![]() |
Tällaiset muistikuvat on lapsuudesta jäänyt Monacosta. Grand Prix 2 kyseessä, klassikkopeli. |
Toki muutama hieno kolari tuli, mikä on aina lajin jännittävintä antia, ja tosiaan kun Monte Carlossa köröteltiin, niin ihan nätit olivat myös maisemat. Kelpaisi siellä itsekin huvijahdin kannella vetää shampanjaa ja katsoa kun huutavat lasikuituläjät vilahtavat ohitse. Pistin tosin merkille, että ilmeisesti nykyään autot toimivat joko polkuvoimalla tai mustalla magialla, sillä bensaa ei autoihin enää laiteta varikolla käynnin yhteydessä.
Yllättävän helposti tällainenkin auto ilmeisesti kippaa. (Kun joku joskus päättää poistaa videon, niin yllä pitäisi olla Buttonin ja Wehrleinin kolari, voi googlettaa).
Taas kerran pistin lisää rahaa palamaan, tällä kertaa humppaurkujen muodossa. Löytyy sisäänrakennettu rytmikone ja ainakin 150 erilaista instrumenttia, joista en osaa soittaa yhtäkään. Joskus penskana opin jonkin verran soittamaan pianoa, mutta 1) siitä on aikaa 2) en osannut silloinkaan kovin häävisti. Nyt tavoitteena on oppia paukuttamaan Casiolla muutakin kuin Ukko Nooa. Ensimmäisenä pitää opetella Doomista tuttu At Doom's Gate. Osaan soittaa sen jo __hitaasti__. Oikeastaan osaan soittaa mitä vain, mutta hitaasti ja epätahdissa.
Pakollinen yksi kappale töistä. Töissä menee taas niin hyvin, että yksi päivä katselin netistä paljonko maksaisi ukulele. Jos lopettaisi hommat ja siirtyisi Havaijille riippumatoon rämpyttelemään. Kyllä silläkin varmaan elannon saisi. Lisäksi kaipailin yksi päivä vaseliinia. En niinkään sitä kuviteellista nyrkkiä varten, jota joka päivä rektumiin työnnetään, vaan huuliin. Huuliin vain. Vaikka voihan sen nyrkin suuhunkin laittaa. Mutta sitä varten riittää kuvitteellinen vaseliini.
Yritin myös yksi päivä käydä parturissa M Roomilla. Paino sanalla yritin. Pulju toimii vaan mielestäni siinä mielessä typerästi, että sinne ei voi varata aikoja, vaan kaikki otetaan saapumisjärjestyksessä. Tai teoriassa näin. Moni muu parturi toimii samalla tavalla, mutta minulla hirtti M Roomissa kiinni se, että voit ostaa kortin, jolla pääset kiilaamaan jonon keulille (oli toki siinä muitakin etuja, esimerkiksi sellainen pikkujuttu kuin ilmainen hiustenleikkaus).
Puolisen tuntia jaksoin katsoa kun porukka vetää jonossa edelle, sitten riitti. Ja oikeastaan parturi meni muutenkin kiinni ja lensin ulos kun tuli oikeita asiakkaita. Voisihan sen kortin itsekin hankkia, mutta lähemmäs 400 euroa vuodessa parturista tuntuu vähän paljolta kun käy nelisen kertaa siinä ajassa leikkaamassa päätään. Toki olisihan se siistiä vetää keskarit pystyssä jonon ohi. Kaippa tämän kaiken ruikutuksen voi tiivistää lyhyesti "köyhät kitisee (ja näyttää rumalta (ja haisee pahalta))".
![]() |
Ilmeeni kun. |
Söin vanukasta yksi päivä, ja huomasin, ettei siinä ollut yhtään e-koodia. Siistiä! Paitsi että kyseessä olikin salajuoni. On nimittäin saavutettu sellainen sivilisaation taso, että E-koodit, jotka alun perin kehitettiin helpottamaan tuotepakkausten lukua, ovat nykyään pahoja ja ne kirjoitetaan auki tuoteselosteeseen, vaikeuttaen paketin ymmärtämistä. Eli on tehty varsin näppärä 180 asteen käännös. Kohta varmaan aletaan taas tehdä tuotteita ilman lisäaineita, ja sekös vasta hirveää olisikin. Tästä vanukaspaketista löytyi kuitenkin lopulta seitsemän erilaista koodia. Elämäni oli pilalla ja itkin vähän.
![]() |
Toisaalta asesulfaami k:n nimestä tulee mieleen lähinnä joku hermokaasu, joten ymmärrän kyllä vähän ihmisten lisäainepelkoja. En minäkään haluaisi syödä TAPPAVAA MYRKKYÄ. |