Kahdesta kirjasta, konkelista ja vähemmän yllättäen oluesta.

Investoin tässä yhtenä päivänä uuteen sulkapallomailaan, ja vaihdoin luotettavan Yang-Yangini Yonexiin. Alun perin ajattelin, että parempi merkki pelastaisi minut tappiokierteestä. Jälkikäteen kävi kuitenkin ilmi, ettei se Yang-Yang ihan niin sekundamerkki ollutkaan mitä ajattelin. Alonkin heti ostotilanteen jälkeen epäillä uuden kepukan tarvetta. Lopulta piti googletella minkälainen torrakko tuli ostettua, ja onnekseni törmäsin valintaani hyvin tukevaan tekstiin:

VOLTRIC IS STRONG SOUNDING
Another innovative Yonex technology, SOUND FILTER uses new materials at the two and ten o'clock positions to reduce only high pitched and dull soundwaves. This produces a louder and sharper sounds on impact to unsettle opponents, and provides a more aggressive tone to your game for a relentlessly attacking style of play.

Ilmeisesti vaihteleva menestykseni kunnian ja sulkapallon kentillä onkin aina johtunut väärän kuuloisesta mailasta.

Hand of God

Sulkapallon lisäksi olen päässyt todistamaan ylivertaista fyysistä kuntoani myös pyöräilyssä. Reidestä löytyi nimittäin sen verran kovasti vääntöä, että onnistuin polkaisemaan pyörän polkimen kammen poikki. Mitään tekemistä asiaan ei varmasti ole sillä, että poljen aina raskaimmalla vaihteella ja tämän vuoksi käytännössä aina seison polkimilla, vaan ainoastaan jalkojeni gargantuaanisilla lihaksilla.

Ja, koska olen mies, ja insinööri, ja tyhmä, niin tottakai minun piti itse yrittää korjata pyörä. Paino sanalla yrittää. Ostin pyöräkaupasta kympillä kammen ulosvetäjän, ja reilun vartin ähräämisen jälkeen olin jo korkannut molemmista kammista jengat, joihin vetäjä piti pyöräyttää kiinni. Lopputulos oli siis oikeastaan sama kuin aina, eli olin onnistunut tekemään huonosta tilanteesta vielä surkeamman, ja lopulta olikin vietävä vekotin ammattiauttajalle.

Todiste.

Tipattoman tammikuun sijasta piti tänä vuonna kokeilla jotain uutta, eli IPAtonta tammikuuta. Onnistuin hyvin, en ole juonut lainkaan (tai ainakaan vielä en ole ratkennut) pahaa ja katkeraa olutta, joka myös IPAna tunnetaan. Tai APAna. Tai muuna *PAna. Join vain hyvää olutta, niin kuin Koffia, Karjalaa, Sandelsia, Lapin Kultaa, Auraa, Olvia, Pirkka-olutta, Rainbow-olutta, Lidlin Olut-olutta ja Alekokkia.

Ja nyt kun oluesta oli puhetta, niin olen havainnut huolestuttavan kehityksen itsessäni. Olen alkoholisti, ei sillä, että kiskoisin kaljaa keissin joka ilta (se on naapurini tehtävä alakerran möykästä päätellen). Havaitsin vain, että blogissa kahdessa peräkkäisessä otsikossa oli mainittu sana olut, mikä on erittäin huolestuttava kehityssuunta. Ehkä olisin voinut pitää IPAttoman sijasta kuukauden ilman olutmainintoja teksteissä. Melkein olisi voinut olla haastavampi.

"Onko tässä kossua?"

Luin myös pitkästä aikaa kirjallisuutta. Kahden kirjan verran jopa, sellaista vanhanaikaista, mustetta paperilla yms. Ensinnäkin luin Antto Terraksen Stockmann Yard-kirjan, joka kertoo Stockmannin myymäläetsivien hommista. Terras itse on myymäläetsivä, koomikko, viron kielen tulkki ja ilmeisesti myös kirjailija. Varsinainen monitoimimies siis. Etsivien hommiin kuuluu ilmeisesti pääasiassa kameroiden tuijottelua ja rosmojen pysäyttelyä, mikä on paljon kiinnostavampaa kuin miltä se kuulostaa. Lisäksi vaaditaan nimittäin aivotyötä ja ihmistuntemusta.

Kirja itsessään oli erittäin viihdyttävä, ja vaikka ilmeisesti opus ei aivan 100% absoluuttista faktaa olekaan, niin lukeminen on hauska urakka. Etsivien työstä saa kyllä riittävän hyvän kuvan, ja se työ on kaiketi mielenkiintoista "asiakaspalvelutyötä". Parasta antia ovat erilaiset case-kertomukset, jotka kertovat monenlaisista näpistelijöistä ja varkaista joita vuosien saatossa on Stokkalle eksynyt. Vahva suositus tälle.

Toinen kirja oli vähän kuivempi urakka, sillä luin Homeroksen Odysseian, yhden länsimaisen kirjallisuuden ensimmäisistä ja merkittävimmistä teoksista. Valitettavasti kirjasta pystyi huomaamaan, että yleensä ensimmäisellä yrityksellä homma ei mene ihan nappiin, ei edes länsimaisessa kirjallisuudessa. Kirja oli nimittäin uskomattoman pitkäpiimäistä luettavaa. Toki jos sinua kiinnostavat sivutolkulla jatkuvat kuvaukset siitä, kuinka uhrataan härkiä ja sekoitetaan viiniä maljassa, niin onnittelut, olen löytänyt sinulle sopivan kirjan.

Odysseyksen seikkailut olivat ennestään pääpiirteissään tuttuja, ja tokihan niissä jumalissa, kykloopeissa ja mystisissä merihirviöissä olisi ollut ainesta vaikka mihin. Tarinointi ei vain oikein tahdo sujua häävisti, sillä kaikki jännät jutut skipataan hetkessä ohi, kun taas palvelijoiden vuoteen sijaamisesta riittää kyllä pitkästi tarinaa joka ikisellä kerralla kun se tapahtuu. Ja sitä tapahtuu ihan riittävän usein. Kirjahan on toki teknisesti ottaen runoelma, mikä varmastikin selittää jonkin verran asioita. Suosittelen tätä samalla tavalla kuin vaikkapa Seitsemää Veljestä, eli jos on pakko tai jos haluaa vain leijailla sillä, että on lukenut jotain "tärkeää".

Vielä loppuun kevennyksenä juttu, jonka kuulin linja-autossa. Jouduin turvautumaan onnikkaan pyörän ollessa telakalla, ja joskus, hyvin harvoin, siellä ihmiset uskaltavat aukaista suutaan. Aina iso virhe. Kaksi kaveria juttelivat bussissa keskenään, muun muassa CS GO-videopelistä. Sisäistä facepalmailua aiheutti kuitenkin kun toinen kertoi olevansa Silver 3-tasolla, johon toinen totesi, että "sehän on aika hyvä". Pro-tip: ei ole. Se on taso, jolla itse olen, ja voin omasta kokemuksestani sanoa, että en ole "aika hyvä"-pelaaja. Eikä se toinen tyyppi edes itse korjannut olevansa huono.

Kuukauden soittolista: Tammikuu 2018

Tässä kuussa iski vanhuus taas kerran. Kuuntelin erästä kappaletta, ja ajattelin sen sopivan ihan hyvin kuukauden soittolistalle. Tarkemmalla kuuntelulla tosin huomasin sanojen sisältävän "we are future", "we are young now", jne. tyylisiä latteuksia, ja tajusin, että en ehkä kuulu enää tähän nuorisomusiikin kohderyhmään, jota ilmeisen epätoivoisesti kappaleella haettiin. Jätin sitten silkkaa pikkumaisuuttani laittamatta tähän listaan, koska ei se enää niin hyvältä kuulostanutkaan oikeasti.

Möhre - 20 Zentimeter (Ballermöhre Mix)

Vain saksalaiset saavat tehtyä näin vihaisen kuuloisen eurodance-kappaleen. Toisaalta, jos kyse on pienistä pippeleistä ja "kleine Petereistä", niin kyllähän se varmaan vähän pistää kiukuttamaan. Saksalaiset ovat muutenkin tarkkoja näistä asioista.

Markus Becker feat. Mallorca Cowboys - Das Rote Pferd

Tutustuin saksalaiseen apres-ski-kulttuuriin tässä kuussa kuuntelemalla Spotify-listaa aiheesta. Suomeksi kyseessä on tietty after-ski, ja Saksassakin hommiin kuuluu ilmeisesti viinan kanssa läträäminen ja huono musiikki ja punaista cowboy-hattua ja ruutukauluspaitaa pitävä "punaisista hevosista" laulava keski-ikäinen mies.

MC Licia - Pokemon in My Dreams

Ysäribiitti + Pokemon = Välitöntä hittimusaa.

Nora En Pure - Lake Arrowhead (Passenger 10 Remake)

Ehkä paras rentoutumisbiisi mitä olen pitkään aikaan kuullut. Harmittavan lyhyt vain. Toimii töissä kun konttorin harmaus ärsyttää, voi ajatella olevansa jossain kivemmassa paikassa.

Yør Kultura - Youtan
Pakko olla hyvä, kun artistinimessä on tuo norjalainen ö. Itse kutsun sitä hipsteri-ö:ksi, sillä se tulee kaikissa oudoissa artistinimissä vastaan.

GotSome - Nomad Chat
Kuukauden pakollinen "Toolroomin tech house". Vaikka ei se minun syy (tai ansio) ole jos joku levy-yhtiö työntää pelkkää timanttia pihalle.

Kelly Clarkson - Love So Soft (Mark Knight & Ben Remember Remix)
Miten moni muistaa Kelly Clarksonin, sen "piikoos of juu"-tyypin? Minä olin ihan kokonaan unohtanut, ja olin siitä ihan tyytyväinen. Ilmeisesti Spotifyn mukaan hän on vielä kuitenkin maailman 200:n kuunnelluimman artistin joukossa.

Phunk Investigation & Alex Silvestri - The Wall
Jos teknobiisissä on hyvä kahdeksan sekunnin pätkä, jota toistetaan enemmän tai vähemmän muuttumattomana kahdeksan minuuttia, niin onko silloin interpolaation perusteella koko kahdeksan minuuttia hyvä? Vastaus: ihan jees, alkaa loppua kohti puuduttamaan.

Venetian Snares - Die Winnipeg Die Die Die Fuckers Die

Nyt kun Patrick Lane on nostanut Winnipegin taas Suomen uudeksi pääkaupungiksi, on aika pohtia millainen paikka todella on kyseessä. Venetian Snaresilla on ainakin vahva mielikuva "Winnipeg is a Frozen Shithole"-levyn biisilistan perusteella:

• "Winnipeg Is a Frozen Shithole"
• "Winnipeg Is a Dogshit Dildo"
• "Winnipeg Is Fucking Over"
• "Winnipeg Is Steven Stapleton's Armpit"
• "Die Winnipeg Die Die Die Fuckers Die"
• "Winnipeg as Mandatory Scat Feed"
• "Winnie the Dog Pooh (Not Half Remix)"
• "Winnipeg Is a Boiling Pot of Cranberries (Fanny Remix)"
• "Die Winnipeg Die Die Die Fuckers Die (Spreading the Hepatitis SKM-ETR Style)"

Musiikki on breakcorea paremmasta päästä, tai ainakin ilmeisesti paremmasta päästä kuin Winnipeg.

Terri - Oo hiljaa
Siinä ei sinällään ole mitään uutta, että tehdään vakavasta aiheesta ironinen tanssibiisi, mutta kun lyö "painu helvettiin huora oot roskaa" lyriikat reggaeton-biitin päälle niin ollaan jo mielenkiintoisilla tasoilla.

Sheku Kanneh-Mason - No Woman No Cry
Sellokoveri varmaan Bob Marleyn samannimisestä biisistä. En tiedä onko alkuperäinen kenen (tai kenenkään), kun en ole kauheasti Marleytä kuunnellut, mutta ihan hauska biisi ilman kummempia taustatietojakin.

Saimaa - Saksa on paska maa

Piti jo varmistaa, etteivät kappaleessa lausutut "Seppo Räty-sitaatit" olleet aitoja, sen verran uskottavan oloisia ne olivat. 

Manowar - Kings of Metal
Töissä sanottiin, että "laitappa manovaarit pois ja tuu jeesaamaan tän ongelman kanssa" kun aamulla tein töitä luurit päässä. Tämä sai minut hoksaamaan, että en ole ikinä oikeasti kuunnellut Manowaria, joten tässä olisi minua sivistänyt musiikkikappale muidenkin iloksi.

Judas Priest - Lightning Strike

Jos Judas Priest ja Manowar tappelis, nii kumpi voittas?

Manowar

Judas Priest

created here

Knogjärn - Gulligull

Höhö gulli.

MGMT - Hand It Over
Joskus tulee vastaan bändejä, joiden suosiota ei ymmärrä. Ei sillä, että bändi olisi huono, se ei vain vaikuta helpolta kuunneltavalta jolla kerätään satoja miljoonia kuuntelukertoja. MGMT on vähän tällainen poikkeus. Positiivista toki sinänsä.

The Vaccines - I Can't Quit
Aina kun omalta suosikkiyhtyeeltä tulee biisi, joutuu jännittämään millaisella ripulilla bändi on tällä kertaa itsensä pilannut. Onneksi tämä ei pettänyt.

PÄÄ KII - Ees jotain positiivista
Hauskaa, että kuusi vuotta biisin julkaisun jälkeen säkeet "Sä kymmenen käskyä unohdit nyt sul on HIV/Ja vihreetä homoa äänestit nyt sul on HIV" ovat taas presidentinvaalien kautta ajankohtaiset.

Säkeet "Sä ostarin vessassa narkkasit nyt sul on HIV/Ja neekerin kullia himoitsit nyt sul on HIV" ovat toisaalta olleet edelliset kuusi vuotta pysyvästi hyvinkin ajankohtaisia.

Hullu Elämä - Jäisellä Kaiteella
Tämä on vähän siinä ja rajalla meneekö siihen kiusalliseen "voimaannuttavaa iskelmämusiikkia"-kategoriaan, jota kuunnellaan sitten kun ollaan vanhoja. Toki jos tekstin alkupään ikälässytystä on uskominen, niin ehkä tämä juurikin nyt on paikallaan.

Topi Saha feat. Anna Puu - Pirun ikävä
Lue uudestaan kuvaus The Vaccinesin biisistä. Suotta kirjoittaa sama uusiksi. Säästyy bittejä.

PS: Jos vastasit kyselyyn muuta kuin Manowar, olet väärässä.

PPS: Oikeasti se on Lostari (joku kuopattu baari Helsingissä) eikä ostari PÄÄ KII-biisissä, mutta en ole ikinä narkannut Lostarin vessassa, joten hyvä vitsi olisi mennyt vähän hukkaan jos olisin puhunut totta.

Kuinka tehdään viraalivideo

Onko sinulla hyvä video, mutta et tunnu saavan sille katselukertoja? Haluaisitko, että sinulla olisi tuhansia ja taas tuhansia faneja, jotka rakastavat sinua oikeasti, toisin kuin se ikävä henkilö, jota paremmaksi puoliskoksesi kutsut? Vai tuntuuko vain siltä, että haluaisit saada omaa komeaa naamaasi paremmin ihmisten verkkokalvoille? Jos olet joskus elämässäsi sanonut kyllä, on aika tehdä viraali video! Se on helppoa, seuraa vain näitä viittä askelta ja olet pikatiellä kohti Internet-julkisuutta.

Eihän se ole kuin näpy-näpy ja enter.

1. Kuvaa video (tai varasta, niin kaikki muutkin netissä tekevät). Mielellään kymmenen vuotta vanhalla kamerakännykällä pystysuorassa. Sisällöllä ei ole oikeastaan väliä.
2. Keksi täysin videoon liittymätön nyyhkytarina. Mielellään jonkin sortin eläimeen liittyvä, sillä ei kukaan pysty faktoja eläimiltä tarkastamaan ja ne ovat söpöjä.
3. Lisää videon ylä- ja alalaitaan mustat palkit, joissa tiivistät tarinan lyhyesti "very sad, faith in humanity lost". Muista laittaa itkeviä emojeita riittävästi kuvaamaan tuntemaasi rintaa repivää surua.
4. Lähetä video Facebookiin, ja kirjoita sen kuvaus Donald Trumpaisen ytimekkäästi: "WOW. Very sad". Lisää vielä perään "Tag someone to make them sad".
5. Lopuksi postaa pätkä mihin tahansa ryhmään, jossa keski-ikä tai älykkyysosamäärä huitelee neljänkympin tienoilla. Näitä ei ole vaikea löytää.
6. (Valinnainen) Nauti lumipalloefektistä. Tämä valinnainen, sillä on varmasti hyvin vaikea nauttia yhtään mistään tuntematta syyllisyyden taakkaa tällaisen oksennuksen tuotettuaan.

Yritin etsiä Youtubesta malliesimerkkiä tällaisesta videosta, mutta jostain syystä tuli vastaan vain jotain kuvottavia finnienpuristelu/mato korvassa/käärme syö ihmisen-videoita. Laitoin sitten yhden harvoista Facebook-videoista, josta olen pitänyt.

Kvantitatiivista oluenmaistelua

Viime vuosina turvonnutta päätään nostanut pienpanimokulttuuri on hieno asia oluen ystävälle. Jatkuvalla syötöllä (tai juotolla) tulee uusia, toinen toistaan jännittävämpiä oluita, joita maistelemalla pääsee kokemaan erilaisia makunautintoja. Mikä parasta, juomat menevät päähän, mutta silti voi uskotella itselleen, että ei se haittaa kun juo vähän erikoisempaa käsin tehtyä tuotetta hassusta pullosta.

Näissä uudenlaisissa mallasjuomissa on vain yksi ongelma. Ne ovat vähän kalliita verrattuna kaupasta saataviin 24 annoksen säästökaljapakkauksiin. Joskus ihminen kuitenkin haluaisi nautiskella, mutta budjettirajoitukset tulevat vastaan. Tällöin joutuu tyytymään bulkkikaljaan, mutta niissä kuitenkaan harvemmin kauheasti on maistelueroja, kaikki ovat suhteellisen samanlaisia lagereita.

Tässä tilanteessa pitääkin keskittyä eri oluiden sijasta yhden oluen tarkempaan maisteluun. Tutkia huolellisesti, kuinka oluen maun kaari muuttuu pitkällä aikavälillä ja eri tölkeistä. Kokeilin viime perjantaina juoda kuusi kappaletta Sandels-olutta, ja vertailla niiden makua keskenään. Oluen numeron jälkeen merkkasin ylös myös korkkausajan, jotta siitä saa täydellisen tieteellisen arvion nauttimistiheyden vaikutuksesta makuun. Kaikki kuvaukset on kirjoitettu suoraan nauttimisen aikana.

1. 15:53
Raikas, kylmä, virkistävä kiireisen päivän jälkeen, yllättävän voimakas Sandelsiksi, vapauttava

2. 16:08
Yllätyksemättömämpi, tunkkaahko, suklainen, mauton, neutraali, keskiyön Super Mario(?), kuiva

3. 16:42
Laimeampi, lämmin mutta yllättävän viileä, onko kalja aina näin hapanta, kuvaukseton

4. 17:28
Unohdettava, helpottava, päihdyttävä, väsyttävä, täyttävä, mielikuvitukseton

5. 18:00
Paras, voisi olla viileämpikin, vetinen, helppo, joisin-uudelleenkinen

6. 19:57
Puiseva, aivastuttava, lopullinen, viimeinen, ihan hyvä, kirjoitusvirheitä aiheuttava, vähän lyhyt

Kuten kuvauksista käy ilmi, yhteenkin olutmerkkiin saa yllättävän paljon variaatiota jos ajattelee asiat liian vaikeasti. Kannattaa siis rohkeasti makustella ihan sitä perusoluttakin, sen tiuhan kittaamisen sijaan (aikaleimoista toki joku voisi vetää rohkeita johtopäätöksiä omasta juomatahdistani, mutta hys). Jokainen kalja kuitenkin ansaitsee tulla maistelluksi.

Orvoista, oluesta ja relaciones sexualesista

Humble Bundlessa on meneillään itkettävän tunteellisesti nimetty Hope for Orphans-bundle, jossa irtoaa vajaa kymmenkunta peliä vajaalla kympillä. Ei huono diili. Pelivalikoima vain vähän ihmetyttää tässä tapauksessa. Iso osa peleistä on nimittäin FPS:ää, ja vielä isompi osa sotapelejä. Sinällään tämä ei minua haittaa, mutta jos pelejä myymällä kerran yritetään kerätä hyväntekeväisyysrahaa orvoille, niin ehkä siihen kannattaisi valita vähän tyyliltään erilaiset pelit. Harva asia kuitenkaan maailmaan tuottaa yhtä paljon orpoja kuin sodat ja ensimmäisestä persoonasta ammuskelu.

Ohjelmoijana saan myös silloin tällöin lukea pelottavia uutisia siitä, kuinka tekoäly tulee korvaamaan koodarit tekemällä automaattista koodia ihmisten puolesta. Eli tässä vähän koko ajan tekee itseään työttömäksi. Vai tekeekö? En oikeastaan usko. Toki, ehkä joskus joku robottiaivo saattaa pystyä vääntämään jossain määrin toimivaa koodia. Se nyt ei sinällään mahdottoman iso saavutus ole oikeasti.

Kuvahaun tulos hakusanalle "most generic ai stock photo there is"

Ongelmia yhtälöön tuppaa vain tulemaan niin kauan kuin ihmisiä on mukana päättämässä että "tehdään näin", ja viikon päästä että "tehdään noin", ja kuukauden päästä että "ei tehdä oikeastaan mitään". En usko, että piakkoin/ikinä olisi tulossa tekoälyä, joka pysyisi nykyaikaisen ohjelmistokehitysprosessin vauhdissa mukana. Lisäksi, jos tekoälystä nyt tulee niin "tunteellinen" kuin mitä kaikissa uhkakuvissa pelotellaan, niin sen laittaminen ohjelmistokehitykseen ei tuota lopulta robottien vallankumousta, vaan masentuneen, apaattisen ja sisältä sirpaloituneen tekoälyn.

Täytin viime lauantaina uuden kansalaisvelvollisuuteni, jonka sain vuodenvaihteessa, ja ostin 5,5 volttista alkoholia oikean lonkeron muodossa. Nelosolut jäi ostamatta, sillä olen edelleen vanhojen tapojeni orja ja tyydyin kolmoseen. Jos sattuisin olemaan vielä 18, enkä päivääkään vanhempi, kaupassa olleet Bacardi Breezerit olisivat olleet kova juttu. Aikoinaan ulkomailla ensimmäistä kertaa käydessä tuntui sivistykseltä kun sai ruokakaupasta Breezeriä. Ja nyt kun niitä saa Prismasta, niin ei enää oikeastaan jaksa pätkääkään kiinnostaa. Jos olisin tiennyt lukioaikaisten toiveiteni toteutuvan, olisin toivonut jotain muuta.

Olisin toivonut rauhaa ja rakkautta ympäri maailman.

Monen muun uuden harrastuspuuhan ohella olen alkanut myös opetella espanjaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä milloin se tulee ajankohtaiseksi. Käytännössä opiskelu on tapahtunut Duolingo-sovelluksella. Varsin näppärä appis, joskin kielioppi ja muu "oikea tieto" jää vähän hämärän peittoon, niitä ei nimittäin koskaan isommin selitetä ja opetus tapahtuu enemmän tai vähemmän järkevillä esimerkkilauseilla.

Toki väittäisin olevani parempi tässä kahjouden kielessä kuin kuukausi sitten, mutta sovelluksen ilmoittama 34%:n prosentin sujuvuus taitaa olla lähinnä toiveajattelua. Hädin tuskin osaan muodostaa yli kolmen sanan pituisia lauseita, ja niissäkin lauseissa menee yleensä ainakin kaksi sanaa pitkästä mietinnästä huolimatta pieleen. Sentään osaan sanoa "minä olen hevonen ja juon maitoa", soy un caballo y bebo leche.

Vesileima vesileimassa. We must go deeper.

Iltalehdessä oli ilmeisesti jonkin sortin äänestys parhaasta asennosta harrastaa rakkauden töitä. Kumma ettei minulta, Pohjoisen Orhilta, kysytty mielipidettä. Osuvasti nimetty "takaapäin" kuitenkin ilmeisesti voitti nämäkin vaalit. "Takaapäin" on toki riippuvainen katselukulmasta ja osanottajien avaruudellisista orientaatioista, joten ilotukin survaiseminen otsaan voidaan myös tulkita takaapäin puuhasteluksi. Tästä otsikosta tuli kuitenkin mieleen kosmista myötähäpeää aiheuttava Youtube-video vuosien takaa. Vaikka ei kai Big Brotherista paljon muuta kuin häpeää vuosien saatossa olekaan irronnut.

Viime aikoina olen vähän myös etsinyt uutta asuntoa itselleni. Sen tiimoilta kävin eräässä kerrostalossa vilkaisemassa mahdollista kämppää, ja jonkin toisen asunnon vuokraaja tervehti minua rappukäytävässä. Tottakaihan menin tilanteessa aivan solmuun, sillä enhän minä siellä oikeasti edes vielä asunut. Tästäkin kommelluksesta kuitenkin tuli mieleen eräs hassu video, joka vastasi tilannetta noin sadan prosentin tarkkuudella.

Superextra: Presidentinvaalit 2018

Presidentinvaalit ovat pian täälläkin. Jotenkin tuntuu, että Yhdysvaltojen vastaavien vaalien jälkeen Suomen meno tuntuu pääasiassa aika tylsältä. Joku voisi sanoa tätä jopa järkeväksi. Voi kuitenkin olla, että Suomen harmaasta massasta on oman ehdokkaan löytäminen vähän vaikeaa (ulkomailla on helppoa, kun on vain 1-2 ehdokasta ketä äänestää). Saulikin on ilmeisesti jo valittu uusintakierrokselle, joten äänestäminen menee kuitenkin vähän hukkaan vaikka oma ehdokas löytyisikin. Siksi voikin luovuttaa ajoissa, ja alkaa miettimään mitä muuta hauskaa vaalilipukkeeseen voisi tuhertaa.

Näillä perusteilla väittäisin Niinistöä vahvimmaksi vaihtoehdoksi.

Aku Ankka

Huonoin puoli Aku Ankan äänestämisessä on, että joka ikinen muukin ideaköyhä vaalihassuttelija äänestää kuitenkin häntä. Joskus toki klassikot ovat toimivia, ja varmaan tänäkin vuonna AA saa enemmän ääniä kuin RKP:n ehdokas.

Mustanaamio

Tämähän on aika pitkälti sama asia kuin Aku Ankka, sillä erotuksella, että Mustanaamion vuonna 2018 tietävät ihmiset voi varmaan laskea yhden käden sormilla. Mustanaamio olisi kyllä hyvä presidentti, vetäisi kaikkia turpaan, paitsi omaa kansaansa. Vanha viidakon sananlasku.

Runo tai novelli

Kulttuuri on aina tärkeää. Siksi on hyvästä kirjoittaa vaikka jokin lyhyt värssy paperille ääntenlaskijaa ilahduttamaan. Tai jos haluaa kokeilla lipukkeen paperin riittävyyttä, voi keksiä näppärän tarinan ja rustata sen läpyskään.

Seuraava "Sirppi ja vasara"-niminen runo voisi olla hyvä kirjoitettava. Se on lainattu ET-lehden runoarkistosta, kirjoittajana Aito Kommunistitäti. Tämä on lyhennetty/siistitty versio, sillä en halua että blogissani lukee "pillu". Avaa linkki, lue loput ja vaikutu.

Olen aito kommunisti,

ja taitava kitaristi,

on multa leikattu

kitarisat.

On sen verran poliittista latausta, että kommunistien puuttuessa sen voi helposti tulkita varmaan ääneksi Vasemmistoliitolle, elikkä Merja Kyllöselle.

Jotakuinkin yhtä sulavaa riimittelyä myös tässä.

Paavo Väyrynen

Vaaleissa kuin vaaleissa Äyrynen on aina yhtä hyvä läppävaihtoehto. Ja mikä parasta, Pavehan on oikeastaan jokaisissa vaaleissa muutenkin ehdolla, eli teoriassa ei edes heitä ääntään hukkaan. Tai no, ainakaan ääni ei ole hylätty, muotoillaan lause ennemin näin.

Kirkkovene

Kuvataiteen merkkiteos, jonka varmasti jokainen osaa kyllä piirtää. Veneitä on yhtä monta erilaista kuin on tuhertajiakin, mutta suositeltavin vaihtoehto on käyttää lipukkeessa valmiina olevaa ympyrää "veneen" "reunoina". Näin säästää vähän mustetta kynistä, mikä on tärkeää koska minunkin verovaroillani niitä äänestyskyniä on hankittu sinne koppiin roikkumaan. 

Vitun tarkka kuva.

69

Jos kuitenkin välttämättä jonkin numeron haluaa laittaa lappuun, niin tottakaihan sen pitää olla tämä aina yhtä hauska pikkutuhma hih-hih sekxsinumerojuttu. Väyrynenhän ei tarvitse numeroa, riittää kun lappuun kirjoittaa "PAAVO" pölkkykirjaimilla ja huteralla käsialalla, ääntenlaskijat kyllä ymmärtävät.

You feeble mortals, I have ascended above and beyond mere normal numbers.

Tärkeintä on kuitenkin taas kerran käydä äänestämässä kun sellainen mahdollisuus on tarjolla. Tai ainakin sanoa äänestäneensä, mutta oikeasti jättää väliin, koska ennakkoäänestykseen oli aina pitkä jono ja vaalipäivänä oli vähän krapula ja muutenkin laiskotti.

Juovatko presidentit oikeasti Presidentti-kahvia? Vai Juhla Mokkaa? Vai First Priceä?

Kuoleman jälkeisestä julkisuudesta, äkkirikastumisesta ja unista

Tällä viikolla oli kevyet lounaskeskustelun aiheet. Sisällön voisi lyhyesti tiivistää, että on hankala ryssiä asioita niin pahasti, että sitä kukaan muistaisi parin sadan vuoden päästä. Wikipediassa yhden iltapäivän "Satunnainen artikkeli"-nappia naksutellessani tulin tosin lopputulokseen, että näin ei välttämättä ole. Jos esimerkiksi satunnaisesta jalkapalloerotuomarista, curlingpelaajasta tai tuntemattoman kuolinajan omaavasta miekkailijasta on olemassa teksti, niin ei varmaan kovin suurta panostusta tyrimiseen vaadi että päätyisi näihin aikakirjoihin. Toki kaikki olivat olympiahemmoja, mutta olympialaisissahan nyt pärjää oikeastaan kuka vain joka riittävästi haluaa (vetää hemohessiä).

Ilmeeni kun meoltiin tehy silein etä tyhmästi tytöilenäytety kikkeiä

Hetkeksi aikaa myös hävitin bitcoin-lompakkoni. Olin vähän unohtanut sen olemassaolon, mutta nyt päällä oleva bitcoin-hype sai minut kuitenkin uteliaaksi rahoistani. Onnekseni onnistuinkin kaivamaan varmuuskopioiden syövereistä kyseisen kukkaron, ja muutaman euron arvoinen lompsa olikin kasvanut muutaman kympin arvoiseksi. Jälkiviisaus on aina sijoittamisessa parasta, mutta jos olisin aiemmin sijoittanut muutaman miljoonan, niin nyt minulla olisi muutaman kymmentä miljoonaa. Nyt cash-outin jälkeen kuitenkin odotan bitcoinin romahdusta vähän kärsimättömänä, jotta saisin ostettua uuden näytönohjaimen himpun halvemmalla.

Tein eräänä päivänä rohkean liikkeen, ja irtisanoin Netflix-tilaukseni, vaihtaen sen Viaplayhyn. Aloin nimittäin katsomaan sieltä It's Always Sunny in Philadelphia-sarjaa, tai kuten se on vähän napakammin suomennettu, Elämää Philadelphiassa. Hauska sarja, helposti yksi parhaimmista tietämistäni jenkkiläisistä sitcomeista (mikä ei toki sinällään ole kovin iso saavutus). Sopii erinomaisesti huonon ja roisin huumorin ystäville, ja IMDB:ssäkin ohjelmalla on mojovat 8.8 tähteä. Sarja on monelle ehkä tietämättäänkin tuttu hassun hauskoista netissä kiertävistä gif-meemeistä. Esimerkiksi näillekin kaikille löytyy melko luontevat selitykset, jotka selviävät sarjaa katsomalla. En spoilaa tässä.

Edellisen tällaisen "oikea ihminen kertoo oikeasta elämästä"-tekstin jälkeen olen ehtinyt aloittaa puolenkymmentä uutta harrastusta, joista merkittävimpänä mainittakoon unipäiväkirjan pitäminen. Tällä toiminnalla on pitkällä tähtäimellä ultimaattinen tavoite oppia hallitsemaan omia unia. Näin voisin toteuttaa kaikki villeimmät fantasiani, esimerkiksi nähdä unta ylläpitämästäni blogista, jolla on tuhat päivittäistä katselukertaa. Toistaiseksi unien kontrollointi on jäänyt vähemmälle, mutta on niitä sentään näkynyt. Muistiinpanoihin onkin kertynyt jo mielenkiintoisia tarinoita suolakurkun makuisista karkeista, ruumishuoneista ja Eläkeläisten keikasta, jossa olin itse eturivissä fiilistelemässä oman Casioni kanssa.

Toisaalta, jos olisin huippubloggaaja, minulla olisi ikkunani takana komea stalkkeri. Parempi varoa mistä haaveilee.

Kuinka asentaa mainostenesto-ohjelma, elikkä adblocker

Pari kuukautta sitten kerroin, kuinka yritin lisätä blogiin mainoksia. Google kuitenkin totesi blogin sisältävän liian ohkaisesti sisältöä, eikä ihan helpolla parin napin painalluksella näitä internetin ankeuttajia sitten saanutkaan laitettua. Jos siis minä en saa pilata blogiani vilkkuvilla bannereilla, niin ei sitten muukaan. Nyt siis seuraa lyhyet ja näppärät ohjeet kuinka asentaa selaimeen mainostenesto-ohjelma.

Tälläinen softantynkähän käytännössä estää ison mainoksista selaimessa, jolloin netin surffailu on huomattavasti nautinnollisempaa ja helpompaa. Ensimmäisillä kerroilla "Internetin tyhjyys" voi jopa yllättää. Alla on kuitenkin selainkohtaiset ohjeet adblockerin asentamiseen. Nämä ohjeet asentavat varsin osuvasti nimetyn AdBlock-mainostenestoselainlaajennuksen (yhdyssanat ovat kiva asia).

Jos käytät Chromea, niin mene tänne ja asenna lisäosa.

Jos käytät Firefoxia, niin mene tänne ja asenna lisäosa.

Jos käytät Internet Exploreria/Microsoft Edgeä, niin ansaitsisit kyllä tuplamäärän mainoksia. Mene nyt kuitenkin tänne ja asena lisäosa.

Jos käytät Operaa, niin todennäköisesti keksit kyllä itsekin mistä adblockerin saa kun olet niin hassun selaimen löytänyt. Jos et keksi, niin mene tänne ja asenna lisäosa.

Jos käytät Safaria, niin onnittelut Eurojackpotin voitosta. En edelleenkään usko, että rehellisellä ihmisellä muuten on varaa Maciin. Juhlista menemällä tänne ja asentamalla lisäosa.

Jos et tiedä mitä käytät, niin suosittelen vähentämään käyttöä. Sen jälkeen voit yrittää mennä tänne ja asentaa lisäosan.

Tänne menemisen  ja lisäosan asentamisen jälkeen selaimen oikeaan yläkulmaan pitäisi ilmestyä nappi, josta voi hallita blokkerin käyttöä (ainakin Chromella ja Firefoxilla). Jotkin sivustot esimerkiksi kieltäytyvät toimimasta, jos adblocker on päällä. Tämän namiskan avulla voit laittaa lisäosan pois päältä, joko kokonaan tai pelkästään tietyiltä sivuilta. Helpompi ratkaisu on toki käyttää sivuja, jotka eivät ole tällaisia nihkeilijöitä, mutta joskus on hyvä tietää, miten asioita säädetään.

Tällainen menyy.

Korvauksena tästä elämää kehittäneestä opastuksesta voit disabloida adblockerin tältä sivulta. Ei sillä, että siitä minulle mitään hyötyä olisi, sillä en saanut niitä mainoksia laitettua, mutta ainakin se toimii hyvänä harjoituksena kuinka kyseinen toimenpide tehdään.

Kirjoittaja ei ota vastuuta mistään, eikä vastaa vaikeisiin kysymyksiin kommenteissa.

Vanha vuosi, vanhat lupaukset

Vuosi vaihtui, ihan tuosta noin vain, minulta mitään lupia kyselemättä. Tärkeintä vuoden vaihteessa on juhlia niin paljon, että seuraavana päivänä on huono olo. Näin tulee aloitettua vuosi pohjalta, jolloin oikeastaan kaikki jatkossa tapahtuva on vain kehitystä alkutilanteeseen. Paitsi jos kankkusessa pyöräillessä kaatuu pyörällä ja murtaa lonkkansa, niin silloin on huono olo ja murtunut lonkka.

Matkataan kuitenkin ajassa taaksepäin, noin neljän päivän verran. Silloin jokainen varmasti ajatteli uuden vuoden lupauksiaan (ihan varmasti). Vuosi sitten kirjoittamassani tekstissä lupasin kaikenlaista hauskaa, ja nyt onkin tullut syvän itsetutkiskelun paikka. Onnistuinko tavoitteissani, vai jäivätkö kaikki kauniit ideat vain ajatuksen asteelle?

Matkusta ulkomaille - Kyllä
Matkustin, ja useaan kertaan. Itse asiassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Tsekki, Saksa, englantilainen lentokenttähotelli, Kroatia ja Puola tulivat enemmän tai vähemmän nähtyä. Tekikö se minusta onnellisemman ja paremman ihmisen? Tuskin, mutta ainakin minulla on saksalaista alkoholia nyt kirjahyllyssäni.

Käy Burger Kingissä - Kyllä
Yhteensä tasan yhden kerran tuli käytyä syömässä musta Whopper, ja sehän riittää. Lisäksi luvatusti söin myös Chili Cheese Bitesejä, joskin niiden kanssa nauttimani nacho-dippi oli ehkä vähän liikaa einekselle, joka jo itsessään on käytännössä uppopaistettua juustoa.

Toisaalta, jos ihan vakavissaan kysytään voiko juustoa olla liikaa, niin oikea vastaus on ei.

Juo sata kaljaa - Kyllä
Helppo homma. Hetkittäin tuntui, että määrä meni jo yksittäisten iltojen törpöttelyn aikana, ainakin joidenkin aamuisten kankkusten perusteella. Eri laatuja ei sentään varmaan sataa tullut täyteen, mutta aika monta kuitenkin. Enemmän kuin aiempina vuosina. Koitan uskotella itselleni olevani sivistynyt oluen maistelija, samalla kun ostan Salesta sixpackin Alekokkia.

Rapsuta ainakin kolmea koiraa - Kyllä
Suuri menestystarina, sillä rapsutin ainakin kahta cockerspanielia ja yhtä uutta ja tuntematonta koiraa Kroatiassa. Hauskaa sinänsä, että kyseinen koira oli maltankoira.

Ainakin se oli valkoinen ja pörröinen. Eihän montaa sellaista rotua voi olla, eihän?

Tee peli, jonka tekemiseen on käytetty yli viisi tuntia - Ei
En tehnyt yhtä ainoaa peliä koko vuonna. Sinällään yhden sortin saavutus toki sekin, joskaan tässä tapauksessa ei ehkä ihan toivotunlainen. Mutta väliäkö hällä, ainakin sain sen säästetyn ajan sijoitettua huippuhyvän blogin ylläpitämiseen. Blogin, johon itse asiassa käytin vähemmän aikaa kuin koskaan aiemmin. Mutta väliäkö hällä, ainakin sain sen säästetyn ajan sijoitettua /dev/nulliin.

Käy salilla - Kyllä
Kävin kyllä ainakin kertaalleen. Ainakin. Edellisestä kerrasta on tosin niin pitkä aika, että en enää muista milloin, mutta varmasti kävin. Varmasti. Sitä paitsi ainakin olen saanut sen säästetyn ajan sijoitettua huippuhyvän blogin ylläpitämiseen.

AAHAHA HAHA HAAAHA AHAAHAH HA painoja. HEH.

Tee kiljua - Kyllä
Mielestäni tein kiljua, mutta jälkikäteen minulle väitettiin, että reseptillä ei tule kiljua. Mielestäni olen itse aina oikeassa, joten pitäydyn kannassani.

Osta uudet verkkarit - Ei
Tämä oli kyllä tänä vuonna ylivoimainen haaste. Eräänä päivänä kävin jo Tokmannilla katselemassa ja sovittamassa verkkareita, mutta 12 euron hinta osoittautui lopulta ylivoimaiseksi esteeksi. Alle kympillä on pakko saada, varsinkin jos ostaa samalla viiden euron hanskat. Paukkuu pankkikortista turvarajat muuten.

Aloita tupakointi - Ei
Tämä katu-uskottavuuden boostausyritys jäi yrityksen asteelle. Tai itse asiassa en edes yrittänyt, mikä on sinänsä jo vähän säälittävää näin ison lupauksen kohdalla. Katu-uskottavin asia mitä tein, oli talvella ajaminen mutkaan, joka silloin tällöin aiheuttaa jännittäviä ja äkillisiä sivuttaiskiihtyvyyttä kasvattavia reaktioita.

Ole kesäkunnossa - Ehkä
En nyt tarkalleen tiedä miten tämä onnistui. Sen kyllä tiedän, että kesällä olin varmasti paremmassa kunnossa kuin nyt, sillä olen alkanut kerätä itselleni rasvakerrosta talviunta varten. Vielä kun pääsisi niille kolmen kuukauden torkuille. Kohta on myöhäistä.

Ala miljonääriksi - Kyllä
Vuoden aikana kävi ilmi, että rahamiljonääriksi ei niin vain aleta. Ei ainakaan tällä suoritustasolla. Toisaalta, koin kuitenkin paljon uusia asioita, ja olen tällä hetkellä henkisesti paljon rikkaampi. Vähintäänkin miljonääri, todennäköisesti myös multimiljonääri. Ja se on kuin rahaa henkiseen pankkiin laittaisi.

Harmi ettei henkisillä dollareilla makseta oikeastaan yhtään mitään.

Pelaa yksi peli läpi - Kyllä
Pelasin PS4:llä NHL16:ssä useankin pelin sitkeästi alusta loppuun, osan jopa voitin, joten kyllä tämäkin lupaus on helposti täytetty.

Tulkintatavasta riippuen olen siis 67%-75% onnistunut elämässäni edellisen vuoden aikana. Yli 50% on keskimäärin kaikessa "ihan hyvä" suoritus, ja se on usein myös "riittävän hyvä". Tänä vuonna silti onnekseni viisastuin, lupasin tasan nolla asiaa, ja odotan 100% onnistumisprosenttia. Tai 0%, tulkintatavasta riippuen.