7 in 1 blogipostaus

Päässä lyö tyhjää, kun pakonomaisesti pitää blogiin keksiä kirjoitettavaa. Onneksi on olemassa Google, johon kirjoittamalla "blog post ideas" saa paljon tuloksia. Osa jopa aivan siedettäviäkin. Löysin tällaisen näppärän listan, joka sisältää 101 ideaa joiden avulla saa tehtyä blogistaan kuuman. Optimoin kuitenkin vähän tämän asian suhteen, ja ajattelin niputtaa yhteen tekstiin seitsemän huippujuttua, ja pistää tämän blogin kirjaimellisesti liekkeihin.

Jos on joskus pelannut vanhoja videopelejä, niin saattaa muistaa että iäkkäämmillä konsoleilla tuli vastaan toisinaan n in 1 pelikasetteja, jotka sisälsivät määrän n pelejä yhdellä kasetilla (kuten varmaan nimestäkin voi päätellä). Periaatteessa hyvä konsepti, mutta yleensä pelien laatu oli niin surkea ettei niistä saanut iloa edes yhden kokonaisen pelin vertaa. Onneksi tässä ei nyt käynyt niin. Jokainen otsikko sisältää yhden lämpimän blogitekstin idean, jonka alle on tiivistetty pala timanttia tekstimuodossa.

#6 Criticize a website/blog or a person
Kaikki on paskaa. Varsinkin joku Keksi Hyvä Nimi Myöhemmin -blogi, typerä nimi ja huonoa sisältöä. Kirjoittajakin täysi molopää.

#11 Share recent travel experiences
Kävin viikonloppuna Iissä. Tai no, suurin osa ajasta kului läheisellä mökillä, eikä Iistä oikein jäänyt muuta mieleen kuin Alko (mökiltä ei jäänyt mieleen senkään vertaa). Kyseinen kauppa oli aika pieni, oluthylly oli käytännössä puolet siitä mitä koti-Alkossa. Kyllä sieltä kaikki oleellinen onneksi kuitenkin löytyi, sillä ei Iitä todennäköisesti ilmankaan kestäisi.

#13 Write down a conspiracy theory
Tämä ei ole edes salaliittoteoria, vaan todellinen fakta (kuten kaikki muutkin salaliittoteoriat). Kerran kävi niin, että pesin sukkia pesukoneessa. Kun otin sukat pois pesukoneesta, molemmat sukat olivatkin tallessa. Olenkin varma, että ihmiset, jotka sanovat että sukat häviävät pesukoneessa, ovat valehtelijoita, peittelevät jotain ja ovat mukana isommassa juonessa. Tai vähintään päästään sekaisin.

#29 Tell a joke

Hauskaahan tässä on käänteisbukkake, eli että yksi mies mäjäyttää lastin 12 kaverinsa naamalle. Veikkaan että kuudennen kohdalla alkaa jo iskeä vähän väsy.

#45 Blog about marketing secrets
Kannattaa laittaa Facebookiin mainos, budjetiksi viisi euroa ja tavoiteyleisöksi koko maailma. Näin pystyt hyvin pienellä panoksella puhuttelemaan kaikkia maailman ihmisiä erittäin tärkeällä asiallasi. En oikeastaan tiedä muita markkinointisalaisuuksia, sillä kukaan ei kerro minulle markkinointi- tai muitakaan salaisuuksia, ja ehkä se onkin hyvä, sillä paljastaisin ne vain blogissa.

#86 Post a quote

Bitch on suomeksi narttu, ja suoraan sanottuna naaraspuoleisten koirien naiminen ei ole ikinä ollut minun juttuni. Mutta ehkä tällä sitaatilla halutaankin kannustaa ihmisiä viileän stoalaiseen suhtautumiseen elämään ja jättää väärien asioiden nasauttelu vähemmälle. Toisaalta, sanakirja.org tietää kertoa että bitch tarkoittaa myös "toisten vankien seksuaalisen hyväksikäytön uhrina oleva vankia", ja tähän voin antaa neuvon, että kannattaa valita se hintelän näköinen tyyppi.

#98 Ask some billionaire to write a post for you
Donald Trump, senkin kuspää köyhäläinen, tiedän että luet tätä. Kirjoita minulle jotain hauskaa. Ei voi olla mitään parempaa tekemistä. Trumpista tuli mieleen, että en malta odottaa sitä ensimmäistä päivää kun ei tarvitse uutisista/sosiaalisesta mediasta/yhtään mistään kuulla mitä Ameriikan Presitentti ja Maailman Kuningas on tänään suuressa viisaudessaan päättänyt.

Jos ei tällä sisällöllä lähde blogi liekehtimään niin todennäköisesti ei sitten millään.



Kirjoittajalla on kahden päivän juomisen aiheuttama krapula, tai ainakin väsymys, ja se saattaa näkyä.

Global Game Jam 2017: "Muutama bugi, usko jo"

Ohjelmointi on kivaa. Joskus jopa siinä määrin, että sitä haluaa tehdä 48 tunnin aikana niin paljon kuin mahdollista. Näin kävi viime viikonloppuna, kun vuosittainen Global Game Jam pidettiin taas ympäri maapalloa. Oulu sijaitsee maapallolla, joten osallistuin jameihin Oulussa. Pelijameissa on lyhyesti sanottuna ideana tehdä rajoitetussa ajassa jonkin teeman ympärille rakennettu peli. Tämän vuoden teemana oli "aalto".

Pelijameilla saa usein myös ilmaista tavaraa. Esimerkiksi tällaisen hienon tarran.

Ohjelmointi on kivaa. Joskus jopa siinä määrin, että siitä haluaa tehdä juomapelin, jotta se olisi vielä kivempaa. Ostin viime viikolla itselleni uuden "Arduinon", tai jonkin vastaavanlaisen kiinakloonin, jota halusin ehdottomasti käyttää tässä projektissa. Niinpä kehitinkin huippuhauskan juomapelin, joka samalla myös Typing of the Deadin tapaan opettaa koodailemaan. Aallothan liittyvät tähän siten, että ohjelmoinnissa käytetään paljon aaltosulkeita.

Ohjelmointi on kivaa. Joskus jopa siinä määrin, että haluaa kirjoittaa myös kommentteja.

Lyhyesti tiivistettynä: pöydällä on tölkki. Kun tölkkiä nostaa, alkaa tietokoneen ruudulla näkyä koodirivejä, joita pitää naputella. Samalla myöskin näytön sisältö hieman selkenee. Jos kuitenkin innostuu liiaksi nostelemaan tölkkiä, niin näyttö taas sumenee ja alkaa heilua, joten kupin käytölle on löydettävä kultainen keskitie. Kaikki tämä aivan liian tiukan aikarajan puitteissa. Valitettavasti peli ei tarkasta paljonko pelaaja oikeasti juo, joten hörppysuorituksen oikeellisuuden tarkkailu jää kanssapelaajille. Tai voi sitä itseäänkin huijata jos siitä kiksejä saa.

Jonkinlainen kuvantynkä Arduino-puolen virityksestä.

Lopulta saatiin kasaan kolmen henkilön tiimi, ja yksi muusikkokin pyöräytti eeppisen hakkerointibiisin kylkeen. Kahden päivän kovan koodauksen tuloksena saatiin valmis peli. Itse tosin innostuin lauantaina kalibroimaan peliä niin kovin että sunnuntai meni päänsärkyä ja "ei vittu mää laattaan kohta"-fiilistä vastaan taistellessa. Olen lopulta kuitenkin jopa positiivisesti yllättynyt pelin estetiikasta.

Actual gameplay footage.

Jäi sitä optimoitavaakin. Eritoten tölkin noston tai palautumisen tunnistus epäonnistuu joskus, ja onnistuessaankin se on erittäin hidas (ainakin sekunti). Tokihan juomisessa promillet jatkavat nousuaan myös siinä vaiheessa kun pullo on laskettu huulilta, eli kyseessä voi olla tavallaan myös realismiaspekti. Parit graafiset pikkujutut myös jäivät vähän puolitiehen, mutta ehkä sen antaa anteeksi näillä aikarajoilla.

Hauska pikku knoppitieto: videossa esiintyvä tölkki on tyhjä, sillä en krapulan vuoksi voinut juoda mitään. Enkä oikeastaan omistanut enää edes yhtään täyttä tölkkiä. Esimerkiksi kuitenkin aataminomenan liikkeistä voi päätellä, että ei sinne kurkkuun oikeasti mitään mene.

Loppujen lopuksi, kuten yleensä näiden projektien kanssa, projektin päätepisteessä oli viisaampi kuin muutama tunti aiemmin. Unityn sarjaporttiyhteydet ja Arduinon kanssa rupattelu tulevat nyt ensimmäisinä ja isoimpina opittuina asioina mieleen. Lisäksi opin, että kahdeksastakin oluesta voi tulla ikäviä sivuvaikutuksia. Ja tottakai sitä tutustui muutamaan uuteen ihmiseenkin. Kaiken kaikkiaan ihan hauska kokemus, olisi sitä viikonlopun huonomminkin voinut käyttää.

Tämä oli ehkä viikonlopun parasta antia.

Kuukauden soittolista: Tammikuu 2017

Vaikka ennakkoon vähän jännitin että miten käy, niin muistin kuin muistinkin kirjoittaa vuosiluvun oikein otsikkoon.



YUP - Tavaroiden taikamaailma
Kantaa ottava biisi, joka on edelleen ajankohtainen yli 20 vuotta julkaisunsa jälkeen. Mikä ei sinällään varmaan yllätä, sillä oli todennäköisesti ajankohtainen myös 20 vuotta ennen julkaisuaan.

YUP - Minä olen myyrä
Oli niin hyvä että myös piti laittaa. Varmaan tämäkin on kantaa ottava, mutta koska olen vain tyhmä (diplomi-)insinööri enkä ymmärrä symboliikkaa (paitsi että sininen tarkoittaa rauhaa ja masennusta, mikä on näppärää sillä nämähän eivät koskaan mene sekaisin), jää vähän hämäräksi että mihin sitä kantaa otetaan. Tuskin myyrien aiheuttamaan omenapuiden juurten tuhoutumiseen.

YUP - Homo Sapiens
Varmaan tyhmempikin tajuaa tässä vaiheessa mistä on kyse. Tein soittolistan omista YUP-suosikeistani, koska en tässä kuussa jaksanut miettiä mitään "hienoa" ja "oikeaa" listaa. Sitä paitsi YUP on hyvä bändi.

YUP - Minä elän vaarallista elämää
Tämähän on kuin suoraan minun elämästäni.

YUP - Ihana elämä
Onko vielä tässä vaiheessa tarpeen mainita artistia? Joka tapauksessa, tämä on sellainen biisi joka kannattaa kuunnella pahana päivänä. Harvemmin on mielentilaa ainakaan pahentanut.

YUP - Herrasmiehet
Jos tästä kuuntelee vain kertosäkeen, niin tästä saa oivan juopottelulaulun (kaikki paitsi kertosäe on turhaa). Toisaalta, jos kuuntelee muutakin, niin voi heristää nyrkkiä rikkaille ja sanoa että haistakaapa paska.

YUP - Korkeasta ruohikosta

Jos kyllästyit elämään

Mene arkkuun jo tänään

Jos taas tahdot elää

Mikset ala heti elämään?

Ota pullo kaapista

Kaada kurkkuun kerralla!

Olet kumiankka, etkö olekin?

Todella!

YUP - Porvariston hillitty charmi
Tämähän on kuin suoraan minun elämästäni kymmenen vuoden kuluttua.

YUP - Mikään ei voi mennä vikaan
Tämähän on kuin suoraan minun elämästäni kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

YUP - Suomen suurin TV
Olen sattumalta harkinnut uuden tv:n ostoa, sillä sohvalta ei meinaa enää nähdä lukea tekstejä. Toinen vaihtoehto olisi uudet silmälasit, mutta yli 50 tuumaiset lasit olisivat epäkäytännölliset. Tärkeintä on kuitenkin elämässä saada jotain yli 50 tuumaista. Tässä kappaleessa sanotaan että suuri tv painaa tonneja, mutta muistelisin että biisin julkaisuvuonna -98 kaikki telkkarit painoivat ihan perhanasti kun niihin oli vielä rakennettuna sisään hiukkaskiihdytin (kuolemansäde pienoiskoossa). Olin myös vuonna -98 seitsemänvuotias, ja saattoi olla että silloin televisioiden raahaaminen jäi muutenkin vähemmälle.

Tekstiin on pakko laittaa vähintään yksi kuva, jotta siihen generoituisi automaattisesti hieno thumbnail joissain lukupalveluissa. Tällä kertaa tämä komistus sai kunnian edistää blogin ilosanomaa. Tee minut ylpeäksi, sormella osoittava dj mies (saattaa se nainenkin olla, näin netissä videon naisesta, jolla oli lyhyt tucca).

Mies, joka kävi yksin elokuvissa

Tämä on tärkeä osa tarinaa.

Tein sen, mitä kukaan on tuskin ikinä tehnyt: kävin yksin elokuvissa. Leffassa käynti yleensä kuitenkin mielletään pariskuntien ja kaveriporukoiden puuhaksi. Valitettavasti en ollut nähnyt vielä uusinta Star Wars -leffaa, ja pakkohan se kuitenkin oli nähdä. Tässä vaiheessa, kuukausi julkaisun jälkeen, alkaa kuitenkin olla aika harvassa ihmiset, jotka leffan haluaisivat nähdä, mutta eivät vielä ole sitä tehneet. Sitä paitsi olen heikko ihminen, joka kestää kielteisiä vastauksia äärettömän huonosti, enkä edes lopulta kysynyt ketään mukaan.

Varasinkin tasan yhden lipun ennakkoon sunnuntain iltanäytökseen. Valitettavasti Finnkinon verkkopalvelussa ei voi maksaa kulttuuriseteleillä, joten jouduin hakemaan "hyvissä ajoin" (45 minuuttia ennen näytöstä) piletin lippuluukulta. Lippua noutaessa jouduin heti myöntämään kassasedälle että vain yhtä lippua tulin hakemaan. Vähän samalla tavoin kuten rippipapille syntejä tunnustaessa.

Aulassa leffaa odotellessa porukkaa alkoikin kertyä ryhmiin: pariskuntia, kaveriporukoita ja perheitä. Itse murjotin penkin nurkassa seuranani Understanding the Linux Kernel -kirja, joka ihmisten keskimääräisiä juttuja salakuunnellessa tuntui oikeastaan ihan hyvältä kaverilta. Ja mikä muutenkaan olisi parempi tapa virittäytyä ehtaan Tähtien Sota -tunnelmaan kuin translation lookaside buffereista lukeminen. En kuitenkaan tuntenut ihmisten polttavia katseita, joten ehkä vieressä istunut pariskunta toimi eräänlaisena suojakilpenä yksin olemisen häpeältä.

Saliin vaappuessa penkkini oikealla puolella oli jo ihmisiä, joten kun istuin heidän "seuraansa" sulauduin massaan, kuin mestarivakooja ikään, ja (toivottavasti) vältyin muiden epäileviltä katseilta. Itse leffan katsominen oli loppujen lopuksi erittäinkin mukavaa. Ei tarvinnut katsoa kuin yhteen suuntaan, sillä vartin välein ei tarvinnut koittaa tulkita vieruskaverin ilmeistä onko meillä hauskaa. En myöskään ostanut mitään leffamättöä (koska kuka sitä yksin viitsii porsastella), joten ainoa asia johon tuli keskityttyä oli itse elokuva.

Varsinaisesta elokuvasta voin todeta seuraavaa (spoiler alert): Darth Vader on Luken isä. Myös oikeastaan ihan hyvä että kaikki kuolivat, ei tarvitse sitä rasittavaa Kassi-Anin aksenttia enää kuunnella mahdollisissa jatko-osissa. Onko Darth Vaderilla aina ollut punaiset silmät? Jokin siinä tyypissä näytti erittäin oudolta. Suosittelen maalaamaan edellä olevan tekstin kursorilla, se helpottaa lukemista. Halusin kuitenkin säästää ihmisiä spoilereilta, jos joku on yhtä laiska käymään elokuvissa kuin minä.

Yllättävän paljon ihmiset tuntuivat kyseisessä näytöksessä käyvän vessassa. Ikinä en ole oikeastaan huomannut kenenkään käyvän kesken elokuvanäytöksen, nyt heti kerralla ainakin neljä. Myöskin, ikään kuin kostona "yksin istuvalle luuserille", joku muussasi varpaani läjään kusitauolle poistuessaan. Onneksi lopulta pääsin vielä omin jaloin takaisin autolle, ja auton jaloilla kotia, joten ilmeisesti, kaikesta huolimatta ja ennakkopeloista välittämättä, elokuvissa on mahdollista käydä yksin. Ja se on tavallaan ihan hauskaakin.

Kirjoittajan voimaeläin on ilmeisesti erakkorapu.

Oodi kahvoille.

Kahva on yleensä oveen, toisinaan muuhun esineeseen kuten laatikkoon, kiinnitetty uloke, jonka avulla kyseistä esinettä voidaan helposti liikutella. Ilman kahvaa ovi onkin lähestulkoon turha, ellei sitten kyseessä ole sellaiset saluunan ovet, joista voi vain kävellä sisään. Sanotaan, että kun elämä avaa oven, niin siitä kannattaa mennä, mutta jos elämän ovessa on kahva, voi sen aukaista itsekin. Tai laittaa kiinni jos käymään läpiveto, sillä kahvan haltija on oman elämänsä herra.

Ajattelinkin pyhittää yhden blogipostauksen näille maailmamme unohdetuille sankareille, jotka tekevät elämästämme helpompaa. Jotka mahdollistavat olemassaolollaan päivästä toiseen erinäisten ovien ja luukkujen avaamisen. Jotka tekevät elämästä maan päällä sellaista, millaisena me sen tunnemme. Kiitos kahva, olet hyvä ystävä ja rakastaja(tar).

Puukahva vaatekaapin ja siivouskaapin ovessa

Tämä on kahva, jota ensimmäisenä aamulla kiskaisee, sillä länsimainen "sivistyskulttuuri" pakottaa laittamaan töihin housut jalkaan. Oven takana ei kuitenkaan mitään kovin mielenkiintoista ole, vaatteet ja mopit eivät kuitenkaan ole kauhean jännittäviä. Siivouskaapista tosin löytyy vasara, joka yleensä piristää synkeänkätäkin päivää. Ilmeisesti remonttirepe on saanut K-Raudasta paljousalennusta kahvoista, sillä en muuten keksi hyvää syytä miksi vaate- ja siivouskaapissa olisi sama kahva.

Pyöreä valkoinen muovikahva pyykkikaapin ovessa

Ei kuitenkaan elämässä riitä, että laittaa housut jalkaan. Housujen pitää olla myös puhtaat. Pyykkikaappi symboloi pääasiassa yhtä asiaa. Pyykkäämistä. Kotityötä, joka on todellakin sieltä nihkeimmästä päästä. Sen vuoksi kahva, joka avaa oven likaisiin vaatteisiin ja salaisuuksiin niiden pesemistä varten, ei voi olla kovin hyvä kahva. Joskus olen harkinnut tämän nupin irti ruuvaamista jottei tarvitsisi enää pyykätä.

Tiskikoneen luukun muovinen kahva

Nyt kun kerran kotitöistä tuli puhe. Tiskikoneen luukussa on se etu pyykkikaapin oveen, että kun tämän laitteen luukun avaa heti pesun jälkeen, sieltä tulee kuumaa höyryä johon pään laittaminen tuntuu varsin hyvältä. Vähän kuin turkkilainen sauna keittiössä. Pyykkikaapista tulee kyllä toki myös kuumankostea tuulahdus, mutta ei lähellekään yhtä nautittava.

Makuuhuoneen lipaston harmaa muovikahva

Parasta laatua mitä Jyskista saa. Eli naarmuista muovia. Sinällään yllättävää että kahva on edes yhtenä palasena. Jysk on vähän kuin Ikea, mutta vielä siitäkin piirun verran huonompi. Jos Ikea on Pirkka, niin Jysk on K-Menu. Kahva on kuitenkin ergonomialtaan mukava. Se on riittävän leveä, jotta siitä saa kunnon otteen vetämistä varten, eikä sormia tarvitse työntää liian syvälle outoihin asentoihin siitä tarttumista varten. Ehkä paras asia mitä Jyskistä olen ostanut.

Eteisen lipaston messinkikahva

Kotiin tullessa eteisessä yleensä odottaa uskollisesti kaksi koiraa ja yksi lipasto, pari mattoa, ja aika monta henkaria. Lipaston sisältö on kuitenkin vähän tylsä. Tosin alalaatikossa on tietokoneen virtalähde, jonka ostin puoliheräteostoksena kun luulin pöytäkoneeni hajonneen. Kävikin ilmi, että tuulettimen päällä oli niin paljon pölyä että kone kuumui ja sammui sitten itsekseen. Lipasto sisältää myös paristoja jos tarvitsee virtaa elämään. Itse olen koittanut syödä kaksi päivässä.

Makuuhuoneen kirjoituspöydän muovinen kahva

Oo, jännitystä. Se, mikä tästä kahvasta tekee niin houkuttelevan, on se että en edes oikeasti tiedä mitä sen takana on. Laatikot eivät nimittäin ole omassa käytössäni, ja sekös niistä (ja niiden kahvoista) tekeekin kiintoisia. Tuota kun pääsisi nykäisemään joskus salaa niin ai että. Varmaan Jimmy Hoffan ruumis löytyisi sieltä.

Oman työpöytäni vetolaatikon metallinen kahva

Tästä tiedän taas tasan tarkkaan mitä sen takana piilee. Tai oikeastaan en tiedä lainkaan, mutta ilmeisesti kaikenlaista tärkeää siellä on. Jopa niin paljon, että laatikko ei enää mahdu kiinni. Toisaalta, niinhän sitä sanotaan, että mitä täydempi työpöytä, niin sitä työläämpi ihminen. Oikeasti tarvitsisin isomman työpöydän, jotta voisin levittää kaikki rojut laajemalle alalle. Alkaa olla hankala löytää mitään kun tavaraa kahdessa kerroksessa toistensa päällä kuin parhaimmassakin voileivässä.

TV-tason iso metallikahva

Tämä kahva on niin mukava, että sitä voisi vedellä koko päivän. Ja niin iso, että siihen voisi käyttää kahta kättä. Ja sitten vedellä kaksi päivää. Harmi vain, että kuten usein isojen ja kauniiden asioiden kohdalla käy, odotukset eivät vastaa hypetyksen määrää. Laatikko sisältää pääasiassa vanhoja kansioita ja muutaman vanhan pelin Xboxille. Ja pleikkarin toisen ohjaimen jos joskus sattuisi tilanne että olisi tarve pelata kahdestaan jotain. Viimeksi vuosi sitten oli tällainen tilanne.

Ulko-oven kahva

Kahva, johon kiinnitetyn oven takaa löytyy kaikki. Kaikki! Uskomattomat seikkailut, ja mitä fantastisimmat kokemukset. Sen vuoksi ovi onkin yleensä lukossa ja turvaketju kiinni, ettei nyt vaan sattuisi mitään. Tässä kahvassa on se etu, että sen saa lukkoon. Tämä on varsin hyödyllinen ominaisuus ulko-ovelle. Erityisesti näillä naapureilla. Harmillisesti kahva on keskimääräistä kylmempi pakkasella.

Jääkaapin oven kahva

Paras kahva on silti jääkaapin oven kahva. Vaikka ulko-oven takana onkin kaikenlaista, niin jääkaapin oven sisäpuolella, puolen metrin säteellä aukaisualueesta, on syötävää. Samaa ei voi sanoa ulko-ovesta, ellei nyt naapuri satu olemaan välittömästi sen takana. Tällä hetkellä jääkaapissa on herkullista tonnikala-fetapastaa ja purkki anananananasjugurttia. Joskus tosin tuntuu että olisi hyvä saada tämäkin ovi lukkoon.

Siinä oli kahvoja loistoja, eivätkä ole mitään roistoja.

PS: Jos kaipaat elämääsi vajaan tunnin musiikillista "mitä vittua nyt taas"-elämystä, kannustan kuuntelemaan DJ Yodan ja Beardymanin vuodenvaihteessa julkaistua Wrong-mixtapea, joka pyrkii vangitsemaan vuoden 2016 äänimuodossa. Suosittelen ainakin kuuntelemaan 8:14 ajassa tulevan eläinsairaala-tunnarin remixin (nostalgiaa) ja 27:08 ajassa olevan Hitler-rapin, vaikka onhan tämä koko paske luovassa hulluudessaan ja jatkuvassa järkyttävyydessään ihan kuuntelemisen arvoinen.

Kindle Paperwhite, e-kirjat ja vähän muutakin lyhyesti.

Jokin aika sitten käsissäni oli rahaa. Rahaa, jolle oli pakko keksiä jotain käyttöä. Siispä ostin Britti-Amazonista reilun 120 euron hinnalla Kindlen, tuon hauskan e-kirjojen lukulaitteen. Jotakuinkin viikossa laite saapui postissa, ja sen jälkeen olikin taas aika alkaa opettelemaan lukemista. Luen noin yhden kirjan vuodessa, joten toiveena oli että tällaisella kapistuksella saisin parannettua tahtia.

Paketti sisälsi kovia lupauksia.

Kindlejäkin on itse asiassa useampaa mallia. Valkkasin kuitenkin toiseksi halvimman mallin, Paperwhiten. Halvimpaan malliin eroa oli käytännössä se, että näytön tarkkuus oli 167dpi:n sijasta 300dpi:tä ja laitteessa oli taustavalo. Kallimpaan malliin erona oli käytännössä "fyysiset sivunvaihtonäppäimet", joiden tärkeyttä jäin ihmettelemään. Taustavaloa ja tarkempaa näyttöä en varsinaisesti oikeastaan osannut arvostaa ennen laitteen ostamista, mutta nyt tuskin enää pärjäisin ilman.

Ilman taustavaloa laitetta on luonnollisesti mahdotonta lukea hämärässä. Tässä tulee raja vastaan itse asiassa yllättävänkin pian, huomattavasti aiemmin kuin normaalissa kirjassa, johtuen tottakai näytön tummuudesta. DPI puolestaan määrittää miten pientä pränttiä laite pystyy näyttämään, ja joidenkin pdf-tiedostojen kohdalla 167 ei riittäisi kovinkaan pitkälle. Sinällään epub- ja mobi-formaatteja käyttäessä ongelma ei olisi niin huomattava kun sivun sisältö määrittyy dynaamisesti.

Ensituntuma härveliin oli ihan mukava. Laite on kevyt ja helppo pidellä yhdellä kädellä, myös tällaisella pikkukädellä jollaisen itse omistan. Takakansi on tosin sellaista ikävää huokoisen tuntuista muovia mihin jää sormenjäljet. Tällä kai yritetään vauhdittaa suojakuorien myyntiä. Yksinkertainen ulkoasu on kivan pelkistetty, ja laite näyttää ihan nätiltä myös pöydällä koristeena jos tuntuu että lukeminen ei ollutkaan se oma juttu.

Ei tätä ainakaan paljon yksinkertaisemmaksi enää saa.

Näyttö itsessään on superjännittävä e-ink näyttö, joka on pyrkii matkimaan paperisen kirjan sivun olemusta. Laite reagoi kosketukseen yllättävän hitaasti ja kuva päivittyy laiskasti, mutta ei Kindleä reaaliaikaiseen videoiden katseluun olekaan tarkoitettu. Jos kirjoissa sattuu olemaan hienoja värikuvia, niin niistä tulee "laadultaan ihan ok" mustavalkokuvia. Jostain syystä koirankarvat tuntuvat menevän näytön kehysten alle, mikä on ärsyttävää.

Lukeminen tältä näytöltä on kuitenkin mukavaa. Itse koen normaalin tabletin tai puhelimen näytön pitemmän päälle rasittavaksi, erityisesti jos sattuu lukemaan ennen nukkumaanmenoa hämärssä, joten näihin verrattuna e-ink-näyttö on mukavaa vaihtelua. Yhden napin painalluksella pääsee suoraan jatkamaan siitä mihin kirjassa jäi, mikä on myös etu tablettiin verrattuna. Käyttömukavuudeltaan laite on jossain määrin myös fyysistä kirjaa parempi: esimerkiksi selällään maatessa lukeminen on helpompaa.

Laitetta onkin tullut luettua huomattavasti enemmän kuin tavallista kirjaa. Kuukauden aikana olen ehtinyt lukea kaksi kirjaa, ja tälläkin hetkellä toiset kaksi on työn alla. Kun käsillä on aina mielenkiintoista luettavaa käyttännössä äärettömän paljon erittäin näppärässä muodossa, kasvaa luonnollisesti luettujen kirjojenkin määrä. Akkukesto on varsin hyvä, taustavalon kanssa olen kuukauden aikana tainnut yhdesti tai kahdesti ladata laitteen täyteen

Kirjojen lukeminen protokollista ja käyttöjärjestelmistä on kuin villeimmän seikkailuromaanin lukeminen. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, ja kirja pitää otteessaan loppuun saakka.

Lukulaitevaihtoehtoja toki löytyy muitakin kuin Amazonin Kindle. Kobo on toinen aika suosittu valmistaja. Myös Elisa Kirjasta ja Adlibriksestä löytyy, tai ainakin löytyi, jonkinlainen vastaava laite, joka ei ollut Kindle eikä Kobo. Periaatteessa jos kilpailevan laitteen ominaisuudet (koko, tarkkuus ja taustavalo) ovat riittävän hyviä, niin ainoa syy miksi Kindlestä kannattaa maksaa vähän ekstraa on se että Amazonin e-kirjat eivät toimi missään muussa laitteessa. 

Toisinpäin onnistuu "jossain määrin", eli olen onnistunut Elisan kirjapalvelusta ostetun e-kirjan lukemaan Kindlellä. Tämä tosin vaatii tiedostoformaattien kanssa kikkailua, millä on yleensä vähän ikäviä vaikutuksia. Esimerkiksi alaviitteet ja "suhuässät" eivät lukemassani kirjassa näkyneet aivan niinkuin olisi pitänyt. Jos Amazonin kirjat eivät kuitenkaan kiinnosta, niin silloin kannattaa harkita muuta laitetta joka tukee suoraan epub-formaattia (Amazon käyttää mobi-formaattia).

Kannattaako tästä sitten maksaa reipasta satasta? Riippuu. Aluksi kannattaa kokeilla lukea e-kirjaa isommalla kännykällä (5.5 tuumaa tai enemmän) tai tabletilla. Kymppituumainen tabletti oli sängyssä tosin hieman haastava, joten varmaan sitä pienempi on parempi. Jos näillä lukeminen tuntuu pahalta, niin sitten kannattaa harkita lukulaitetta. Lukulaite on kuitenkin periaatteessa vain "yhden käyttötarkoituksen tabletti", joten satasen hintalappu voi tuntua suolaiselta hinnalta käytännössä vähän erilaisesta näytöstä.

Sitä paitsi mukaan ei saa edes laturia. Pelkästään tämän johdon.

Kuinka elämä on kohdellut bloggaria viime aikoina, eli tarina siitä mitä jännittävää minulle on tapahtunut.

Uusi vuosi tuli. Joulukin meni. Ja sain joululahjaksi taas vaikka mitä jännää. Kovimmalla käytöllä on varmaan ollut hieno lasinen vesipullo, josta juon oikeastaan joka päivä töissä. On yllättävän hankalaa muistaa niinkin yksinkertainen asia kuin (veden) juominen jos pöydällä ei ole (vesi)pulloa siitä koko ajan muistuttamassa.

Kolme litraa päivässä pitää palkalliset pissatauot lähellä.

Toinen kovalla käytöllä ollut lahja on ollut porakone, jota tuli käytettyä muun muassa kyyneleisiin päättyneessä tulostimenpelastusoperaatiossa. Onnellisempi loppu onneksi oli yritykselläni porata reiät tv-tason takapaneelin. Jotenkin hölmön tuntuista tehdä tv-tasoon selkeästi kolo Betamax-nauhurille, kun kuitenkaan takapaneelissa ei ole tarvittavia reikiä johtoja varten. Onneksi olen näppärä tee-se-itse-ukkeli.

Halusin vain esitellä teille reikäni.

Lopputulos on aika siisti. Verrattuna siihen, että kaikki konsolit lötköttivät telkkarin vieressä.

Nyt kun tulostimestakin tuli taas puhetta, niin itse asiassa tuota korjausepisodia seuranneena päivänä päätin kokeilla vanhan PSP:n softmodaamista. Siihen sentään oli helpot ohjeet netissä, apinallekin riittävä "lue tämä, tee näin"-tasoinen. Vähän samalla tavalla kuin Androidin roottaamiseen, jonka onnistuin joskus kauan sitten tyrimään. Näin jälkikäteen olen selvittänyt tuon aiemman epäonnistumisen syyn: en lukenut ohjetta enkä tehnyt niinkuin ohjeessa sanottiin.

Kuvan henkilö on minua kyvykkäämpi tietoteknisissä haasteissa.

Voin kuitenkin nyt tämän jälkeen ylpeänä kertoa saavuttaneeni ainakin apinan älykkyystason, sillä sain PSP:n vielä käynnistymään sillä leikkimisen jälkeen. Tai ainakin olen oppinut jo lukemaan. Mikä kuitenkin on parasta tässä kaikessa, sain PSP:n myös käynnistymään custom-firmwarella, mikä oli tavoitteenakin. Sitten vielä kun riittäisi aika pelata tällä kapistuksella mitään.

God of War: Chains of Olympus. Uudenvuoden lupauksena lupasin pelata yhden pelin, ehkä se voisi olla tämä.

Elämäni on oikeastaan ollut aika tylsää sairastumisestani lähtien. Siis viime lauantaista, kun nenä meni tukkoon ja otsa lämpeni 0.5 celsiusastetta normaalilämpötilan yläpuolelle. Onkohan vaihtolämpöisillä eläimillä ikinä kuumetta? Yritin, ja kävinkin, kuitenkin maanantaina töissä, ja keksin parhaan kappaleen, jota voi vastamelukuulokkeilla kuunnella: tunti pinkkiä kohinaa.

Tämä kuva kertoo kaiken oleellisen pinkistä kohinasta. Kuva lainattu Wikipediasta, älkää huoliko, palautan sen vielä joku päivä.

Kuuntelemani pinkki kohina ei tosin ollut täysin puhdasta pinkkiä kohinaa, vaan siihen oli lisätty jotain ambient-mölinää ja sydämenlyöntejä. Albumin nimi "Womb sounds" paljasti oikeastaan mistä tässä oli kyse. Tosin jos rentouttavia sydämenlyöntejä haluaa lisätä kohinaan, niin olisi hyvä varmistaa että joka kahdeksas lyönti ei jää väliin lopulliselta nauhalta. Ei niin rauhoittavaa kun pumppu pettää.

"Ei vittu, ei saatana, kahvinkeitinkin jäi päälle"

Jäi vain vaivaamaan, että tällaistako suhinaa on kuunnellut yhdeksän kuukautta elämästä, töissä jaksoin juuri ja juuri kaksi tuntia. Tuskin kukaan muistaa mitä silloin pikkusikiönä kuuli, ja tuskin kukaan on sen jälkeen enää käynyt tarkistamassakaan kohdun akustiikkaa. Toisaalta, ymmärrän kyllä miksi tällainen filtterin läpi ajettu kohina tuntuu hyvältä avokonttorissa. Se antaa mahdollisuuden rauhoittua, ja oma toimistokuutio tuntuu hetken turvalliselta tilalta. Kuin kohdulta.

Kantaaottava performanssitaideteos toimistotyöläisten oloista.

Jossain välissä oli myös sen verran makuaistia, että tein köyhiä ritareita. Satsin viimeinen ritari vain meni kirjaimellisesti munille, sillä kastaessani sitä munamaidon viimeisin tilkkoihin huomasin että suurin osa kananmunasta olikin valunut kulhon pohjalle. En ollut nimittäin muistanut enää sekoittaa munamaitoa alun jälkeen. Kostuke pohjalla olikin lopulta enemmän maitomunaa kuin munamaitoa, ja köyhä ritari muistutti jo melkein munakasta. Liiallisella kermavaahdolla ja hillolla senkin sai onneksi paikattua.

Unohdin ottaa kuvan eväistä, mutta tässä on nyt yhdenlainen köyhä ritari.