torstai 17. marraskuuta 2016

Tykkää, jos minun pitäisi lopettaa tämä blogi

Klikkiotsikot on niiiiin nähty juttu, että niistä ei viitsi enää edes vääntää vitsiä. Sen sijaan uusi kuuma asia on viime aikoina ollut tykkäyskalastelupostaukset Facebookissa. En nyt tarkoita niitä perinteisiä huijausarvontoja, joissa voi voittaa 100 viiden euron seteliä (hyvänä päivänä seassa on muutama kymppikin) tai pipon, riippuen tykkääjämäärästä, vaan postauksia, joissa Facebook-sivu jakaa linkin omalle www-sivulleen saatesanoilla "tykkää tästä jos pidät ilman hengittämisestä". Ja pakkohan siitä sitten on tykätä, kyllä ainakin minä hapesta tykkään.

Koska kukaan muu ei kuitenkaan käytä Facebookia, niin ehkä on hyvä idea, että laitan tähän blogiin pari esimerkkiä aiheesta. Voidaan sitten yhdessä osoittaa sormella ja nauraa, että ainakaan me emme omissa Facebook-sivuissame käytä yhtä kyseenalaista ja typerää käytäntöä klikkauksien/tykkäyksien/"kaiken muun elämässä tärkeän" kerjäilyyn.

Tykkää, jos kuvien suora kopiointi on mielestäsi törkeää = 4 reaktiota.

Tykkää, jos haluaisit kiertää kaikki maailman maat = 7 reaktiota. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että minun ei kannata enää tuntea syyllisyyttä käyttämistäni vesileimatuista kuvituskuvista. Sitä paitsi tämä on tehty jo.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki tykkäyskalastelusta. "Tykkää jos olet joskus halunnut ettei sinusta oteta kuvaa". Maailmassa on varmaan kaksi ihmistä, jotka eivät halua että heistä otettaisiin kuvaa: Mailis Penttilä ja Susanna Penttilä. En edelleenkään tiedä keitä he ovat, mutta jos jommankumman lärvi on aina viikonlopun lööpissä, niin tuskin he kauheasti kuvista kieltäytyvät. Valitettavasti.

Perhana, tämän kohdalla olisi kyllä jo pitänyt painaa tykkäysnappi pohjaan niin lujaa että sen olisi joutunut nostamaan lattialta takaisin paikalleen. En osaa kuvitella ketään muuta juontamassa Kokkisotaa kuin Sikke Sumaria. Toisaalta, en myöskään osaa kuvitella Sikke Sumaria tekemässä mitään muuta kuin juontamassa Kokkisotaa, joten tämä juna kulkee molemmille asemille.

Se, mikä tästä tekee oikeasti aika hauskan, oli se että tämä postaus oli saanut jotakuinkin vähiten tykkäyksiä Voicen sivulla olevista linkeistä. Erittäinkin ymmärrettävästä syystä. Suotta kai aiheesta elokuvaa tekee, kun Kanyen perseilyn seuraaminen muistuttaa jo nykyään komediaelokuvaa.


Joku on kokenut hyväksi ajatukseksi "tykkää jos ydinsota"-tyyppisen ratkaisun tämän kieltämättä aika vakavan asian muotoilemiseksi. Ei edes "tykkää jos ei ydinsotaa", vaan nimenomaan ydinsodasta pitää tykätä. Jonkun pitäisi taputtaa tätä kaveria olkapäälle ja lohduttaa, että kyllä ne asiat siitä suttaantuu. Vaikka ydinpommilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti