Uudet työt, vanhat kujeet

Kuten edellisestä blogipostauksesta saattoi vähän haistella, olen vaihtanut hiljattain työpaikkaa, ja nyt olenkin jo muutaman päivän istuskellut uudessa konttorissa. Konttorissa, jossa on kokolattiamatto, omenankuorintalaite ja jännittävä teollisuusluokan kahvinkeitin/painekattila, josta tulee aina lämmintä vettä teetä varten. Voisikin sanoa jykevällä neljän päivän kokemuksella, että kaikki on Varsin Hyvin, ehkä jopa Paremmin Kuin Ennen.

Syyt, mitkä minut saivat loppujen lopuksi lähtemään vanhasta paikasta, olivat pääasiassa jatkuvat pätkäsopimukset ja heikohko palkka. Olen nimittäin rahanahne surffari, joka luikertelee ankeriaan tavoin aina rahaa kohti, koska se on elämässä tärkeää. Ehkä ei kuitenkaan, mutta toisaalta jos annetaan vakkarisoppari kouraan huomattavasti kilpailukykyisemmällä korvauksella menetetystä nuoruudesta, ei sinällään jää toista sanaa etteikö siihen tartuta.

Onhan niitä huonojakin puolia, aina niitä löytyy. Työmatka kolminkertaistui, eli entisen kahden kilometrin sijasta pyörällä joutuu veivaamaan kuusi. Kesällä ei niinkään haittaa, mutta talvipakkasilla enemmänkin. Yhtenä aamuna kävikin niin, että mittari näytti kolmea pakkasastetta, joten jätin kalsarit kotiin. En tiedä oliko mittari rikki vai omat silmät rikki, mutta todellisuudessa ulkolämpötila huiteli -17 celsiusasteen tienoilla. Kylmää oli kyyti toimistolle. Ikävää on myös se, että omenankuorintalaite on rikki.

Muita huomionarvoisia asioita, joita elämässäni on sattunut:

• Join tänään vettä n. kaksi litraa. Anteeksi.
• Viikonloppunakin oli pakkasta.
• Join olutta, mutta onnistuin pitämään itseni kohtuuden rajoissa, enkä edes saanut krapulaa seuraavana päivänä. Tämä kaksi kertaa putkeen! En rehellisesti sanottuna muista, millä vuosikymmenellä näin olisi viimeksi käynyt. Motto "parempi överit kuin vajarit" ei oikein tunnu pätevän ölppään. Eikä todennäköisesti mihinkään muuhun.
• Näin netissä hauskan videon. Alkuperäinen video on myös hauska, ehkä hauskempikin. Hau-hau-hauskaa.




• Ostin elämäni ensimmäiset roolipelinopat. Kaupassa oli kaikenlaisia hienonvärisiä, -näköisiä ja -kokoisia noppasettejä, ja tovi olikin hankaluuksia miettiessä mikä niistä kuvastaisi persoonaani parhaiten. Lopulta ostin halvimmat. Ehkä sekin kertoo jotain.
• Tämä tapahtui jo tovi sitten, mutta Finnkinossa on nykyään ilmeisesti ennen leffaa jonkinlainen peli, jota pelataan kankaalla kännykän avulla. Kävin leffassa muutama viikko takaperin ja voitin kuuden euron lahjakortin Hesburgeriin. Lisäksi sain viimein naamani valkokankaalle, mikä on jo yhden sortin saavutus. Toiset tekevät vuosikausia töitä asian eteen, ja itse läpsyttelin mobiilipeliä viisi minuuttia.

En muista taaskaan kerroinko tästä jo blogiin, mutta on sen tason suoritus että voi kyllä kertoa kahdestikin.