Kuukauden soittolista: Kesäkuu 2017

Muistatteko viime kuussa, kuinka valitin että Spotify ei anna toimivaa upotekoodia soittolistalle? Ilmeisesti tilanne on se, että käyttäjänimessäni olevat unicode-merkit (suomeksi: ä-kirjaimet) aiheuttavat jotain häröä koodin generoinnissa. Jos esimerkiksi haen vain suoran linkin soittolistaan, merkit tulevat oikein, mutta upotekoodia hakiessa soittolistan url menee rikki ja osoittaa olemattomaan käyttäjään, eikä upote toimi. Nyt toimii kun korjasin käsin.

NERO - Doomsday
Onhan tämä vähän vanha ja vähän vähemmän tunnettu biisi, mutta en suoraan sanottuna keksi montaa yhtä hyvää biisiä soittolistan kärkeen. Kevyen jännittävää electroa.

Axwell /\ Ingrosso - More than You Know
Nämä ukkelit osaavat kesän kynnyksellä julkaista aina jonkinlaisen hyvän ja helpon rallattelubiisin. En vieläkään muista sanoja, mutta helppo sitä on mukana hoilottaa.

UMEK - Sneaking Unnoticed
Pitkästä aikaa kovaa iskevä teknojytkytys UMEKilta, vähän ovat edelliset julkaisut olleet hutilyöntejä.

Matrix & Futurebound - The Wall
Jos olet missannut mitä maailman poliitikassa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana, niin ei hätää. Tämä kappale tiivistää sen hyvin.

Yksi Totuus feat. Tommi Läntinen - Vielä Kerran
Ei liene sattumaa, että kappaleeseen nimeltä "Vielä kerran" on valittu fiittaamaan Tommi Läntinen, mies, joka ei ehkä varsinaisesti ole ollut uransa huipulla aivan hetkeen.

Herrat - Kumiankka
Tuntuuko kappaleiden melodioiden kirjoittaminen hankalalta? Ratkaisu on helppo: vinguta kumiankkaa ja sämplää sitä. Ei tarvitse miettiä liian hankalasti, kun pääinstrumentista lähtee tasan yksi nuotti.

Portion Boys - Karjala Takas
Mukavaa "ämmiä turpaan"-meininkiä. Arvostan. Oman aikamme Smack My Bitch Up.

Vesala - Muitaki Ihmisii
Joskus arvelin, että tästäkään sooloprojektista ei ikinä tule mitään kuunneltavaa. Toisinaan on kiva olla väärässä.

Calvin Harris feat. Pharrell Williams, Katy Perry & Big Sean - Feels
Pitkästä aikaa hyvää settiä myös Harrisilta. Mukavan letkeää menoa. Ehkä voisi väittää, että vähän tulee mieleen kaverin aiempi tuotanto, joskin paremmilla laulajilla.

Jason Isbell and the 400 Unit - If We Were Vampires
Jos tämä blogi tarvitsee jotain lisää, niin se on nyyhkybiisejä. Joskin pakko myöntää, vampyyrit ovat ehkä tyhmin asia näin vuonna 2017 mitä voi kappaleeseen sisällyttää. Onneksi allaolevasta videosta löytyy syvällisempiäkin teemoja:



The Killers - The Man
Olen Provinssissa tällä viikolla. Sattumalta myös The Killers on siellä samaan aikaan. Saa nähdä kumpi vetää loppujen lopuksi isomman yleisön paikan päälle. Tämä on uusin biisi viiteen vuoteen, mukavan räväkkä disco-manthemi.

Offenbach, Helmuth Brandenburg - Can Can
Various Artists - Wilhelm Tell - Overture (en jaksanut selvittää oikeaa esittäjää)
Georges Bizet, Staatskapelle Dresden, Silvio Varviso - Carmen: Overture (Prelude)
Nämä kolme kappaletta muodostavat minisoittolistan, jota itse tykkään kutsua nimellä "taustamusiikkia koodin puskemiseen tuotantoon".

TV Themes - Benny Hill 
Tämä kappale muodostaa minisoittolistan, jota itse tykkään kutsua nimellä "taustamusiikkia syyllisen etsintään koodin tuotantoon puskemisen jälkeen"

Arttu Wiskari - Meidän Biisi
En ole varma onko vika minussa vai Artussa, mutta jostain syystä en enää pysty olla ajattelematta Runtelia kuunnellessani Wiskarin jollotusta. Laulatkin ovat kuin veistetty samasta puusta.

Beats and Styles - Still Alive
Tätä comebackia ei tainnut kovin moni toivoa. Still Alive, valitettavasti. Vaikka oli se Everything is Everything aika hyvä, muuten en ole ikinä oikeastaan ymmärtänyt tätä bändiä/tuottajaa/jotain.

Bang for the Buck feat. Reino Nordin - Rakasta Mut Palasiks
Kappale, joka kertoo nusauttamisesta ja joka alkaa miehen epätoivoisella huudolla "tuu jo". Hyvin tarkka kuvaus elämän realiteeteista, ajoituskin on kohdallaan kun kahden sekunnin jälkeen jo vingutaan.

Virkistävä juhannusbooli

Juhannus! Se aika vuodesta, kun on aika lähteä mökille, vetää pää täyteen ja pyöriä alasti pellossa tulevaa sulhoa tai sulhotarta etsimässä. Tai minun tapauksessani jäädä kämpille, vetää pää täyteen ja pyöriä alasti kylpyhuoneessa itsetuntoa etsimässä.

Keskikesän juhla kuitenkin vaatii arvoisensa juoman. Siksi kehittelin Keksi Hyvä Nimi Myöhemmin-blogin laboratoriotiloissa boolin, josta voivat nauttia niin suven neidot kuin kesän karpaasitkin.

Ainesosat:
1 pullo viinaa.

Kuvakin on vähän samanlainen kuin juhannuksen sää: harmaa.

Valmistus:
Kaada viina tarjoiluastiaan, elikkä suuhun. Älä irvistä.

Huh, jaa missä mä oon.

Nauti ämpärin kera, sen lämpöisenä kun booli nyt sattuu pullosta tulemaan.

Imperial stoutista, lehden kannesta ja cachesta

Blogiin jo aiemmin tutustuneille ei varmasti tule enää yllätyksenä että pidän oluesta. Se on niin hyvää, kylmää ja raikasta kesäjuomaa. On olemassa kuitenkin myös toisenlaisia oluita. Tummia ja vahvoja, jotka eivät enää ole niinkään kesäisiä. Ei oikeastaan ole suoranaisesti koskaan hyvää vuodenaikaa juoda imperial stouttia. Lisäksi on sekin huono (tai hyvä) puoli, että yksi kyseisenlainen olut vastaa noin 2.5 normaalia olutta. Karmean vahingon riski on huomattavasti suurempi.

Kesä on kuitenkin viimein saapunut, ja pitkästä aikaa ulkonakin tulee hiki. Ihmiset ovat onneksi ilmeisesti päässet kesäkuntoon tänä vuonna, sillä olen huomannut aamulla salilla käydessä, että kaikki ovat hävinneet sieltä. Kaikki. Tällä kertaa kahden viikon välein kevään aikana netissä ilmestyneet "näin pääset kesäkuntoon kesäksi"-artikkelit ovat kaiketi toimineet. Eipähän tarvitse ainakaan jonottaa laitteisiin. "Laitteisiin jonottamisesta" tulee tosin mieleen enemmän huvipuisto kuin kuntosali.

Näin myös yhtenä päivänä lehden kannen, mielenkiintoista eikö totta. Siinä oli otsikko, uskomatonta eikö totta. Siinä luki "johda parisuhdetta kuin yritystä". En muista mikä lehti tai missä. Enkä edes lukenut lehteä. Mutta jäin kuitenkin miettimään mitä tällainen toiminta käytännössä tarkoittaa. Varmaankin kuluttajien johtamista harhaan, koko paskan ajamista konkurssiin ja sijoittajien rahojen kavaltamista.

Tulin taas kerran myös todistaneeksi oman kilpailukykyni heikkouden. Tai kilpailukyvyssä ei niinkään ole vikaa, vaan -halussa. Pelasin Trivial Pursuitia, ja aloin saada vähän liikaa etumatkaa. Päädyin sitten vastailemaan kysymyksiin väärin. Tärkeintä ei ole voitto, vaan se että kaikilla on hyvä mieli. Ja että joku muu voittaa ja ottaa voiton tuoman henkisen taakan kantaakseen. On raskasta raahata kaulassa kultamitalia ja käsissä sellaista isoa kukkakimppua.

Katsokaa nyt miten raskaalta se näyttää. Ei ihme, että tämä nainen on urheilija kun noin keveästi nousee.

Lopuksi pari hauskaa tietoteknistä juttua. Cache (suom. välimuisti) on varsin näppärä keksintö, joka säilyttää vanhoja tietoja ettei niitä tarvitsisi ladata aina uudestaan. Näin lyhennetään tietokoneissa latausaikoja. Varsin hyvä keksintö. Teoriassa. Välimuisti vain aiheuttaa tarpeettoman paljon ongelmia kehitystyössä, kun tehdyt muutokset eivät siirrykään eteenpäin, vaan sen sijaan ladataan cachesta vanhat roippeet. Ja yleensä tämän huomaa vasta tarpeettoman monen tunnin säätämisen jälkeen. Joskus vihaan välimuistia.

Ohjelmoinnissa, ja oikeastaan kaikissa muissakin töissä, on hienointa se tunne, kun saa korjattua jotain (vaikka cache sitä pyrkiikin estämään). Tuntee saavuttaneensa jotain. Yleensä korjaus onkin niin hyvä ja täydellinen, että se onnistuu kertalaakista eikä se suinkaan aiheuta minkäänlaisia negatiivisia sivuvaikutuksia, saatikka että sitä joutuisi työstämään useamman kerran tai pitäisi jännittää toimiiko se edes.

Kuva saattaa liittyä.

Blogimarkkinointia

Muutama viikko takaperin valitin siitä, kuinka rahan heittäminen blogin Facebook-markkinointiin, toivoen yllättävää kasvua sivulatauksien määrässä, ei onnistunut. Myöskään passiivis-aggressiivinen rutkuttaminen ei lisännyt latauksia. Lopulta päädyinkin tulokseen, että asialle pitää tehdä itse omin käsin jotain. Tartuin härkää sarvista ja pässiä kiveksistä ja tein rohkeasti kolme erilaista huippujännittävää ruohonjuuritason mainoskampanjaa muutamassa sosiaalisessa mediassa.

Twitter
Jokaisen suomalaisen ihmisen suosikkisarja Temptation Island päättyi, ja tottakai #tisuomi lähti Twitterissä trendaamaan sen jälkeen. Olin onnekseni käynyt ohjelman sisällön läpi jo viime vuonna, joten en joutunut enää syventymään siihen uudestaan (vaikka kyllä, katsoin tänäkin vuonna melkein jokaisen jakson Elämän Peliä). Joka tapauksessa, jaoin vanhan tekstin Twitterissä, ja odotin sivulatauksien satavan laariin.

Edellisen #tisuomi kauden aikana pohdiskelin mitä kaikkea näkisin mieluummin ohjelmassa. Pätee myös tähän kauteen. https://t.co/7hFRMjbiYK

— Esa Jääskelä (@esajaaskela) May 26, 2017

Ja kyllähän se jopa jossain määrin toimi. Olen aika laiska käyttämään Twitteriä, eikä minulla ole kuin n. 400 seuraajaa, joista suurin osa ei edes ymmärrä suomea, ja lopulta vain 11 ihmistä klikkasi linkkiä ja nauroi hauskalle jutulle. Ilmeisesti teksti kuitenkin sai jostain muualtakin liikennettä, sillä parin päivän päästä katselukertoja olikin jo yhteensä 31. Kiitokset sille Tuntemattomalle Jakajalle, joka välitti hyvää sanaa eteenpäin.

Facebook
Facebook on jokaisen markkinoijan pahin painajainen. Pilvin pimein mäkättäviä ihmisiä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin aukoa päätään mainoksiin. Siksi onkin mukavampaa mainostaa blogia vain omille kavereilleen. Tein henkilökohtaiseen profiiliini postauksen, jossa "kehuin" suhteelisen tuoretta formula-vaseliini-parturi -juttua. Onhan tällä blogilla toki myös oma Facebook-sivu, mutta sinne laitan muutenkin aina linkit uusiin teksteihin, joten se ei ehkä ole niinkään toimiva uusien lukijoiden loukuttamista varten.

Pakko kyllä nostaa itselle hattua hyvin onnistuneesta myyntipuheesta.

Aina sanotaan, että puskaradio on paras markkinointikanava ja ihmiset pitävät eniten suoraan kavereilta tulevista suosituksista. Oliko nyt sitten näin? Täytyy todeta, että joko ei ole, tai sitten kukaan ei pidä minua kaverinaan. Linkin läpi tuli nimittäin ainoastaan 19 ihmistä, joka on suhteellisen vähän suhteuttetuna kavereiden kokonaismäärään. On tosin toki mahdollista, että vähän paremmin olisin voinut mainostekstin muotoilla.

Suomi24
Olen monesti parjannut Suomi24-sivustoa, yleensä ihan aiheesta, mutta se on kuitenkin erittäinkin pitkäikäinen saitti. Sivusto on nimittäin ollut olemassa pitempään kuin mitä itse olen aktiivisesti käyttänyt internetiä. Siksipä ajattelin, että sieltä löytyisi varmasti mielenkiintoisia internetin konkareita lukemaan blogia.

"Mielenkiintoinen" on ehkä mukavin sana kuvaamaan joitakin näistä tyypeistä. En ole aivan varma haluaisinko kaikkia lukijoiksi.

Tärkeintä tällaisessa väkivaltaisessa keskustelualueelle tunkemisessa mainostelumielessä on vaikuttaa luonnolliselta. Niinpä päätin valita promottavaksi jutuksi vanhan vaakunatekstin, jossa kehuin Lapuan vaakunaa, ja laittaa sen kyseisen kunnan omalle keskustelualueelle. Kyllähän ihmiset tykkäävät jakaa kaikenlaista mitä omituisimpiin paikkoihin, jos joku vain omaa kotikuntaa vähän kehaisee, joten hyvin uskottavastihan tämä mahtuu kyseiselle foorumille.

Paljon tätä luonnollisemmaksi ei enää pääse. Nimimerkki on tosin vähän huono, sillä lapualaiset kyllä varmasti itse tietävät kaikki taisto83:t ketä siellä asuu.

Lopulta linkkiä klikkasi 32 ihmistä, eli ilmeisesti Suomi24:n porukkaa kiinnosti ainakin jonkin verran tietää mitä vaakunasta sanottiin. Määränähän se ei ole kauheasti, mutta silti enemmän kuin muissa yritelmissä. Veikkaan tosin, että näiden ihmisten säilyminen blogin lukijoina voi olla vähän heikohkoa. Mutta jos joku on tätä kautta tullut, niin tervetuloa!

Lopputulos
Tämän raskaan rupeaman jälkeen onkin korkea aika pyytää anteeksi kaikilta, jotka joutuivat markkinointiansan uhreiksi, ja sen jälkeen voi hyvällä omallatunnolla katsoa tilastoja. Kun maksettujen Facebook-mainosten jälkeen jäin kaipailemaan selkeää kävijäpiikkiä, niin näkyikö nyt sellaista? Itse asiassa kyllä.

Kuten arvata saattaa, niin kolme punaista viivaa osoittavat päiviä, jolloin tein rohkeaa ja ennakkoluulotonta mainontaa.

Eli ilmeisesti fyffen polttaminen ei aina olekaan se ratkaisu. Siinä määrin kun vitosen käyttämistä voi törsäilynä pitää. Blogin levittämiseen näyttäisi kuitenkin paremmin toimiva oma viitseliäisyys. Tai laadukas sisältö, mutta kaikkea ei voi saada. Tai tässä tapauksessa ei kumpaakaan.

Kesäloma viikonlopussa

Kesäloma on ihmisen parasta aikaa, ja onkin järkevää aloittaa sen hehkutus jo huhti-toukokuussa. Voi miettiä, kuinka kesällä sitten paistaa aurinko ja voi syödä grilliruokaa ja ravata festareilla ja nauttia oluesta ja kesäjuhlista, -häistä ja -hautajaisista ja kavereista. Tai ainakin teoriassa voi. Jos kuitenkin sattuu niin onnettomasti, että on vaihtanut työpaikkaa kevään aikana, ei kesälomaa olekaan. Toki vapauden huveista ja riemuista saa kuulla muilta senkin edestä, mutta ei se oikein töihin pakotetun lomakuumetta auta.

Siksi onkin hyvä miettiä kuinka saisi kesäloman tiivistettyä niihin ainoihin vapaisiin mitä jokainen meistä saa: viikonloppuihin. Nyt kuitenkin kun ollaan jo kesäkuun puolella ja joillakin ovat lomat jo alkaneet, niin tämä asia nousee entistä ajankohtaisemmaksi. Kerronpa sen vuoksi tässä tekstissä kuinka ainakin itse ajattelin käyttää tulevan viikonlopun.

Perjantaina töistä vapautuessa on hyvä aloittaa miniloma polkemalla polkupyörää kaatosateessa. Kesällä kuitenkin pitää vähintään kerran kastua läpimäräksi. Ei kuitenkaan kannata polkea kotia, vaan terassille, sillä kesälomaan kuuluu terassikalja. Hyvällä tuurilla sade on loppunut, joskin aitoa kesänautintoa havittelevat henkilöt juovat oluen sateessa, tai vaikka sprinklerin alla jos muuta vesilähdettä ei löydy. Yhden, kahden tai kymmenen terassioluen jälkeen pitää polkea kotia. Jos vielä ei ole kerättynä hyttysenpistoja, niin matkalla voi poiketa metsään makaamaan kaikenlaisten eläinten syötäväksi.

En tykkää

Riippuu toki ihmisestä, mutta mielestäni kesään kuuluvat myös musiikkifestarit. Festariherätystä voi simuloida lauantaiaamuna pyytämällä naapuria oksentamaan kovaäänisesti korvaan. Itse festaria voi puolestaan emuloida istumalla pihalla maassa (sateessa) kaljaa juoden. Samalla kannattaa kuunnella musiikkia kovalla ja tuijottaa aiemmin tavatun naapurin niskaa, kun lavallekaan ei näe. Jos sellaista edes olisi olemassa.

Luonnonlakeja uhmaavasta (tai ainakin äärettömän vittumaisesta) jatkuvasta tihkusateesta huolimatta jotenkin kuitenkin pitäisi onnistua polttamaan oma nahkansa. Onneksi tämä on helppoa. Ei tarvitse tehdä mitään. Tadaa. Tämän kaiken tekemisen onneksi voi aika helposti rusentaa puoleen päivään, joten iltapäivästä on aika jättää omat takapihafestarit taakse ja suunnata seuraavaan ohjelmanumeroon.

Lauantain toinen puolikas kuluu "mökillä", joka luonnollisesti alkaa noin viiden tunnin ajomatkalla autossa, jossa ilmastointi ei toimi. Tämän jälkeen voi pikaisesti käydä pulahtamassa kylmässä ja mutaisessa vedessä, lämmitellä vähän saunassa ja lopuksi pestä itsensä ämpärillisellä vettä, johon on kuollut tusina hämähäkkiä ja kärpästä. "Puhtaana" voi sitten epätoivoisesti yrittää ottaa aurinkoa voimakkaan pilvisessä säässä, ja palaa toisen kerran auringon katoamistempusta huolimatta.

Juomapuolta on jo vähän harrastettu, mutta kyllä ihminen ruokaakin ravinnokseen tarvitsee. On tutkittu, että ihminen syö kesälomansa aikana 95% ruoasta grillattuna. Loput viisi prosenttia on puolestaan jäätelöä, jonka grillaaminen ei yleensä onnistu. Kannattaa kaivaa jostain itselleen klassinen pallomainen hiiligrilli ja lyödä se kirjaimellisesti tulille. Grilli pitää lämmittää riittävän kuumaksi, jotta saavutetaan optimaalinen tulos: päältä palanut, sisältä raaka. Eli suomalaisittain puolikypsä.

Illasta voi sitten viettää kesäjuhlaa. Tämä on siinä mielessä haastava, että teoriassa tähän olisi hyvä haalia muitakin ihmisiä. Kannattaa ennakkoon lähestyä kaikkia rakkaimpia ja läheisimpiä ystäviään ja pyytää heitä saapumaan tähän tärkeään ja merkittävään tapahtumaan. Sen jälkeen tarvitseekin vain pitää hauskaa heidän kanssaan. Syödä hyvin ja juoda kohtuullisesti. Vähän ikävästi mulkoilla sitä yhtä tavallaan rasittavaa tyyppiä, joka alkaa känissä ärsyttää. Juoda ehkä yksi liikaa. Aiheuttaa nyrkkitappelu. Päätyä putkaan. Koska kyllä kunnon lainkuuliainen kesäsuomalainen poliisia aina vähän työllistää.

Aamulla voikin sitten herätä kesäkrapulaan. Tämä eroaa normaalista krapulasta siinä, että punoituksen ja hien määrä on tuplattu, koska jotenkin on umpinaisessa putkassa onnistunut polttamaan oman nahkansa uudestaan. Kesällä kuitenkin kuuluu vielä harrastaa kaikenlaisia huvituksia, eli huvipuistoja, tivoleita, sirkuksia tai muuta, joten johonkin tällaiseen on hyvä suunnata vapauduttaan. Jos sattuu niin onnellisesti, että jokin näistä löytyy kotikylästä, niin sinne vain pikavisiitille. Jos ei, niin kannattaa etsiä lähin lasten leikkipuisto ja roikkua jostain kiipeilytelineestä ylösalaisin niin kauan että on huono olo. Krapulassa tämä on helpommin tehty kuin sanottu.

Loppupäivä kuluukin sitten rattoisasti murehtien sitä, kuinka kesäloma onkin kohta jo ohi ja miten oli taas niin huono sää ja miten jäi kaikenlaista tekemättä. Esimerkiksi se tontin aita jäi maalaamatta tänäkin vuonna. Vielä viimeisenä tekona ennen nukkumaanmenoa voi yrittää tehdä jotain elähdyttävää, kuten käydä Lapissa vaeltamassa. Eli raahustamassa takapihalla ympyrää liian raskaan repun kanssa. On hieman vaikeaa saada takapihalle yhtä paljon hyttysiä kuin Lappiin, joten voit joutua palkkaamaan kaverin tökkimään sinua neulalla.

En tykkää

Jos noudatat tätä näppärää aikataulua, voit palata maanantaina töihin yhtä rentoutuneena kuin neljän-viiden viikon loman jälkeen. Kokemuksiakin on jotakuinkin saman verran kuin ns. oikeilla kesälomalaisilla, ja laadultaan ne eivät jää yhtään heikommiksi. Jos jokin oleellinen kesälomajuttu unohtui, niin kommenteihin saa haukkua kirjoittajan pöljäksi ja lisätä sinne puuttuvan aktiviteetin.

Kirjoittajalla ei ole kesälomaa

Blogin jatkosta

Joskus, kauan sitten, tein sitovan lupauksen kirjoittaa blogiin kaksi kertaa viikossa. En löydä sitä enää mistään tekstistä, sillä juttuja on jo niin paljon, mutta tällainen muistikuva minulla ainakin on. Pari kertaa olen siitä lipsunut puolentoista vuoden aikana, mutta nyt olen tullut lopputulokseen, että yksi teksti viikossa saa riittää. Aivan kuten Civilizationissa voi urhoollisesti luvata puolustavansa kumppaneitaan, kunnes sitten tulee ensimmäinen atominen vastoinkäyminen ja kaikki perutaan kiireellä kun löytyy oikeasti parempaakin tekemistä. Tai muuten vain laiskottaa.

Mutta miksi? Mikä saa ihmisen muuttumaan näin perustavanlaatuisesti, hylkäämään suosionsa huipulla paistattelevan koko kansan plokin ja jättämään molemmat lukijansa suremaan kun viikottaisen sisällön määrä vähenee noin 50%? Syitä on useita. Kolme tarkalleen ottaen:

Aika

Yhden tekstin kirjoittamiseen menee yleensä noin 2-4 tuntia, joskin yleensä merkittävä osa ajasta menee hassujen YouTube-videoiden katsomiseen täysipainoisen kirjoittamisen sijasta. Joka tapauksessa, viikossa aikaa menee kahden jutun kirjoittamiseen inspiraation määrästä riippuen arviolta 4-8 tuntia, mikä on loppujen lopuksi aika paljon aikaa. Aikaa, jonka voisi käyttää muutenkin. Ei välttämättä paremmin, mutta jotenkin toisin.

Harrastukset

Välillä ihmisellä tekee mieli harrastaa jotain muutakin kuin yhtä asiaa. Kun melkein kaikki aika uppoaa yhteen tekemiseen, eli kirjoittamiseen, niin toisille ei jää enää niin paljon sijaa. Viimeisimpänä olen hetken tauon jälkeen taas kiinnostunut musiikin tekemisestä ja soittamisesta, ja ajattelin laittaa siihen vähän enemmän tunteja. Kalastamaan en kuitenkaan lähde, siinä mielessä valheellinen kuva.

Laatu

En usko olevani yksin sitä mieltä, että blogin taso on vähän vaihdellut keskimääräistä enemmän viime aikoina. Tämä on kaunis tapa sanoa, että mielestäni kirjoitan entistä enemmän paskaa. Huonoa ja itseään toistavaa sellaista. Toivottavasti uusien puuhien hommailu saa asioihin vähän erilaista näkökulmaa, ja jutut ovat jatkossa laadultaan vähän parempia. Tai ainakin jos kirjoittaa vähemmän, niin automaattisesti myös toistaa itseään vähemmän.

Mitä sitten teet kaikella säästynellä ajalla?
Erinomainen kysymys, arvon Lukija. Ajattelin nauttia elämästä.

Itse asiassa aloitin toisen blogin (ironista sinänsä), jossa kerron pelaamistani peleistä. Tämä on lähinnä tekosyy, jolla pyrin välttämään pelaamisesta tulevaa syyllisyydentuntoa. Ja onhan se toisaalta myös hyvä keino penkoa vähän Steamin kirjastoa ja katsoa mitä on tullut vuosien varrella ostettua. Blogi löytyy täältä. Nimi "Peli Päällä" saattaa vielä vaihtua jos Keksin Hyvemmän Nimen Myöhemmin. Ajattelin sinne kirjoitella ehkä joka toinen viikko, tai niin usein kun saan jotain pelattua.

Eikö olisi sama laittaa nuo pelijutut tänne?
Toinen hyvä pointti, arvon Lukija. Olisi. Mutta henkilökohtaisella tasolla haluan kokeilla kirjoittaa välillä blogiin, jossa on jokin selkeä idea. Tämä blogi on kuin mielen kaatopaikka, johon tulee kirjoiteltua vähän mitä sattuu, mikä on sinänsä hauskaa. Välillä on kuitenkin kivempi kirjoittaa jotain, joka menee suhteellisen selvästi johonkin muottiin ja ympäristöön. Ja onhan se helpompaakin, ei vaadi niin paljon aivojen rassausta.

Mutta jos jatkossa piisaa inspiraatiota niin toki useampi juttu viikossa on mahdollinen. Pakko joka tapauksessa vähintään kerran viikossa kirjoittaa, koska tiedän, että muuten unohdan koko blogin enkä ikinä kirjoita mitään. Se kyllä suoraan sanottuna olisi ikävää omastakin mielestä. Tämä ei ole loppu, vaan uuden alku (uuden lopun alku) yms. kliseita.

Loppuun vielä video, joka piristi erittäin ankean työpäivän jälkeen.