Juoksukoulu

Kävipä niin hassusti, että osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni juoksukilpailuun (koulujenvälisiä ei nyt tällä kertaa lasketa). Hölkyttelin Kiiminki-maratonilla kymmenen kilometrin matkan, ja kellot pysähtyivät lopulta maagiseen aikaan 54:43. Oma henkilökohtainen ennätykseni, mutta sillä lopulta lohkesi vain sija 20/26. Viimeinen en sentään ollut, mutta parannettavaa jäi, sekä ajan että sijoituksen suhteen. Ja kyllähän kymppi aika lyhyt lenkki on, sitäkin voisi vielä parantaa

En tarkalleen enää muista mistä juoksukipinän sain, mutta jakaakseni hölköttelyn ilosanomaa, aloitan yksiosaisen juoksukoulun. Ja mikä parasta, se on ilmainen. Otan toki mielelläni vastaan lahjoituksia, jos koet kurssin opettaneen sinulle jotain, tai mahdollisesti (=todennäköisesti) jopa muuttaneen elämäsi suuntaa. Aluksi kuitenkin tärkeintä on hankkia kalleimmat mahdolliset lenkkarit, housut, takki, hanskat, pipo, t-paita, pitkähihainen paita, vyölaukku, hikinauha ja sukat. Kun välineet ovat kunnossa, tulee ensimmäisenä opetella juoksutekniikan perusteet helpolla kolmen kohdan ohjelmalla:

Askel 1: Ota ensimmäinen askel oikealla jalalla.

Askel 2: Ota toinen askel vasemmalla jalalla.

Askel 3: Toista askeleita yksi ja kaksi kunnes olet suorittanut lenkin.

Astuminen on ihanaa.

Onnittelut, osaat nyt kävellä. Se, mikä erottaa juoksun ratkaisevasti kävelystä, on askeleiden yksi ja kaksi toistonopeus. Alla oleva, niin ikään kolmen kohdan lista auttaa säätelemään nopeutta:

• Jos hengästyttää: Juokse kovempaa
• Jos hengästyttää tosi kovasti: Juokse nykyistä vauhtia
• Jos happi loppuu aikuisten oikeasti: Juokse vähän hitaampaa

Suutu jo.

Tärkeintä lenkissä on kuitenkin se, että ei juokse niin kauas ettei jaksa enää palata. Silloin kyseessä ei ole enää lenkki, vaan päämäärätön vaellus. Tämän tiedonmurun sisäistämisen jälkeen on vuorossa onnittelut, sillä tiedät juoksemisesta suunnilleen yhtä paljon kuin minäkin. Loppu onkin sitten käytännössä suorittamista, sitä tekemisistä ankeinta.

Get ripped.