Kuten jokainen varmaan tietää, kiljuun tarvitsee pääasiassa kolmea ainetta: hiivaa, vettä ja sokeria. Rohkea mieli on ehdottomasti plussaa. Aloitinkin liottamalla hiivan kädenlämpöiseen maitoon, sillä vesi oli loppu. Maito on kuitenkin vähintään yhtä pohja kuin vesikin.. Kotitaloustunnilla muistettiin korostaa kädenlämpöisyyden tärkeyttä, sillä muuten on riski että hiiva KUOLEE. Eikä kukaan varmaankaan halua olla kylmäverinen tappaja.
Lisäsin vielä pari kananmunaa emulgoimaan seosta, jotta mössö pysyisi yhtenä nättinä settinä ja vältyttäisiin tilanteelta, jossa eri kohdissa sammiota olisi erilaatuista herkkua. Lisäksi pyttyyn päätyi suolaa tuomaan kiljun parhaat aromit entistä voimakkaammin esille ja öljyä, jotta juoma livahtaisi näppärästi kurkusta alas.
Tämän jälkeen sokeri, josta muodostuu hiivan avustuksella herkullista naminamietanolia. Aito ja rehellinen kilju olisi tässä, mutta itse halusin vielä maustaa juomaa. Jos on pakko kerran laittaa maha kuralle, niin laitetaan sitten ainakin hyvän maun saattelemana. Niinpä lisäsinkin sammioon jonkin verran vehnäjauhoja tuomaan hieman vehnäoluen makua.
Kun ainekset olivat riittävän hyvin sekaisin, oli aika laittaa astia käymään. Laitoin kulhon vesihauteeseen pörpöttämään jotta se kypsyisi hieman nopeampaa. Aika on rahaa, ja tässä vaiheessa kaikki tämä keittiötarpeiden kanssa puuhastelu aiheutti lähinnä akuuttia janoa. Onneksi tässä oltiinkin tekemässä juomapuolta eikä mitään marttakerhon sämpylöitä.
Puolen tunnin odottelun jälkeen kilju näytti hyvin käyneeltä. Maistoin vähän, mutta mielestäni se kaipasi vielä jotain erityistä. Lisäsin vähän lisää sokeria toivoen että se vielä hiivan kanssa toisi potkua, ja kanelia tuomaan hieman säväystä tarpeettoman vehnäiseen makuun. Pikainen maistaminen todisti nämä pari lisäystä varsin toimiviksi.
Tässä vaiheessa aloin kuitenkin kiinnittää huomiota kiljun kiinteyteen. Niinpä pilkoin (koska hyvää kannattaa nauttia pienissä erissä) ja laitoin sen vielä toviksi uuniin, toivoen että lämpö hieman notkistaisi saosta. Tämä on aika radikaali toimenpide kiljun valmistuksessa, sillä tietääkseni kukaan ei ole ikinä sitä uuniin laittanut, mutta tulevaisuuden teknologiathan syntyvät kun kaiken maailman propellihatut innovoivat laboratorioissaan.
Ja lopputulos olikin varsin namia, vaikka ei siitä edelleenkään nestemäistä tullut. Mielestäni kuitenkin kehitin vallankumouksellisen askeleen vehnäkanelikiljun valmistukseen kun laitoin sen uuniin. Suosittelen kokeilemaan. Maistuu erityisen hyvältä kahvin kanssa.
PS: Jos oikeasti haluat tehdä kiljua, katso vaikka tämä.
PPS: Jos oikeasti haluat (jostain kumman syystä) tehdä korvapuusteja, katso vaikka tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti