Matkalla Prahassa 1/2: Prahamies

Kuten lupasin aiemmin, niin nyt olisi tarjolla matkapäiväkirjaa viime viikonlopun Tsekin reissulta. Paikan päällä en jaksanut kirjoittaa, enkä oikeastaan ottaa niin paljon kuviakaan kuin viimeksi Kööpenhaminassa, mutta eiköhän näistä jonkinlainen jorina saada aikaiseksi.

Seikkailu alkoi torstaina jo aamuhämärässä, kun viiden aikaan kolme herätyskelloa pärähti yhtaikaa soimaan. Herätysten määrällä oli tarkoitus varmistaa, että ainakaan pommiin ei tulisi nukuttua. Onnistuin. Piakkoin matkakaveri kävi noukkimassa kyytiin, ja matkan toiseksi lennokkain osuus suoritettiin ajamalla VW Golf Oulun lentokentälle.

Jokaisessa käänteessä muistan aina mainita, että pelkään lentämistä. Ensimmäinen lento Oulusta Helsinkiin sujuikin lähinnä edessä olevan penkin selkänojaa tuijottaessa. Selkänojassa oli suhteellisen kuumottava "For Your Safety"-lappunen, tai "tee näin kun homma menee vituiksi"-manuaali

Oak Barrelissa otettu kaljakuva kuuluu suomalaiseen matkustamiseen vähintään yhtä vahvasti kuin itse lentokoneella lentäminen. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta kun join Oak Barrelissa, ja syy oli tälläkin kertaa puhtaasti tieteellinen: halusin selvittää, auttaisiko pari olutta lentopelkoon.

Lentokentällä napatut oluet ilmeisesti vaikuttivat hyvin, sillä koneessa alkoi naurattaa ja vessassakin uskalsi käydä ensimmäistä kertaa ikinä. Tokihan juurikin sillä hetkellä turbulenssi alkoi heilutella konetta, ja vähän sai jännittää että tippuuko pöntöstä läpi. Myöskin turvavyön merkkivalo ehti syttyä veskiseikkailun aikana. Joka tapauksessa, tästä eteenpäin vedän aina lärvit ennen koneeseen nousua.

Kone kuitenkin laskeutui turbulenssin jälkeen onnistuneesti perille, ja tässä onkin ensimmäinen kuva Tsekistä. Ensimmäiseksi kuvaksi kuvastaa hyvin oikeastaan koko loppureisun meininkiä. Eli sekavaa on, mistään ei saa oikein mitään selvää, mutta jotain syötävää siellä varmaan oli.

Metro on kyllä äärettömän näppärä keksintö. Siksi tuntuukin typerältä, että puolet matkasta lentokentältä keskustaan pitää vetää bussissa. Kuumassa bussissa. Mielestäni vaikka Ouluunkin voisi rakentaa metron keskustan ja yliopiston välille. Käyttäisin sitä ainakin kerran viikossa. Kyllä sillä saisi kulut peittoon jonkin aikamääreen puitteissa. Ja jos Ouluun voi rakentaa metron, niin kyllä Prahan lentokentällekin voi.

Syödäkin pitää, ja ensimmäiseksi lounaaksi valikoitui tsekkiläinen perinneruoka flammkuchen, joka onkin oikeasti saksalainen herkku. Ilmeisesti jonkinlainen vähän pitsaa muistuttava piirakka. Kuvassa myös matkan ensimmäinen olut Tsekeissä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Hotellin sijasta tuli hankittua majoitus Air B'n'b:stä. Kuva on tosin viimeiseltä päivältä, kun en aiemmin muistanut ottaa, mutta ei sieltä mitään isompaa pistetty palasiksi. Huomaa pöydällä oleva aamupalamysli ja -kalja. Ihan mukava vaihtoehto hotellille, ja ennen kaikkea halpa.

Terassikelit suosivat. Eritoten kelluvalla terassilla. Sai taas tuntea itsensä suomituristiksi kun vetää kaljaa t-paidassa samalla kun viereisissä pöydissä porukka kiristää takkien kauluksia. Tavallaan onnistuinkin polttamaan itseni, kun toinen puoli otsasta oli punainen ja kuumottava loppupäivän. Ei sentään hilseilyn puolelle mennyt.

Pyhän Vituksen katedraali. Ei ehkä se paras nimi pyhimykselle. Joku massipäällikkö tämänkin on rakentanut aikoinaan. Sinällään olisi mielenkiintoista tietää, paljonko tällaisen huussin pykääminen kustantaisi nykyaikana.

Mitäänsanomaton maisemakuva. Siinä on taivas, talojen kattoja ja pari kirkontornia. Sekä lentokoneiden jättämiä kemikaalivanoja, joilla muokataan säätä ja haitataan ihmisten terveyttä.

Toivomuskaivosta oli joku ryystänyt vedet, mutta kolikot olivat edelleen pohjalla. Mielessä kyllä kävi suihkulähteen pohjalta ylimääräisen pikkurahan ratsaaminen, mutta loppujen lopuksi tuntipalkka olisi ollut niin kehno että ei kannattanut. Tuskin olisi edes sakkoja saanut maksettua. Altaasta löytyi kuitenkin yksi markka, torilla tavataan!

Sakoista puheenollen, tämä Wikitravelin matkasanakirjan osio herätti hieman huolta ennakkoon. Sitä paitsi, kun turistina yrittää aamuyöstä heikossa hapessa selittää kovaan ääneen poliisille "nutella jem nik sapatteho", voi olla että kielimuuri yllättää.

Kämpille palatessa telkkarissa oli Ivan Huml, mutta väärän joukkueen paidassa. Vaikka kyllähän merirosvoilla ja kärpillä teoriassa onkin paljon yhteistä. Maalia ei tehnyt, mutta joukkue muistaakseni voitti kuitenkin.

Ensimmäinen päivä loppui vähän lyhkäiseen. Aamulla aikaisin aloitettu matka, ympäriinsä lentely ja pitkin kaupunkia löntystely kevyessä pöhnässä saivat kuitenkin ihmisen vähän väsähtäneeksi. Olikin aika mennä ajoissa nukkumaan, ensimmäistä ja viimeistä kertaa matkalla.

Seuraava päivä sitten jatkuikin siitä, mihin edellinen jäi. Eli laatuviihestä. Paikallisessa ostos-tv:ssä oli loppujen lopuksi samat tuotteet kuin Suomessa, mutta vähän erilaisilla puhuvilla päillä varustettuna. Siinä vaiheessa, kun telkkarista alkoi tulla Tsekiksi dubattua Futuramaa, tiesi että oli aika lähteä tutkimaan mitä kaupungilta löytyi.

Sieltä löytyi TripAdvisorin mukaan maailman toiseksi rumin rakennus, eli tällainen neuvostofuturistinen tv-torni. Jos omituinen muotoilu ei riitä tekemään rakennuksesta rumaa, niin miten olisi kylkeä pitkin ylös- ja alaspäin kiipeilevät kasvottomat vauvat? No, ainakin 9 euron sisäänpääsy tuntui aika kuvottavalta.

Tokihan jokaisessa pahassa on jotain hyvääkin. Ylihintaisesta tornista nimittäin löytyi ylihintainen drinkkibaari. Toki jos miettii, että tällainen taideteos maksaa n. kuusi euroa, niin voi olla liioittelua puhua ylihinnoittelusta. Hyvää se oli, maistui pääasiassa kertaluokkaa jännemmälle caipiroskalle.

Jos haluaa rakentaa näin ison kellon, niin silloin kannattaisi pitää huolta siitä, että se on oikeassa ajassa. Näin ei ollut tämän jättimäisen ajannäyttäjän kanssa. Toivottavasti kovin moni ei tästä aikaa ottanut. En jaksanut selvittää jätättikö kello vai oliko se suosiolla pysähtynyt, mutta ympäröiviä rakennuksia katsoessa tuntui että kyllä se aika on jämähtänyt.

Paikallinen herkku, eli gulassi, joka onkin oikeasti unkarilainen herkku. Kylkiäisenä sipulia, perunakakkuja ja Kekkosen silmälasit. Erittäinkin hyvä ateria, paikka oli U Bulinu jos kiinnostaa käydä. Silloin on hyvää ruokaa, kun lisäke on melkein parempaa kuin liha.

Kun päivän kävelykiintiö oli täynnä, tuli aika siirtyä Tescon kautta kämpille juomaan kaljaa. Nimenomaan kaljaa, ei olutta, sillä kyseessä oli kyseisen kaupan halvinta antia, ja kun juodaan Tescon halvinta niin se ei kovin kehuttavaa ole. Lisäksi meni tosin Desperadoa, olutta jonka väitetään maistuvan tequilalle, mutta todellisuudessa maku oli suhteellisen lähellä Pommacia. Riittävän hyvien pohjien jälkeen oli kuitenkin aika suunnata kohti Prahan yöelämää.

Kävipä muuten hassusti, kun kiirellä ostin matkavakuutuksen reissua edeltävänä iltana, ja matkalla sitten lompsaa penkoessa löysin edellisen vakuutuksen kortin (joka oli vielä voimassakin). Toisaalta, nyt olisi ollut hyvä hetki katkoa raajoja kun olisi voinut nostaa tuplamassit. Ehkä tästä kansantalous jotenkin kuitenkin hyötyy, itse en.

Joku päivä suunnilleen reissun tienoilla oli myös St. Patricks Day, jota luonnollisesti piti juhlistaa irkkubaarissa. Perinnejuomaa Guinnessia piti maistaa taas kerran, mutta lisäksi myös perinneruokaa cottage pietä pystyi syömään päivälliseksi. Maistui aika pitkälti sille jauhelihaperunasoselaatikolle, jota oli aina koulussa ruokana. Ei tällä piirakan kanssa mitään tekemistä ainakaan ollut.

Yhdeksää erilaista olutta, ja yhtä siideriä puolentoista desin annoksissa. Viereen istuneiden tuntemattomien ihmisten (pelottavaa!) kanssa mietittiin mikä oli parasta olutta. Lopulta kävi niin, että paras olut olikin siideri. Kaikki maistuivat jotenkin vedellä jatketuilta tai muuten ikäviltä. Sinänsä outoa, että yksikään yhdeksästä oluesta ei loppujen lopuksi ollut kovin hyvää paikassa, joka oli erikoistunut oluisiin. Karjalaa jos olisi saanut tölkistä niin ai että.

Mutta kuinka matka Prahassa päättyikään? Jatkuiko matka baarista edelleen? (spoiler: jatkui) Selvisivätkö matkan sankarit ilman putkaa kotia? Nämä, ja monta muuta asiaa, selviää matkapäiväkirjan toisesta osasta. Sama lepakkoblogi, eri lepakkoaika

Matkapäiväkirjan toinen osa luettavissa täällä.