Festarikesä 2017

Suomen kesä on tunnetusti festarikesä. Siksipä on hyvä aika tutustua ensi suven sounditarjontaan erittäin näppärän ja varsin virallisen Keksi Hyvä Nimi Myöhemmin-blogin festarioppaan avulla! Kaikki festarit on arvioitu asteikolla 0-10. Ensimmäiset viisi pistettä saa ylipäätänsä vakuuttavasta ja kattavasta esiintyjäkaartista, ja toiset viisi saa sen perusteella, montako esiintyjistä löytyi Guitar Hero Live -pelistä ja miten hyvin osasin soittaa kyseisten artistien biisit (Regular-vaikeustaso eikä mitään bonuspistesysteemeitä). Eli hyvin pitkälti arvostelu menee kirjoittajan pään mukaan. Koska festareilla tuppaa olemaan niin perhanasti esiintyjiä, niin listasin vain pääesiintyjät. Jos missään ei selkeästi ilmoitettu headlinereita, niin vetäisin hatusta esiintyjät, jotka saattaisivat olla suosituimpia.

Soita Paranoid.

Provinssi
The Killers, Ellie Goulding, Die Antwoord, Danzig, Sabaton, In Flames, Profeetat, Ultra Bra, The Hives, Haloo Helsinki!

Esiintyjäsakki näyttää varsin hyvältä, myös pääesiintyjien ulkopuolelta, siitä 4 pongoa. Guitar Heron puolelta löytyy esiintyjistä kaksi, The Killers ja In Flames. The Killersiltä jopa neljä biisiä, joista kaksi oli tosin jotain joulubiisejä ja jätin ne väliin. Mr Brightsidestä tuli maailmanrankingissa sija 68 063 ja When You Were Youngista 61 600. In Flamesin tuotoksessa osaksi jäi vasta 75 479 sija. Menestys heikohkoa, mutta biisejä kohtuullisesti, joten kolme pistettä lienee hyvä kompromissi

7/10

Tuska
Sabaton, HIM, Mastodon, Apocalyptica, Devin Townsend Project, Suicidal Tendencies, Amorphis, Mayhem, Triptykon, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus

Ihan hyvä esiintyjistö, ihan hyvä, erittäin vahva kolmonen. Mastodonin High Road löytyy Guitar Herosta, mutten ikinä aiemmin sitä ollut soittanut. Muutaman kokeilun jälkeen kuitenkin olin maailman 41 146:ksi paras siinä, joten ei se ihan huonosti mennyt. Biisien puutteen vuoksi Guitar Hero-osiosta kuitenkin vain kolmonen.

6/10

Haapavesi Folk Music Festival
Eläkeläiset, Tuomari Nurmio & Folk-Liisa, läjä joitain muitakin esiintyjiä ketkä eivät soittaneet kelloja (jotain soittimia sen sijaan todennäköisesti soittelevat)

Eläkeläisistä viisi pistettä. Valitettavasti ei löydy pelin puolelta, eikä löydy Nurmiotakaan, eikä edes Folk-Liisaa, joten nollille jää.

5/10

Ruisrock
Paramore, Kygo, DJ Snake, Martin Garrix, Profeetat, Ultra Bra, Travis Scott, Bastille, Anne-Marie, Jens Lekman

"Mielenkiintoinen" esiintyjälista festarille, jonka nimessä on rock-pääte. Eipä siinä, ihan kohtuullisia esiintyjiä, joten kolme pistettä, joskin yleensä elektronisen musiikin esittäjien näkeminen livenä on lähinnä massivinen pettymys. Guitar Herosta löytyy Paramorea kaksin kappalein, Monster ja Still Into You. Näistä sijat 45 286 ja 78 455. Kolme pistettä tästä suorituksesta.

6/10

Ilosaarirock
Imagine Dragons, Mew, Millencolin, The Hellacopters, Haloo Helsinki!, MØ, Pixies, Royal Blood, Ultra Bra, Parov Stelar

Pakko myöntää, Ilosaari oli oikeasti aika pitkälti syy tämän jutun kirjoittamiseen. Monta erilaista mielenkiintoista esiintyjää, joten kyllä näistäkin nelosen uskaltaa antaa. Pelissä on Imagine Dragonsia, jonka biisissä ylsin sijalle 294 660, sekä kaksi Royal Bloodin biisiä, joihin sai punnerrettua sijoitukset 127 614 ja 63 089. Kahdesta heikommin menneestä kappaleesta voin todeta puolustuksekseni, että ne ovat vähän eri pelimuodossa, jossa sijoitusten saaminen on työläämpää. Mukavat biisit, mutta koska säännöt ovat sääntöjä, eikä niistä poiketa, ikinä, missään tilaanteessa, niin heikon menestyksen vuoksi uskallan antaa vain kolme pojoa.

7/10

Pori Jazz Festival
Jamiroquai, Grace Jones, Herbie Hancock, Michael Kiwanuka, Brian Wilson pres. Pet Sounds, Fantastic Negrito, Verneri Pohjola Group: Pekka, Jethro Tull, Wilco, The Cinematic Orchestra

En tiedä onko tämä kattaus hyvä vai huono, koska nimet ovat aika outoja, joten yleensä se on silloin huono. Herbie Hancock ja Jamiroquai olisivat jossain määrin tuttuja, mutta ei tälle kahta pistettä enempää uskalla antaa. Ettei varmasti menisi liioittelun puolelle, sehän se suuri tragedia olisi (näin käy kun laittaa jatsia kuuntelemattoman arvostelemaan jazz-festivaalin esiintyjiä). Pelistäkään ei löydy ketään. Olisihan se ollut liian siistiä tilutella kitaraa Jamiroquiain tahdissa.

2/10

QStock
Danko Jones, Marilyn Manson, Haloo Helsinki!, Alice Cooper, Profeetat, Amaranthe, Apulanta, Egotrippi, Ellinoora, SANNI

QStock on mielessäni aina ollut festari, joka ei kauheasti ota riskejä esiintyjiensä suhteen. Tänäkin vuonna kaikki tuntuu jotenkin turhan kuullulta ja nähdyltä, joten kaksi pistettä. Guitar Herosta löytyy neljä biisiä Marilyn Mansonilta (miksi), ja Drop Dead Cynical Amaranthelta. En jaksanut ränkyttää Mansonin biisejä kuin kerran, ja niistä sain sijat 9132, 47 178 (soitin koko biisin yhdellä yrittämällä oikein ja tämä oli palkinto), 36 234 ja 35 055. Ihan ok soitettavia, mutta ankeita kuunneltavia. Yllättävän hankalasta Amaranthesta sain sijoituksen 59 540. Pakko kuitenkin antaa täydet Guitar Hero-pisteet ihan vain kappaleiden määrästä, tuntui kuin ne eivät ikinä loppuisi.

7/10

WKND Festival
Armin van Buuren, Clean Bandit, Deadmau5, Rae Sremmurd, Alan Walker, Brennan Heart, Don Diablo, Jauz, Kungs, Sub Focus

Ehkä typerin idea ikinä ottaa tällaiseen vertailuun mukaan aika puhtaasti elektroniseen musiikkin keskittyvä festari, ei nimittäin varmasti löydy mitään Guitar Herosta. Esiintyjistä kyllä tykkään, ei yhtään huonoa, joten kyllä se ainakin on vitosen arvoinen. Ei tosin mitään hajua kuka/mikä on Rae Sremmurd, mutta en viitsi pilata illuusiotani. Ehkä olisi aihetta myös palata Ruisrockin kohdalle ja muistella mitä tuli sanottua elektronisen musiikin esiintyjistä, mutta onneksi saan itse päättää kaikesta.

5/10

Porispere
Testament, Haloo Helsinki!, Dingo, Disco Ensemble, Apulanta, Thor, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, The Exploited, Napalm Death, JVG

Mikä vittu teitä porilaisia oikein vaivaa.

2/10

Flow Festival
Lana del Rey, Aphex Twin, London Grammar, The XX, Flume, Goldfrapp, Frank Ocean, Ryan Adams, Moderat, Young Thug

Ei kettään pelattavaa esiintyjää. Yllättikö?

Viime vuonna esiintymässä oli Todd Terje, jonka missaaminen näin jälkikäteen harmittaa suuresti. Onhan täällä toki tänäkin vuonna pari ihan kiinnostuksen arvoista, mutta käymättä taitaa jäädä silti. Kolme pistettä, koska kuuntelin töissä yksi päivä Goldfrappia ja Moderat on tuttu.

3/10

Simerock
Haloo Helsinki!, SANNI, Antti Tuisku, Vesala, Nikke Ankara, JVG, Robin, Mikael Gabriel, Juha Tapio, Teflon Brothers

Jakaa Haapavesi Folkkien kanssa kyseenalaisen kunnian keskeneräisimmästä sivustosta. Siinä missä Folkkien sivu toisinaan jää näyttämään kiusallisen pitkäksi aikaa })(jQuery)-tekstiä, niin Simerockin sivu vaikuttaa vain pikaisesti sutaistulta. Sanomattakin selvää, ettei täältä Guitar Herossa soitettavaa löydy, ja kun Mikael Gabriel on esiintymässä niin loputkin on pilalla.

-1/10

Jurassic Rock
Bad Religion, Haloo Helsinki!, Pain, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Michael Monroe, Steve 'n' Seagulls, SANNI, Disco Ensemble, CMX, Mokoma

Hiljaista myös täällä, vaikka Bad Religionia tai Painia olisi pelistä voinutkin löytyä. Joku näitä loppukesän festareita ilmeisesti vaivaa kun mistään ei löydy rämpytettävää. Steve 'n' Seagulls on Kotiteollisuuden kanssa bändi, jonka olen useiten melkein nähnyt. Molempien kohdalla on useasti ollut kova ajatus käydä katsomassa, mutta aina se on sitten jotenkin unohtunut tai estynyt. Kolme pistettä hypoteettisesta mahdollisuudesta nähdä kyseinen bändi ja Disco Ensemblestä.

3/10

Loppukaneetiksi voidaan todeta, että joko on tulossa vähän alle keskiarvon menevä festarikesä tai sitten Guitar Herosta ei löydy riittävän kattavasti (kotimaistakaan) musiikkia. Olisi kyllä erittäin mukava vedellä Sannia ja Haloo Helsinkiä. Guitar Herossa. Sillä muovikitaralla. Josta kuuluu kauhea narina jostain syystä. Netissä sanottiin, että pitäisi laittaa saranaan WD-40:stä mutta en uskalla. Menee rikki, herkkä sähkölaite.

Kuukauden soittolista: Huhtikuu 2017 & Wappu_hommat

En ole täydellinen ihminen, mutta ainakaan en kuuntele Ed Sheerania. Korjaan: olen täydellinen ihminen.

Bileet.

Huora - Ämmät Hei!
Jos bändin nimi Huora, tai biisin nimi Ämmät Hei!, ei vielä säväytä, niin viimeistään albumin nimi Hukutaan Paskaan sen tekee.

FREAK - Nowhere
Nuoret miehet valittavat miten rankkaa kaikki on eikä mikään kiinnosta. Ei ole helppoa. Sisällöltään vähän kuin tämä blogi, mutta puolentoista vuoden sijasta kappale kesti kolme minuuttia.

Maxïmo Park - Work and Then Wait
Yksi omista suosikkibändeistäni sortui siihen temppuun, mistä en pidä: ennen albumin julkaisua pistetään viikottain yksi biisi pihalle, kunnes puolet albumista on pihalla ennen lätyn oikeaa "julkaisua". Edes vähän pliisu levy ei tunnu niin pahalta kuin tämä kikka. Work and Then Wait oli yksi parempia biisejä levyltä.

Darren Styles - Us Against the World
Olen viime aikoina yrittänyt pitää Facebookin puolella DJ live-streameja, joissa tämä on ollut ahkerassa soitossa. Darren Stylesin UK Hardcore on ehkä parasta ikinä.

1200 Micrograms - Speed Freak
Psytrance on musiikkityyli, josta en ikinä oikein ole saanut kiinni. Ehkä koska aina kun olen sitä kuullut, niin sitä on soitettu REIVEISSÄ JÄRJETTÖMÄN KOVAA, jolloin sitä on vähän hankalampi ymmärtää. Nyt kotona omassa rauhassa kuunnellessa tämä on ihan jees.

MODES - Not Walking
Hyvä biisi. Oikeasti syy, miksi pistin tämän, ja miksi se on ripattu radioshowsta, on se että halusin mainostaa Mark Knightin Toolroom Radio -podcastia. Se on hyvä. Siinä soi mm. tämä.

Kygo feat. Selena Gomez - It Ain't Me
Kygo on mies, jonka musiikillisessa tuotannossa on vaihtelua jotakuinkin yhtä paljon kuin minun aamuisin syömässä kaurapuurossa, mutta tästä jostain syystä tykkäsin. Ei ollut sellainen vetelä aamupuuro, vaan ennemminkin tanakampi tapaus, johon jää lusikka pystyyn.

Laura Voutilainen - Mä en kestä
"Siis mä en kestä" on ehkä raivostuttavin tapa päättää kertosäe. Jos edellinen "Miks ei" -biisi meni vielä jollain läppäarvolla läpi, niin tämän halusin vain laittaa tähän koska se on niin kauhea.

Eläkeläiset - Humppaprinsessa
Vuoden kulttuuritapahtuma oli Eläkeläisten uuden albumin julkaisu. Huikealla julkaisulla on jopa lähes 150 vierailevaa artistia! Levyä kuunnellessa tuli vain vähän tyhmä olo, kun pystyin humppacovereista vain kahdesta keksimään mistä ne oli uudelleenversioitu.

Jason Derulo feat. Nicki Minaj & Ty Dolla $ign - Swalla
Tässä radiostakin tutussa biisissä (ehkä kerran tai kaksi tullut) on tarpeettoman hieno taustabiitti. Klassinen popongelma: biisi olisi hyvä, jos sen esittäjät olisivat hiljaa.

Superbros & DCX - Pyrotex
Pakko antaa vähän hattua englannin kielen yrittämisestä, mutta ihan päästä asti sitä ei uskalla ottaa. Vahvat flashbackit 2000-luvun alkuun.

Dunderpatrullen & Coola Kids - Dansbandstechno
Nyt on erinomainen aika palautella muistiin virkamiesruotsin/yläasteruotsin perusteet. Kertosäkeestä voin leuhkia saavani selvää, mutta muuten meni aika ohi.

Gopnik McBlyat - Skytelaget 2017
Tämä biisi pakottaa kaivamaan Adidaksen verkkahousut vaatekaapista, hakemaan pullollisen raikasta Русский Стандарт -juomaa pakkasesta ja kokoontumaan paikalliseen leikkipuistoon kavereiden kanssa tanssimaan ympyrässä.

Seija Simola - Kun aika on
Tämä on aivan kauhea biisi, ja se tulee joka _ikisestä_ tuutista yhden firman mainoksessa. Se, mikä kuitenkin mielestäni vie pohjan "koskettavalta" ja "herkältä" biisiltä (sekä tekee mainoksesta vähän surkuhupaisan) on se, että tämä laulaja on sama muija, joka vetää Juna Turkuun -biisin.



Kauko Röyhkä, Severi Pyysalo & Maarit Hurmerinta - Nero luo
Kappale, joka kertoo tästä blogista ja tämän blogin kirjoittajasta. Kyllä se pulitzeri sieltä vielä joskus tipahtaa. Hyvällä tuurilla jo tästä tekstistä.

MUTTA EI TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!

Päivitin nimittäin viime vuonna aloittamaani epäwirallista Wappumusiikin listaani. Työssäkäyvänä ihmisenä Wapun viettäminen pääasiassa kuitenkin tarkoittaa sitä, että kuuntelee töissä vähän hassumpaa soittolistaa (tai Rattoradiota). Tässä vielä muutamia poimintoja 40:stä uudesta kipaleesta. Saattaa olla että täydentelen vielä lisääkin ennen W-päivää.

Osa on samoja kuin tämän kuukauden listalla, koska olen laiska paska enkä jaksa etsiä enempää biisejä, mutta ei se haittaa. Viime vuonna jaksoin myös järjestää kappaleet johonkin hienoon, koko illan kaaren kattavaan järjestykseen, mutta nyt ne ovat lähinnä iloisessa sekamelskassa, koska *katso edellinen perustelu, en jaksa kirjoittaa uudestaan*. Toisaalta, sehän vain sopii Wappuun entistä paremmin.



Arttu Wiskari - Työmiehen Lauantai & Sadun Alkkarit
Wiskarin Ana on suomalaisten tunteiden tulkki ja läheishoitaja. Oli kyse sitten dementoituvasta, kaiken kokeneesta isovanhemmasta, köyhyyden aiheuttamasta yksilön tragediasta tai naisten rintojen puristelusta maitotilkan toivossa, niin aina hän onnistuu kiteyttämään asiasta sen olennaisen. Siksi kaksi biisiä.

Eläkeläiset - Humppapeto & Humppakanavahumppa
Olisihan se ollut uskomaton, jossain määrin jopa huutava, vääryys nosta esiin vain yksi kappale vuoden 2017 parhaalta humppalevyltä, joten kyllä tähän voi sen kaksi lisää vielä laittaa. Sitä paitsi Eläkeläiset ja Wappu kuuluvat yhteen kuin norovirus ja Nokialainen hanavesi.

Popeda - Kakskytä Centtiä
Jälleen kerran kappale, johon voin itse samaistua. Ei sillä että olisin köyhä (pois se minusta), mutta minulla on 20 senttinen taskussa. Laitoin sen sinne aivan tätä varten. Paitsi jos 20 senttiä on määrän sijasta pituuden mitta, niin joudun tuottamaan pettymyksen.

Loco Loco - It Burns! Burns! Burns!
Tämä jäi vahvasti mieleen traumatisoivan videonsa vuoksi. Ja onhan se kyllä tarttuva biisikin. Jotenkin järjettömän vahvat ysärivibat, mutta ilmeisesti julkaisu on tapahtunut vain kymmenkunta vuotta sitten.



Blur - Song 2
Wappulistalla pitää toki aina olla jotain helposti laulettavaa. Blurin biisi on sellaista: "wuu-huu, djiosjoim WUU-HUU, djoisaoi, WUU-HUU, *ilmakitara*"

Scooter - Does the Fish Have Chips
Hauskaahan tässä on se, että tämä Scooterin kappale sämplää juurikin Song 2:ta. Eli jos edellisen biisin jälkeen jäi vielä haluja huudella wuu-huuta niin tässä olisi mahdollisuus uusintaan. Lisäksi kappale jatkaa Scooterin mysteeristä kalateema How Much Is the Fishin jälkeen, harmi vain että tämä ei ole niin tuttu ihmisille (nyt on).

Runteli feat. Jey C & Timppa T - Kesäbiisi
Pakko myöntää, että Runteli tuotti pitkästä aikaa vähän pettymyksen tapaisen, tämä ei aivan samoihin sfääreihin lähtenyt kuin aiemmat tuotokset. Lopussa alkaa meno tosin mennä sen verran hapokkaaksi, että kyllä, ehdottomasti. 100%

Fatboy Slim - Love Island
Rakkauden Wappu 2017

Lapinlahden Linnut - Sedät jaksaa heilua
On kyllä saavutettu sellainen setyyden aste, ettei enää jaksa. Heilua. Tai paljon muutakaan. Ei ainakaan niin kovaa, että nappailisi nappailla olutta aamuneljään ja mennä töihin aamukasiksi.

Lieminen & Heikki Kuula - Nopeemmat Lasit
Paitsi että tässä biisissähän löytyy ratkaisu juurikin ylläolevaan työongelmaan: nopeemmat lasit. Pitää käydä pirikiikariostoksilla huomenna ja kortistossa tiistaina.

Oli siellä paljon muitakin hyviä. Kannattaa ainakin vilkaista.

Tein jutun: Herätyskello

Tämä on tarina siitä, kuinka tein lähestulkoon itse herätyskellon.

Näin hienolta näyttää lopputuote olohuoneen pöydällä. Kauniin rustiikkinen ja pelkistetyn yksinkertainen ajannäyttäjä. Mutta kuinka tähän tulokseen päädyttiin? Aloitetaan alusta...

Kuten niin monet seikkailut ennen tätä, juttu alkoi satunnaisesta heräteostoksesta kiinalaisesta nettikaupasta. Tällä kertaa sieltä tuli tilattua sujuvasti nimetty "Hot C51 4 Bits Digital Electronic Clock Electronic Production Suite DIY Kits". Puolet jännityksestä Kiinasta tilatessa tulee siitä, ymmärsikö tuotteen otsikon oikein, ja puolet siitä, tuleeko tuote ikinä perille. Niin se vain tuli, kaikki palasetkin olivat mukana ja suurin piirtein tuote vastasi kuvaustakin. Harmi vain, että kytkentäkaavio oli tekstuaalisilta osin kiinaksi, mutta muutenhan elektroniikan kieli on onneksi aika kansainvälinen, joten valistuneita arvauksia pystyi heittämään.

Kyllähän setti toki sitten kasaan piti kolvata, tai ainakin yrittää kolvata. Tässä kuvassa näkyy jälleen kerran hieman kyseenalaista tinaustyötä, mutta onneksi kuvaa on skaalattu ja pakattu sen verran kovasti, että pahimmat kauhistelun aiheet jäävät paljailta silmiltä huomaamatta. Loppua kohti kolvin terävä kärki alkoi vähän muuttua pyöreäksi huonon puhdistustyön vuoksi, ja tarkat paikat alkoivat mennä vähän höpöksi (tekosyitä, tekosyitä). 

Riittävän monen kirosanan jälkeen osat olivat kuitenkin paikoillaan vakaasti tinattuina. Onnistuinpa prosessin aikana kuitenkin kolvaamaan yhden kondensaattorin jalat toisiinsa kiinni, mutta jotenkin siitäkin tuli selvittyä. Ensimmäistä kertaa ainakin käytin onnistuneesti tinaimuria, en tosin enää muista miten. Toivottavasti en kuitenkaan vastaisuudessa joudu ihan yhtä kuumottavaan tilanteeseen.

Näissä kiinalaisissa seteissä on vain se huono puoli, että ne käyttävät suhteellisen omituista virransyöttöä. Ei ole sellaista patteria joka siihen sopisi, ei ainakaan suoraan. Toisaalta, virransyöttö haluaa muutenkin kaksi johtoa, joten paristojen käyttö joka tapauksessa vaatisi vähän kikkailua. Fiksuna tyyppinä kuitenkin hoksasin, että kun vanhasta kännykkälaturista katkaisee USB-pään pois, niin siitä saa "näppärästi" suoraan seinästä 5V sähköä. Nyt pitäisi enää keksiä millä kännykänsä lataa. Mutta eipähän tarvise surra, että herätyskellosta loppuisi patterit kesken.

Ensimmäistä kertaa laitteen lyötyäni seinään oli järkytys kuitenkin valmis: en kuollut sähköiskuun, ja härvelikin toimi. Ääni oli mukavan korviariipivä, kuten herätyskellolla kuuluukin olla. Jostain syystä laite vain koki tärkeäksi piipata minuutin välein, poikkeuksetta ja varmasti. Kellon mukana ei tullut mitään käyttöohjeita, tai saattoi ehkä tullakin, mutta kaikki laput olivat kiinaksi, joten ei niistä mitään olisi kuitenkaan ymmärtänyt. Riittävän monen napin painalluksen jälkeen kellon kuitenkin sai oikeaan aikaan, ja toistuvan piipityksenkin sai onneksi loppumaan.

Kello oli vain ruma sellaisenaan, ja oikeastaan aika huonosti käytettäväkin. Siksipä sille piti kyhätä jonkinlainen kotelo. Ongelma oli vain keksiä jokin halpa ja helposti saatavilla oleva materiaali, jonka työstämiseen vielä löytyisi työkalut omasta takaa. Jokaisen askartelijan suosikkimateriaali pahvi täytti kaikki edellämainitut kriteerit. Sen lisäksi se oivasti muistutti siitä, kuinka paljon vihaan kaikenlaista tällaista puuhastelua. Mittailu, leikkailu ja liimailu ei vain luonnistu, ei mitenkään, ja lopulta kotelosta tulikin aika hutera ja epäsymmetrinen pahviliimaoksennus.

No ehkä se oikeasti vähän luonnistui. En kyllä tiedä onko tämä sen parempi kuin ilman koteloa ollut kello. Esimerkiksi en hoksannut mitenkään kiinnittää kelloa pahvikoteloon, joten nappien painaminen ei onnistu ilman että työntää sormet sisälle ja painaa takalevyä pitääkseen kellon paikallaan. Tässä painamisessa on vain sellainen hassu juttu, että takuuvarmoilla laatujuotoksilla takalevyn painaminen aiheuttaa kaikenlaista "jännää" laitteessa, ja lopulta koko kellon sammumisen. Lisäksi verkkovirralla toimiva kello on ongelmallinen jos haluaa asettaa sen vaikka pöydälle, jonka välittömässä läheisyydessä ei ole töpseliä.

Tässä kellossa on kuitenkin kaikista pikkujutuista huolimatta yksi, erityisen suuri ongelma: minulla on vaikeuksia luottaa ylipäätänsä herätyskelloihin, joten itse kiinalaisista osista kasattu pahvirasiaan säilötty kello ei herätä ainakaan yhtään vahvempaa luottoa kuin kaupasta ostettu. Jos aamuherätys pohjautuisi täysin tähän laitteeseen, niin ainakaan kauhean sikeitä unia ei uskaltaisi vetää. Enkä osaa asettaa tällä kellolla herätystä. Ellei sitten tosiaan halua herätä minuutin välein pitkin yötä. Kaikin puolin siis hyödyllinen kapistus.

Turmion Kätilöistä, unista ja Creeper Worldista

Muutama viikonloppu takaperin kävin katsomassa musiikkiorkesteria nimeltään Turmion Kätilöt. Vaikken ehkä aivan bändin ykkösfaneihin lukeudukaan, niin kyllä ensimmäisen biisin kohdalla piti jo hewinyrkkiä heilutella. Moshpittiä ei pikkuklubiin harmittavasti mahtunut. Soitetut kappaleet olivat suhteellisen tuttuja, tai ainakin kuulostivat tutuilta, mutta biisien väliset tapahtumat olivat sitten sitäkin oudompia. Tietää, että keikka on hyvä, kun ei voi olla yhtään varma mitä tapahtuu seuraavaksi. Esimerkiksi en osannut odottaa, että katsomosta vedetään joku satunnainen janari, jonka kanssa laulaja sitten vetää jotain paritanssia (en muista mitä niitä on, sorge).

Perushyvä keikkakuva, josta ei muuta näy kuin kirkas valo ja monta kättä.

Keikan jälkeen sai sitten tuntea itsensä tärkeäksi ja aikuiseksi ihmiseksi, kun vastaan tuli kaatokännissä ollut 18-vuotias sankari, joka piti saattaa kaverinsa tykö. Käytännössä istuttiin alas kun jalat eivät enää kantaneet, vaikka ei se istuminenkaan enää kyllä oikein onnistunut, ja odoteltiin, että tolkumpi kaveri selviää narikassa. Jotenkin samaistuin miespolon sekavaan sopertamiseen ja satunnaisille vastaantulijoille avautumiseen, ihan omat lapsuusvuodet tulivat mieleen.

Ankeaa puolestaan on se, että pitkästä satuin näkemään töistä unta, mikä on jokaisen työterveydestä kertovan brosyyrin mielestä huono juttu. Omasta mielestäni satunnaisissa työunissa ei muuten olisi mitään vikaa, mutta ne ovat niin järjettömän yksitoikkoisia. Esimerkiksi viimeksi näkemässäni unessa vain kirjoitin komentoriville tiedostopolun, vertasin kirjoitettua riviä ylempänä olevaan ja pyyhin kirjoituksen ainoastaan aloittaakseni alusta uudelleen. Samaa koko unen ajan. Periaatteessa tosin aika tarkalleen samanlaista hommaa kuin oikeissa töissä, sillä erolla että töissä välillä painaa myös entteriä.

Toinen vähän ankea juttu on se, että Verkkokauppa.comista tilausta tehdessäni huomasin, kuinka ajan mittaan tilaukset ovat muuttuneet aina vain tylsemmiksi. Aluksi olin ostanut yhden uuden tietokoneen verran erilaisia komponentteja, sen jälkeen huikean jännittävän midi-controllerin (tai oli se ainakin viikon ajan jännittävä), ja lopulta nyt tilasin vain kasan kaapeleita. Audiokaapeleita. Eikä edes mitään kovin jänniä audiokaapaleita, ihan tavallisia RCA- ja 3,5mm-plugeilla varustettuja. Tylsää.

No okei, ehkä tämä on vähän jännä kun siinä on molemmat liittimet ja sitten ne päät vaihtuu ja WAUDEWAU.

Mutta positiivisempana juttuna: sain toteutettua yhden uudenvuodenlupauksistani (joita en oikeasti luvannut) ja pelasin videopelin loppuun, Creeper World 3:n. Pelissä tavoiteena on puolustaa itseään veden lailla pahki valuvaa vihollismassaa vastaan erilaisilla tykeillä, lopulta tuhoten näiden möllien tukikohdat. Jonkinlainen supereeppinen ihmiskunnan, universumin ja maailmankaikkeuden kohtalosta päättävä juonentapainen pelissä oli, mutta vähän se meni ohi. Pelattava ei tosin juonenkaan jälkeen lopu kesken, ja periaatteessa vielä olisikin n. äärettömän monta karttaa kahlattavana läpi.

Kaikin puolin varsin hauska peli, ja suosittelenkin tutustumaan, ainakin alennusmyyntien aikaan. Steamissakin kaiketi tykätty, 96% arvosteluista positiivisia. Vanha viisaus tiivistääkin pelin, koko genren, varsin hyvin: "Fysiikkapohjaiset strategiapelit ovat kuin seksi: ne ovat huonoimmillaankin erittäin hyviä". Lisäksi molemmat päättyvät yleensä kyyneliin ja "emminä ossaa vittu" -huutoon. Ja sitten yritetään uudestaan.

Kävin tällä viikolla salilla

Otin vaelluksestani kuntoilun pyhätössä selfieitä todistaakseni että olen ahkera, hyvässä kunnossa ja muutenkin parempi kuin kaikki muut, jotka eivät ole ottaneet itsestään kuvaa:

Viimeksi lupasin, että kesään mennessä pystyn murskaamaan melonin vatsalihaksillani. Mielenkiintoinen kysymys nyt onkin, että pystynkö siihen? Vastauksena voin todeta, etten ole vielä kokeillut, mutta olen vahvasti sitä mieltä että kyllä, ehdottomasti pystyn moiseen voimantempaukseen (sitten kesällä), ja se riittää nyt.

Jos jollain kuitenkin haluaa päästä jo nyt leveilemään, niin onnistuin tiputtamaan painon alle 80:n kilon ensimmäistä kertaa sitten opiskelujen aloittamisen (ja lopettamisen). Eli ensimmäistä kertaa suunnilleen viiteen-kuuteen vuoteen Sen kunniaksi vedin mättöviikonlopun, ja nyt on paino sitten taas päälle tuon maagisen numeron. Luultavasti pian pääsee taas kokemaan saavuttamisen riemua jos paino sattuu tipahtahtamaan. Voisi sitten syödä pitsaa juhlistaakseen sitä.

Vaihdoin kuukausi sitten kuntosalia, en tiedä oliko sillä osuutta tähän painon mystiseen häviämiseen. Uuden salin jäsenyyteen kuului myös yhden kerran "kunto-ohjaus". Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vartin ajan todistelin personal trainerille miten vähän oikeasti tiedän mistään mitään, ja hän kertoi minulle erilaisia hinnastoja, käytännössä todeten että jos jotain järkevää kommenttia haluan häneltä niin kuusikymppiä vähintään pitäisi latoa pöytään. 

En lopulta ostanut kyseisen naisen palveluita, sen sijaan sijoitin rahani uusiin treenivaatteisiin. Lähinnä koska Prismassa oli asiakasomistajapäivät ja "pakko ostaa". Kerrankin päädyin valitsemaan jotain, mikä ei ollut kaikista halvinta mahdollista, eli Puman sisäliikuntakengät. Tiedä sitten miten paljon menee ylimääräisen poltetun rahan tuoman lume-efektin piikkiin, mutta tuntuivat kyllä paremmilta kuin edelliset "jotkut" kengät, joiden merkkiä ei enää muista.

Luin alan ammattilaisten lehdestä mullistavasta IIFYM-dieetistä. "If it fits your macros"-dieetissä saa syödä mitä haluaa, niin kauan kuin se sopii "makroihisi", eli suomeksi rasvaa, hiilaria, proteiinia ja kuitua saa oikean määrän. Itse kutsun tällä tavalla syömistä "terveeksi järjeksi", ja olen harrastanut sitä suhteellisen pitkään vaihtevalla mielenkiinnolla ja menestyksellä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan.

Lisäksi olen löytänyt itselleni sopivan, kotona harjoitettavan ja sopivasti sykettä kohottavan liikuntamuodon: kovemman konemusiikin soittaminen DJ-vermeillä. Genre on tärkeä, jotain hissutteluteknoa soitellessa korkeintaan pää heiluu, mutta rankempaa musiikkia paukutellessa homma menee sen verran hytkymiseksi, että alakerran naapuri saa basson lisäksi muutakin möykkää ilokseen. Ensi kerralla pitää kokeilla sykemittarin kanssa ja katsoa miten korkealle saa piikin.

PS: Tämä oli blogissa teksti nro. 200, mikä on puolessatoista vuodessa aika kova määrä. Lisää kuviteellisia kynttilöitä realistiseen kakkuun.

Kunnallisvaalit 2017

Tänään on kunnallisvaalit. Toivottavasti olet jo äänestänyt. Itse ainakin olen, juuri äsken. Ensimmäistä kertaa äänestin varsinaisena vaalipäivänä, oli jännittävää. Paikan päällä oli oikein hieno ja virallinen paperilista, josta toimitsija kaivoi nimeni ja antoi luvan mennä äänestämään. Äänestämättä jättäminen on kuitenkin melkein sama kuin antaisi äänen sille omasta mielestään huonoimmalle vaihtoehdolle. Ja, kun äänestää, niin saa oikeasti hyvällä omallatunnolla ruikuttaa asioista. Eritoten jos äänestää häviäjää.

Äänestämistä

Toinen vaihtoehto vaikuttamiseen on tietty anarkistiksi alkaminen ja vihaisena nyrkin heiluttaminen itsenäisyyspäivänä. Molemmat (äänestäminen tai möykkääminen) ovat jotakuinkin yhtä tehokkaita keinoja muuttaa maailmaa, mutta nuorena kapinallisena elämisessä on omat haittapuolensa. Esimerkiksi se, että joutuu rähisemään muille, seisomaan kylmässä/sateessa/pimeässä ja voi ehkä jäädä poliisihevosenkin alle.

Äänestämistä eri kulmasta

Suoraan sanottuna kunnallisvaalit ovat tosin turhimman tuntuiset vaalit, ainakin jos ei ole ketään tuttuja ehdolla, joita olisi pakko äänestää tai joiden puolesta jännittää. Hupia tosin tuovat kaikki hassutteluehdokkaat. Niitä tuntuu näissä vaaleissa riittävän, kun ehdolle asettumisen rima ei ole huiman korkealla. Kuten melkein aina, itse valitsin ehdokkaan puhtaasti vaalikoneen perusteella. Ongelmaksi vain tuli että tein kolme eri vaalikonetta, ja jokaisesta sain eri ehdokkaan. Eri puolueesta. Lopulta en edes valinnut ketään voittajista, vaan valitsin jonkun muutaman pykälän alempaa.

Valmistautumista äänestämään

Erään vanhan ja viisaan miehen kanssa baarissa höpötellessä tulimme lopputulokseen, että mikään ei ole yhtä epäilyttävää kuin pitkäaikainen kunnallispoliitikko. Kyseinen henkilö on kuitenkin jäänyt jumittamaan politiikan alhaisimmalle askeleelle, ja yleensä siihen on joku syy. Olkoon sitten tyhmyys, laiskuus tai mulkkuus. Tai voihan se olla, että joku tykkää kunnanvaltuustossa änkyröinnistä eikä muuta elämältään halua. Eikä siinäkään (kai) ole mitään väärää.

Äänestämistä

Vielä ehtii kuitenkin äänestämään, joten jos on kansalaisvelvollisuus hoitamatta niin vauhdilla (vaali)uurnalle. Ehdokkaan puuttuessa suosittelen äänestämään ehdokasta numero 5, jokaisesta kunnasta löytyy varmasti joku niinkin matalalla numerolla. En tosin henkilökohtaisesti mene vastuuseen mikä ehdokas siellä kurkkii numeron takana. Mutta ei se tyhjää huonompi voi olla (eipä vissiin).

Toimivan koodin kirjoittaminen

Ohjelmointi on teoriassa helppoa. Hyvinkin helppoa. Toimivan, ja ennen kaikkea oikealla tavalla toimivan sovelluksen ohjelmointi voi kuitenkin olla työn ja tuskan takana. Hyvinkin työn ja tuskan takana. Siksipä jaan hyväksi havaitun menetelmän, jota itsekin sovellan päivittäin työssäni ja jolla työnteko sujuu kuin valssi vanhojentansseissa mieheltä (tai oikeastaan pojalta), joka ei uskalla koskea parinsa selkää.

1. Kirjoita koodi tietokoneelle
Aluksi tottakai kirjoitetaan koodi. Tämä ei ole aina yksinkertaista, mutta loppujen lopuksi yleensä kuitenkin projektin helpoin osuus. Hyvä ennakkosuunnittelu ja kohtuullinen, mutta määrätietoinen tahti tekevät ohjelmoinnista onneksi varsin helpohkoa ja ripeää. Tarvitsee ainoastaan kirjoittaa se, mitä on jo ennakkoon päättänyt.

Näpy-näpy ja enter

2. Paina koodieditorissa sitä compile-nappia, jossa on se play-nappulan kuva
Kun koodi "käännetään" (engl. compile), se muunnetaan ihmisten ymmärtämästä tekstistä tietokoneen ymmärtämiksi ykkösiksi ja nolliksi. Tämä askel on hyvin hyvin tarkka, sillä käännösnapin painamisessa pitää painaa juuri oikeaa kohtaa käyttöliittymästä. Väärä nappi voi tehdä tuhoa. Kääntämiseen on olemassa myös pikanäppäimiä, mutta suosittelen näitä vasta kehittyneemmille koodareille.

Napin painamisen jälkeen alkaa prosessi, joka kestää parista sekunnista tunteihin. Yleensä kuitenkin kannattaa ottaa tauko ja odottaa kärsivällisesti.

3. Jumalainen interventio
Kääntämisen aikana,ja sen jälkeen on oikeastaan hyvin hankala sanoa mitä tapahtuu. Yleensä kaikki on enemmän tai vähemmän Herran hallussa. Ja toivoa sopii, että Herra on hyvällä tuulella. Voit parantaa tämän askeleen onnistumisprosenttia hiljentymällä, rukoilemalla ja uhraamalla vuohen. Vuohen sijasta voi käyttää myös interniä tai korkeintaan kahdesti liotettua teepussia, molemmat ovat suunnilleen saman arvoisia.

Ammattilainen työssään

4. Nauti valmiista ohjelmasta
Lopputuloksena on erittäin hyvä, ellei täydellinen, sovellus. Yleensä jopa niin hyvä, ellei täydellinen, että sitä ei tarvitse edes testata. Korkeintaan voi varmistaa, että käynnistäessä ruutu ei täyty punaisista rukseista. Jos kehittäjä itse ei löydä sovelluksesta vikaa, niin ei siitä kyllä loppukäytäjäkään varmasti mitään motkotettavaa löydä. Elämä on hyvin ja kaikki hymyilee.

Naura matkalla pankkiin

Sisäistä nämä ohjeet, sisäistä ne hyvin, ja sinustakin voi tulla ohjelmistoalan ammattilainen nopeammin kuin uskotkaan.

Mustasta silmästä, tiedostopoluista ja (vielä vähän) Prahasta

Sain töissä viimein todistettua ohjelmointialan vaarallisuuden. Kävipä nimittäin niin, että eräänä päivänä kävin hakemassa teetä, pannutin portaissa ja löin pääni seinänkulmaan. Lattialta itseäni kasaillessani hoksasin, että vuodan oikeaa ihmisen verta. Tässä vaiheessa iski jännitys elämän hauraudesta, kuolemasta ja olisinko ensimmäinen, joka pääsisi hyödyntämään firman henkivakuutusta.

Loppujen lopuksi en kuollut paljon, ja silmäkulmaankin tuli vain sentin tai parin mittainen vekki. Ei tarvinnut edes lähteä tikattavaksi ammattipaikkaan. Silmälasit taisivat ottaa isoimman osan iskusta vastaan, ainakin aika hyvin olivat seinästä keränneet maalia pintaansa. Nyt vain joutuu selitellä ihmisille miksi on musta silmä, eikä oikein ole parempaa selitystä kuin klassinen "kompastuin portaissa".

"Törmäsin ovenkahvaan"

Saavutin elämässäni myös henkisen puolen aallonpohjan, sillä luin elämäni ensimmäisen self-help -kirjan, Mark Mansonin teoksen The Subtle Art of Not Giving a F*ck. Käytännössä sisälsi aika itsestäänselviä, tai itsestäänselvältä tuntuvia, juttuja, joilla elämänlaatu kohenee. Lyhyesti tiivistettynä, ajatus on että ihmisellä on rajattu määrä "vittuja annettavaksi" (pahoittelut käännöksestä), ja kannattaa valita tarkkaan mihin niitä käyttää ja miten itseään ja tavoitteitaan arvottaa.

Eli esimerkiksi tämän blogin tapauksessa ei suinkaan tärkeintä ole kävijämäärät, vaan se, että minulla on hauskaa ja saan toteuttaa itseäni. Mikä on kai tavallaan lohduttavaa, ainakin näillä latausmäärillä. Eilen tosin jostain tyhjästä pamahti melkein 150 lukukertaa, joka on suunnilleen 25% keskimääräisestä kuukausimäärästä. Mutta ei sillä ole väliä.

Matkapäivityksestä pääsi unohtumaan yksi hauska juttu. Yhtenä iltana tuli pörrättyä kaupungilla, ja vastaan tuntui koko ajan vaappuvan erilaisia V.I.P- ja Herrasmieskerhojen esittelijöitä. Yhden kanssa tuli heitettyä ihan hauskaa läppää, enkä muista miten koko juttu tarkalleen eteni, mutta aika äkkiä se loppui todetessani "Yes I'd like to have sex with Spongebob because he is full of holes" (tämä voi näyttää hassulta satunnaisen ulkomaalaisen lukijan silmään). Ei tainnut miespolo aivan hoksata mistä oli kyse, mutta ei se haittaa. Oikeastaan vain hyvä hänelle.

<3

Myöskin samassa strippikerhossa oli ilmeisesti tarjolla lyhytkasvuisia naisia, johon mies osasi heittää raflaavan ja poliittisesti korrektin myyntilauseen "half the size, half the price". Ja johonkin rööriin olisi voinut päästä työntämään banaania. Ja limusiinihotlinen puhelinnumerokin tuli, sillä olisi päässyt ilmaiseksi paikan päälle. Toisinaan olisi ihan mielenkiintoista käydä katsomassa miten kämäistä tällaisessa strippiluolassa olisi, ja miten sieltä viedään tyhmältä turistilta rahat, ja miten mafiosot vääntävät polvet solmuun.

Töistä oli aiemmin lyhyesti puhetta, mutta lisää sopii aina. Näin televisiossa mainoksen, joka mielestäni sisäistää kaiken tärkeän tietotekniikan alasta ja erityisesti sen työntekijöistä, jotka säälittävinä nörtteinä myös tunnetaan. Eniten mainoksessa tosin minua satutti /dev/nullin kirjoitusasu tekstityksissä, ei kukaan oikeasti voi kirjoittaa hakemistopolkua väliviivalla.

Niin ja se itse video toki:



Ja sitten vielä, mainosten lisäksi katsoin telkusta Heikoimman Lenkin uudelleenlämmittelyversion. Kyseessähän on suhteellisen pitkäveteinen visailuohjelma, joka palasi telkkariin Riku Niemisen naamalla varustettuna. Mikä on sinänsä virhe, sillä ohjelmasta hävisi se ainoa pointti, eli Kirsi Salon aiheuttama scarousal-efekti. Nyt on jäljellä enää scare-efekti, kun joutuu jännittämään työntääkö itse haarukan omaan silmäänsä välttyäkseen Niemisen naamalta.

Tein tätä juttua varten "taustatutkimusta", ja jotenkin tämä Googlen hakuehdotus pisti silmään.