Vastauksena edellisen tekstin lopussa olleeseen kysymykseen: kyllä, ilta jatkui. Ei-enää-niin-tuntemattomien ihmisten kanssa lähdettiin käymään uudessa irkkubaarissa, joka oli erittäinkin täynnä. Puhuin kahden ihka-aidon irlantilaisen kanssa, toisen kanssa jalkapallosta, ja hän muisti kaksi suomalaista jalkapalloilijaa. Toisen nimeä en muista, mutta toinen oli Jonatan Johansson, joka oli muistaakseni Fifa 2002:ssa. En tiedä mikä pointti tällä jutulla oli.
Lähestulkoon-jo-tuttava ihmiset kuitenkin painelivat tässä vaiheessa iltaa nukkumaan (=kansainvälinen "seura riitti, kiitos vaan"-merkki), joten johonkin piti jatkaa ilman heitä. Jokin paikka tällä kertaa Karlovy Lazne, viisikerroksinen yökerho, jossa joka kerroksessa soi erilainen musiikki. Koska olen jo iältäni lähempänä viittäkymmentä kuin nollaa, oikea paikka oli retropuoli. Siellä tanssin nuoruuteni hittejä ja join sellaisista jännistä tuopeista, jotka täyttyvät pohjasta. Elämä oli ihanaa.
 |
| Huono puoli baarissa vaan oli se, että se oli auki viiteen. Kämpille pääseminen siis kesti seitsemään asti, ainakin humalaisen hoiperteluvauhdilla. Välillä oli onneksi KFC, josta saa parasta friteerattua kanamättöä ja maailman parasta valkosipulidippia. Pettymys oli kuitenkin kolossaalinen, kun majoituksessa paketista löytyikin tomaattinen BBQ. Hyvää sekin oli, mutta ei sitä maailman parhaaksi valkosipulidipiksi voinut kutsua. |
 |
| Seuraavana päivänä tuntui siltä, että taivaalle levitellyt kemikaalivanat olivat tehneet tehtävänsä. Pää oli kipeä ja heikotti. Tai sitten se oli k r a p u l a. Toisaalta, jos nyt olisi käynyt niin että päällä olisi ollut kauhea kanuuna, niin silloinhan luonnollisesti paras paikka visiteerata on sotamuseo. Ja siellähän käytiin. Pihalla olevaa tankkia katsoessa kävi mielessä, että jotkut käyvät Saksassa ja palaavat uudenkarhean bemarin kanssa kotia, niin jos kävisikin Tsekissä ja jytyyttäisi tankilla takaisin. Siinä olisi kertaluokkaa miehekkäämpi vaihtoehto. |
 |
| Mikä on parempaa kuin liha? Neljän eläimen liha. Tätäkin lautasellista varten on tarvittu aika monta eläintä. Onhan siinä rehujakin, meinasi kyllä jäädä syömättä kun oli niin paljon ettei jaksanut kiinnostaa. Syömisessä hyvä puoli on myös se, että se on keskimäärin erittäinkin halpaa. Tällainen kilon verran "settiä" sisältävä lautanen maksoi vajaan kympin. |
 |
| Kunnon överimätöillä turvotetulla mahalla onkin sitten hyvä lähteä shoppailemaan paitoja Prahan varmaankin isoimmasta ostoskeskuksesta Palladiumista. Päälle 180 kauppaa ja 20 ravintolaa. En nyt muista kaupan nimeä (Esprit?), mutta yksi myymälä myi pääasiassa tällaisia typeriä t-paitoja. "Casual & Rebellious", mitä sillä tarkoitetaan ja miksi kukaan ikinä haluaisi pitää paitaa, jossa lukee "rento & kapinallinen". Miten voi olla rento kapinallinen? Mielessä kävi kokeilla haastetta, jossa kävisi jokaisessa ruokapaikassa syömässä yhden jotakin, ja kokeilla kuinka pitkälle pääsisi. Veikkaan että viidennen kohdalla voisi alkaa vauhti hiipua. |
Ja tokihan Prahan pitkäikäisin panimo, U Fleku, piti käydä kokeilemassa. Sieltä sai reissun parhaan oluen, eli siinä mielessä varsin nappipaikka. Sai myös hassun makuista hunajaviiniä, ja jotain vatsahapon makuista ja väristä litkua oli tarjolla. Näppärää oli se kuinka olutta ostettiin velaksi. Eli tasaisin väliajoin joku kävi kysymässä otetaanko toinen, ja jos otettiin, niin sitten piirrettiin lappuun viiva. Lapusta sitten näki montako tuli juotua. Tällainen apumuisti olisi usein tarpeen muuallakin.
Illasta sitten tuli mieleen kuningasidea lähteä jäljittämään edellisen päivän paras-ystävä-ikinä ihmisiä. Ongelma oli vain minkäänlaisten yhteystietojen puute, lähinnä heikkoja mielikuvia nimistä ja asuinpaikoista. Pikainen Facebook-stalkkauskaan ei tuotattanut tulosta, joten oli turvauduttava irkkupubin neuvoa-antavaan. Ja hyvällä tuurilla siellä saattaisi vaikka törmätä niihin tuttuihin.
Huono puoli pöytiin tarjoilussa (ja syy, miksi se on kielletty Suomessa) on se, että on yllättävän hankala kieltäytyä oluesta kun sitä varten ei tarvitse edes nousta pöydästä. Ongelmaksi muodostui myös kun kerran tilasi sitä suhteellisen kallista olutta, niin sitä sitten samaa tuli koko illan. Suhteellisen kallis on tässä tapauksessa 4 euroa, mutta olihan se kyllä hyvääkin.
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että ei näkynyt tuttuja naamoja kun irkkupubiin koko illaksi jämähti. Matkan ensimmäiset, ja onneksi viimeiset, suomalaiset tuli kuitenkin nähtyä. Baarin mennessä kiinni kello oli vasta kaksi, mutta lyhkäisten unien jälkeen sekin oli riittävän myöhä. Niinpä oli aika suunnata KFC:n kautta nukkumaan, ja tällä kertaa varmistaa, että saa sen valkosipulidipin.
 |
| Majoituksessa tuli kuitenkin loistoidea katsoa yksi (1) YouTube-video. Viitisen tuntia ja monta gin tonicia myöhemmin kello olikin jo seitsemän. Paha juttu. Toisaalta, oli onneksi jo aamupala-aika ja pystyikin sanoa nauttivansa GTntinental breakfastia. |
 |
| Seuraava aamu valkeni puolipilvisissä merkeissä. Vettäkin tuli, kuten edellisenäkin päivänä. Unta tuli sellaiset viisi-kuusi tuntia, kuten edellisenäkin yönä. Lounasta kuitenkin piti syödä, joten metrobingo sai auttaa asiasssa. Metrobingossahan tarkoituksena on mennä satunnaisella metrolla määrä X pysäkkejä eteenpäin ja syödä ensimmäisessä vastaan tulevassa paikassa. Toisinaan tämä toimii, toisinaan ei. Tällä kertaa ei. |
 |
| Valitun ruokapaikan ensimmäinen varoitusmerkki oli se, kuinka "quality" oli kirjoitettu "quaility". Laadukasta. Toinen varoitusmerkki oli paha ruoka. Kolmas varoitusmerkki oli oksettava olo syömisen jälkeen. Toki oksettava olo oli jo ennen syömistäkin, mutta aina voi väittää saaneensa ruokamyrkytyksen, koska jokaisella hyvällä reissulla pitää saada ainakin yksi ruokamyrkytys. |
 |
| Millä huono olo lähtee? Vetämällä sokeriöverit tietysti. Trdelnik on hauskan muotoinen pulla, joka on keskeltä ontto. Tämä keskitila on vähän hukkaan menevää tilaa, mutta onneksi sen voi täyttää esimerkiksi jäätelöllä. Aina tällaisen syötyään tuli vähän paha olo, henkisesti ja fyysisesti, mutta tottakaihan niitä silti piti joka ikinen päivä syödä. Kaikki hyvä maailmassa satuttaa eniten. Pääkadulla oli parinkymmenen metrin välein kioskeja joista näitä sai, mutta parhaat sai vähän syrjemmästä. Ja lopulta tulin kuitenkin lopputulokseen, että paras on ilman mitään jäätelöitä tai mansikoita tai suklaakastikkeita tai kermavaahtoja. |
Joskus illasta, kun jonkinlaisena ruumiina sai itsensä raahattua takaisin mökille, alkoi juominen tuntua jo vähän väsyneeltä idealta. Oikeastaan viime aikojen yöunilla kaikki alkoi tuntua väsyneeltä idealta. Siksipä vuorossa oli leffailta Netflixin tuotteilla (koska eihän lomalla voi mennä ajoissa nukkumaan). Tosin kyllä leffojen kanssa piti olla leffaevästä, eli GT:tä ja absinttia. Ja pari olutta ehkä.
The Darkest Hour oli katastrofiscifirämistely, jossa Nuoret Amerikkalaiset ampuvat ufoja Venäjällä. Kaikin puolin paska. Selkeästi tehty "tehdään niin huono elokuva että se on hyvä"-periaatteella, mutta jos 30 miljoonan budjetilla lähtee tekemään B-luokan leffaa, niin lopputulos on lähinnä vaivaannuttava. Todennäköisesti joku rahanpesujuoni. Edes iso A ei tehnyt elokuvasta hääviä.
Sitten oli Kung Fury. Aina hauska.
Ja lopuksi vielä Kill Bill, jota en ollut nähnyt. En oikein tiedä mitä kyseisestä leffasta pitäisi ajatella. Juoneltaan köyhä tarina kerrottuna hyvinkin tyylikkäästi. Pidemmän päälle alkoi kyllästyttää Uma Thurmanin pyöriminen katanan kanssa, elokuvassa kun ei oikein mitään tuntunut tapahtuvan. Ajattelin kuitenkin vielä sen kakkososan katsoa jossain välissä.
Seuraavana aamuna sitten virkeänä siivoamaan kämppää. Huono puoli Air B'n'B:ssä verrattuna tavalliseen hotelliin oli se, että roskat joutui viemään itse ulos. Hintaan periaatteessa kuului siivous, mutta sen sisältö jäi epäselväksi, joten ei lähdetty riskeeraamaan. Ei kuulunut laskua perästä, joten eiköhän omien tavaroiden ja jätteiden poistaminen riittänyt. Niin, ja tiskaaminen, mutta sitä en itse tehnyt. Muuten olisi koko loma mennyt pilalle.
Lounas taas valikoitui tutulla metrobingolla, kun ei hyviä ideoita ollut eikä koskaan _mitenkään_ voi olla mahdollista, että kaksi kertaa valikoituisi huono paikka. Siksipä pikaisen metromatkan ja vähän pitemmän kävelymatkan jälkeen naaman edessä oli hampurilainen, joka oli hyvää. Kreet sukses
Hampurilainen on kyllä aina perusvarma valinta ulkomailla ravintolassa kuin ravintolassa jos haluaa syödä jotain "siedettävää". Ei se kyllä yleensä tosin mikään erityinen nautinto ole. Kyytipojaksi join vettä, sillä alkoholismin vaarat tulivat mieleen ja seuraavana päivänä joutuisi jo muutenkin töihin. Vettä juodessani ehdin ihmetellä, että onpas hassun makuista olutta, kunnes lasiin vilkaistessa muisti että vettähän se vain oli.
 |
| Viimeisenä päivän kemikaalivanojen tuottamat pilvet olivat vähän hälvenneet, aurinko vähän paistoi ja hikikin uhkasi tulla. Eli hyvä lomasää alkoi kun tuli kotiinlähdön aika. Viimeiset panoraamakuvat piti vielä käydä ottamassa. Reissun aikana tuli ilmeisesti käveltyä n. 60 kilometriä, eli kyllähän se myös kuntoilusta kävi. Varsinkin viiden euron tennareilla. |
 |
| Jotta elämä olisi jännittävää, Finnair päätti pistää homman kuumottavaksi loppumetreillä paluulennolla. En saanut tehtyä verkossa check-iniä. Kentällä automaatissa check-iniä tehtäessä puolestaan tuli ilmoitus, että en ole maksanut "jotain". Tässä vaiheessa pieni tuskanhiki meinasi hiippailla niskaan. Kentälle tuli saavuttua "riittävän" ajoissa eikä tiskillä tehtävään check-iniinkään päässyt kuin vasta kahden tunnin kuluttua, joten piti soittaa Finnairille että mitähän vittua. Pitkähkön (ja varmaan kalliihkon) puhelun päätteeksi selvisi, että olin maksullisella paikalla, joka ei ollut oikeasti maksullinen, mutta oli joskus ollut, ja siksi minulta oli odotettu maksua suunnilleen 0 euroa. Juttu korjattiin ja pääsin eteenpäin. Lipusta peitetty se oleellinen salainen tieto, eli se että lensin economy-luokassa |
Onneksi lopulta kuitenkin lennolle pääsi, lennolla pääsi kotia ja kotona pääsi nukkumaan. Seuraavana päivänä "pääsi" töihin. Neljän päivän aktiivisen juomisen ja kävelemisen sekä epäaktiivisen nukkumisen jälkeen työpaikalla istuskelu ilman yhtään välipäivää tuntui melkein rikolliselta. Seuraavalla reissulla sitten tietää varautua. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti