Mä oon öissä töissä, en missää myymälöissä

Eilen töissä kävin komean diplomi-insinöörin pöydän alla tositoimissa. Eli rymysin johtoja kiinni omaan lattialla sijaitsevaan työasemaani.

No vitsi vitsi, kaksimielisyydet sikseen. Mutta myönnettävä on kuitenkin se, että töissä pistin jokin aika sitten vähän namia poskeen. Eli varastin aulan vieraskarkeista yhden ja söin sen.

Syyllisyyshään siitä jäi. Mutta lopetan nämä tällaiset jutut tähän. Joskin on todettava, että kosketin työkaveria.

Epämääräisten, monitulkintaisten ja ehkä vähän eroottistenkin asioiden lisäksi olen töissä oppinut taas Ubuntu-käyttöjärjestelmän hienoja puolia. Esimerkiksi sitä, kuinka sen avulla voi oppia elämään hetkessä. Yhtenä perjantaina sinulla voi olla vallan hienosti toimiva työkone, ja seuraavana maanantaina omistat lähinnä romurautaa muistuttavan kapistuksen työpisteellä. Ei ole aivan ensimmäinen kerta kun Ubuntu tekee tämän (=särkyy mystisesti), mutta ehkä joskus opettelen käyttämään muitakin käyttöjärjestelmiä. Tosin Windows ei ole käyttöjärjestelmä, se on virhe.

Kun töissä menee aikaa manaillessa toimimattoman tietokoneen parissa, on aikaa esimerkiksi lukea uutisia. Se toimii mukavana eskapismina tosimaailmasta, ja hetkittäin voikin iänikuisten tietoteknisten vaivojen ja pitkästyttävien palavereiden sijasta pohtia sitä, miksi kaikki on vähän kakkaa. Lisäksi voi ajatella, että tuntevatko eri aiheiden uutistoimittajat tietynlaista "tee työtä jolla on tarkoitus"-fiilistä. Esimerkiksi:

Uutinen: "Maailmalla on tänäänkin ammuskeltu"
Urheilu-uutinen: "Kuopiossa nähtiin jymypommi kun Kalpa voitti" (ei voittanut riittävästi *sad*)
Sää: "Utsjoella paistaa aurinko"
Viihdeuutinen: "Tällä bloggaajalla oli tänään housut jalassa - katso kuvat!"

Viimeinen uutinen ei voinut olla minusta, sillä minusta ei ole yhtään kuvaa (housut jalassa). Onneksi hommia tekee tuntipalkalla, ja palkka tippuu tilille tasaisin väliajoin, räjähtelevistä datakoneista ja uutistenlukijoiden sielunelmän pohtimisesta huolimatta. Saa nähdä tippuuko enää tämän tekstin jälkeen.

Lohduttautua voi aina onneksi sillä, että viime vuonna onnistuin laskemaan verot oikein, enkä saanut mätkyjä tai (liian isoja) palautuksia. Tämänkertainen onnistuminen ei tosin vedä vertoja elämäni huippusaavutukselle kun sain kuusi euroa mätkyjä. Huippusaavutus siksi, että verottajan kupongissa luki ettei tätä summaa peritä. Eli käytännössä sain valtiolta ilmaista rahaa. Jos olisin sijoittanut nuo kuusi euroa järkevästi, olisin varmasti miljonääri. Näin ei kuitenkaan ole päässyt käymään, kuten veropörssistä/Iltalehdestä voi lukea, joten hyvä arvaus on, että ostin jotain olutta niillä rahoilla.

Jos olisin säästänyt ne muutamat oluet, jotka silloin joskus ostin, niin niiden arvo olisi kasvanut huomattavasti. Olisin varmasti miljonääri. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, joten hyvä arvaus on, että join ne oluet.

PS: Kirjoitin alkuosan tästä jutusta vähän aiemmin kuin loppuosan, ja kävikin niin kiusallisesti, että Ubuntun särkyminen ei ollutkaan Ubuntun vika, vaan omani. Tai ei se minun vika ollut, tein vain niin kuin netissä sanottiin! Ja sitä paitsi, se vaikutti ihan järkevältä jutulta, sorkkia vähän ajureita ja udevia ja muuta sellaista. Jätin kappaleen kuitenkin tekstiin, koska kirjoitin sitä ainakin viisi minuuttia, ja olisihan se hukkaan mennyt sitten. Aika on rahaa.