Nyt on kuitenkin käynyt niin, että minulla oli eilen kosmisen huono olo, ja tänäänkin aika kova väsy. Tätä asiaa ei siis yksinkertaisesti voi enää sivuuttaa pitempään. Siksi koen vastuukseni kansan hyvinvoinnin parissa työskentelevänä kirjoittajana kertoa myös alkoholin nauttimisen huonosta puolesta, krapulasta, ja mitä kaikkea ikävää se voi saada aikaan.
Sairastut
Ei, en nyt puhu siitä väistämättömästä laattavyörystä, jonka saa aikaan ajattelemattomalla "varmuuden varalta juon kaiken"-asenteella. Vaan siitä, että varsinkin näin loppukesän aikaan juodessa/krapulassa tulee hölmöiltyä, kun ei hoksaa laskevaa ulkolämpötilaa, ja lopputuloksena on todennäköisesti kipeä kurkku, nuha ja muuta mukavaa. Joka ei muuten parane päivässä.
"Air is not good" on myös toteamus, johon varmaan voi samaistua.
Aluksi pelkäät, että kuolet, sitten pelkäät ettet kuolekaan, sitten tajuat kuolevasi.
Monelle on varmasti tuttu perinteinen sananparsi, että aluksi on niin huono olo, että pelkää kuolevansa (kokeiltu on), sitten on sen verran huonompi olo, että pelkää ettei kuolekaan (kokeiltu on). Vielä tätäkin huonomman olon kohdalla kuitenkin iskee se tunne, että tajuaa kuolevansa. Ei ehkä tänään tai huomenna, mutta joskus, ja krapulassa voikin sitten olemassaolon tuskan parissa miettiä miten hauskaa oli maata sunnuntaisin silmät punaisena hengitystä pidellen (kokeiltu on).
Yritin etsiä tähän kuvituskuvaa Shutterstockista eksistentiaalisesta kriisistä.
Saatat vahingossa kutsua Abaddonin, tuhon demonin.
Aamuyöstä huutaessasi taikasanoja toistaiseksi tuntemattomalla kielellä kylpyhuoneen pyhään uhriastiaan, on olemassa riski pieneen mokaan. Nimittäin siinä vaiheessa, kun oikeat äänteet livahtavat vahingossa posliiniastian pohjalle, on liian myöhäistä alkaa selittämään tuolle pahalle hengelle, että "en minä tahallaan, oli vain huono olo".
Tässähän pitää kohta asentaa Dota 2 uudestaan.
Muistikatkoset
Loppujen lopuksi se, mitä ei muista, voi olla kovempi morkkiksen aihe kuin se, mitä muistaa. Jos on esimerkiksi 100% mysteeri kuinka on päässyt kotia, miksi pyörästä on ketjut irti ja miksi sen korissa on kaksi rasiaa lähipitserian salaattia, herää ihmisellä väistämättä pieniä kysymyksiä illan kulusta. Toisinaan voi toki olla parempi ettei kaikkea aina tiedäkään.
Syöt pitsaa
Vaikka joskus olen onnistunut itselleni muuta uskottelemaan, niin pitsan syönti ei oikeasti ole terveellistä. Normaalisti en tällaisesta niin kauheasti välitä, mutta koska olen nykyään Aito Bodari, olen joutunut kiinnittämään asiaan huomiota. Siksi korvasinkin dagen efter-pitsan kahdella hampurilaisella, litralla mehua ja pötköllä digestive-keksejä. Mehussa oli omenaa, tai ainakin omena-aromia, joten kyllä tätä kattausta pidän parempana vaihtoehtona kuin pitsaa.
Et saa kirjoitettua viikottaista kiintiötekstiä blogiin.
Ehkä kauheinta krapulassa on kuitenkin kyvyttömyys tehdä mitään. Mielessä olisi niin paljon enemmän tai vähemmän tärkeää tekemistä, mutta jos ei paha olo estä, niin sitten väsymys. Ja jos ei väsymys, niin lopulta täydellinen keskittymiskyvyn puute. Näin saattoi käydä eilen, kun loppuillasta fyysisen olon helpottaessa aloin paniikissa kirjoittamaan tekstiä, ainoastaan lopulta unohtuen katsomaan GTA San Andreaksen 100% speedrunia.
Lyhyt 17 tunnin video. En katsonut loppuun asti.
Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu yksien hyvien yöunien jälkeen. Mutta ehkä, mahdollisesti, ehkä, tätä kunnon jysäriä pitkästä aikaa voisi pitää myös hyvänä oppimiskokemuksena. Jos mitään muuta ei jäänyt käteen, niin ainakin tiedän millä loitsuilla Abaddonnia ei kannata enää yrittää loihtia. Ensi kerralla uudet taikasanat kehiin. Jos nimittäin Abaddonin saa kutsuttua, on krapula murheista pienin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti