Kuoleman jälkeisestä julkisuudesta, äkkirikastumisesta ja unista

Tällä viikolla oli kevyet lounaskeskustelun aiheet. Sisällön voisi lyhyesti tiivistää, että on hankala ryssiä asioita niin pahasti, että sitä kukaan muistaisi parin sadan vuoden päästä. Wikipediassa yhden iltapäivän "Satunnainen artikkeli"-nappia naksutellessani tulin tosin lopputulokseen, että näin ei välttämättä ole. Jos esimerkiksi satunnaisesta jalkapalloerotuomarista, curlingpelaajasta tai tuntemattoman kuolinajan omaavasta miekkailijasta on olemassa teksti, niin ei varmaan kovin suurta panostusta tyrimiseen vaadi että päätyisi näihin aikakirjoihin. Toki kaikki olivat olympiahemmoja, mutta olympialaisissahan nyt pärjää oikeastaan kuka vain joka riittävästi haluaa (vetää hemohessiä).

Ilmeeni kun meoltiin tehy silein etä tyhmästi tytöilenäytety kikkeiä

Hetkeksi aikaa myös hävitin bitcoin-lompakkoni. Olin vähän unohtanut sen olemassaolon, mutta nyt päällä oleva bitcoin-hype sai minut kuitenkin uteliaaksi rahoistani. Onnekseni onnistuinkin kaivamaan varmuuskopioiden syövereistä kyseisen kukkaron, ja muutaman euron arvoinen lompsa olikin kasvanut muutaman kympin arvoiseksi. Jälkiviisaus on aina sijoittamisessa parasta, mutta jos olisin aiemmin sijoittanut muutaman miljoonan, niin nyt minulla olisi muutaman kymmentä miljoonaa. Nyt cash-outin jälkeen kuitenkin odotan bitcoinin romahdusta vähän kärsimättömänä, jotta saisin ostettua uuden näytönohjaimen himpun halvemmalla.

Tein eräänä päivänä rohkean liikkeen, ja irtisanoin Netflix-tilaukseni, vaihtaen sen Viaplayhyn. Aloin nimittäin katsomaan sieltä It's Always Sunny in Philadelphia-sarjaa, tai kuten se on vähän napakammin suomennettu, Elämää Philadelphiassa. Hauska sarja, helposti yksi parhaimmista tietämistäni jenkkiläisistä sitcomeista (mikä ei toki sinällään ole kovin iso saavutus). Sopii erinomaisesti huonon ja roisin huumorin ystäville, ja IMDB:ssäkin ohjelmalla on mojovat 8.8 tähteä. Sarja on monelle ehkä tietämättäänkin tuttu hassun hauskoista netissä kiertävistä gif-meemeistä. Esimerkiksi näillekin kaikille löytyy melko luontevat selitykset, jotka selviävät sarjaa katsomalla. En spoilaa tässä.

Edellisen tällaisen "oikea ihminen kertoo oikeasta elämästä"-tekstin jälkeen olen ehtinyt aloittaa puolenkymmentä uutta harrastusta, joista merkittävimpänä mainittakoon unipäiväkirjan pitäminen. Tällä toiminnalla on pitkällä tähtäimellä ultimaattinen tavoite oppia hallitsemaan omia unia. Näin voisin toteuttaa kaikki villeimmät fantasiani, esimerkiksi nähdä unta ylläpitämästäni blogista, jolla on tuhat päivittäistä katselukertaa. Toistaiseksi unien kontrollointi on jäänyt vähemmälle, mutta on niitä sentään näkynyt. Muistiinpanoihin onkin kertynyt jo mielenkiintoisia tarinoita suolakurkun makuisista karkeista, ruumishuoneista ja Eläkeläisten keikasta, jossa olin itse eturivissä fiilistelemässä oman Casioni kanssa.

Toisaalta, jos olisin huippubloggaaja, minulla olisi ikkunani takana komea stalkkeri. Parempi varoa mistä haaveilee.