitenkin kutsuttiin lehmiksi, sillä se oli kalliimpi eläin ja näin voitiin uskotella itselle, että kyllä, tämä käpylehmien askartelu on arvokasta työtä eikä turhaa ajan hukkaan heittämistä.
Hyppää parvekkeelta
Elämä ilman internetiä, koiravideoita ja omaa itsetuntoa syvemmälle kuoppaan polkevaa sosiaalista mediaa ei ole elämisen arvoista elämää. Olihan tätä kärsimystä hauska vähän pitkittää, mutta viimein on hyvä hetki lopettaa tämä tuska tässä ja nyt.
Makaa lattialla
Miten usein olet maannut lattialla? Sanotaan, että makaaminen lattialla on hyväksi selälle. Itse tykkään usein maata lattialla. Lattialla makaamiseni yleensä hämmentää ihmisiä. Ehkä he ajattelevat, että minulla on huono olo, kun makaan lattialla. Eivät ihmiset väärässä ole, makaanhan lattialla koska internet ei toimi.
Pohdi elämän tarkoitusta
Elämän tarkoitus ei oikeasti ole internet, hamsterivideot ja Facebookin kirppariryhmissä av:n huutelu vaikka oikeasti ei ole pienintäkään aikomusta noutaa varaamaansa esinettä. Elämän tarkoitus on läheisten ihmisten kanssa yhdessä oleminen, hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen. Teknologia on vain hämärtänyt tämän totuuden, ja luonut keinotekoisen riippuvuuden itseensä.
Makaa autotiellä
Elämä ilman internetiä, vuohivideoita ja tuiki tuntemattomien kanssa väittelyä erinäisten sosiaalisten medioiden palveluiden kautta ei ole elämisen arvoista elämää. On tullut aika lopettaa tämä tuska tässä ja nyt.
Oikeastihan pahin asia ilman internetiä olemista on se, että en pysty kirjoittamaan tätä blogia. Rakastan sitä ja kaikkia lukijoita. Pus pus.
![]() |
Ripternet. |
Hätä ei onneksi ole kovin kummoinen! Uudelleenkäynnistä modeemi/reititin ja olet taas valmis katsomaan "suosikkisarjaasi" internetistä. Jos se ei auta, niin kokeile vaihtaa johtoja tai käyttää eri nettipistoketta. Jos se ei auta, hae joltain kaveriltasi toinen modeemi/reititin ja kokeile toimisiko sillä. Jos se ei auta, koita resetata koko paska ja etsi kuumeisesti laitteistopäivitystä. Jos se ei auta, yritä paniikissa sorkkia modeemin asetuksia ja mieti, miksi bitti lähtee muttei palaa ja miksei se saatanan SSH-serveri käynnisty vaikka näytöllä lukee selvällä englannin kielellä että se on päällä. Jos se ei auta, jaa kännykän netti läppäriin ja käytä sitä.
![]() |
Toimii. |
Tämä tapahtumasarja on totisinta totta, ja pisti allekirjoittaneen mietteliääksi. Entä jos joutuisikin olemaan ilman internetiä pitemmän aikaa, vaikka kaksi kokonaista iltapäivää, mitä sitä silloin tekisi?
Hyppää kaulakiikkuun
Elämä ilman internetiä, kissavideoita ja mahdollisuutta postata itsestään valjuja selfieitä muiden ihmisten sivuutettavaksi ei ole elämisen arvoista elämää. Sama lopettaa tämä tuska tässä ja nyt.
![]() |
Ei se naru tuijottamalla kaulaan pujottaudu. |
Käy lenkillä
Ehkä vähän vähemmän radikaali ratkaisu on purkaa kertyvää elontuskaa käymällä pihalla kuntoilemassa. Ei se hauskaa ole, todennäköisesti hauskempaa on kotona katsoa sitä punaisena vilkkuvaa modeemin/reitittimen lamppua siinä toivossa että se muuttuisi vihreäksi, mutta jossain vaiheessa voi olla hyvä poistua neljän seinän sisältä.
Askartele käpylehmiä
Mitä ihmiset tekivät ennen internetiä? Polttivat piippua sisällä ja tekivät kävyistä alkeellisia elikoita, jotka olivat ulkomuodoltaan lähempänä lammasta, mutta joita kuitenkin kutsuttiin lehmiksi, sillä se oli kalliimpi eläin ja näin voitiin uskotella itselle, että kyllä, tämä käpylehmien askartelu on arvokasta työtä eikä turhaa ajan hukkaan heittämistä.
Hyppää parvekkeelta
Elämä ilman internetiä, koiravideoita ja omaa itsetuntoa syvemmälle kuoppaan polkevaa sosiaalista mediaa ei ole elämisen arvoista elämää. Olihan tätä kärsimystä hauska vähän pitkittää, mutta viimein on hyvä hetki lopettaa tämä tuska tässä ja nyt.
![]() |
No matter what happens in your life, always face it with a smile. |
Makaa lattialla
Miten usein olet maannut lattialla? Sanotaan, että makaaminen lattialla on hyväksi selälle. Itse tykkään usein maata lattialla. Lattialla makaamiseni yleensä hämmentää ihmisiä. Ehkä he ajattelevat, että minulla on huono olo, kun makaan lattialla. Eivät ihmiset väärässä ole, makaanhan lattialla koska internet ei toimi.
Pohdi elämän tarkoitusta
Elämän tarkoitus ei oikeasti ole internet, hamsterivideot ja Facebookin kirppariryhmissä av:n huutelu vaikka oikeasti ei ole pienintäkään aikomusta noutaa varaamaansa esinettä. Elämän tarkoitus on läheisten ihmisten kanssa yhdessä oleminen, hetkessä eläminen ja siitä nauttiminen. Teknologia on vain hämärtänyt tämän totuuden, ja luonut keinotekoisen riippuvuuden itseensä.
Makaa autotiellä
Elämä ilman internetiä, vuohivideoita ja tuiki tuntemattomien kanssa väittelyä erinäisten sosiaalisten medioiden palveluiden kautta ei ole elämisen arvoista elämää. On tullut aika lopettaa tämä tuska tässä ja nyt.
![]() |
Kannattaa valita vilkkaampi tie. |
Oikeastihan pahin asia ilman internetiä olemista on se, että en pysty kirjoittamaan tätä blogia. Rakastan sitä ja kaikkia lukijoita. Pus pus.
torstai 17. toukokuuta 2018
Brexitistä, peliblogista ja polttavasta helteestä
Uskotteko, vielä näin vanhana jaksaa juhlia Wappua enemmän kuin yhden päivän. Ja uskotteko, näin vanhana ei oikeasti kannattaisi jaksaa juhlia yhtään mitään enempää kuin viisi tuntia. Muuten luvassa on ainakin uskomaton väsymys, huonolla ja vastuuttomalla käytöksellä lisäksi myös päänsärkyä ja huonoa oloa. Mutta kai se on yhä edelleen hauskaa tajuta olevansa vanha ja että olisi korkea aika jo kasvaa aikuiseksi.
En malta odottaa Brexitiä. Sen lisäksi, että alkaa passaamaan jatkuvasti sen vatvominen, niin olen myös joutunut henkilökohtaisesti Iso-Britannian uhriksi. Löysin lompakostani nimittäin yhden punnan kolikon, jonka olin ilmeisesti saanut kaupasta vaihtorahana ja jota kassa oli luullut euron kolikoksi. Onneksi kohta on rajat kiinni niin luvattomat kolikot pysyvät poissa lompsastani. Vaikka toisaalta, jäin sentään diilissä voitolle, onhan punnan kurssi vahvempi kuin euron.
Olen myös yrittänyt herättää henkiin Peli Päällä-peliblogiani. Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut kolme tekstiä, mikä on vähän. Mutta toisaalta, kaksi näistä on tullut tämän kuukauden aikana! Vau! Ongelma tuntuu olevan vain siinä, että olen tullut vanhaksi (mutta ilmeisesti en aikuiseksi), ja kun on vanha, ei jaksa opetella uusia asioita. Tähän uusien asioiden listaan sisältyy myös uusien pelien opettelu. Tutoriaalien naksuttelu on vain perhanan tylsää.
Helle sekoitti suomalaiset. Näin olen lukenut viimeisen viikon sisään molempien Laatulehtien lööpeistä. Itse olen käynyt lähimpänä sekoamista lähinnä töissä yrittäessäni saada työstämäni ohjelman testejä toimimaan. Vaikka kai sitä pitäisi olla iloinen että edes on testit, koodaaminen testaamatta on vähän suunnistamista ilman karttaa.
Varmaa on kuitenkin se, että kulunut viikko on ollut huono aika rikkoa ilmastointilaitteet toimistosta. Ja, kuten arvata saattaa, ilmastointilaitteet ovat olleet rikki toimistosta. Olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi etelän maissa vedetään siestaa. Kun sisälämpötila hipoo 29:ää astecelsiusta ja kosteus alkaa olla kirjaimellisesti käsinkosketeltavissa, tekee mieli lähinnä ottaa pitkät nokoset ja unohtaa kaikki.
Katsoin lisäksi vahingossa Vain Elämää -ohjelmaa. Vahingossa en vaihtanut kanavaa. Ohjelmassa oli kuitenkin Arttu Wiskarin päivä, ja tulin lopputulokseen, että Wiskari on vain keski-ikäisemmille ihmisille suunnattu versio Antti Tuiskusta. Molemmilla tuntuu olevan vain tarkoituksena tehdä toinen toistaan huonompia kappaleita ja testata miten pitkälle huonon maun rajoja voi työntää.
Olinpas ilkeä. En minä tahallaan. Anteeksi.
Olen myös yrittänyt herättää henkiin Peli Päällä-peliblogiani. Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut kolme tekstiä, mikä on vähän. Mutta toisaalta, kaksi näistä on tullut tämän kuukauden aikana! Vau! Ongelma tuntuu olevan vain siinä, että olen tullut vanhaksi (mutta ilmeisesti en aikuiseksi), ja kun on vanha, ei jaksa opetella uusia asioita. Tähän uusien asioiden listaan sisältyy myös uusien pelien opettelu. Tutoriaalien naksuttelu on vain perhanan tylsää.
Helle sekoitti suomalaiset. Näin olen lukenut viimeisen viikon sisään molempien Laatulehtien lööpeistä. Itse olen käynyt lähimpänä sekoamista lähinnä töissä yrittäessäni saada työstämäni ohjelman testejä toimimaan. Vaikka kai sitä pitäisi olla iloinen että edes on testit, koodaaminen testaamatta on vähän suunnistamista ilman karttaa.
![]() |
Toisaalta ei karttakaan auta jos se on väärän paikan kartta. |
Varmaa on kuitenkin se, että kulunut viikko on ollut huono aika rikkoa ilmastointilaitteet toimistosta. Ja, kuten arvata saattaa, ilmastointilaitteet ovat olleet rikki toimistosta. Olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi etelän maissa vedetään siestaa. Kun sisälämpötila hipoo 29:ää astecelsiusta ja kosteus alkaa olla kirjaimellisesti käsinkosketeltavissa, tekee mieli lähinnä ottaa pitkät nokoset ja unohtaa kaikki.
Katsoin lisäksi vahingossa Vain Elämää -ohjelmaa. Vahingossa en vaihtanut kanavaa. Ohjelmassa oli kuitenkin Arttu Wiskarin päivä, ja tulin lopputulokseen, että Wiskari on vain keski-ikäisemmille ihmisille suunnattu versio Antti Tuiskusta. Molemmilla tuntuu olevan vain tarkoituksena tehdä toinen toistaan huonompia kappaleita ja testata miten pitkälle huonon maun rajoja voi työntää.
Olinpas ilkeä. En minä tahallaan. Anteeksi.
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Kuinka tehdä Facebookiin live-lähetys
Disclaimer: Tämä teksti ei kerro siitä, kuinka tehdään Facebookiin live-lähetys, koska tietotekniikka on kusta ja ennen kaikkea paskaa.
Live-videot ovat oiva tapa kerätä yleisöä brändille, bändille tai vaikka Ändille. Ne mahdollistavat reaaliaikaisen audiovisuaalisen kanssakäymisen ihmisten kanssa, ainakin niin kauan kun osaa kanssakäydä ihmisten kanssa. Vaikka Facebook onkin kokenut suosiossaan viime aikoina taas vähän ansaittua notkahdusta pöljäilyjensä vuoksi, on se edelleen "ihan hyvä" alusta livevideoille. Siksipä kerronkin nyt lyhyesti, kuinka pyöritän live-lähetyksiä DJ-sivuillani Facebookissa.
Ensimmäinen askel on asentaa Droidcam Android-puhelimeen sekä livevideota lähettävään tietokoneeseen. Droidcam on sovellus, jolla voi käyttää kännykkää webkamerana Tämä työmaa siksi, että olen liian pihi maksaakseni muutamaa kymppiä erillisestä kamerasta. Jos sinä et ole yhtä pihi, voit ostaa oikean webkameran ja säästellä verenpainetta. Tovin tunkkaamisen jälkeen softa on molemmissa vekottimissa, jonka jälkeen on aika yhdistää puhelin ja tietokone USB-kaapelilla.
Vartin kinaamisen jälkeen tietokone ja puhelin rupattelevat tyytyväisinä keskenään, minka jälkeen Droidcam voidaan käynnistää molemmista laitteista videokuvan välittämiseksi. Puolen tunnin kinaamisen jälkeen Droidcam on saatu molemmista laitteista onnistuneesti käyntiin ja videokuva välittyy.
Tämän jälkeen on vuorossa OBS Studion asentaminen. Siinä missä Droidcam on velvollinen hoitamaan kuvan puhelimesta tietokoneeseen, on OBS velvollinen hoitamaan kuvan tietokoneesta Internetin ihmeelliseen maailmaan. Käyttöliittymä voi olla ensi alkuun hieman "työläs", mutta riittävän kauan vääriä nappeja painamalla siitäkin voi oppia jotain. Esimerkiksi antamaan anteeksi.
Seuraavaksi lisätään OBS:ään videolähteeksi Droidcamin välittämä videokuva. Ongelmaksi muodostuu vain se, että minkäänlaista kuvaa ei tule, ainoastaan oranssi ruutu. Muutaman piuhanvaihdon, uudelleenkytkennän ja resetin jälkeen huomaataan, että jostain syystä kuvaa ei tule kuin OBS:n 32-bittiseen versioon, joten suosittelen vaihtamaan ohjelman siihen.
Tämän jälkeen on toki äänen säätäminen, se on kuitenkin suhteellisen olennainen osa DJ-striimiä. Kytketään piuha mikseristä äänikortin sisääntuloon. Pikaisen testin perusteella selviää, että ääntä ei tule. Havaitse, että rikkinäisen Windows-päivityksen jälkeen tietokoneessa on yhtäkkiä toistakymmentä äänisisääntuloa, joista defaulttina on väärä. Vaihdetaan se oikeaksi.
Pikaisen testin perusteella selviää, että äänenlaatu on rehellisesti sanottuna paska. Kohtuullisen pitkän tovin kiroilun ja virheenmetsästyksen jälkeen syy löytyy Windowsin ääniasetuksista, joissa esivahvistus on vedetty tappiin, saaden kaiken sisääntulevan äänen kuulostamaan vahvasti kompressoidun puurovellin läpi soitetulta. Vaihdetaan se kohtuullisemmaksi
Kun viimein sekä kuva että ääni pelaavat jossain määrin, on aika yhdistää itsemme ja sisältömme Facebookiin. Mene omalle Facebook-sivullesi, valitse ylälaidasta "publishing tools", valitse sivupalkista "videos" ja valitse jostain keskivaiheilta nappi, jossa lukee "+ Live". Namiskaa nasauttamalla avautuu ikkuna, jossa voit lisätä lähetyksellesi nimen, kuvauksen ja muuta ihmiskunnan historian kannalta turhaa.
Ikkunassa näkyy myös stream-avain. Tätä käytetään Facebookin serverille autentikoitaessa. Kopioidaan se ja lisätään OBS:n streamausasetuksiin paikalleen. Vaihda samoista asetuksista myös "service" Facebook Liveksi. Paina OK:ta, vedä syvään henkeä, ja kun olet valmis, klikkaa "Start Streaming".
Vastaanota "Failed to connect"-virhedialogi. Suutu. Kokeile uudestaan. Suutu enemmän. Kokeile generoida uusia lähetysavaimia, kokeile streamata henkilökohtaiselle Facebook-sivulle, kokeile käynnistää kaikki laitteet uusiksi. Hakkaa "Start Streaming"-nappia monta kertaa. Monta. Kertaa. Ainakin puoli tuntia. Nopeasti. Hitaasti. Hellästi. Rajusti. Suihkussa.
Luovuta ja pura mökömököfiilistä nettiin.
Ja näillä ohjeilla olet valmis tekemään omia livelähetyksiäsi internettiin. Yhtä helppoa kuin kolmeen laskeminen: yksi, viisitoista, parkkitolppa.
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Lukijakysymys: kuinka tietää kaikki
Kysymyslaatikkoni toimii! Sain ensimmäisen kysymyksen, johon joku rakas lukijani haluaa vastauksen:
Haluan tietää kaiken
- (Ei nimimerkkiä)
Teknisesti ottaen tämä ei tosin ole kysymys. Toisaalta itse kysymyslaatikon tekstikin oli vähän heikosti muotoiltu, joten voin laittaa tämän oman hölmöyteni piikkiin.
Kaiken tietäminen on iso asia, ja aihetta tuleekin lähestyä sen vaatimalla kunnioituksella. Tietäminen ei ole helppoa, saatikka kaiken tietäminen. Voinkin varoittaa jo nyt lukijaa, että edessä on pitkä ja ehkä vähän raskaskin tie. Onneksi kaiken informaation sisäistämisen voi tiivistää kolmen kohdan ohjelmaan, kuten monet muutkin hyvät asiat:
1) Lue kaikki kirjat
Kautta aikain ihmiset ovat koonneet tietoa kirjoihin, kääröihin ja kivilaattoihin. On vanhaa tietoa, uutta tietoa, tärkeää tietoa, turhaa tietoa, julkista tietoa ja salaistakin tietoa. Fyysisiin kirjoihin on sisällytetty uskomaton määrä informaatiota, eritoten vähän vanhempaa sellaista, jota ei mistään muualta enää löydy. Näiden lukemisesta onkin hyvä aloittaa.
2) Lue koko internet
Valitettavasti nykyaikana kirjat ovat vain harmittavan vanhanaikaisia. Siksi ihmiset tunkevat koko ajan informaatiota pienellä vaivalla internetiin. Tämä on kaiken tiedon kerääjälle vähän harmittava tilanne, sillä kaikkien kirjojen lukeminen on suhteellisen helppoa, mutta koko internetin läpi kahlaaminen vaatii hieman enemmän syventymistä asiaan. Riittävällä paneutumisella tämäkin kuitenkin onnistuu, ja paikkaa lopult aukot tiedoissa kirjojen lukemisen jälkeen.
3) Kertaa kaikki pariin otteeseen
Vaikka kaiken kertaalleen lukeminen onkin hyvä saavutus ja lupaava ensiaskel kaiken tiedon sisäistämisen polulla, on kertaus oikeasti opintojen äiti. Ensimmäisellä lukukerralla voi jäädä päähän ehkä noin 20% luetusta, joten pari toistoa on varmasti tarpeen kaiken tiedon oikeasti sisäistämiseen.
Tämä saattaa toki kuulostaa paljolta tekemiseltä, enkä kiellä etteikö se sitä olisi. Ajan puute voikin koitua hieman ongelmalliseksi. Onneksi ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Aloita vain lukeminen kirjasta tai internetin osasta, joka käsittelee ajan manipulointia, ja sen jälkeen aika ei ole enää ongelma.
Myöskin tieto on muuttunut vuosien saatossa, esimerkiksi päänsärkyä ei enää paranneta kuolleilla myyrillä ja valkosipulinkynsillä. Oikean tiedon löytäminen useista tulkinnoista saattaa tuntua kimurantilta, mutta siihenkin on helppo ohjenuora: älä usko tyhmältä kuulostavia juttuja. Tai ainakin ne kannattaa kyseenalaistaa.
Toivottavasti tämä vastasi nimettömän kysyjän kysymykseen. Jos haluat itse kysyä jotain, alla pitäisi olla siihen tarkoitukseen sopiva kysymyslaatikko:
Haluan tietää kaiken
- (Ei nimimerkkiä)
Teknisesti ottaen tämä ei tosin ole kysymys. Toisaalta itse kysymyslaatikon tekstikin oli vähän heikosti muotoiltu, joten voin laittaa tämän oman hölmöyteni piikkiin.
Kaiken tietäminen on iso asia, ja aihetta tuleekin lähestyä sen vaatimalla kunnioituksella. Tietäminen ei ole helppoa, saatikka kaiken tietäminen. Voinkin varoittaa jo nyt lukijaa, että edessä on pitkä ja ehkä vähän raskaskin tie. Onneksi kaiken informaation sisäistämisen voi tiivistää kolmen kohdan ohjelmaan, kuten monet muutkin hyvät asiat:
1) Lue kaikki kirjat
Kautta aikain ihmiset ovat koonneet tietoa kirjoihin, kääröihin ja kivilaattoihin. On vanhaa tietoa, uutta tietoa, tärkeää tietoa, turhaa tietoa, julkista tietoa ja salaistakin tietoa. Fyysisiin kirjoihin on sisällytetty uskomaton määrä informaatiota, eritoten vähän vanhempaa sellaista, jota ei mistään muualta enää löydy. Näiden lukemisesta onkin hyvä aloittaa.
![]() |
Kirjat ovat vakava asia. |
2) Lue koko internet
Valitettavasti nykyaikana kirjat ovat vain harmittavan vanhanaikaisia. Siksi ihmiset tunkevat koko ajan informaatiota pienellä vaivalla internetiin. Tämä on kaiken tiedon kerääjälle vähän harmittava tilanne, sillä kaikkien kirjojen lukeminen on suhteellisen helppoa, mutta koko internetin läpi kahlaaminen vaatii hieman enemmän syventymistä asiaan. Riittävällä paneutumisella tämäkin kuitenkin onnistuu, ja paikkaa lopult aukot tiedoissa kirjojen lukemisen jälkeen.
![]() |
Selkeästi "kiinnostava" sivu tutkittavana. |
3) Kertaa kaikki pariin otteeseen
Vaikka kaiken kertaalleen lukeminen onkin hyvä saavutus ja lupaava ensiaskel kaiken tiedon sisäistämisen polulla, on kertaus oikeasti opintojen äiti. Ensimmäisellä lukukerralla voi jäädä päähän ehkä noin 20% luetusta, joten pari toistoa on varmasti tarpeen kaiken tiedon oikeasti sisäistämiseen.
![]() |
Kirjat ovat vakava asia. |
Tämä saattaa toki kuulostaa paljolta tekemiseltä, enkä kiellä etteikö se sitä olisi. Ajan puute voikin koitua hieman ongelmalliseksi. Onneksi ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Aloita vain lukeminen kirjasta tai internetin osasta, joka käsittelee ajan manipulointia, ja sen jälkeen aika ei ole enää ongelma.
Myöskin tieto on muuttunut vuosien saatossa, esimerkiksi päänsärkyä ei enää paranneta kuolleilla myyrillä ja valkosipulinkynsillä. Oikean tiedon löytäminen useista tulkinnoista saattaa tuntua kimurantilta, mutta siihenkin on helppo ohjenuora: älä usko tyhmältä kuulostavia juttuja. Tai ainakin ne kannattaa kyseenalaistaa.
Toivottavasti tämä vastasi nimettömän kysyjän kysymykseen. Jos haluat itse kysyä jotain, alla pitäisi olla siihen tarkoitukseen sopiva kysymyslaatikko:
torstai 3. toukokuuta 2018
Kannattaako hammaslääkäriä pelätä?
Moni pelkää hammaslääkäriä. Tai jos ei nyt välttämättä ihan pelkää, niin hyvin harva siitä ainakaan suoranaisesti nauttii. Yleensä kyseessä on elämässä pakollinen paha, jota pyritään välttelemään aina viimeiseen asti. Usein tämä pako onnistuu jopa kohtuullisen suurella menestyksellä, kunnes lopulta karma iskee takaisin uskomattoman hammassäryn muodossa.
Mikä hammaslääkärissä sitten pelottaa? Ensi alkuun syyksi tulee mieleen tuntematon tyyppi ronklaamassa hampaita. Suomalaisella on keskimäärin suhteellisen iso henkilökohtaisen tilan alue. Hampaat sijaisevat aika lähellä tämän tilan keskipistettä, ellei sitten ole harrastellut nyrkkeilyä tai mopoilua ilman kypärää. Sinne kun työnnetään kädet samalla kun makaa avuttomana penkissä, kavahtaa tilannetta hyvin herkästi.
Toinen on sitten se kipu. Kaikki ihmiset, minä mukaanlukien, eivät ole niin kauhean tunnollisia hampaiden hoidossa. Kyllähän ne tulee pestyä ihmisten ilmoille mennessä, ja satunnaisesti jopa hammaslankaakin kuluu, mutta en suhtaudu mitenkään intohimoisesti hampaiden jynssäämiseen. Lopputuloksena on tilanne, jossa hammaslääkäri tökkii koukulla ikeniin ja toteaa, että tulehtuneethan nämä ovat kun terä uppoaa kudokseen sen neljä milliä. Huonolla tuurilla saa kuulla vielä urakalla kuittailuja päälle.
Kolmas, eikä suinkaan kevein, peruste kauhulle on puhtaasti monetaarinen. Ei nimittäin ole itsestäänselvää kuinka paljon kukkaro kevenee yhden käynnin jälkeen. Toki jonkinlaisen arvion voi heittää ennakkoon, ja tuplata sen sitten kassalla. Toimenpiteen aikana on huono huudella vastaan suu täynnä hammaslääkärin vehjettä. Tuntuuhan se pahalta, kun puolet kuukauden palkasta menee neljän tunnin puuhastelussa. Ainakin jos yksityisellä käy. Ja käymäänhän sitä joutuu, jos hoitoa haluaa.
Viimeisenä seikkana tulee mieleen myös ihan rehellinen kuolemanpelko, joka ohjaa kaikkea ihmisen toimintaa. Entä jos menen hammaslääkäriin, lekuri sutaisee poralla kuusi senttiä pieleen ja täräyttääkin viisaudenhampaan sijasta aivorunkoon? Tai entäpä jos käy "vain" perushammastarkastuksessa, jossa käykin ilmi, että leuka pitää amputoida, sillä viime viikolla et muistanut purskutella suuvettä? Nämä ajatukset eivät kauheasti kasvata intoa hoidattaa leegoja.
On siis selvää, että kivaa hammaslääkärissä ei tule olemaan. Kuten yleensäkään lääkärissä. Mutta onko siellä käyminen silti kaiken sen kauhun, kärsimyksen ja käteismenetyksen väärti?
On.
Oikeastihan pahinta on käydä hammaslääkärissä pitkästä aikaa. Kaikenlaisia uhkakuvia ehtii kertyä päähän. Ja hammaskiveä ienrajaan. Kun näitä henkisiä (ja oikeita fyysisiä) vaivoja alkaa pikkuhiljaa kertyä, kynnys käydä lääkärissä kasvaa lisää. Tästä lopulta tulee itseään ruokkiva kehä, kun enää ei uskalla hoidattaa oikeita vaivoja. Jos sattuisi käymään sen suositellun kerran vuodessa, homma olisi keskimäärin aika simppeli homma. Jos käy kerran viidessä vuodessa, irroitetaan viisaudenhammasta verenmaku suussa, paikataan hampaita verenmaku suussa ja rassataan ikeniä verenmaku suussa.
Joten jos sinulla on kauhua hammaslääkäristä, niin lakkaa olemasta nössö, varaa aika hammastarkastukseen ja kärsi se. Niin minäkin tein monen vuoden tauon jälkeen. Täyttä tuskaa ja kärsimystä, mutta ainakin nyt hampaani ovat kohtuullisessa kuosissa (tai ainakin ne ovat jotka ovat vielä jäljellä) ja tiedän, että en ole masokisti.
Kirjoittaja rustaa blogia verenmaku suussa.
PS: Sain kaksi päivää sairaslomaa viisaudenhampaiden poistosta. Kävin silti töissä, sillä totesin, ettei tilanne ollut ihan niin paha etteikö konttorille koneen ääreen olisi päässyt. Mielessä kuitenkin kävi, olisiko saikkulappua voinut käyttää "Vapaudu vankilasta"-korttina jos joku pomo olisi tullut viereen mouhoamaan.
Mikä hammaslääkärissä sitten pelottaa? Ensi alkuun syyksi tulee mieleen tuntematon tyyppi ronklaamassa hampaita. Suomalaisella on keskimäärin suhteellisen iso henkilökohtaisen tilan alue. Hampaat sijaisevat aika lähellä tämän tilan keskipistettä, ellei sitten ole harrastellut nyrkkeilyä tai mopoilua ilman kypärää. Sinne kun työnnetään kädet samalla kun makaa avuttomana penkissä, kavahtaa tilannetta hyvin herkästi.
Toinen on sitten se kipu. Kaikki ihmiset, minä mukaanlukien, eivät ole niin kauhean tunnollisia hampaiden hoidossa. Kyllähän ne tulee pestyä ihmisten ilmoille mennessä, ja satunnaisesti jopa hammaslankaakin kuluu, mutta en suhtaudu mitenkään intohimoisesti hampaiden jynssäämiseen. Lopputuloksena on tilanne, jossa hammaslääkäri tökkii koukulla ikeniin ja toteaa, että tulehtuneethan nämä ovat kun terä uppoaa kudokseen sen neljä milliä. Huonolla tuurilla saa kuulla vielä urakalla kuittailuja päälle.
Kolmas, eikä suinkaan kevein, peruste kauhulle on puhtaasti monetaarinen. Ei nimittäin ole itsestäänselvää kuinka paljon kukkaro kevenee yhden käynnin jälkeen. Toki jonkinlaisen arvion voi heittää ennakkoon, ja tuplata sen sitten kassalla. Toimenpiteen aikana on huono huudella vastaan suu täynnä hammaslääkärin vehjettä. Tuntuuhan se pahalta, kun puolet kuukauden palkasta menee neljän tunnin puuhastelussa. Ainakin jos yksityisellä käy. Ja käymäänhän sitä joutuu, jos hoitoa haluaa.
Viimeisenä seikkana tulee mieleen myös ihan rehellinen kuolemanpelko, joka ohjaa kaikkea ihmisen toimintaa. Entä jos menen hammaslääkäriin, lekuri sutaisee poralla kuusi senttiä pieleen ja täräyttääkin viisaudenhampaan sijasta aivorunkoon? Tai entäpä jos käy "vain" perushammastarkastuksessa, jossa käykin ilmi, että leuka pitää amputoida, sillä viime viikolla et muistanut purskutella suuvettä? Nämä ajatukset eivät kauheasti kasvata intoa hoidattaa leegoja.
On siis selvää, että kivaa hammaslääkärissä ei tule olemaan. Kuten yleensäkään lääkärissä. Mutta onko siellä käyminen silti kaiken sen kauhun, kärsimyksen ja käteismenetyksen väärti?
On.
Oikeastihan pahinta on käydä hammaslääkärissä pitkästä aikaa. Kaikenlaisia uhkakuvia ehtii kertyä päähän. Ja hammaskiveä ienrajaan. Kun näitä henkisiä (ja oikeita fyysisiä) vaivoja alkaa pikkuhiljaa kertyä, kynnys käydä lääkärissä kasvaa lisää. Tästä lopulta tulee itseään ruokkiva kehä, kun enää ei uskalla hoidattaa oikeita vaivoja. Jos sattuisi käymään sen suositellun kerran vuodessa, homma olisi keskimäärin aika simppeli homma. Jos käy kerran viidessä vuodessa, irroitetaan viisaudenhammasta verenmaku suussa, paikataan hampaita verenmaku suussa ja rassataan ikeniä verenmaku suussa.
Joten jos sinulla on kauhua hammaslääkäristä, niin lakkaa olemasta nössö, varaa aika hammastarkastukseen ja kärsi se. Niin minäkin tein monen vuoden tauon jälkeen. Täyttä tuskaa ja kärsimystä, mutta ainakin nyt hampaani ovat kohtuullisessa kuosissa (tai ainakin ne ovat jotka ovat vielä jäljellä) ja tiedän, että en ole masokisti.
Kirjoittaja rustaa blogia verenmaku suussa.
PS: Sain kaksi päivää sairaslomaa viisaudenhampaiden poistosta. Kävin silti töissä, sillä totesin, ettei tilanne ollut ihan niin paha etteikö konttorille koneen ääreen olisi päässyt. Mielessä kuitenkin kävi, olisiko saikkulappua voinut käyttää "Vapaudu vankilasta"-korttina jos joku pomo olisi tullut viereen mouhoamaan.
Tunnisteet:
aijai sattuu,
kipua tuskaa ja lisää kipua,
morfiini
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)