Tekstiin on pakko laittaa vähintään yksi kuva, jotta siihen generoituisi automaattisesti hieno thumbnail tietyissä blogiportaaleissa. Lisäksi kuva pitää olla ennen ensimmäistä iframea (tässä tapauksessa Spotifyn upotettu player), jotta thumbnail tulee oikein. Opin tämän edellisestä virheestäni.
G-Mies, Matti Tamonen & Muumiponi - Netiketti
Kappale, joka on ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan. Internetin käyttäminen kuitenkin voi olla ihmeen vaikeaa näinä päivinä. Siksi asiaa on hyvä opetella tavalla, jolla kaikki opeteltiin 80-luvulla: kuuntelemalla aiheesta tehtyä räppiä. Teflon Brothers - Arvon Leidit
Teflarit alkaa olla sen verran tuttu nimi näillä listoilla, että ei voi enää oikein vakavalla naamalla heittää perinteisiä "tykkään vanhasta tuotannosta" tai "kuuntelen vain ironisesti" hipsteriargumentteja.
Sere - Ei oo helppoo olla keskiluokkaa
Kalju, neljäkymppinen räppäri on jotenkin yllättävän samaistuttava hahmo, vaikken paritalossa asukaan lasten kanssa. Ehkä olenkin pikkuvanha. Hälyyttävällä vauhdilla kaljuuntuva ainakin varmasti olen.
Mitä helvettiä nyt taas - Joka päivä töitä teen
Artistinimestä ainakin propsit. Nimi ei tosin sinällään kauheasti sitten lopputuotosta vastaa (valitettavasti), suhteellisen ok rock-biisi joka ei oikeastaan kauheasti säväyttänyt.
Popeda - Lihaa ja Perunaa
Aluksi kertsissä kerrotaan, kuinka ei kaivata erilaisia ruoka-aineita. Sitten todetaan, että ei haluta prinsessaa. Vähän hämmentävää on myös se, kuinka kappaleessa haluttavan lihan tyyppiä ei eritellä. Epäilenkin, että Popeda-Pate onkin kannibaali, joka haluaa grillata naisen.
Turmion Kätilöt - Dance Panique
Jostain syystä Turmareista tulee jollain tavalla aina mieleen Eläkeläiset. Vähän kieli poskessa tehtyä syntikkavetoista musiikkia, joka loppujen lopuksi toimii huomattavasti paremmin kuin mitä voisi teoriassa kuvitella.
Tapio Lempivaara - Heinz-Harald Frenzen
Tähän biisiin sitten puolestaan sopisi sitäkin paremmin kuvaus "mitä helvettiä nyt taas". Jos aikoinaan jäi entisen F1-kuljettaja Frenzenin saavutukset näkemättä, niin tässä ne olisi yhteen kappaleeseen sovitettuna. Enemmän tai (todennäköisesti) vähemmän totuudenmukaisesti.
PakkoPakkoPakko - Olen menettänyt järkeni
Suomalaista synthwavea, ja vielä aika hyvin tehtyä sellaista. Nyt olen nähnyt kaiken .Tai menettänyt järkeni.
deadmau5 - Messages from nowhere
Deadmau5 tööttäsi monta kappaletta vanhaa tavaraa ulos uudelleenjulkaisuna. Mukana oli mukavan paljon vähän hip-hopahtavampaa tavaraa. Ylipäätänsä kappaleita, jotka kuulostavat mielenkiinoisemmalta kuin nykytuotanto.
Sub Focus feat. Stylo G - Lingua
Ei niin d'n'b:tä mitä Sub Focukselta voisi toivoa, mutta näppärä rutkutus kuitenkin. Hassua kuitenkin oli, että tässä kuussa Spotify suositteli kahta Linguaksi ristittyä kappaletta, joista tämä oli kyllä parempi. Toinenkin oli jossain vaiheessa tällä listalla, ihan vain vertailun vuoksi.
Jauz - The Game
Konemusiikkikappaleiden nimeäminen on varmasti helppoa: jos siinä on 8-bittisiä pilipalisampleja, sen nimi on pakko olla The Game. Parhaassa tapauksesessa kappaleessa ei ole edes mitään tunnistettavaa, jolloin se voi nimetä miksi tahansa. Tjuva - Wanna Be With U (Stromberg Remix)
Yksi monista heikkouksistani on kepeillä kasarisampleilla varustetut, vähän halvahkon kuuloiset konemusabiisit. Ongelma vain tuppaa olemaan, että niistä ei viitsi kuunnella samplea enempää. Vaikka saatahan tämä originaalikin olla, en minä musiikista mitään tiedä.
Adrian Hour - Love Something
Hitaasti lämpenevä, ja erittäin tyylikkäästi tehty vähän kasarivivahteinen teknokappale. Nyt on selvästi ollut jokin kasarikuukausi, ja sama meno vielä jatkuu.
Russ Abbott - Atmosphere
Itse asiassa meno jatkuu heti nyt. Vähän harmittaa, ettei joka listalla ole tällaista biisiä: hyväntuulinen kasarihassuttelubiisi. Tällaisista tulee aina keväinen, ellei jopa Wappuinen fiilis. Mutta kohtahan onkin jo huhtikuu (seitsemän tunnin kuluttua, jos tarkkoja ollaan).
Twenty One Pilots - Ode to Sleep
Pitkään mielsin tämän duon radiobiisien perusteella angstiseksi teiniräp-ryhmäksi, jossa ei oikein ollut mitään siedettävää. Kuuntelin sitten niitä biisejä, joita ei radiossa aina kuule, ja tulin lopputulokseen, että tämä on angstinen teinipop-ryhmä. Positiivinen yllätys loppujen lopuksi.
The Hives - You Got it All... Wrong
Ensi kesän Provinssin artisteja piti jo katsella (vähän myös kuunnella), ja The Hivesistä olin jossain määrin innostunut. Bändi on siinä ja hilkulla että tekeekö mieli nauttia vai oksentaa, mutta tämä menee sille paremalle puolelle. Eli ei oksentamisen.
Samuli Putro - Työ
Ajattelemisen aihetta. Ajattele tätä kappaletta enemmän kuin työtäsi. En kauheasti tykännyt tästä Putron uusimmasta levystä kuitenkaan, ei ainakaan mitään jäänyt mieleen. Niin kuin Matkamuistot.
Twenty One Pilots - Trees
Oikeasti olin niin hämmentynyt tästä bändistä, ja eritoten toiseksi uusimmasta levystä, ja näiden asioiden hyvyydestä, että laitoin kaksi kappaletta. Vähempi olisi tuntunut vääryydeltä.
Kävipä niin hassusti, että työpaikka järjesti laskettelupäivän. En ollut lasketellut suunnilleen kymmeneen vuoteen, ja kymmenen vuotta sittenkin laskettelu tarkoitti lähinnä sitä, että kiinnitin lumilaudan jalkoihin ja kynsin mäkeä perseelläni. Yhden kerran ehdin oikeassa laskettelukeskuksessa käymään, mutta se riitti ankkurihissitrauman hankkimiseen. Mutta jos joku maksaa minulle välineet, niin teen mitä vain. Ihan mitä vain. Vaikka laskettelen, ja menen hissillä ylös.
Jonkinlainen näkymä Iso-Syötteen huipulta.
Sen lisäksi, että edellisestä laskettelukerrasta oli kulunut kymmenkunta vuotta, niin vähintään yhtä pitkä aika oku kulunut siitä kun viimeksi olen ylipäätänsä seissyt minkäänlaisten suksien päällä. Lähtökohdat onnistuneelle reissulle olivat siis vähintäänkin vahvat, mutta silti jostain syystä jonkinlainen jännitys saattoi vähän kaivaa mieltä. Onneksi työpaikalla on työntekijöilleen myös henkivakuutus.
Ensimmäisen kerran sitten vuokrasukset jalkaan saatuani kaaos Iso-Syötteellä oli valmis. Käveleminen ei enää onnistunut ja liukuminenkin aika heikosti. Tuntui, että suksista puuttui kaasu, jarru ja ratti. Kytkintäkään ei löytynyt. Hissiin asti kuitenkin sai vaaputtua, ja ensimmäinen nousu oli vähintäänkin kuumottava kokemus kuin muistelinkin. Kun yksi jalka lähtee vasemmalle ja toinen oikealle, on nauru kaukana. Jalat olivat kyllä pelottavan kaukana toisistaan.
Se, saattoi vähän enemmän naurattaa, oli ensimmäinen laskuni kyseisenä päivänä. Itseäni ei huvittanut, mutta ehkä sivustaseuraajia. Selvisin valehtelematta kolme sekuntia "pystyssä" ennenkuin jouduin kokeilemaan lumen pehmeyttä naamalla ensimmäistä kertaa. Pystyyn vain, ja viisi sekuntia vertikaaliasennossa ennen kaatumista. Loppumatka menikin pääasiassa sivuttaissuunnassa askel-viereen tyyliin alas vaappuessa. Reilun kilometrin mittaisen rinteen "laskemiseen" kului lopulta puolisen tuntia.
Tässä vaiheessa olin valmis lähtemään kotia murjottamaan, mutta päätin vilkaista aluksi vihreät rinteet. Harmikseni huomasin, että rinteet olivat täynnä pieniä lapsia, joiden sekaan en kehdannut itse mennä pyörimään. Ainakaan ilman lasta. Paluu takaisin oli siis väistämätön. Keräsin kuitenkin sisäistä voimaa katsellessani mäkeä alas rymistelleitä laskettelukoululaisia, ja hoksasin etten olekaan ainoa, jolla on hommat vähän hakusessa.
Kiukulla suuntasin takaisin hissiin, ja tyynellä, jopa zenmäisellä rauhallisuudella rinteeseen. Parin hampaat irvessä suoritetun laskun jälkeen homma alkoi jopa jossain määrin onnistua. Muutamat voltit tässä välissä toki ehti heittää vaikka hyppyriä ei vielä löytynytkään. Heti kun sai kohtuullisen draivin päälle, joutui syömään lounasta. Toisaalta, on hyvä lounaalla kerätä massaa että valuu mäkeä alas kovemmalla vauhdilla. Koska aloittelija nimenomaan haluaa lisää vauhtia.
Loppua kohti rinteet sitten alkoivat muistuttaa enemmän vastakäännettyä kukkapenkkiä. Tässä vaiheessa kävi ilmi se vähän veemäinen seikka laskettelusta, joka pätee myös esimerkiksi pyörällä ajeluun ilman käsiä: mitä nopeampaa menee eteenpäin, sitä helpomaa tekeminen on. On hankala vaikkapa tehdä käännöstä jos ei liiku. Lounas kuitenkin ilmeisesti auttoi vaaditun vauhdin keräämisessä, sillä pysyin jopa kolme(!) peräkkäistä laskua pystyssä.
Kaiken kaikkiaan, alun kauhuista huolimatta ihan hauska reissu. Ennenkaikkea positiivista oli se, että suksilla tuli yhtä montaa kertaa alas kuin meni ylös, eli ei tarvinnut kertaakaan moottorikelkan/medihelin/hengenpelastajan kyytiin nousta. Voisi kuitenkin toivoa, että seuraavaan kertaan ei aivan kymmentä vuotta menisi, sillä siinä ajassa ehtii unohtaa kääntymisen ja jarruttamisen jalot taidot.
Matkapäiväkirjan edellinen osa luettavissa täällä.
Vastauksena edellisen tekstin lopussa olleeseen kysymykseen: kyllä, ilta jatkui. Ei-enää-niin-tuntemattomien ihmisten kanssa lähdettiin käymään uudessa irkkubaarissa, joka oli erittäinkin täynnä. Puhuin kahden ihka-aidon irlantilaisen kanssa, toisen kanssa jalkapallosta, ja hän muisti kaksi suomalaista jalkapalloilijaa. Toisen nimeä en muista, mutta toinen oli Jonatan Johansson, joka oli muistaakseni Fifa 2002:ssa. En tiedä mikä pointti tällä jutulla oli.
Lähestulkoon-jo-tuttava ihmiset kuitenkin painelivat tässä vaiheessa iltaa nukkumaan (=kansainvälinen "seura riitti, kiitos vaan"-merkki), joten johonkin piti jatkaa ilman heitä. Jokin paikka tällä kertaa Karlovy Lazne, viisikerroksinen yökerho, jossa joka kerroksessa soi erilainen musiikki. Koska olen jo iältäni lähempänä viittäkymmentä kuin nollaa, oikea paikka oli retropuoli. Siellä tanssin nuoruuteni hittejä ja join sellaisista jännistä tuopeista, jotka täyttyvät pohjasta. Elämä oli ihanaa.
Huono puoli baarissa vaan oli se, että se oli auki viiteen. Kämpille pääseminen siis kesti seitsemään asti, ainakin humalaisen hoiperteluvauhdilla. Välillä oli onneksi KFC, josta saa parasta friteerattua kanamättöä ja maailman parasta valkosipulidippia. Pettymys oli kuitenkin kolossaalinen, kun majoituksessa paketista löytyikin tomaattinen BBQ. Hyvää sekin oli, mutta ei sitä maailman parhaaksi valkosipulidipiksi voinut kutsua.
Seuraavana päivänä tuntui siltä, että taivaalle levitellyt kemikaalivanat olivat tehneet tehtävänsä. Pää oli kipeä ja heikotti. Tai sitten se oli k r a p u l a. Toisaalta, jos nyt olisi käynyt niin että päällä olisi ollut kauhea kanuuna, niin silloinhan luonnollisesti paras paikka visiteerata on sotamuseo. Ja siellähän käytiin. Pihalla olevaa tankkia katsoessa kävi mielessä, että jotkut käyvät Saksassa ja palaavat uudenkarhean bemarin kanssa kotia, niin jos kävisikin Tsekissä ja jytyyttäisi tankilla takaisin. Siinä olisi kertaluokkaa miehekkäämpi vaihtoehto.
Mikä on parempaa kuin liha? Neljän eläimen liha. Tätäkin lautasellista varten on tarvittu aika monta eläintä. Onhan siinä rehujakin, meinasi kyllä jäädä syömättä kun oli niin paljon ettei jaksanut kiinnostaa. Syömisessä hyvä puoli on myös se, että se on keskimäärin erittäinkin halpaa. Tällainen kilon verran "settiä" sisältävä lautanen maksoi vajaan kympin.
Kunnon överimätöillä turvotetulla mahalla onkin sitten hyvä lähteä shoppailemaan paitoja Prahan varmaankin isoimmasta ostoskeskuksesta Palladiumista. Päälle 180 kauppaa ja 20 ravintolaa. En nyt muista kaupan nimeä (Esprit?), mutta yksi myymälä myi pääasiassa tällaisia typeriä t-paitoja. "Casual & Rebellious", mitä sillä tarkoitetaan ja miksi kukaan ikinä haluaisi pitää paitaa, jossa lukee "rento & kapinallinen". Miten voi olla rento kapinallinen? Mielessä kävi kokeilla haastetta, jossa kävisi jokaisessa ruokapaikassa syömässä yhden jotakin, ja kokeilla kuinka pitkälle pääsisi. Veikkaan että viidennen kohdalla voisi alkaa vauhti hiipua.
Ja tokihan Prahan pitkäikäisin panimo, U Fleku, piti käydä kokeilemassa. Sieltä sai reissun parhaan oluen, eli siinä mielessä varsin nappipaikka. Sai myös hassun makuista hunajaviiniä, ja jotain vatsahapon makuista ja väristä litkua oli tarjolla. Näppärää oli se kuinka olutta ostettiin velaksi. Eli tasaisin väliajoin joku kävi kysymässä otetaanko toinen, ja jos otettiin, niin sitten piirrettiin lappuun viiva. Lapusta sitten näki montako tuli juotua. Tällainen apumuisti olisi usein tarpeen muuallakin.
Illasta sitten tuli mieleen kuningasidea lähteä jäljittämään edellisen päivän paras-ystävä-ikinä ihmisiä. Ongelma oli vain minkäänlaisten yhteystietojen puute, lähinnä heikkoja mielikuvia nimistä ja asuinpaikoista. Pikainen Facebook-stalkkauskaan ei tuotattanut tulosta, joten oli turvauduttava irkkupubin neuvoa-antavaan. Ja hyvällä tuurilla siellä saattaisi vaikka törmätä niihin tuttuihin.
Huono puoli pöytiin tarjoilussa (ja syy, miksi se on kielletty Suomessa) on se, että on yllättävän hankala kieltäytyä oluesta kun sitä varten ei tarvitse edes nousta pöydästä. Ongelmaksi muodostui myös kun kerran tilasi sitä suhteellisen kallista olutta, niin sitä sitten samaa tuli koko illan. Suhteellisen kallis on tässä tapauksessa 4 euroa, mutta olihan se kyllä hyvääkin.
Niinhän siinä kuitenkin kävi, että ei näkynyt tuttuja naamoja kun
irkkupubiin koko illaksi jämähti. Matkan ensimmäiset, ja onneksi viimeiset, suomalaiset tuli kuitenkin nähtyä. Baarin mennessä kiinni kello oli vasta
kaksi, mutta lyhkäisten unien jälkeen sekin oli riittävän myöhä. Niinpä oli aika suunnata KFC:n kautta nukkumaan, ja tällä kertaa varmistaa, että saa sen valkosipulidipin.
Majoituksessa tuli kuitenkin loistoidea katsoa yksi (1) YouTube-video. Viitisen tuntia ja monta gin tonicia myöhemmin kello olikin jo seitsemän. Paha juttu. Toisaalta, oli onneksi jo aamupala-aika ja pystyikin sanoa nauttivansa GTntinental breakfastia.
Seuraava aamu valkeni puolipilvisissä merkeissä. Vettäkin tuli, kuten edellisenäkin päivänä. Unta tuli sellaiset viisi-kuusi tuntia, kuten edellisenäkin yönä. Lounasta kuitenkin piti syödä, joten metrobingo sai auttaa asiasssa. Metrobingossahan tarkoituksena on mennä satunnaisella metrolla määrä X pysäkkejä eteenpäin ja syödä ensimmäisessä vastaan tulevassa paikassa. Toisinaan tämä toimii, toisinaan ei. Tällä kertaa ei.
Valitun ruokapaikan ensimmäinen varoitusmerkki oli se, kuinka "quality" oli kirjoitettu "quaility". Laadukasta. Toinen varoitusmerkki oli paha ruoka. Kolmas varoitusmerkki oli oksettava olo syömisen jälkeen. Toki oksettava olo oli jo ennen syömistäkin, mutta aina voi väittää saaneensa ruokamyrkytyksen, koska jokaisella hyvällä reissulla pitää saada ainakin yksi ruokamyrkytys.
Millä huono olo lähtee? Vetämällä sokeriöverit tietysti. Trdelnik on hauskan muotoinen pulla, joka on keskeltä ontto. Tämä keskitila on vähän hukkaan menevää tilaa, mutta onneksi sen voi täyttää esimerkiksi jäätelöllä. Aina tällaisen syötyään tuli vähän paha olo, henkisesti ja fyysisesti, mutta tottakaihan niitä silti piti joka ikinen päivä syödä. Kaikki hyvä maailmassa satuttaa eniten. Pääkadulla oli parinkymmenen metrin välein kioskeja joista näitä sai, mutta parhaat sai vähän syrjemmästä. Ja lopulta tulin kuitenkin lopputulokseen, että paras on ilman mitään jäätelöitä tai mansikoita tai suklaakastikkeita tai kermavaahtoja.
Joskus illasta, kun jonkinlaisena ruumiina sai itsensä raahattua takaisin mökille, alkoi juominen tuntua jo vähän väsyneeltä idealta. Oikeastaan viime aikojen yöunilla kaikki alkoi tuntua väsyneeltä idealta. Siksipä vuorossa oli leffailta Netflixin tuotteilla (koska eihän lomalla voi mennä ajoissa nukkumaan). Tosin kyllä leffojen kanssa piti olla leffaevästä, eli GT:tä ja absinttia. Ja pari olutta ehkä.
The Darkest Hour oli katastrofiscifirämistely, jossa Nuoret Amerikkalaiset ampuvat ufoja Venäjällä. Kaikin puolin paska. Selkeästi tehty "tehdään niin huono elokuva että se on hyvä"-periaatteella, mutta jos 30 miljoonan budjetilla lähtee tekemään B-luokan leffaa, niin lopputulos on lähinnä vaivaannuttava. Todennäköisesti joku rahanpesujuoni. Edes iso A ei tehnyt elokuvasta hääviä.
Sitten oli Kung Fury. Aina hauska.
Ja lopuksi vielä Kill Bill, jota en ollut nähnyt. En oikein tiedä mitä kyseisestä leffasta pitäisi ajatella. Juoneltaan köyhä tarina kerrottuna hyvinkin tyylikkäästi. Pidemmän päälle alkoi kyllästyttää Uma Thurmanin pyöriminen katanan kanssa, elokuvassa kun ei oikein mitään tuntunut tapahtuvan. Ajattelin kuitenkin vielä sen kakkososan katsoa jossain välissä.
Seuraavana aamuna sitten virkeänä siivoamaan kämppää. Huono puoli Air B'n'B:ssä verrattuna tavalliseen hotelliin oli se, että roskat joutui viemään itse ulos. Hintaan periaatteessa kuului siivous, mutta sen sisältö jäi epäselväksi, joten ei lähdetty riskeeraamaan. Ei kuulunut laskua perästä, joten eiköhän omien tavaroiden ja jätteiden poistaminen riittänyt. Niin, ja tiskaaminen, mutta sitä en itse tehnyt. Muuten olisi koko loma mennyt pilalle.
Lounas taas valikoitui tutulla metrobingolla, kun ei hyviä ideoita ollut eikä koskaan _mitenkään_ voi olla mahdollista, että kaksi kertaa valikoituisi huono paikka. Siksipä pikaisen metromatkan ja vähän pitemmän kävelymatkan jälkeen naaman edessä oli hampurilainen, joka oli hyvää. Kreet sukses
Hampurilainen on kyllä aina perusvarma valinta ulkomailla ravintolassa kuin ravintolassa jos haluaa syödä jotain "siedettävää". Ei se kyllä yleensä tosin mikään erityinen nautinto ole. Kyytipojaksi join vettä, sillä alkoholismin vaarat tulivat mieleen ja seuraavana päivänä joutuisi jo muutenkin töihin. Vettä juodessani ehdin ihmetellä, että onpas hassun makuista olutta, kunnes lasiin vilkaistessa muisti että vettähän se vain oli.
Viimeisenä päivän kemikaalivanojen tuottamat pilvet olivat vähän hälvenneet, aurinko vähän paistoi ja hikikin uhkasi tulla. Eli hyvä lomasää alkoi kun tuli kotiinlähdön aika. Viimeiset panoraamakuvat piti vielä käydä ottamassa. Reissun aikana tuli ilmeisesti käveltyä n. 60 kilometriä, eli kyllähän se myös kuntoilusta kävi. Varsinkin viiden euron tennareilla.
Jotta elämä olisi jännittävää, Finnair päätti pistää homman kuumottavaksi loppumetreillä paluulennolla. En saanut tehtyä verkossa check-iniä. Kentällä automaatissa check-iniä tehtäessä puolestaan tuli ilmoitus, että en ole maksanut "jotain". Tässä vaiheessa pieni tuskanhiki meinasi hiippailla niskaan. Kentälle tuli saavuttua "riittävän" ajoissa eikä tiskillä tehtävään check-iniinkään päässyt kuin vasta kahden tunnin kuluttua, joten piti soittaa Finnairille että mitähän vittua. Pitkähkön (ja varmaan kalliihkon) puhelun päätteeksi selvisi, että olin maksullisella paikalla, joka ei ollut oikeasti maksullinen, mutta oli joskus ollut, ja siksi minulta oli odotettu maksua suunnilleen 0 euroa. Juttu korjattiin ja pääsin eteenpäin. Lipusta peitetty se oleellinen salainen tieto, eli se että lensin economy-luokassa
Onneksi lopulta kuitenkin lennolle pääsi, lennolla pääsi kotia ja kotona pääsi nukkumaan. Seuraavana päivänä "pääsi" töihin. Neljän päivän aktiivisen juomisen ja kävelemisen sekä epäaktiivisen nukkumisen jälkeen työpaikalla istuskelu ilman yhtään välipäivää tuntui melkein rikolliselta. Seuraavalla reissulla sitten tietää varautua. Sitä odotellessa.
Kuten lupasin aiemmin, niin nyt olisi tarjolla matkapäiväkirjaa viime viikonlopun Tsekin reissulta. Paikan päällä en jaksanut kirjoittaa, enkä oikeastaan ottaa niin paljon kuviakaan kuin viimeksi Kööpenhaminassa, mutta eiköhän näistä jonkinlainen jorina saada aikaiseksi.
Seikkailu alkoi torstaina jo aamuhämärässä, kun viiden aikaan kolme herätyskelloa pärähti yhtaikaa soimaan. Herätysten määrällä oli tarkoitus varmistaa, että ainakaan pommiin ei tulisi nukuttua. Onnistuin. Piakkoin matkakaveri kävi noukkimassa kyytiin, ja matkan toiseksi lennokkain osuus suoritettiin ajamalla VW Golf Oulun lentokentälle.
Jokaisessa käänteessä muistan aina mainita, että pelkään lentämistä. Ensimmäinen lento Oulusta Helsinkiin sujuikin lähinnä edessä olevan penkin selkänojaa tuijottaessa. Selkänojassa oli suhteellisen kuumottava "For Your Safety"-lappunen, tai "tee näin kun homma menee vituiksi"-manuaali
Oak Barrelissa otettu kaljakuva kuuluu suomalaiseen matkustamiseen vähintään yhtä vahvasti kuin itse lentokoneella lentäminen. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta kun join Oak Barrelissa, ja syy oli tälläkin kertaa puhtaasti tieteellinen: halusin selvittää, auttaisiko pari olutta lentopelkoon.
Lentokentällä napatut oluet ilmeisesti vaikuttivat hyvin, sillä koneessa alkoi naurattaa ja vessassakin uskalsi käydä ensimmäistä kertaa ikinä. Tokihan juurikin sillä hetkellä turbulenssi alkoi heilutella konetta, ja vähän sai jännittää että tippuuko pöntöstä läpi. Myöskin turvavyön merkkivalo ehti syttyä veskiseikkailun aikana. Joka tapauksessa, tästä eteenpäin vedän aina lärvit ennen koneeseen nousua.
Kone kuitenkin laskeutui turbulenssin jälkeen onnistuneesti perille, ja tässä onkin ensimmäinen kuva Tsekistä. Ensimmäiseksi kuvaksi kuvastaa hyvin oikeastaan koko loppureisun meininkiä. Eli sekavaa on, mistään ei saa oikein mitään selvää, mutta jotain syötävää siellä varmaan oli.
Metro on kyllä äärettömän näppärä keksintö. Siksi tuntuukin typerältä, että puolet matkasta lentokentältä keskustaan pitää vetää bussissa. Kuumassa bussissa. Mielestäni vaikka Ouluunkin voisi rakentaa metron keskustan ja yliopiston välille. Käyttäisin sitä ainakin kerran viikossa. Kyllä sillä saisi kulut peittoon jonkin aikamääreen puitteissa. Ja jos Ouluun voi rakentaa metron, niin kyllä Prahan lentokentällekin voi.
Syödäkin pitää, ja ensimmäiseksi lounaaksi valikoitui tsekkiläinen perinneruoka flammkuchen, joka onkin oikeasti saksalainen herkku. Ilmeisesti jonkinlainen vähän pitsaa muistuttava piirakka. Kuvassa myös matkan ensimmäinen olut Tsekeissä. Siitä se ajatus sitten lähti.
Hotellin sijasta tuli hankittua majoitus Air B'n'b:stä. Kuva on tosin viimeiseltä päivältä, kun en aiemmin muistanut ottaa, mutta ei sieltä mitään isompaa pistetty palasiksi. Huomaa pöydällä oleva aamupalamysli ja -kalja. Ihan mukava vaihtoehto hotellille, ja ennen kaikkea halpa.
Terassikelit suosivat. Eritoten kelluvalla terassilla. Sai taas tuntea itsensä suomituristiksi kun vetää kaljaa t-paidassa samalla kun viereisissä pöydissä porukka kiristää takkien kauluksia. Tavallaan onnistuinkin polttamaan itseni, kun toinen puoli otsasta oli punainen ja kuumottava loppupäivän. Ei sentään hilseilyn puolelle mennyt.
Pyhän Vituksen katedraali. Ei ehkä se paras nimi pyhimykselle. Joku massipäällikkö tämänkin on rakentanut aikoinaan. Sinällään olisi mielenkiintoista tietää, paljonko tällaisen huussin pykääminen kustantaisi nykyaikana.
Mitäänsanomaton maisemakuva. Siinä on taivas, talojen kattoja ja pari kirkontornia. Sekä lentokoneiden jättämiä kemikaalivanoja, joilla muokataan säätä ja haitataan ihmisten terveyttä.
Toivomuskaivosta oli joku ryystänyt vedet, mutta kolikot olivat edelleen pohjalla. Mielessä kyllä kävi suihkulähteen pohjalta ylimääräisen pikkurahan ratsaaminen, mutta loppujen lopuksi tuntipalkka olisi ollut niin kehno että ei kannattanut. Tuskin olisi edes sakkoja saanut maksettua. Altaasta löytyi kuitenkin yksi markka, torilla tavataan!
Sakoista puheenollen, tämä Wikitravelin matkasanakirjan osio herätti hieman huolta ennakkoon. Sitä paitsi, kun turistina yrittää aamuyöstä heikossa hapessa selittää kovaan ääneen poliisille "nutella jem nik sapatteho", voi olla että kielimuuri yllättää.
Kämpille palatessa telkkarissa oli Ivan Huml, mutta väärän joukkueen paidassa. Vaikka kyllähän merirosvoilla ja kärpillä teoriassa onkin paljon yhteistä. Maalia ei tehnyt, mutta joukkue muistaakseni voitti kuitenkin.
Ensimmäinen päivä loppui vähän lyhkäiseen. Aamulla aikaisin aloitettu matka, ympäriinsä lentely ja pitkin kaupunkia löntystely kevyessä pöhnässä saivat kuitenkin ihmisen vähän väsähtäneeksi. Olikin aika mennä ajoissa nukkumaan, ensimmäistä ja viimeistä kertaa matkalla.
Seuraava päivä sitten jatkuikin siitä, mihin edellinen jäi. Eli laatuviihestä. Paikallisessa ostos-tv:ssä oli loppujen lopuksi samat tuotteet kuin Suomessa, mutta vähän erilaisilla puhuvilla päillä varustettuna. Siinä vaiheessa, kun telkkarista alkoi tulla Tsekiksi dubattua Futuramaa, tiesi että oli aika lähteä tutkimaan mitä kaupungilta löytyi.
Sieltä löytyi TripAdvisorin mukaan maailman toiseksi rumin rakennus, eli tällainen neuvostofuturistinen tv-torni. Jos omituinen muotoilu ei riitä tekemään rakennuksesta rumaa, niin miten olisi kylkeä pitkin ylös- ja alaspäin kiipeilevät kasvottomat vauvat? No, ainakin 9 euron sisäänpääsy tuntui aika kuvottavalta.
Tokihan jokaisessa pahassa on jotain hyvääkin. Ylihintaisesta tornista nimittäin löytyi ylihintainen drinkkibaari. Toki jos miettii, että tällainen taideteos maksaa n. kuusi euroa, niin voi olla liioittelua puhua ylihinnoittelusta. Hyvää se oli, maistui pääasiassa kertaluokkaa jännemmälle caipiroskalle.
Jos haluaa rakentaa näin ison kellon, niin silloin kannattaisi pitää huolta siitä, että se on oikeassa ajassa. Näin ei ollut tämän jättimäisen ajannäyttäjän kanssa. Toivottavasti kovin moni ei tästä aikaa ottanut. En jaksanut selvittää jätättikö kello vai oliko se suosiolla pysähtynyt, mutta ympäröiviä rakennuksia katsoessa tuntui että kyllä se aika on jämähtänyt.
Paikallinen herkku, eli gulassi, joka onkin oikeasti unkarilainen herkku. Kylkiäisenä sipulia, perunakakkuja ja Kekkosen silmälasit. Erittäinkin hyvä ateria, paikka oli U Bulinu jos kiinnostaa käydä. Silloin on hyvää ruokaa, kun lisäke on melkein parempaa kuin liha.
Kun päivän kävelykiintiö oli täynnä, tuli aika siirtyä Tescon kautta kämpille juomaan kaljaa. Nimenomaan kaljaa, ei olutta, sillä kyseessä oli kyseisen kaupan halvinta antia, ja kun juodaan Tescon halvinta niin se ei kovin kehuttavaa ole. Lisäksi meni tosin Desperadoa, olutta jonka väitetään maistuvan tequilalle, mutta todellisuudessa maku oli suhteellisen lähellä Pommacia. Riittävän hyvien pohjien jälkeen oli kuitenkin aika suunnata kohti Prahan yöelämää.
Kävipä muuten hassusti, kun kiirellä ostin matkavakuutuksen reissua edeltävänä iltana, ja matkalla sitten lompsaa penkoessa löysin edellisen vakuutuksen kortin (joka oli vielä voimassakin). Toisaalta, nyt olisi ollut hyvä hetki katkoa raajoja kun olisi voinut nostaa tuplamassit. Ehkä tästä kansantalous jotenkin kuitenkin hyötyy, itse en.
Joku päivä suunnilleen reissun tienoilla oli myös St. Patricks Day, jota luonnollisesti piti juhlistaa irkkubaarissa. Perinnejuomaa Guinnessia piti maistaa taas kerran, mutta lisäksi myös perinneruokaa cottage pietä pystyi syömään päivälliseksi. Maistui aika pitkälti sille jauhelihaperunasoselaatikolle, jota oli aina koulussa ruokana. Ei tällä piirakan kanssa mitään tekemistä ainakaan ollut.
Yhdeksää erilaista olutta, ja yhtä siideriä puolentoista desin annoksissa. Viereen istuneiden tuntemattomien ihmisten (pelottavaa!) kanssa mietittiin mikä oli parasta olutta. Lopulta kävi niin, että paras olut olikin siideri. Kaikki maistuivat jotenkin vedellä jatketuilta tai muuten ikäviltä. Sinänsä outoa, että yksikään yhdeksästä oluesta ei loppujen lopuksi ollut kovin hyvää paikassa, joka oli erikoistunut oluisiin. Karjalaa jos olisi saanut tölkistä niin ai että.
Mutta kuinka matka Prahassa päättyikään? Jatkuiko matka baarista edelleen? (spoiler: jatkui) Selvisivätkö matkan sankarit ilman putkaa kotia? Nämä, ja monta muuta asiaa, selviää matkapäiväkirjan toisesta osasta. Sama lepakkoblogi, eri lepakkoaika
Vieroittaudun blogista ja elämästä muutenkin lomailemalla ulkomailla loppuviikon (ja vähän ensi viikon alusta). Tällä viikolla siis tuskin tulee toista tekstiä, enkä ensi viikonkaan suhteen pidättelisi hengitystä kahta juttua odotellessa. Riippuu toki miten paikan päällä pystyy tai jaksaa kirjoittaa mitään, mutta tuskin mahdottomasti kiinnostelee Prahan upeaa (olut)arkkitehtuuria ja (olut)kulttuuria ihastellessa. Seuraava juttu on sitten varmaan jonkinlainen matkapäiväkirja, ehkä.
Viimeiset paniikkipakkaamiset ovat juurikin nyt tulilla. Koitin netistä katsoa mitä ainakin tarvitsee mukaan, mutta esimerkiksi Aurinkomatkojen lista aiheutti lähinnä epätoivoa. Passin ja muiden tavaroiden tärkeyden lisäksi arvuuttelen myös paljostako haluan vakuuttaa itseni jos satun kompastumaan ja kuolemaan, tai ainakin sairastumaan malariaan.
Koin kuitenkin parhaaksi ideaksi siirtää enimmät rahat säästötilille ennen lähtöä. Jos joku sattuu kortin pöllimään, niin tilillä ei sitten kauheasti olekaan tuhlausvaraa. Ja sitten on voi ajatella olevansa vastuullinen ihminen kun säästötililläkin on vähän enemmän rahaa. Ehkä aamuviidestä viimeistä tuoppia hakiessa kaduttaa kun pankkikortti tarjoaa ei-oota. Pankissa tuli käteistä vaihtaessa kyllä massipäällikköfiilis kun kassa laski seteleitä viiteen tonniin asti.
Voin kyllä kuvitella miten virkeänä sitä on sitten tiistaina töissä pitkän viikonlopun ja 6-7 tunnin yöunien jälkeen. Toivotaan nyt kuitenkin, että yhtenä kappaleena tullaan takaisin, kaikki muu on plussaa.
Steak & blowjob-päivää vietetään 14. maaliskuuta, eli tänään. Suomennos löytyy otsikosta, mutta päivän idea lyhkäisyydessään on kuukausi ystävänpäivän (joka on akkojen juhla) jälkeen juhlia karskisti ja miehekkäästi pihvien ja suihinottojen parissa jotain muuta kuin ystävyyttä. Jokainen mies kuitenkin on yksilö, eikä mielestäni kaikille oikeastaan tällainen sovi. Ei minulle ainakaan.
Elämäni miehiä, vahvoja herkkiä / elämäni miehiä, suuria pieniä
Esimerkiksi yksinäiselle, vähän köyhemmälle miehelle (ei minä) sopisi jauhlihapihvi & imuri-päivä. Herkulliseen naudan sisäfilepihviin ei välttämättä ole varaa, joten sen voi korvata Atrian pierukaasuun säilötyllä jauhelihakäntyllä. Kumppaniakaan ei löydy suorittamaan fellaatiota, joten imuri ajaa varmasti asiansa paremman puutteessa.
Työn touhussa
Lehmä & syvä nivusvenytys-päivä olisi puolestaan kuin tehty hedonistille narsistille. Lehmästä riittää syötäviä pihvejä ja muuta haaskattavaa jotakuinkin yhden ihmisen tarpeiksi, ainakin tämän tietyn päivän ajaksi. Syvällä venytyksellä voi sitten nähdä omasta rakkaasta itsestään puolia, joita ei ole ennen nähnyt. Venytys kannattaa kuitenkin tehdä ennen ruokamättöjä.
Taittuu taittuu
Alistuvalle vegaanille voisi sopia soijanakki & pegging-päivä. Soijanakki nyt on ilmeinen juttu, vegaani kun ei syö lihaa. Itse söin kerran grillattua soijanakkia, näytti lähinnä visvaiselta nippeliltä, mutta maistui lopulta ihan syötävältä. Peggingiä en lähde tässä avaamaan enempää kuin että sanakirja.org tarjoaa sille käännökseksi "tapitus", mikä on sinällään aika oikein.
Silmät eivät ole ainoa asia mikä tapittaa.
Loppujen lopuksi jokaiselle tämä päivä onkin aika yksilöllinen. Oma päiväni tänään oli sitä-pahaa-jauhelihakastiketta-jota-tein-viikonloppuna & [content removed]-päivä. Yritin taas viikonloppuna kokata parasta jauhelihakastiketta ikinä, mutta mautonta mössöä siitä taas tuli. Väkisin sen sai kuitenkin kurkusta alas rusikoitua lounaseväänä. Päivän toisen osion jätän lukijoiden mielikuvituksen varaan.
Viime aikoina minulla on ollut ongelmia blogin kanssa. Ei niinkään tekstien kanssa, juttua piisaisi jotakuinkin niin paljon kuin ehtisi kirjoittaa (ehtiminenkin tosin meinaa jostain syystä olla iso probleema). Ongelma on enemmänkin otsikoiden keksiminen näille jutuille. Otsakkeen kehittely on kuitenkin jotakuinkin vaikein asia mitä blogissa voi joutua tekemään, ellei sitten käytä otsikkona päiväystä, tyyliin "12. maaliskuuta 2017". Se on kuitenkin tylsää ja mielikuvituksetonta.
Otsikon pitäisi kuitenkin olla kuvaava. Sen verran kuitenkin on jäljellä itsekunnioituksen rippeitä, että puhdasta klikkiotsikkoa ei yleensä kehtaa laittaa: "tämä mies kirjoitti blogin - katso mitä tapahtui seuraavaksi!". Klikkiotsikot ovatkin kuvaavuuden vastakohta. Yleensä asia on kuitenkin hankala tiivistää otsikkoon. Päiväys olisi toisaalta sinällään kuvaava, se kertoo minä päivänä juttu on tehty ja sisältää kronologisen aikajatkumon eri tarinoille.
Sitten otsikon pitäisi olla lisäksi houkutteleva. Suurin osa ihmisistä ei lue tästäkään jutusta varmasti otsikkoa enempää. Mitä parempi tuo otsikko, ja jutun ensivaikutelma, kuitenkin olisi, sitä isompi olisi tekstin lopulta lukevien ihmisten määrä. Vaikka onhan kyllä päiväyskin periaatteessa houkutteleva: se kertoo tämän päivän tapahtumista, ja on kyllä takuulla ajankohtainen, mikä aina kiinnostaa.
Ja tottakai otsikon pitäisi olla hauskakin, tai edes jollakin tavalla nokkela. Ehkä jos jostain näistä pointeista voi joustaa, niin se on tämä, hauska otsikko kuitenkin olisi usein harhaanjohtava kun katselee usein tämän blogin sisältöä. Päiväys voisi oikeastaan olla hauska. Tällainen otsikko luo ajanvirrassa lipuvaan ihmiseen huumorinsäväytteisen pintakosketuksen, joka värähtelee monella eri tasolla sielun harmoniassa.
Sitten kaikki tämä pitäisi saada ahdettua muutamaan hassuun sanaan. Vaikeaa. Päiväys on lyhyt. Erittäin hyvä.
Ehkä siirrynkin päiväysotsikointiin. Olisi se keskimäärin varmasti parempi kuin "Juhannus oli ja meni" ja "Iltalehden laatuläpät" kaltaiset älynväläykset. Tai sitten jokaisen blogipostauksen otsikko on tästä lähtien pelkkä viiva, -, mikä varmasti tuo mukavan yllätyselementin aina linkin klikkaamiseen.
Kuten edellisestä blogipostauksesta saattoi vähän haistella, olen vaihtanut hiljattain työpaikkaa, ja nyt olenkin jo muutaman päivän istuskellut uudessa konttorissa. Konttorissa, jossa on kokolattiamatto, omenankuorintalaite ja jännittävä teollisuusluokan kahvinkeitin/painekattila, josta tulee aina lämmintä vettä teetä varten. Voisikin sanoa jykevällä neljän päivän kokemuksella, että kaikki on Varsin Hyvin, ehkä jopa Paremmin Kuin Ennen.
Syyt, mitkä minut saivat loppujen lopuksi lähtemään vanhasta paikasta, olivat pääasiassa jatkuvat pätkäsopimukset ja heikohko palkka. Olen nimittäin rahanahne surffari, joka luikertelee ankeriaan tavoin aina rahaa kohti, koska se on elämässä tärkeää. Ehkä ei kuitenkaan, mutta toisaalta jos annetaan vakkarisoppari kouraan huomattavasti kilpailukykyisemmällä korvauksella menetetystä nuoruudesta, ei sinällään jää toista sanaa etteikö siihen tartuta.
Onhan niitä huonojakin puolia, aina niitä löytyy. Työmatka kolminkertaistui, eli entisen kahden kilometrin sijasta pyörällä joutuu veivaamaan kuusi. Kesällä ei niinkään haittaa, mutta talvipakkasilla enemmänkin. Yhtenä aamuna kävikin niin, että mittari näytti kolmea pakkasastetta, joten jätin kalsarit kotiin. En tiedä oliko mittari rikki vai omat silmät rikki, mutta todellisuudessa ulkolämpötila huiteli -17 celsiusasteen tienoilla. Kylmää oli kyyti toimistolle. Ikävää on myös se, että omenankuorintalaite on rikki.
Muita huomionarvoisia asioita, joita elämässäni on sattunut:
Join olutta, mutta onnistuin pitämään itseni kohtuuden rajoissa, enkä edes saanut krapulaa seuraavana päivänä. Tämä kaksi kertaa putkeen! En rehellisesti sanottuna muista, millä vuosikymmenellä näin olisi viimeksi käynyt. Motto "parempi överit kuin vajarit" ei oikein tunnu pätevän ölppään. Eikä todennäköisesti mihinkään muuhun.
Näin netissä hauskan videon. Alkuperäinen video on myös hauska, ehkä hauskempikin. Hau-hau-hauskaa.
Ostin elämäni ensimmäiset roolipelinopat. Kaupassa oli kaikenlaisia hienonvärisiä, -näköisiä ja -kokoisia noppasettejä, ja tovi olikin hankaluuksia miettiessä mikä niistä kuvastaisi persoonaani parhaiten. Lopulta ostin halvimmat. Ehkä sekin kertoo jotain.
Tämä tapahtui jo tovi sitten, mutta Finnkinossa on nykyään ilmeisesti ennen leffaa jonkinlainen peli, jota pelataan kankaalla kännykän avulla. Kävin leffassa muutama viikko takaperin ja voitin kuuden euron lahjakortin Hesburgeriin. Lisäksi sain viimein naamani valkokankaalle, mikä on jo yhden sortin saavutus. Toiset tekevät vuosikausia töitä asian eteen, ja itse läpsyttelin mobiilipeliä viisi minuuttia.
En muista taaskaan kerroinko tästä jo blogiin, mutta on sen tason suoritus että voi kyllä kertoa kahdestikin.
Työpaikan vaihtaminen on kohtuullisen yksinkertainen prosessi. Siinä on kuitenkin muutama muistamisen arvoinen asia, jotka saattavat unohtua kiireessä. Lisäksi osaan ilmeisimmistä asioista voi kaivata pientä opastusta, ettei tule vahingossa irtisanouduttua väärällä tavalla. Itse olen tietotekniikan alalla töissä, joten ei kannata hämmentyä jos osassa kohtia lista saattaa vaikuttaa erityisesti toimistotyöntekijälle suunnatulta, mutta pääasiassa ohjeet pätevät kaikille.
Hanki uusi työpaikka
Tämä on toki teoriassa valinnainen kohta, mutta jos on lähtemässä työpaikastaan, on ihan järkevää ennakkoon ajatella mitä meinaa jatkossa tehdä. Paitsi jos on vaihtamassa yrittäjäksi, sitä varten ei kannata tehdä minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa, vaan vetää puhtaasti intuitiolla ja "kyllä se itsestään selviää"-periaatteella. Ja toisaalta, voihan sitä kuulemma tarkoitushakuisesti mennä kortistoonkin. Pääasia kuitenkin on, että päätös lähtemisestä on, ja hyvä bonus on jos on ajatellut ennakkoon mitä sen jälkeen.
Ilmoita esimiehellesi "sopivissa ajoin"
"Sopivissa ajoin" riippuu vähän esimiehestä. Toiselle voi kertoa hyvissä ajoin, jo uuden paikan hakuvaiheessa että on etsimässä uutta työtä ennen varsinaista irtisanoutumista. Toiselle paras ratkaisu on jättää joku päivä vain tulematta töihin. Yleensä paras vaihtoehto on kuitenkin ilmoittaa saman tien kun jatkosuunnitelmat on varmistettu. Irtisanoutuminen ja ilmoitus siitä kannattaa joka tapauksessa tehdä kirjallisena, jotta myöhemmin välttyy ikäviltä epäselvyyksiltä. Lisäksi irtisanoutuminen ja sopimuksen purkaminen ovat kaksi eri asiaa, joita ei kannata sekoittaa. Ilmoita työkavereillesi ajoissa
On hyvä ilmoittaa myös työkavereille, etenkin heille, joiden kanssa työskentelee päivittäin, että on poistumassa yrityksestä. Näin voit varmistaa, että kaikki tärkeä tieto päästäsi siirtyy tulevien ex-kollegoidesi päähän, he pystyvät kertomaan sinulle mitä sinun vielä pitäisi ainakin saada aikaiseksi ennen lähtöä ja voit käydä viimeisellä ehtoollisella (tai lounaalla) tuttujen naamojen kanssa. Lisäksi heille voi läpytellä ja huudella TJ:tä kun lähdön päivä lähestyy. Jos olet vaihtamassa "parempaan paikkaan", niin siitäkin kannattaa muistaa ilmoittaa monta kertaa.
Hoida viimeiset tehtävät kunnialla
Kun viimeiset nakkihommat ovat selvillä, ne kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin. Tällä tavoin pystyt lähtemään vanhasta työpaikastasi hyvällä omallatunnolla ja aloittamaan uudessa hommassa reippain mielin puhtaalta pöydältä. Kaiken hoitaminen voi vaatia vähän extratuntien tekemistä, ja kaiken tekeminen oikeasti hyvin vaatii varmasti vielä enemmän, mutta toisaalta lopputilissähän nämäkin saa takaisin. Kannattaa joka tapauksessa varautua siihen, että viimeiset pari viikkoa tulevat olemaan kohtuullisen hektiset.
Polta sillat
Työsuhteen päättymisen jälkeen voi olla ärsyttävää jos joutuu edelleen hoitamaan vanhan työpaikan asioita. Siksi kannattaa varmistaa ettei kukaan enää halua olla sinuun yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois aiempaa viimeisten tehtävien hoitamista maaliin saakka. Hommien laiminlyömisen sijasta voit käyttää enemmän mielikuvitusta esimerkiksi laittamalla nastan pomon tuolille, tehdä palaverissa hassuja pieruääniä (vielä parempaa, piere oikeasti) tai kokeilla montako työkonetta saat heitettyä toimiston ikkunoista pihalle ennen kuin joku saattaa sinut ystävällisesti ulos.
Pyydä työtodistus
Kun viimeiset päivät ovat käsillä, karkaa ajatus jo herkästi edessä oleviin haasteisiin. On kuitenkin tärkeää muistaa pyytää todistus jo kärsityistä haasteista. Tokihan todistuksen saa jälkikäteenkin, mutta silloin kukaan ei muista enää mitä on tullut tehtyä, joten työtodistus herkästi jää "tämä tyyppi oli täällä ja teki jotain"-tyyppiseksi. Lisäksi, jos sillat on poltettu riittävän hyvin, todistuksen kysyminen ja saaminen voi olla tuskallinen ja omanarvontunnolle ottava urakka. Jätä easter egg
Easter eggillä tarkoitetaan ohjelmistokehityksessä lopputuotteeseen piilotettua hauskaa yllätystä, mutta kyllä tällaisen voi muuallekin kuin tietokonekoodiin jättää. Tällä jekulla varmistat, että muistosi jää elämään työpaikalle vaikka itse olisitkin ollut jo kauan poissa. Ohjelmoijalle hyvä paikka tällaiselle yllätykselle on esimerkiksi jossain kesäaikasiirtymässä, sillä tällainen temppu jää herkästi huomaamatta, mutta on ilmeinen sitten heti aamuyöstä kun kello nytkähtää (tai pitäisi nytkähtää) tunnilla johonkin suuntaan. Muille voin suositella klassista kalan laittamista ilmastointiputkeen.
Kuten johdannossa mainitsin, irtisanoutuminen ja töiden vaihtaminen on suhteellisen helppoa. Vaikein osuus on varmastikin uuden työpaikan löytäminen, jos siis töiden tekeminen sattuu olemaan se sinun juttusi. Toivottavasti näistä ohjeista kuitenkin löysit jotain, mikä helpottaa seuraavaa irtisanoutumisprosessiasi.
Suosittuun radion aamuohjelmaan tarvitaan oikeastaan vain muutamia varsin yksinkertaisia asioita: kolme ihmistä (kaksi miestä, yksi nainen), kuuden kappaleen mittainen soittolista, raivostuttavia mainoksia ja alla oleva käsikirjoitus:
Miesjuontaja 1: Luin netistä/lehdestä/jostain, että perse
Naisjuontaja: Eeeeeiiikäääääää
Miesjuontaja 1: Kyllä, perse
Naisjuontaja: Mitäääääääääääää
Miesjuontaja 2: Mulla oli kerran yks kaveri, jolla oli perse
Naisjuontaja: HIHIHIHIHI
Miesjuontaja 2: Siis perse
Naisjuontaja: HIHIHIHIHI
Miesjuontaja 1: Musiikkia väliin
(Joku Haloo Helsingin biisi)
(Viisi minuuttia mainoksia)
Miesjuontaja 1: Tulipa muuten mieleen, että tissit
Naisjuontaja: HÄÄÄ MITÄÄÄ
Miesjuontaja 1: Nainen, eikö sinullakin ole tissit?
Naisjuontaja: No HÖH
Miesjuontaja 2: Kerran matkalla mulle kävi niin että tissit
Naisjuontaja: EEEEEEEEEIIIIIIIIIIIKÄÄÄÄÄÄ
Miesjuontaja 1: Heh, ja varmaan perse myös
Miesjuontaja 2: Joo
Naisjuontaja: HIHIHI
Miesjuontaja 2: Jos vaikka musiikkia
(Joku Vain Elämää-biisi)
Miesjuontaja 2: Täällä olisi nyt uutistenlukija
Uutishenkilö: Nyt on käynyt sillein, että kaikki kuoli
Naisjuontaja: EEEEIIIKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Miesjuontaja 2: Mulla oli kerran yks kaveri, joka kuoli
Naisjuontaja: HIHIHIHI
Miesjuontaja 1: Ehkä musiikkia
(Joku Juha Tapion biisi)
(Vartti mainoksia)
Naisjuontaja: Olen tyhmä tiukkapipo nainen
Miesjuontaja 2: Se johtuu siitä että olet nainen
Naisjuontaja: MITÄÄÄÄÄÄÄÄ
Miesjuontaja 1: Kerran pienenä kävin niin että olin nainen
Miesjuontaja 2: Hehehe
Naisjuontaja: EEIIIKÄÄÄÄ
Miesjuontaja 1: Hehehe
Naisjuontaja: ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Miesjuontaja 2: Voisi olla musiikkia
(Sama Haloo Helsingin biisi uudestaan)
*Aloita alusta, toista riittävän monta tuntia*
Näillä ohjeilla saat radiokanavasi kuulijamäärät räjähtämään.
