Pikkujouluista ja Stam1nan keikasta

Pikkujoulukausi on kuumimmillaan, joskin lähenemässä loppuaan kovaa kyytiä. Itsekin olen parit pikkujoulut jo käynyt juhlimassa, parit on vielä juhlimatta, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen että kohta ei tarvitse enää juhlia yhtään mitään. Paitsi itse joulua, mutta se on pääasiassa syömistä ja nukkumista, ja sellaiseen juhlimiseen olen aina valmis. Epäilen kuitenkin, että pikkujoulujen ainoa tarkoitus on saada alkoholiin menevät ihmiset kyllästymään viinaan jouluaatoksi, jolloin voi sitten olla nätisti perheen kanssa.

Oispa kaljaa.

Yleensä pikkujouluissa kantava idea on pikkutakissa saaminen: joko turpaan saaminen tai sexon saaminen. Itse olen taitavasti onnistunut välttämään molemmat sudenkuopat, mutta sentään olen saanut aivan järkyttävän univajeen. Kolme tuntia yössä ei riitä keskiverrolle ihmiselle, ja tähän jos lyödään päälle se ettei päiväuniakaan pysty enää ottamaan kun liskot kummittelevat jo päivisinkin, on kunnon koomamoodi valmis. Maanantaina töihin mennessä voi ottaa aamuysiltä kahvimukin, ja kun seuraavan kerran katsoo kelloa, niin sehän onkin jo kolme. Tämähän on toki vain hyvä asia.

On tässä jatkuvassa juhlimisessa kuitenkin se hyvä puoli, että olen löytänyt parhaan krapulajuoman: vihreän teen. Jos siis sattuu olemaan sellainen krapula, että nesteet ylipäätänsä pysyvät sisässä. Viimeisimpien pikkujoulujen jälkeen innostuin juomaan viisi kuppia teetä yhtä soittoa. Epäilyttävän helppoa krapulajuomaa, aiemmin olen suosinut maitoa. Maidossa on vain se ongelma, että jos on tintannut riittävästi niin se alkaa happanemaan jo krapulaisessa suussa, tai siltä se ainakin maistuu. Toki jos teestä innostuu niin oikeaakin vettä pitää juoda, tee kun ilmeisesti kuivattaa elimistöä entisestään.

Kävin muuten katsomassa Stam1naa. En tiedä miten tämä liittyy pikkujouluihin, mutta pakko kai siitäkin on jotain kirjoittaa, sillä se oli yksi elämäni virstanpylväistä. Katkaisin nimittäin kolmen ja puolen vuoden moshpitittömän kauden. Pakko sinne oli mennä, sillä pitti muodostui juuri naaman eteen ja aina sieltä joku mustapaitainen pitkäletti nykäisi takaisin. Wall of deathiin en vielä uskaltanut, sillä se näyttää oikeasti kivuliaalta. En vain tajua oikein miksi jotkut ihmiset kokevat hyväksi ideaksi tulla tuoppien kanssa seisomaan moshpitin reunalle. Ei kauaa pysynyt kenelläkään lasi kädessä.

Moshpitin reunassa oli toisaalta se hyvä puoli, että edessä oli yleensä muutama metri tyhjää tilaa. Muutenkin keikalla oli kyllä aika paljon tyhjää tilaa.

Päätin ennakkoon, että en juo ollenkaan alkoholia keikalla, joten saapuessani paikalle kävelin suoraan tiskille ja tilasin lonkeron. Teoriani oli, että minulle ei tule enää paineita alkoholittomuudesta kun epäonnistun siinä jo heti alussa, ja näin ollen voin sitten ottaa rennosti koko illan, murehtimatta sitä kuinka tekee mieli olutta. Loppuillan sitten joinkin tyytyväisenä vain energiajuomaa, joten ehkä tämä strategia toimi. Tarinan opetus voisi kai olla, että ilman alkoholia, tai ainakin kohtuullisella määrällä alkoholia, voi olla hauskaa, tai ainakin moshpitissä voi käydä tönimässä hevareita.

Kun tee nyt on ollut esillä tässä tekstissä, niin mainitaan myös että ostin hassun teesihdin.

Hehe, se on vähän niinkuin paljussa.

Veikkaan että väsymys näkyy kirjoituksen laadussa. Oikolukiessa tuli vastaan sen verran outoja lauseita että oli vaikeuksia itsekin ymmärtää mistä on kyse.