En keksi mitään hyvää otsikkoa

Katsoin pitkästä aikaa salkkareita. Severi on ilmeisesti edelleenkin sarjassa hengissä. Viimeksi kun katsoin Salattuja Elämiä, Severi oli vielä pieni sylivauva. Ja hänen äitinsä, jonka nimeä en muista, oli jonkinsortin hermoraunio. Tai hullu. Koska kaikki ovat enemmän tai vielä enemmän hulluja saippuasarjoissa. Severistä oli kuitenkin olemassa aika hauska kuva. Kuva, jolle nauran aina, ja jonka pohjustamiseen piti keksiä näin pitkästi tarinaa.

Se on hauskaa, koska Severi on melkein sama sana kuin serveri. Hauskaa on myös se, että serverin hoitaminen vaatii vähintään yhtä paljon työtä kuin vauvan. Ero toisaalta on se, että vauvaa hoitaessa vauva on se joka paskoo alleen, servereitä hoitaessa se on se hoitaja kun pöntön kyljessä alkaa vilkkua punaisia valoja pitkässä rivissä.

Pitkästä aikaa pelasin myös muistipeliä, lasta (ei omaa) vastaan. En ole suoranaisesti tunnettu hyvästä muistista, oikeastaan päinvastoin. Jos kuitenkin pelaa ala-asteikäistä lasta vastaan, ei voi pelata aivan täysillä. Heti pelin alkuvaiheissa aloin kuitenkin ottamaan sen verran pahasti pataan, että jouduin pistämään vähän enemmän yritystä kehiin. Eli käyttämään koko muisti- ja keskittymiskapasiteetin. Hävisin silti.

Lisäksi päivitin blogin ulkoasua pari viikkoa sitten, jotakuinkin ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun vuosi sitten sen edellisen pistin. Olihan se vanha aika ruma. Ja tylsä. Ja mielikuvitukseton. Tietyssä määrin tekijänsä näköinen tuotos. On tämä uusikin, mutta jospa tämä on kuitenkin vähän hassumpi, koska tässä blogissa ei huumorista ja eritoten sen laadusta tingitä.

Se on hauskaa, koska se on nimilappu, mutta nimen sijasta siinä lukee "keksi hyvä nimi myöhemmin".

Luin netistä hauskan jutun. Siinä kerrottiin mitä elämässään onnistunut entrepreneur (lausutaan öntröprönöö) tekee. Esimerkiksi entrepreneur (lausutaan entrepreneur, kovalla ärrällä) sietää elämässään epämukavuusaluetta. Saattaisikin olla, että minusta tulisi erittäin hyvä entrepreneur (lausutaan yrittäjä), sillä tuntuu että viime aikoina elämästä 50% on pelkkää epämukavuusaluetta.

Ilmeeni kun olen töissä.

En ole edes ehtinyt pelata, esimerkiksi viimeksi Steamissa on tullut pelattua jotain 20. joulukuuta. Mihin se kaikki aika sitten valuu? Sen kun tietäisi. Pleikkarilla sentään on ehtinyt pelata jonkin verran "uutta" Fallouttia. On se ainakin minulle uusi. Siinä missä vuoropohjaisissa peleissä on "vielä yksi vuoro"-henki vahva, niin Falloutissa se taitaa olla "vielä yksi karttamarkkeri". Mielenkiintoinen peli. Hauska vetää kaikkia yllätyskirveellä niskaan.

Tässä voisi olla hassu screenshotti pelistä, mutta koska en osaa ottaa käyttää pleikkarilla print screeniä, on tähän tyytyminen.

Toisaalta, hyviä uutisia tuli siitä että Eläkeläiset tulevat kesän aikana rakkaaseen kotikylääni Haapavedelle esiintymään "kaupungin" viralliselle festarille. Kyllä jokaisella pikkukylällä pitää kuitenkin oma festari olla. Qstockissa on ilmeisesti puolestaan Marilyn Manson ja Alice Cooper, mikä on mielestäni hassua, sillä sekoitin nämä kaksi aina keskenään kun olin pieni. Molemmat ovat pelottavia vanhoja setiä, joilta en ottaisi karkkia.