Kuukauden soittolista: Heinäkuu 2017

Näistä soittolistoista voi suunnilleen päätellä miten kiireinen kuukausi on ollut töissä. Jos listalla on tasan 30 biisiä, niin silloin on ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin miettiä hyvää musiikkia. Jos mennään lähes 40:tä, on ollut luonnollisesti enemmän aikaa etsiä ja laitella biisejä. Tässä kuussa kävi niin hyvin, että aloin jo tekemään ensi kuun listaa ennen kuin ehdin kirjoittaa tästä nykyisestäkään. Sitä kesälomakuukaudet teettävät.

Jos olet ikinä miettinyt miltä klarinetti näyttää, niin se näyttää tältä.

Armin van Buuren - This Is What It Feels Like (Audien Remix)
Vähän vanhempi kappale, mutta jos siihen pitkästä aika törmää, niin silloinhan se tuntuu vähän niin kuin uudelta. Ja jos oikealla hetkellä kuuntelee, niin tottakai se iskee vähän kovempaa.

Armand van Helden & Komes - Fried Chicken
Veikkaan, että en ole ainoa ihminen, joka on joskus elämässään sekoittanut Armand van Heldenin ja Armin van Buurenin keskenään. Musiikillisesti hyvin erilaisia heppuja tosin. Tämä kappale ilmeisesti kertoo tarinan paistetusta kanasta, edellinen elämän suurista tunteista. Pientä kontrastia.

FISHER - Ya Kidding
Toisinaan soittolistan kappaleiden määrä ei toki korvaa laatua. Tämän valitsin aika pitkälti minuutin kohdalla olevan hauskan syntikkaäänen perusteella, joka kestää kaksi sekuntia ja kuuluu kuusi kertaa. Worth it.

Death on the Balcony - Them 3 Words (Eats Everything 'More Than Friends' Remix)
Jos edellinen perustelu kuulostaa typerältä, niin tämän raidan valitsin pääasiassa koska se oli EP:llä nimeltä "Friends Will Carry You Home Part 3". Koska se on se mitä kaverit tekevät, vaikka kolme kertaa jos se siitä on kiinni.

Addiktion - Shake It (WipEout Omega Instrumental Edit)
WipEout-pelisarja on mielestäni aina sisältänyt erittäin timanttisen elektronisen musiikin soundtrackin, eikä tämä uusinkaan teos tuota pettymystä. Koko listan voi kuunnella vaikka täältä. Suosittelen kokeilemaan.

Dillon Francis feat. G-Eazy - Say Less
Tyhmät valintaperusteet jatkuvat: Dillon Francis postaili ilmeisesti tämän kappaleen videoon liittyen kuulumisia, joku ihminen sanoi että evvk, Dillon vastasi että ok, hän ei kirjoita sosiaaliseen mediaan enää mitään loppuvuonna. Hauskin juttu tuli kuitenkin Diplon vastauksesta Francisille.

lol right, and the chainsmokers are gunna stop making songs about falling in love with white girls on summer vacation. 👌🏼💯

— Diplo (@_diplo_) July 17, 2017

Nauroin ääneen. Biisi itsessään on kai ihan ok.

Area52 & DJ Massimo - Astu Laivaan
"Rommi potkii tykimmin ku Ajaxissa Litmanen" on yksi uusista suosikkilineistäni ikinä. Erittäin tiukka d'n'b-biitti sopii räpin taustalle melkein luvattoman hyvin, ja instrumentaalikin tästä kelpaisi.

Loiriplukari - Ei voi laittaa verotukseen
Yle tiesi kertoa, että Loiriplukari on "kesän someilmiö", mutta itse en ollut kuullutkaan koko asiasta kuin vasta pari viikkoa sitten. Kyseessä on kuitenkin mies, joka tekee jännittäviä kappaleita ja laulaa Loirin äänellä sanoituksia, jotka koostuvat pääasiassa yhdestä lauseesta. Juuri kun luulet ymmärtäväsi maailmasta jotain, internet lyö tällaisen vastapallon.

Iisa - Perjantai
London Elektricity - Just One Second
Joskus aikoinaan ajattelin, että ensimmäinen biisi kuulostaa paljon jälkimmäiseltä, mutta nyt sitten kun viimein ensimmäistä kertaa kuuntelin ne peräkkäin, niin eivät ne ihan niin samalta kuulostakaan. Hyvän kevyttä kesämasiskuunneltavaa molemmat kuitenkin.

The Killers - Just Another Girl
Pari postausta takaperin kerroin The Killersin keikasta Provinssista, ja kuinka se oli ehkä pieni pettymys. Vielä viimeisenä kommenttina voisin todeta, että tätäkään eivät mokomat soittaneet, ei vaikka se on minun suosikkikappaleeni. Saakeli.

The Lurking Fear - The Infernal Dread
Joskus ihminen tarvitsee kunnon päänresetointimusiikkia, ja mikäs siihen sopisikaan paremmin kuin raskaampi mättömetalli. Jos siitä ei tykkää, niin pää täyttyy ainakin uudesta ajatuksesta, että loppuisipa tämä pian, ja saa muuta ajateltavaa. Ja jos siitä tykkää, niin hyvä. Erittäin hyvä, ellei täydellinen.

Ursus Factory - Jumalautapojat
Kerran lautapojan hommia tehneenä koin, että tämä kappale puhutteli minua syvemmällä tasolla. Uudelta Ursus Factoryn levyltä oma suosikkini, ainakin niistä neljästä biisistä mitä kuuntelin.

Kytänsoittajat - Töölö Palaa Ja Kuolee
Jos perustaisin punk-bändin, sen nimeksi tulisi "Kiljuripuli", sillä en pysty mitenkään keksimään punkimpaa nimeä. Tai ehkä "Kilju Pistols". Kytänsoittajat on kyllä myös varsin hyvä nimi.

Less Than Jake - Great American Sharpshooter
Teksti-TV 666 - Sä et tuu enää takaisin koskaan
Tämä kaksi kappaletta kuuluvat harvinaiseen kategoriaan, jota tykkään kutsua nimellä "erobiisit, jotka eivät ole itsesäälissä rypemistä". Teksti-TVstä en tosin voi mennä ihan takuuseen, lyriikoista on aika hankala saada selvää.

Arjen Antisankarit - Pussukat
Toisinaan olen ihmetellyt musiikissa ilmenevää "miehen kivekset (yleensä) naisen suuhun"-tematiikkaa. Tulin pähkäilyssäni kuitenkin lopputulokseen, että kassien työntäminen jonkun suuhun on äärimmäinen luottamuksenosoitus vastaanottajaa kohtaan, toiminnassa on nimittäin erittäin suuri mahdollisuus vakavalle työtapaturmalle.

The Night Flight Orchestra - Gemini
Havaitsin tämän yksi päivä oivaksi biisiksi leuanvetämisen taustalle. Sain ainakin kolme tehtyä. Kaljanvetämisen taustalla olen myös kokeillut, toimii. Muut vedot ovat vielä mysteeri.

Monty Python - Camelot Song
Omassa yleissivistyksessäni oli vielä muutama viikko sitten pyöreän pöydän mentävä aukko, sillä en ollut nähnyt Monty Pythonin Hullua Maailmaa. Hulluinta tässä on elokuvan suomennos, sillä alkuperäinen on nimeltään Monty Python and the Holy Grail. Korjasin joka tapauksessa puutteen itsessäni, ja nyt olen eheämpi ihminen.

Stu Larsen - Chicago Song
Mikä olisi luonnollisempi jatkumo Camelot Songille kuin Chicago Song. Paikkoinakin melko samanlaisia. Tämä heppu on muuten Qstockissa esiintymässä, kannattaa käydä katsomassa. Itse ainakin ajattelin.

The Arcadian Wild - Willow
Tämä kappale on musiikkillinen vastine sellaiselle turbomakealle suklaalle, jossa on sisällä tarpeettoman sokerista toffeeta. Aluksi se tuntuu ihan hyvältä, mutta loppua kohti alkaa ällöttää.

Armin van Buuren - This Is What It Feels Like (John Ewbank Classical Remix)
Mutta tämähän oli jo alussa. Paitsi että nyt se onkin eri remix. Yllätys. Ja kappaleen nimeen viitaten, edelleen se kuulostaa samalta tuntuvan, ei laulaja ole muuttanut mieltään välissä.

Kuinka laihtua 10 kiloa, eli temppu ja miten se tehtiin

Tämä mies ei ole minä, eivätkä nuo housut ole minun. Minulla ei nimittäin ole housuja.

Lyhyt versio:
Syö vähemmän ja liiku enemmän, senkin läski.

Pitkä versio:
Niinhän siinä kävi, että laihduin. Puolivahingossa. Jossakin välissä viime kevään aikana viitsin alkaa liikkumaan vähän useammin. Ja syömään vähän vähemmän, tai ainakin terveellisemmin. Lopputulos on nyt se, että painan jotakuinkin saman verran kuin lukiossa, eli seitsemisen vuotta sitten. Kymmenen kiloa tipahti. Vielä voisi muutaman pudottaa, mutta nykyiselläänkin tämä on jo sellainen juhlan aihe, että kyllä sillä voi brassailla ja muka-pätevänä aiheesta kirjoittaa blogiin.

Hienoja ennen ja jälkeen kuvia minusta ilman paitaa ei ole tarjota. En ikinä ottanut ennen-kuvaa, sillä en oikeastaan ikinä tietoisesti aloittanut painonpudotusta. Jälkeen-kuvaa en puolestaan viitsi ottaa, sillä internetissä on jo riittävästi kuvia minusta vähissä vaatteissa. Etsin kuitenkin netistä kuvan, jossa oli miesvartalo suunnilleen samassa kunnossa kuin omani, ja photoshoppasin oman pääni tilalle. On se tyhjää parempi.

Hail to the king, baby

Käväisen kuitenkin pikaisesti läpi erilaisia asioita, jotka vaikuttavat (tai saattavat vaikuttaa) painonpudotukseen, ja kuinka itse ne olen kokenut vajaan puolivuotisen aikana.

Lautasmalli
Ei lautasmalli ihan turha keksintö ole. Jos lautaselle jaksaa änkeä puolet vihanneksia, ja puolet vapaaksi jäävästä tilasta lihaa tai muuta proteiinia ja lopputila sitten makaronia/riisiä/muuta hiilihydraattia, niin kovin pahasti mönkään ei voi mennä. Vihannekset ovat yllättävän helppoja: vetää pakkasesta wokvihanneksia suoraan lautaselle ja syö pois. Valmiiksi paloina, ja montaa eri väriä. Ei ne kauhean hääveiltä enää neljännen kuukauden kohdalla maistu, mutta harvoinpa elämä maistuu.

Hiilihydraatit
En osaa sanoa tähän oikein mitään, mutta ilmeisesti kohtuus näissä on hyvästä. Söin kyllä leipää, ja joka päivä mysliä ja puuroa, että ehkä sitä ei aivan missään karppausmoodissa ollut. Toisaalta, enimmät jätin pois, esimerkiksi lounaalla en kiskonut leipää, ja sokerijälkkäriäkin harvemmin, joten ehkä tällä saattoi olla osuutta asiaan. Luultavasti hyvä veto.

Alkoholi
Valitettava tosiasia on, että kaljan nappailu ei kauheasti läskin sulamista ainakaan edistä. Itse yritin juopotella ainoastaan joka toinen viikonloppu, mutta tästä tavoitteesta on nyt kuluneen kuukauden aikana tullut lipsuttua aika paljon. Mutta ei se mitään, pääasia että hauskaa on. Ja ei näitä vihanneksia selvin päin enää tässä vaiheessa kestä.

Oispa kaljaa.

Vesi
Tottahan sitä ihmisen kuitenkin jotain pitää juoda, kun ei namiolutta saa enää ottaa. Usein dietillä sanotaankin, että vettä pitäisi kiskoa paljon. Monta litraa. Ja tottakai join, kuin viimeistä päivää. Parhaimpina päivinä taisi mennä lähemmäs kahdeksan litraa (on muuten aika paljon liikaa). Ehkä siitä oli jotain hyötyä, ehkä ei. Jos ei mitään muuta positiivista, niin ainakin maha tuntui vähän täydemmältä ja hölskyi kivasti. Ja sai käydä työajalla monta kertaa pissalla.

Kuntosali
Hyyyii, fyysistä liikuntaa. Kuntosalilla käyminen on tässä blogissa käyty useasti läpi, mutta itse tein tämän laihtumisen aikana niin, että kävin 2-3 viikossa salilla tekemässä "eri juttuja". "Eri jutut" tarkoittaa sitä, että joskus treenasin käsiä, joskus jalkoja, toisinaan ehkä keskivartaloa jne. Suunnilleen eri juttuja eri päivinä, mutta kaikkia toisinaan, alkuun keveillä painoilla ja silloin tällöin vähän raskaammilla. Helppoa. Kannattaa käydä ennen töitä, jälkeen ei enää jaksa.

Punainen liha
Ilmeisesti liha, eritoten punainen sellainen, on paha, erittäin paha. Siksi kannattaa syödä kanaa. Johan se siinä mäkkärin mainoksessakin tiedettiin. Tästä voi vetää suoran johtopäätöksen, että kannattaa syödä mäkkärissä. Ehkä. Toinen tekemäni juttu oli se, että pyrin syömään pari kertaa viikossa ihan kasvisruokaa. En nyt suoraan tiedä oliko lisätyllä kanalla/härkiksellä/mössöllä osuutta painonpudotukseen, mutta ainahan sitä voi toivoa.

Tämä tuntuu oudon seksuaaliselta.

Lenkkeily
Itse asiassa painon tipauttelun kannalta parempi vaihtoehto olisi käydä lenkillä salitreenin sijasta, sillä lenkkeily yms. sykeliikunta kuihduttaa ihmistä, siinä missä salilla käynti kasvattaa lihaksia. Ja kuten yleisessä tiedossa on, lihas painaa enemmän kuin läski. Näin ainakin itselleni uskottelin kun paino lähti nousemaan evvk-vaiheen aikana. Aikuisten oikeasti molempia liikuntamuotoja kannattaa harrastaa. Näppärästi minulla myös piteni työmatka kevään aikana viisi kilometriä, mikä pyöräillessä saattoi vaikuttaa. Arkiliikunta muutenkin on ihan pop.

Mömmöt
Taas yksi juttu, mihin en oikeastaan kauheasti osaa sanoa. Suurin osa painosta putosi ilman mitään erityisempiä lisäaineita, mutta jossain välissä ostin lopulta sellaisen shakerin, jossa voi vatkata itselleen proteiinipirtelöä. Salitreenin jälkeen nautin sitten jotain siinä olevaa jauhetta veden kanssa. En oikein tarkalleen tiedä mitä. Post-workout luki paketin kyljessä. Taisi lukea pre-workout myös. En ymmärrä. Varmuuden varalta juon. Taidan olla jo koukussa. Steroideihin

Hyi, maistuu munalta.

Vihreä tee
Jos veden ja alkoholin juominen ovat itsestäänselviä juttuja, niin vihreän teen juominen ei välttämättä sitä ole. Olen kuitenkin kuullut urbaania legendaa, että teen, eritoten vihreän, kittaaminen auttaisi ruoansulatusta. Omaan korvaani kuulostaa aika vahvalta humpuukilta, mutta mainittakoon, että join kyllä vihreää teetä. Join kyllä vuoden ajan aiemminkin ilmaan minkäänlaista vaikutusta elonpainoon, joten tämä on varmaan juttu, joka kannattaa ohittaa höpinänä.

Ruokailuajat ja -määrät
Myös ruokailuun liittyvä, ehkä vähän oudompi juttu, on tarkat ruokailuajat. Taas kerran, kuulostaa vähän höpinältä, mutta söin kyllä joka päivä suunnilleen samaan aikaan samoja juttuja. Sinällään ruoan määrä ei muuttunut, mutta sen sisältö vaihtui enemmän aiemmin mainitun ympyrän malliseksi. Ja ehkä tuli vähennettyä välipaloja, eli söi vain sen neljä-viisi kertaa päivässä, sen sijaan että lappasi tunnin välein jotain kitusiin.

Stressi
Sanotaan, että ei kannata stressata, sillä se lihottaa. Mikä pitää sinänsä varmasti ihan hyvin paikkaansa. Itse olen jaksanut kyllä stressata lähestulkoon jokaisesta pikkuasiasta, ja paino on kyllä tippunut, että ilmeisesti tällainen kuitenkin mahdollista on. Eri asia on sitten se, kuinka järkevää on jatkuvasti murehtia joka ikisestä asiasta (protip: ei ole).

En tiedä liittykö tämä mitenkään painonpudotukseen tai stressiin, mutta samaistuin vain tähän mieheen sen verran paljon että pistin tähän.

Repsahdus
Sama juttu kuin yllä: ei kannata murehtia turhaan. Itse vedin viikon suklaata putkeen, koska huvitti. En nyt tietenkään levytolkulla, mutta sen verran että sai kovimmat himot tyydytettyä ja paineet laukaistua. Jossain vaiheessa, kun sitten alkaa oksettaa se sokeri ja herkku, voi palata takaisin arkeen, ja vetää niitä saakelin wokkivihanneksia.

Mutta miksi? Mitä hyötyä tästä painonpudotuksesta oli? Sen kun tietäisi. Ehkä sitä on vähän terveempi, ja saa mahdollisesti muutaman elinvuodenkin lisää. Varmaan nyt on myös vähemmän altis eri taudeille, mikä on toki plussaa jos vastaisuudessa aivot pelaa ja muistaa laittaa paidan päälle töihin. Ja jaksaa nousta yli neljä porrasta ilman pelkoa akuutista sydänkohtauksesta.

Ehkä mahdollisesti ehkä sitten oma ruho näyttää myös vähän paremmalta. Ehkä. Mielestäni olen tosin aina ollut laihaläski, eli loppujen lopuksi kymmenen kilon pudotus ei näy niin paljon mitä voisi luulla. Kaksi ihmistä on puolen vuoden aikana uskaltanut kommentoida asiaa, mutta ehkä sitä pitäisi itse venytellä lihaksiaan enemmän ja sanoa: "hei, katso minua" ja kerätä vähän lisää mielipiteitä. Tai alkaa kulkea töissä ilman paitaa. Mutta onko tällä oikeasti väliä? (protip: ei ole)

Loppujen lopuksi oikea perustelu taitaa olla, että halusin itse kokeilla vaikuttaako painon pudottaminen elämään mitenkään, tai että onnistuuko siinä edes. Lopputuloksena voisi sanoa, että terveellä järjellä, kohtuullisella vaivalla ja pienellä kärsimyksellä (ja wokvihanneksilla) pääsee melko pitkälle. Niin painonpudotuksessa kuin elämässä ylipäätänsäkin. Ja ei, ei sillä loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta elämään tuntunut olevan, suuntaan tai toiseen. Ainakaan kymmenellä kilolla. Nyt voi siis hyvällä omallatunnolla tempaista sen pitsan.

Sokrates, vanha bodari. Ehkä tämäkin sitaatti kummitteli välillä vähän takaraivossa.

Kirjoittaja syö tällä hetkellä Fazerin vaaleaa maitosuklaalevyä ja huomenna varmaan vetäisee sen mainostamansa pitsan

Traktor DJ Splitter Cable

Rahaa palaa.

Olitko unohtanut tämän? Minä en. En voi unohtaa, vaikka kuinka tahtoisin.

Tämä blogi on tullut tunnetuksi kuukausittaisten soittolistojen lisäksi siitä, että kerron omasta huikentelevaisesta elämäntyylistäni ja mitä turhaa olen milloinkin mennyt ostamaan. Valitettavasti pankkitilissäkin on olemassa alaraja, ja luottokortteihin en ole vielä sekaantunut, joten en ole nyt raaskinut ostaa uutta huvijahtia/Ferraria/muuta turhaa kesäleluksi.

Paitsi että.

Ostin cdon.comista kympin arvoisen Traktor DJ Splitter Cablen. Ei sinällään mitenkään rahallisesti merkittävä ostos, joskin itselleni tuli tarpeeseen. Pulju kuitenkin ilmeisesti halusi, että teen tästä pikkukapistuksesta blogipostauksen, sillä tuotesivulla oli nappi, jossa luki "bloggaa". En oikeastaan edes ajatellut moista, mutta jos netissä on käskymuotoinen verbi, niin kyllä sitä ehdottomasti pitää totella.

Splitterikaapeli on käytännössä johto, joka ottaa 3.5mm liittimestä vastaan stereoääntä, ja jakaa audion äänikanavat ulos kahteen erilliseen 3.5mm:n liittimeen monona. Tätä piuhaa käytetään DJ-hommissa jos käytössä on vain yksi äänilähtö, sillä kaapelilla siitä saadaan "näppärästi" kaksi äänilähtöä. Esimerkiksi DJ-softassa voidaan määrittää, että vasemmassa stereokanavassa menee yleisölle kuultavaksi tarkoitettua musiikkia, kun taas oikeasta kanavasta tuutataan DJ:n kuulokkeisiin menevä osuus. Nämä äänet sitten jaetaan omiin liittimiinsä, joihin kuulokkeet ja kaiuttimet kytketään.

Haittana tässä on toki se, että kaikki audio muuttuu stereosta monoksi. Tämä on tosin harvemmin iso ongelma. Kaapeli on kuitenkin valitettavasti vähän enemmänkin köyhän miehen hätäratkaisu. Toinen, oikeastaan parempi, vaihtoehto olisi hankkia toinen äänikortti, joskin joissakin tilanteissa tämä ei ole mahdollista/järkevää, esimerkiksi jos DJ-software tukee vain yhtä äänikorttia kerrallaan. Tai jos sattuu soittamaan vaikka laitteella, johon ei saa kytkettyä äänikorttia, esimerkiksi tabletilla.

Mutta itse tuotteeseen. Native Instrumentsin DJ Splitter Cable tekee sen, mitä yllä lukee. Ei kai siinä sen kummempaa. Sattumalta saman merkkinen kuin käyttämäni DJ-kontrolleri, mutta siitä ei valitettavasti tyylipisteitä jaeta. Vähän lyhkäinen piuha. Kumia päältä. Liittimissä kultaa. Tuli pahvirasiassa. Ei kai tästä voi mitenkään tätä enempää keksiä sanottavaa. Piuha mikä piuha. Jos olisi edes audiofiili niin voisi kommentoida jotain äänenlaadusta. Mutta ei.

Nyt olen täyttänyt velvoitteeni cdon.comia kohtaan. Olen vapaa. Vapaa!

Provinssi 2017: "Mää alan olla liian vanha tähän"

Provinssi 2017. Festari, joka piti kokea viime viikonloppuna. Lähdin torstaina aamuhämärässä Oulusta junalla Seinäjoelle juhlimaan. Olin alun perin ostanut yhden päivän lipun, aikeinani lähinnä käydä katsomassa The Killersiä ja yöpyä yksi yö majoituksessa. Kohtalo, alkoholin avittamana, päätti kuitenkin toisin, kun päädyin lipputiskiltä ostamaan toisenkin päivän. Parhaat ideat tulevat aina festareilla. Siksi varmaan olikin järkevää pidentää festarointiaikaa.

Sää ainakin helli. Oli nimittäin helle, tai ainakin helteisen kuumaa. Mikä on sinänsä aivan väärin, en ole ikinä käynyt Provinssissa niin etteikö olisi satanut, tai vähintään joutunut pelkäämään sadetta. Juominenkin on vaikeaa jos pitää muistaa välillä juoda vettä. Pikapikaa kuitenkin pystytin teltan (tämä oli huomattavasti mukavampaa kun ei kerrankin tarvinnut sateessa tehdä), tutut tyypit kiikariin ja musiikkinautintoja etsimään.

Keikkavideot eivät ole minun ottamiani, linkkasin ne vain YouTubesta. Ja osa ei ole edes Provinssista. Eikä tältä vuodelta. Mutta kyllä niillä jonkinlaiseen tunnelmaan pääsee.

Turmion Kätilöt
Nämähän minä näin jo vasta. No nyt näin uudestaan.

Tämä video taisi itse asiassa olla aika lähellä sitä paikkaa missä itse seisoskelin. Pelottavan suuri riski nololle mukanalaulannalle.

Kalevauva.fi
Näille maailmantähdille oli varattu aivan liian pieni lava. Joutui nimittäin kuuntelemaan suhteellisen kaukaa kun keikkapaikalle ei mahtunut, ja jos ei olisi tiennyt kappaleiden sanoja ulkoa, olisi kyllä koko keikka mennyt ihan höpöksi ja itkuksi. "Vakavissaan, etupyllystä". Hauskaa tuntui ihmisillä silti onneksi olevan.

Jostain Jyväskylästä varmaankin tämä pätkä. Biisi on ainakin aiheeseen sopiva.

Iisa
En oikein keksi tästä paljoa sanottavaa. Hädin tuskin edes kehtaan näin karskina karpaasina myöntää kuunnelleeni. Hyvähän se oli. Parempi livenä kuin mitä ajattelin. Ei kuitenkaan ihan top-2:een mahdu.

Tämäkään ei ollut Provinssista, vaan jostain klubilta armon vuonna 2015. Kahdessa vuodessa on ainakin hiusten väri ehtinyt vaihtua.

Die Antwoord
Musiikkina varmaan toisesta ääripäästä verrattuna edelliseen. Kevyesti kuumottavaa settiä. Kyllähän tätä tuli bailattua, vaikka en edelleenkään aivan varauksettomasti tästä bändistä uskallakaan pitää. Plussaa screeneillä vilkkuneista mähmää ruiskuttaneista 3D-mallinnetuista kikkeleistä.

On ankeaa, kun ei ole keulilla kuuntelemassa bändiä ja takana olevat ihmiset ruikuttavat "hohhoijaa, paska keikka, paljonkohan tähänkin mennyt rahaa". Ainakin kolmesti kävi näin. Myös tällä keikalla. Menisivät kotiin märisemään.

The Killers
Tämähän se oli se pääsyy, miksi ylipäätänsä edes lähdin Provinssiin. Hyvähän se oli, joskaan ei ehkä aivan sellainen megaluokan spektaakkeli mitä olisi periaatteessa voinut toivoa. Tuntui vähän ehkä turhan harjoitellulta ja jopa kliiniseltä. Mutta silti. "Ihan hyvä". Ehkä festareilla ei voi enempää vaatia

No okei, ei "ihan hyvä", vaan "oikein hyvä".

Pariisin Kevät
Illan viimeinen esiintyjä. Piti katsella kaukaa teltan ulkopuolelta, sillä sinne halusi muutama tusina muitakin ihmisiä. Etäältä kuunneltuna suhteellisen rauhallinen musiikki sai kuitenkin aikaan spontaanin väsymysreaktion, jota piti lähteä paikkaamaan muutamalla oluella leirintäalueella.

Tässä vuoden 2011 pätkässä huomaa hyvin, kuinka kännyköiden kamerat ovat keskimäärin kehittyneet aika hyvin kuudessa vuodessa.

Robin
Teknisesti ottaenhan Robin esiintyi vasta lauantaina. Mutta toisaalta, jos aamukuuteen kuuntelee leirintäalueella Robinin biisejä, niin kyllä sen voi jo melkein keikaksi laskea. Biisejä oli tosin vain yksi, Parasta just nyt, mutta se oli parasta just silloin. Tämä kappale saa aivan erilaisen merkityksen jos ajattelee sen kertovan orgioista. Aika moni biisi itse asiassa taitaa saada, mutta tässä se jopa toimii.

Dehään ästä sun synttäriPÄIIIWä

Toinen päivä alkoi sitten räväkällä kuolemalla. Olin unohtanut juoda vettä. Tässä vaiheessa jatkuva auringon porotus kääntyikin haitaksi, sillä kuumankostea teltta ei ollut paras paikka yrittää selvittää itseään elävien kirjoihin. Päädyinkin lopulta makaamaan puolittain teltan oviaukosta pihalle. Samalla sain nukuttua ulkoilmassa, pidettyä tavaroistani huolta ja otettua aurinkoa.

Viimein ylöskönyttyäni sain tsempit viereisen telttaleirin ihmisiltä, jotka olivat kuulemma "myötäeläneet" tuskaani. Mikä suomeksi kai tarkoittaa sitä, että he olivat tyytyväisiä etteivät olleet yhtä torspoja kuin minä. Herätyksen jälkeen ohjelmassa oli kuitenkin kebabrulla kasvoihin, kaljaa koneeseen ja keikkoja katselemaan. Eli juurikin samaa settiä kuin edellisenä päivänä. Pitkästä toipumisprosessista johtuen toisen päivän musiikkianti jäi harmittavasti vähän vähäisemmäksi.

Architects
Joo ei ollut minun juttuni. Mielestäni sana "geneerinen möykkä" on ehkä paras sana kuvaamaan tätä. Mutta muut halusivat, niin lähdin mukaan. Tulipahan kokeiltua.

Toisaalta, pakko nostaa hattua artistille, joka aika suoraan haistattaa paskat Theresa Maylle.

Teksti-TV 666
Tämä menee helposti näiden festareiden top-2 listalle. Aivan järjettömän hyvä livenä. Hauska katsoa kun lavalla heiluu neljä kitaristia (tai ehkä silmissä vain heitti sen verran kovasti tässä vaiheessa että laskin väärin) ja hillitön äänivalli valuu naamalle samalla kun yrittää riehua innoissaan mukana. Tee itsellesi palvelus ja koe tämä.

Livepätkä Tavastialta kolmen vuoden takaa. Nyt oli vielä menevämpi meno, eli kuvittele tämä video potenssiin kaksi, ja sitten kerro vielä lopputulos kahdella, ja ollaan lähempänä todellisuutta. Vissiin vuosien varrella tullut joko lisää rohkeutta tai taitoa soittaa päissään.

The Hives
Tämä menee helposti näiden festareiden top-2 listalle. Aivan järjettömän hyvä livenä. Energiaa ainakin löytyi, ja pakko kehua laulajan karismaa. Ja sitä, että haukkui vippiläiset kananpaskoiksi. Siitä kai se suurin osa karismasta tulee, näin ei-vippinä. Keikalla tuli myös pikakertaus ruotsista, kun puolet spiikeistä tuli englanniksi, puolet toisella kotimaisella ja viimeinen puolikas ensimmäisellä kotimaisella.

Tämä on kai viime kesältä. Muuten aika samanlaista riehumista, mutta laulajalla oli huomattavasti paremman näköinen tukka. Kannattaa katsoa näiden tyyppien muitakin livepätkiä.

Disco Ensemble
Tässä vaiheessa alkoi nukku- ja krapulamatti iskeä niin kovasti, ettei enää mahdottomasti jaksanut innostua riehumaan. Hyvä bändihän tämä oikeasti on, ja rauhassa kaukaa kyllä keikan katsoinkin. Pitää yrittää ottaa Qstockissa vahinko takaisin ja bilettää niin maan perkeleesti.

Tämäkin jostain menneisyyden Provinssista.

Mutta ei tässä vielä kaikki! Raikkaiden kahden tunnin yöunien jälkeen piti nimittäin pakata leiri, löytää itsensä Seinäjoen matkakeskuksesta ja suunnata Haapavedelle päin. Illalla nimittäin odotti vielä yksi bonusesiintyjä Haapavesi Folk Music Festivaaleilla:

Eläkeläiset
Kolmantena päivänä juomiseen meinasi iskeä vähän väsy, mutta koska Eläkeläiset, niin pakko ottaa. Kohtuullisesti tällä kertaa. Keikkahan oli varsin hyvä, ihmisiä oli juuri passeli määrä ja humppamato veti menemään lähes koko setin ajan. Esitys meni omalle Folkkien top-2 listalleni (toiselle sijalle yltää "se joku ruotsalainen kansanmusiikkiulina"), ja ylipäätänsäkin pari kertaa Eläkeläisiä nähneenä voin todeta tämän olleen sieltä paremmasta päästä.

Spoiler, tämä video ei ole Haapavedeltä.

Kaiken kaikkiaan: hauska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Pitäisi varmaan useamminkin käydä ulkomaailmassa jos siellä kerran näin mukavaa on.

Wishy Wonderland

Kiina on hieno asia. Sieltä voi tilata kaikenlaista jännittävää roinaa, jonka tarpeellisuutta voi toisinaan kyseenalaistaa. Itse olen ostosmielessä tykästynyt Wishiksi nimettyyn kauppapaikkaan, josta olen ostanut muun muassa bluetooth-dongleja, koska hukkaan niitä jatkuvasti, kameralaukun ja Arduinon (tai ainakin sen jonkin huonosti kolvatun kiinalaisen vastineen).

Mutta kuten todettua, löytyy kaupasta muutakin kuin näitä elintärkeitä esineitä. Tässä yhtenä päivänä kävin sivustoa läpi, ja löysin aimo läjän ihka aitoja turhakkeita. Tokihan tuotteen tärkeys on katsojan silmissä, mutta ainakin jossakin määrin hölmöjä esineitä nämä kaikki ovat.

Tätä tekstiä voi kuitenkin ajatella vähän sellaisena hauskan romun unboxaus-videona, joita YouTube on täynnä, sillä esittelen parhaat löydöt tekstuaalisessa muodossa. En tosin pistänyt senttiäkään näihin, joten en oikeasti avaa mitään, mikä on sinänsä toisaalta ihan hyvä. Sitä paitsi, osti Wishistä mitä tahansa, niin se tulee aina sellaisessa mustassa tai harmaassa muovipussissa, eikä sellaisen avaaminen ole kovin jännittävää. Mutta nyt, hys.

Sateenvarjohattu. Jopa mallinukke tuntuu ilmeestä päätellen ymmärtävän kuinka hölmöltä tämä näyttää. Joskin näen kyllä tässä jonkinasteista käytännöllisyyttä. Esimerkiksi Provinssirockissa, jossa sataa joka ikinen vuosi (paitsi ei tänä vuonna), tämä on näppärä, kun kädet jäävät vapaaksi ja voi kitata vitutukseen kaksin käsin telttalämmintä peltiburanaa.

Posliinista tehdyt tee-se-itse tekohampaat. Ainakin toivon erittäin kovasti että nämä ovat posliinista tehdyt. Mutta näiden kaveriksi ei kuitenkaan tarvitse kuin tuubin pikaliimaa, jota voi sivellä kevysti ikeniin. Levitystoimenpiteen jälkeen voikin sitten latoa leegot suuhun haluamassaan järjestyksessä ja nauttia uudesta hohtavan puhtaasta purukalustosta. Jos suussa on jo hampaat, niin uudet vain päälle. Näin voi näppärästi tuplata purutehon.

Donald Trump-vessapaperia. Tasapuolisuuden nimissä on tosin sanottava, että löytyy myös Hillary Clintonin ja Barack Obaman naamalla. Antaa kuitenkin aika kirjaimellisen merkityksen lausahdukselle "syö paskaa". Pikaisella vilkaisulla vessapaperi näyttää yhtä laadukkaalta kuin siinä esintyvä henkilökin.

Miesten värkki. Tästä on hankala koko perheelle sopivalla tavalla sanoa mikä tämä on, mutta ehkä kuva antaa osviittaa. Sanotaanko nyt kuitenkin vaikka näin, että minun olisi hyvin hankala laittaa herkintäni jonnekin, jota kuvaillaan sanoilla "devil juicing not a drop left", "model aircraft grade motor" tai "the detonation the perfection of human feelings". Voin luvata, että jotain varmasti räjähtää. Haluaisin tosin nähdä laitteen, jossa on lennokkimoottorin sijasta oikean lentokoneen moottori.

Läjä erilaisia fidget-spinnereitä. Siistiä. Hauskaahan tässä oikeasti oli se, että näitä tuli vastaan kun kirjoitti hakuun "useless". En tiedä miten teräviä nuo alimmat ovat, mutta toivottavasti riittävän. Huomasin yksi päivä myös että Spotifyssä on sormivatkainsoittolista, joka sai minut kyseenalaistamaan monenlaisia asioita elämästäni.

En minä oikeasti vihaa näitä vetkuttimia niin paljon, mutta onhan tämä silti jo vähän naurettavaa.

Vaatekappale. Mikä on parempaa kuin paita, jossa on Justin Bieberin kuva? Paita, jossa on monta JB:n kuvaa, lähtien viattomista pottatukkavuosista ja päätyen nykyaikaisiin narkkibodariaikoihin. Paidassa on myös se hyvä puoli, että se kertoo pitäjästään enemmän kuin tuhat sanaa. Mikä on sinänsä näppärää, sillä tämä paita päällä kukaan ei viitsi kuunnella ensimmäistäkään sanaa mitä suustasi tulee.

Parasta tässä koko pläjäyksessä on se, että se on halpa kuin mikä. Koko paketti, 57 euroa. Postitkin 22 euroa. Miestin vekotin tosin yksinään maksaa sen 46 + 16 euroa, eli jos ei välttämättä halua kadottaa omaa katkarapuaan johonkin turboimurin luomaan tyhjiöön, voi päästä hyvinkin halvalla. Joten äkkiä pankkikortti esille ja ostoksille.