Kuukauden soittolista: Marraskuu 2016

Musiikkia kuukauden soittolistan muodossa. Tällä kertaa melkein pelkästään elektronista laatupauketta, lopppuun pari vähän erilaisempaa kappaletta.

DJ Shadow - Building Steam With A Grain Of Salt (Bondax & Karma Kid Remix)
Keskimäärin Shadowille tehdyt remixit ovat kauheita köpöstyksiä, mutta joko tämä on keskimääräistä parempi tai kriteerini ovat vuosien saatossa laskeneet. Ihan hyvä remixi nimittäin. Paras remixi kuitenkin on edelleen Irn Mnkyn remix Walkie Talkiesta.

Gladiator - Assembly Line
Tämähän kuulostaakin aivan joltain kookomalinjastolta. Enemmän kuin musiikilta, voisi joku ilkeämielinen sanoa.

Axel Boy - Sync To The Beat
En tiedä miksi, mutta töissä olen havainnut parhaaksi keskittymis-/flowmusiikiksi tällaisen korvia särkevät ja yksinkertaisilla vokaalihookeilla varustetun bassonräjäytysmusiikin. Tai ehkä ei keskittymismusiikiksi, vaan koodausmusiikiksi, kun voi lyödä puppukoodigeneraattorin tulille ja ohjelmoida vaikka silmät kiinni.

Delta Heavy - Kill Room
En ole katsonut jakson puolistakaan Dexteriä, mutta sen verran tiedän, että tämä on parasta käyttöä "Surprise Motherfucker"-samplelle. Tiedän myös, että sarjassa kuolee joku, enkä sen vuoksi ole sitä oikeasti edes katsonut, koska spoilasin sen itseltäni kun luin Wikipediaa.

Lou Master - Boys Do Fall In Love
Myös miehillä on tunteet. Vähän huonommat tunteet kuin oikeilla ihmisillä, mutta joitain aivoissa tapahtuviksi kemiallisiksi reaktioiksi tunnistettavia juttuja kuitenkin.

Sons of Sonix feat. Melanie C - Numb (Midnight City Remix)
Yksi päivä näin Iltalehdessä otsikon, jossa Mel B (väärä Mel, mutta ei anneta sen haitata) kertoi olevansa ainoa Spice Girlseistä, joka ei tehnyt "sitä" Robbie Williamsin kanssa. Otsikosta ei käynyt ilmi, mitä tämä "se" oli, mutta eiköhän se sexiä ollut. Täytyy todeta, että Mel B on varmasti maailman ainoa ihminen joka ei ole harrastanut seksiä Robbien kanssa. Itsekin olen tehnyt joka kerta "sen" kun olemme olleet Williamsin kanssa Oulussa samassa hotellissa.

The Potbelleez feat. Zoe Badwi - Horny (Ryan Riback Remix)

I'm horny 

Horny, horny, horny 

So horny 

I'm horny, horny, horny 

I'm horny 

Horny, horny, horny 

So horny 

I'm horny, horny, horny tonight

Modernia laulunkirjoitusta hienoimmillaan.

Chocolate Puma & Tommie Sunshine - Take The Ride
Tässä on mukava, syvältä ruoppaava basso. Chocolate Puma on viime aikoina ollut muutenkin kovassa vedossa, ja viime aikoina onkin julkaissut monta loistavaa house-kipaletta Heldeepillä.

Shlømo - Vertigo
Teknoa Daniel Averyn uudelta mix-cd:ltä. Synkkää ja tummaa teknoa, kuten asiaan kuuluu. Hypnoottinen taitaisi olla paras sana kuvaamaan tätä.

Jason Ross & Ilan Bluestone - Meta
Ihka oikeaa, aitoa ja rehellistä trancea.

Gareth Emery feat. Wayward Daughter - Reckless (Denza Remix)
Halpaa, kaupallista ja popahtavaa trancea. Joka on vielä hardstyleksi remixattu. Ai ai.

Public Service Broadcasting - Go! (Louis La Roche Remix)
Mielenkiintoista musiikkia, jonka vokaaliosuuksina toimii kuulaskeutumisen yhteydessä tuotettu radioliikenne. Jos nyt oikein tunnistin viestien sisältöä, saattaa olla muukin avaruusseikkailu.

Radical Face - Sunn
Radical Face tekee musiikkia, joka on pääasiassa sellaista vähän melankolista ja masentavaa. Sopii mainiosti siis suomalaiseen makuun.

Rammstein - Ohne Dich
Rammsteinilta tuli tällä kertaa kokoelma pianolla tehtyjä akustisia uudelleenversioita vanhoista hiteistä. Vähän olivat ehkä pelkistetympiä kuin mitä itse olisin tykännyt, mutta ihan hyviä silti. Ohne Dich taittui varsinkin nätisti pianoversioksi.

Apulanta - Aurinkoon
Kävin toissa viikonloppuna Seinäjoella katsomassa Apulantaa, ja tämäkin biisi tuli livenä. Henkilökohtaisella tasolla menin pähkinöiksi ja olin innoissani.

Tästä oli jo puhetta joululaulupostauksen yhteydessä, mutta pistetään vielä muistutus: Soitan teknoa ja tech housea Oulun 45 Specialissa 2.12.2016 rakkaalla DJ-nimellä Eddie Icicle. Tule paikalle tai ole nelikulmio, jonka kaikki sivut ovat yhtä pitkät ja kaikki kulmat ovat suoria eli 90°.

Tissiviikko

Toisinaan onnistun tehokkaasti välttelemään töissä töiden tekemistä, ja tämän vuoksi minulla onkin aikaa muuhunkin kuin töiden tekemiseen töissä. Esimerkiksi eilen vilkaisin Helsingin Sanomien uutisia ja luetuimpien juttujen joukossa oli minua kiinnostava otsikko: Tissiviikko on käynnissä. Koska olen lihassa heikko, niin tottakai minun täytyi klikata uutista.

Kyseessä on, kuten ajan tapoihin kuuluu, voimaannuttava kampanja. Ylläolevan linkin takaa löytyy tarkempi kuvaus, joka oli tiivistetty hyvin yhteen kuvaan, mutta en nyt laita sitä tähän koska siinä on paljas nännerö. Ajatuksena kuitenkin on normalisoida ajatuksia ihmisten rintavärkeistä esittelemällä ja kertomalla tisuleista, tavalla tai toisella. En toki uskaltanut laittaa tähän kuvaa nännistä, joten voi heti alkaa miettimään miten hyvä startti tuli otettua.

Empowering stock photo.

Hetki kuitenkin piti miettiä, kuinka minä pystyisin bloggaamaan rinnoista ja yhteiskunnan normeista ja voimaannuttamisesta ja osallistumaan tähän huipputärkeään kampanjaan, mutta onneksi lopulta keksin: voin nimittäin jakaa salilla tekemäni rintatreenin, jolla olen saavuttanut oman huippukuntoisen ja loppuun saakka voimaannutetun etuyläruumiini.

Tee tämä treeni 2-3 kertaa viikossa, ja huomaat tulokset jo neljän viikon jälkeen. Takaan sen. Jos et näe eroa aiempaan, saat rahasi takaisin.
- 3 x 12 toistoa rintaprässilaitteessa. Voi tehdä enemmänkin jos jaksaa. Vähemmänkin saa tehdä jos tuntuu että ei viitsi, ei sitä itseään tappaa tarvitse. Sellaisilla painoilla, että jaksaa suunnilleen kaikki 12. Vähän päivän ja fiiliksen mukaan. Jos tuntuu ensimmäisen sarjan jälkeen että ei pysty niin toinen sarja keveämmillä painoilla. Tai päinvastoin. Kyllä te itse paremmin tiedätte kuin minä.

- 3 x 12 toistoa pec deckissä. En oikeastaan tiedä tämän laitteen oikeaa tieteellistä nimeä, mutta sellainen laite, jossa tehdään vähän sellaista väkivaltaista halausliiketta. Käytännössä niinkuin tämän videon laite. Muuten samanlaiset ohjeet toimintaan kuin yllä.

- 5 minuuttia ruosteisen Husqvarnan käyntiin repimistä. Noin 20 sekuntia riuhtomista, jonka jälkeen voi 10 sekuntia huutaa vittusaatanaperkelettä. Toista 12 kertaa, tai kunnes saha pörähtää käyntiin (ei se pörähdä, siinä on tulppa kastunut).

Ei se laite käyntiin lähde ainakaan siihen nojaamalla. Sitä paitsi en usko, että työturvallisuusviranomainen tykkää hyvää tällaisesta sahan käyttöasennosta.

Vaihtoehtona tälle:

- 5 minuuttia käsipainon maasta repimistä. Vähintään 20 kilon, sen verran vastusta siitä Husqvarnan narusta löytyy. Koska käsipainoa nostellessa ei ole oikeasti kiire metsään kaataamaan mäntyjä, niin sen kanssa ei tarvitse pitää kiroilutaukoa.

- 100 punnerrusta, 100 istumaannousua, 100 kyykkyä ja 10 kilometrin lenkki. Äläkä koskaan käytä ilmastointia, ei väliä kuinka kylmää tai kuumaa on.

Jos näillä ei ala olo voimaantua ja lihas voimistua niin en tiedä millä sitten. En kirjoittanut tätä rintaliivit päällä.

Maakuntamatkailua Seinäjoella

Viikonloppu lähestyy. Samalla todennäköisyydellä kuin aurinko nousee vielä kaksi kertaa, saapuu myös perjantai. Ennen kuin kuitenkaan siirrytään ajasta ikuisuuteen tai uuteen viikonloppuun, niin on hyvä kaivella aivolohkojen välistä hataria muistikuvia viime viikonlopulta. Tapahtui nimittäin kerrankin jotain jännää: kävin Seinäjoella katsomassa Apulantaa avokin ja parin paikallisen kaverin kanssa.

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tämä tarina on selitettynä aika pitkälti kuvakollaasin muodossa. Harmi, että sama selitys ei purrut tietoverkkoliiketoiminta-kurssin luennoitsijaan, joka vaati kirjoittamaan ainakin 3000:n sanan mittaisen esseen jostakin tietoverkossa liiketoimintaa harjoittavasta yrityksestä. Itse tein huuto.netistä.

Parasta talvessa on kun pitää ajaa pimeällä. Mielellään vielä niin, että penkoilla ei ole lunta, että on varmasti oikeasti pimeää. Mielellään vielä niin, että tihuuttaa vettä sellaisella tahdilla, että pyyhkijät pyyhkivät joko liian nopeaa (jolloin kuivan lasin pyyhinnästä kuuluu ikävää rutinaa) tai liian hitaasti (jolloin lasista ei näe läpi). Mielellään vielä niin, että kaikki edessä ajavat autot vetävät lokaa naamalle.

Hesen läski-ateria pitää miehen tiellä ja kolesterolin verisuonissa. Mega-ateria taitaa olla virallinen nimi, mutta 1095:llä kilokalorilla (+266 kcal ranskiksista ) läski-ateria on ansaitumpi nimi. Ylivieskassa on hampurilaisravintola nimeltä King Meal, jossa erään hampurilaisen nimi on Fatboyhampurilainen. Se on kirjaimellisestikin läskiateria, jonka valitseminen hävettää jo tilatessa.

Muutama joulu sitten Fazerilla oli piparisuklaata, joka oli kohtuullisesti liioiteltuna jotakuinkin paras asia joulussa. Ja sitten sitä ei enää saanutkaan. Koska Fazerilla kuitenkin osataan ilmeisesti vittuilla aiheesta, niin täksi jouluksi tuli "Rapeat keksimurut ja jouluiset mausteet"-suklaata. Tyhmempi voisi luulla, että tämä on vain kiertoilmaus piparisuklaalle. Ei ollut. Ihan syötävää, mutta edelleenkin vaadin piparisuklaata takaisin. Kansalaisaloite tulille.

Reippahien yöunien jälkeen matka jatkui sitten kohti Seinäjokea. Ankeaa maisemaa ikkunasta katsellessa tuli mieleen, että vanhan "Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen"-murjaisun kaveriksi voisi myös todeta "Suomen talvi on lyhyt mutta vähäluminen". Mikäs sen masentavampaa.

Mistä tietää olevansa Seinäjoella? Siitä, että "Pohjalaiset Suurmarkkinat" on kirjoitettu kylttiin "Pohjalaaset Suurmarkkinat". Mukaan tarttui uusi hieno lompakko. Aitoa poronnahkaa, väitti ainakin murtaen suomea puhunut mies. Viimeksi kun ostin "aidon nahkalompakon" murtaen suomea puhuvalta mieheltä Tallinnasta, se hajosi aika pian. Toisaalta, jos maksaa "aidosta nahkalompakosta" seitsemän euroa, ei voi oikein syyttää ketään muuta kuin itseään.

Seinäjoella on muuten myös yksi parhaista buffet-paikoista jossa olen käynyt, Piikki. Aina ennen ryyppy-/keikkailtaa on nimittäin erittäin hyvä idea vetää itsensä ähkyyn. Onneksi, kuten kuvasta näkyy, tarjolla oli myös salaattia, jota söin ainakin vähän. Sitä nimittäin viitsii syödä, jos tarjolla fetaa tai muuta fetan korviketta. Tästä voisi eräs tunnettu buffet-ketju ottaa opikseen.

Hyvää suomalaista olutta. Höhötystä aiheutti vasemmanpuoleisimman pullon (Humaloven Winter Moo) etiketistä bongattu "my milkstout brings all the boys to the yard"-teksti. Siinä oli myös hauska kuva lehmästä pipo päässä. Pääsin myös viimein maistamaan oikeaa diplomi-insinööriä (Ruosniemen panimon Diplomi-insinööri). Toinen pullo vasemmalta (Foundersin Dirty Bastard) ei herätä kauheasti muistikovia, ja toista puolloa oikealta (joku pullo, jota Alkon myyjä kertoi edellisenä iltana juoneensa. Oli kuulemma hyvää) en edes muistanut juoda. Suosikiksi valikoitui lehmäolut.

Rytmikorjaamo on paikka, josta on tullut kuultua useasti, mutta ikinä siellä ei ole päässyt käymään. Pitkälti jo siitäkin yksinkertaisesta syystä, että se on kaukana. Nyt kuitenkin sinne vihdoin pääsi, ja pihalla kiireellä viimeisiä kaljoja vetäessä ennen sisälle sukeltamista iski nostalginen olo jostain teinivuosilta, vaikka paikan päällä ikinä ei ole ollutkaan. Sisältä en muistanut ottaa kuvia, mutta keikkapaikkana varsin mainio, joskin vähän pienempi kuin mitä odotin. Kaksi lavaa sinne kuitenkin oli saatu ängettyä.

Jos katsoo tarkasti, niin kuvasta voi ehkä tunnistaa Apulannan logon. Itse en meinannut nähdä lavalle asti, mutta joku kaljupää siellä lauleskeli menemään, eli eiköhän se oikea keikka ollut. Apulanta on kyllä siitä mukava livebändi, että he eivät keikoilla yleensä keskity uusimpaan levyynsä ja sen tuotoksiin, vaan enemmänkin niihin hitteihin joita on vuosien varrella kertynyt. Taitaa kuitenkin olla niin, että bändin isoimmat biisit ovat siellä menneisyydessä. Ainakin ne, joista itse pidän eniten. Esimerkiksi Mato-biisi tuli.

Siellä oli myös sinisiä valoja.

Oli siellä vihreitä myös. Kamerakännykällä on hankalaa ottaa tätä jännempiä kuvia.

Oli myös hetki, jolloin lavalla ei ollut enää ollenkaan valoja. Tai kaikki valot, miten sen tykkää ajatella.

En tiedä johtuiko kahdeksanvolttisista kaljoista, vieraasta yösijasta vai veden konkreettisesta muuttumisesta viiniksi, mutta seuraavana aamuna happi oli aika heikolla. Sunnuntaiaamuisin televisiosta kuitenkin tulee onneksi pari kertaa nähtyjä Simpsoneita, jotka ovat krapulaviihdettä parhaimmillaan: kaikki jaksot ovat jo ennestään tuttuja, joten niihin ei tarvitse täysillä keskittyä, ja ulkomuistista voi hörähdellä niille hauskoille kohdille. Ei edes haittaa vaikka nukahtaa kesken jakson. Niin taisi käydä nytkin.

Lopulta kuitenkin oloista onnistui toipumaan, ja edellisillalta jääneen Maraboun Oreo-suklaalevyn jämät lounaana nauttittuna ajoivat ilmeisesti asiansa (paljon parempaa kuin Fazerin "Rapeat keksinmurut yms yms"-levy). Ajamista sitten riittikin, kun reilu kolmesataa kilometria piti körötellä samana iltana että ehtisi maanantaiksi töihin. Koska krapulan tuottama kylmä hiki ei vielä poltellut tarpeeksi, päätti moottorivalo syttyä suunnilleen puolivälissä matkaa ja lyödä lisää kosteutta kiukaana toimineelle otsalohkolle. Tämä ei tosin (yleensä) ole (tällä autolla) vakavaa, ja pieni jännämyyrä päällä loppumatka tuli ajeltua kotia.

The end. Onnellinen loppu.

PS: Koska Blogger on jotakuinkin huonoin blogauspalvelu, en pysty esikatselemaan postauksia, ja todennäköisesti tässäkin on layout vähän mitä sattuu, ja olen siitä pahoillani. Sorge.

Parhaat joululaulut

Vielä ei olla joulukuun puolella, mutta kuten todelliseen oikeaan länsimaiseen jouluun (ja joulublogiin) kuuluu, niin ensimmäinen jouluaiheinen postaus on tehtävä tehtävä viimeistään marraskuussa. Olen yllättynyt kuinka jaksoin pidätellä joulujuttuja näinkin pitkään, lähikaupassa ovat joulukalenterit olleet jo myynnissä yli kuukauden. Mutta itse asiaan:

Joululaulut, hot or not? Jaksaako kuunnella samoja jollotuksia Prismassa lokakuusta asti joka ikinen vuosi? Ainoa oikea vastaus on keskimäärin ei. Nimenomaan keskimäärin, sillä ainakaan niitä kaikista kuluneimpia ja mitäänsanomattomimpia renkutuksia ei enää ihminen kestä. On kuitenkin olemassa muitakin joululauluja, joista pystyy nauttimaan kellon, vuoden ja maailman ympäri. Joten tule mukaan listaamaan top-7 joululaulut, joita todennäköisesti et kuule jouluostoksilla.

Ilme kuvastaa enemmänkin lehdykän sisällöstä järkyttymistä kuin laulamista.

Steel Panther - Sexy Santa
En nyt kauheasti pidä tästä, joulupukin ja seksin yhdistämisestä. Tulee vain mieleen lihava alaston partamies tekemässä lantiotyöntöjä. Missä ei tietysti lähtökohtaisesti ole mitään väärää, mutta kun se partamies on joulupukki, jonka lanteilla on pienenä istunut, niin kylmät väreet alkavat tunkea pitkin karaistuneemmankin bloggarin selkäpiitä. Mutta laulussa kuitenkin puhutaan seksistä, ja seksi on kuitenkin yksi tämän blogin kantavista voimista, joten se saa paikan listan sijalta seitsemän.



Tiernapojat
Teknisesti ottaen tämä ei ole niinkään laulu, vaan kokonainen mixtape, joka sisältää kasan lauluja ja hauskoja läppiä. Takin' it back to the old school. Ainoa, mitä tästä oikeasti ikinä muistan, on "OO JOOS MIINÄ OOLEN MUUSTA"-kohta. Joku tyyppi myös pyöräyttelee sitä tähteä silloin tällöin. Yhden joulun Prisman kassasetänä kuuntelin, kun paikallinen urheilujoukkue tjsp. veti tätä vieressä rahankeruutavoitteella. Toivoittavasti heillä tärppäsi, itse en saanut mitään extraa. Raivostuttavuuskertoimet ovat sen verran korkealla, että sijaan kuusi on tyytyminen.


 
Henrik - Pieni Rumpalipoika
PAARAPPARAPAPPAA. Tätä lähemmäs klassista joululaulua ei tällä listalla (onneksi) pääse, tämä voi tulla jopa jossain vastaan, ja siihen kannattaa henkisesti varautua. Kappale pääsee listalle ihan silkalla absurdiudellaan. Miten oikeasti voi olla laulu, jossa melkein puolet sanoista on tasoa PARPARRAPPA. Tulee lähinnä mieleen tämä takavuosien hitti. Salaa kuitenkin pidän tästä laulusta jollain perversillä tavalla, joten listan sija viisi on kai sitten jossain määrin ainakin ansaittu.



Petri Nygård - Sika
Juice Leskisen Sika on joululaulu, joka on luikerrellut yllättävän monelle joululevylle, siitäkin huolimatta että siinä ei mainita joulupukkia, tonttua eikä edes enkeliä. Petri Nygård on puolestaan valitettavan tunnettu suomiräppäri, joka myöskin on päässyt tarpeettoman monelle levylle. Mitä saa kun nämä yhdistää? Taideteoksen, joka ei ainakaan jätä kylmäksi. Ja jouluhan on tunnetusti tuhansien tunteiden aikaa, joten kyllähän tämä ehdottomasti parhaiden joululaulujen listalle kuuluu.



Susanna Lehto - Konsta Jylhän joululaulu
Onko joulu mielestäsi ilon aikaa? Väärin. Onko joulu mielestäsi uskonnollinen juhla, joka on ehkä liikaa kaupallistunut, mutta josta kuitenkin pidät? Väärin. Onko joulu mielestäsi masentavaa paskaa, kuten kaikki muutkin juhlapyhät, ja oikeastaan koko elämä? Oikein. Tämä laulu on niin ankea tapaus, että sille ei kukaan viitsinyt edes keksiä oikeaa nimeä. Ruikutus saavuttaa kuitenkin jo lähestulkoon tragikoomiset mittasuhteet, ja kyllä pronssipaikka menee oikeaan osoitteeseen.



Jeff Mills - The Bells (Xmas Edit)
Lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi joululaulu. "Lyhyestä virsi kaunis", tapasi vanha kansa sanoa. Ja mitä vähemmän näitä iänikuisia sävelmiä joutuu rusikoimaan korvakäytävästä sisään, sitä parempi. Näillä puhein: toinen paikka. Mitä siitä enempää jauhamaan.



Niko - Night of Fire (For Christmas Mix)
Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja hyvän joulun toivotukset. Tästä laulusta löytyy kaikki, mitä ihminen viihtymiseen tarvitsee. Lisäksi jos jaksaa tampata urakalla, niin tämän tahtiin voi vaikka pistää humpaksi, mikä on aika harvinaista joululaulun kohdalla. Laulu ei ehkä ole sulavinta, mutta tunteen määrä korvaa puuttuvan taidon. Ehdoton ykkössija. Paras. Joululaulu. Ikinä. Haluan joululahjaksi ainoastaan valkoisen Toyota Corolla AE86 Truenon. (Tässähän pitää tietää)



Nyt kun kerran musiikista tuli puhe, niin loppuun vielä pieni mainos. Soitan teknoa Oulun 45 Specialissa 2.12.2016 vanhalla tuttu-puttu DJ-aliaksella Eddie Icicle. Tule paikalle tai ole neliö.

Tykkää, jos minun pitäisi lopettaa tämä blogi

Klikkiotsikot on niiiiin nähty juttu, että niistä ei viitsi enää edes vääntää vitsiä. Sen sijaan uusi kuuma asia on viime aikoina ollut tykkäyskalastelupostaukset Facebookissa. En nyt tarkoita niitä perinteisiä huijausarvontoja, joissa voi voittaa 100 viiden euron seteliä (hyvänä päivänä seassa on muutama kymppikin) tai pipon, riippuen tykkääjämäärästä, vaan postauksia, joissa Facebook-sivu jakaa linkin omalle www-sivulleen saatesanoilla "tykkää tästä jos pidät ilman hengittämisestä". Ja pakkohan siitä sitten on tykätä, kyllä ainakin minä hapesta tykkään.

Koska kukaan muu ei kuitenkaan käytä Facebookia, niin ehkä on hyvä idea, että laitan tähän blogiin pari esimerkkiä aiheesta. Voidaan sitten yhdessä osoittaa sormella ja nauraa, että ainakaan me emme omissa Facebook-sivuissame käytä yhtä kyseenalaista ja typerää käytäntöä klikkauksien/tykkäyksien/"kaiken muun elämässä tärkeän" kerjäilyyn.

Tykkää, jos kuvien suora kopiointi on mielestäsi törkeää = 4 reaktiota.

Tykkää, jos haluaisit kiertää kaikki maailman maat = 7 reaktiota. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että minun ei kannata enää tuntea syyllisyyttä käyttämistäni vesileimatuista kuvituskuvista. Sitä paitsi tämä on tehty jo.

Tämä on erittäin hyvä esimerkki tykkäyskalastelusta. "Tykkää jos olet joskus halunnut ettei sinusta oteta kuvaa". Maailmassa on varmaan kaksi ihmistä, jotka eivät halua että heistä otettaisiin kuvaa: Mailis Penttilä ja Susanna Penttilä. En edelleenkään tiedä keitä he ovat, mutta jos jommankumman lärvi on aina viikonlopun lööpissä, niin tuskin he kauheasti kuvista kieltäytyvät. Valitettavasti.

Perhana, tämän kohdalla olisi kyllä jo pitänyt painaa tykkäysnappi pohjaan niin lujaa että sen olisi joutunut nostamaan lattialta takaisin paikalleen. En osaa kuvitella ketään muuta juontamassa Kokkisotaa kuin Sikke Sumaria. Toisaalta, en myöskään osaa kuvitella Sikke Sumaria tekemässä mitään muuta kuin juontamassa Kokkisotaa, joten tämä juna kulkee molemmille asemille.

Se, mikä tästä tekee oikeasti aika hauskan, oli se että tämä postaus oli saanut jotakuinkin vähiten tykkäyksiä Voicen sivulla olevista linkeistä. Erittäinkin ymmärrettävästä syystä. Suotta kai aiheesta elokuvaa tekee, kun Kanyen perseilyn seuraaminen muistuttaa jo nykyään komediaelokuvaa.

Joku on kokenut hyväksi ajatukseksi "tykkää jos ydinsota"-tyyppisen ratkaisun tämän kieltämättä aika vakavan asian muotoilemiseksi. Ei edes "tykkää jos ei ydinsotaa", vaan nimenomaan ydinsodasta pitää tykätä. Jonkun pitäisi taputtaa tätä kaveria olkapäälle ja lohduttaa, että kyllä ne asiat siitä suttaantuu. Vaikka ydinpommilla.

Viiden tunnin peli: Jääkiekko

En tiedä kärsinkö enemmän laiskuudesta, vai olenko vain niin "intohimoinen" ihminen että kyllästyn harrasteprojekteihin nopeasti, mutta yleensä kun alan koodailla peliä, unohdan sen vähän reilussa viikossa. Tätä varten harrastinkin menneisyydessä viiden tunnin pelejä. Ajatus on vähän sama kuin pelijameissa: rajatussa ajassa pitää tehdä teeman ympärille mahdollisimman hyvä peli. Koska ADHD estää keskittymisen mihinkään kovin pitkäksi aikaa, niin olen päättänyt että viisi tuntia on aivan riittävä aika saada aikaiseksi hyvin toimiva, nätiltä näyttävä ja kaikin puolin täydellinen peli.

Ensimmäisen teeman valinta ei oikeastaan tuottanut vaikeuksia. NHL on jääkiekkopelisarja, joka tuntuu junnaavan vuodesta toiseen suurin piirtein samoilla raiteilla. Sen vuoksi päätinkin kokeilla, että osaisinko tehdä viidessä tunnissa yksin paremman pelin kuin mitä EA:n Kanadan studiot pystyvät pyöräyttämään vuodessa. Helppo homma? Totta kai. Luonnollisesti pelinkehitysalustana käytin Unityä, koska sitä olen käyttänyt iät ja ajat.

Ensimmäinen homma oli luonnollisesti rakentaa jääkiekkokenttä. Sitä varten tarvitsikin lopulta Blenderiä 3D-mallinnukseen, sillä Unityssä ei ole kovin häävisti pyöreitä sisäkulmia sisältäviä primitiivimuotoja. Äkkiä sen kuitenkin latasi, ja äkkiä sillä myös pyöräytti kentän kulman ja maalin tapaiset 3d-mallit. Ei ehkä hienoimpia, mutta riittävän hienoja. Tähän tarkoitukseen ainakin.

Ukkelin virkaa saivat kuitenkin toimittaa pelkät lieriöt, joiden alalaiteen oli pultattu kuutio mailaa esittämään. Viidessä tunnissa ei kuitenkaan mahdottoman realistisia hahmomalleja ja animaatioita tehdä. Ensimmäisen tunnin ähertämisen jälkeen kuitenkin kaukalo ja ukkelit olivat suurin piirtein kasassa. Hitaahko alku, mutta ei paniikkia. Alkua hidasti esimerkiksi se, että kokeilin tehdä 3D-mallinnusta ilman hiirtä, joka on jotakuinkin yhtä typerä idea kuin miltä se kuulostaa.

Toinen tunti meni pääasiassa sitten koodaillessa. Vartin sai toki aluksi taistella Visual Studion lisenssiongelmien kanssa, mutta sen jälkeen pelin päälogiikan sai kohtuullisen kivuttomasti ohjelmoitua: maalien laskennan, ajan kulumisen, ja... no siinäpä se. Eihän jääkiekossa muuta tarvitse. Pääasiassa olen tyytyväinen koodin laatuun tässä projektissa, mutta muutama pikkujuttu tekevät siitä vaikeasti luettavan. Esimerkiksi yhden muuttujan nimi oli huono, mikä johti hölmöihin if-lauseisiin.

Kolmas tunti menikin sitten pakottaessa ukkeleita liikkumaan. Käytin tässä projektissa kahta PS4-ohjainta. Pelin kontrollit ovat suhteellisen helpot: vasen analogikeppi ohjaa pelaajia 1 ja 3, oikea pelaajia 2 ja 4, olkanäppäimet vaihtavat pelaajien välillä ja liipaisimilla voi laukoa (eli käytännössä pyörittää pelaajaa myötä- tai vastapäivään). Ohjaus on täysin fysiikkamoottorin hallussa, joten peli sisältää paljon "hupaisia" Goat Simulatorin tyyppisiä bugeja.

En ikinä ole oikeastaan käyttänyt Unityssä peliohjaimia, joten tämä oli uusi aluevaltaus, ja kuten uudet aluevaltaukset yleensä, se aiheutti jonkin verran harmaita hiuksia. Lopputuloskaan ei ole aivan optimi, ja on todennäköistä, että pelatessa muilla kuin PS4-ohjaimilla muulla kuin Windowsilla peli ei toimi oikein. Tämä puolestaan johtuu käyttöjärjestelmistä, joystick-mappauksesta, Unityn tavasta hallita näitä ja läjästä muita yhtä huonoja tekosyitä. Tähänkin koko prosessiin kului kuitenkin enemmän aikaa kuin mitä olisin toivonut,

No, tässä ei kyllä mahdottomasti näy kehitystä edelliseen, mutta kyllä sitä on tapahtunut.

Neljännen tunnin sitten aloitin korjailemalla pari pikkujuttua, jotka olivat testatessa tulleet vastaan. Esimerkiksi että kiekko ei aloituksen jälkeen palaudu keskelle, kiekko ei kimpoa kentän reunoista ja maalin voi tehdä tökkäämällä kiekon verkon ulkopuolelle tiettyyn kohtaan. Ei onneksi mitään maata kaatavaa, olisi ikävä huomata tässä vaiheessa kriittinen virhe. Nämä pikkujutut korjattuani aloin tehdä ääniä.

En yleensä tee ääniä itse, vaan kaivan ne freesound.orgista, ja niin tein myös tällä kertaa. Osittain siksi, että olin vähän jäljessä haluamastani aikataulusta. Audacityllä muokkailin paria katsomoääntä ja maalisummeria "nätiksi" kokonaisuudeksi. Taustalle vähän jäähallista otettua nauhoitetta. Eniten jäi kuitenkin korpeamaan urkunostatus. Halusin, että sen äänen korkeus nousee kokoajan. Audacityn efekti oli kuitenkin vähän huono, ja loppua kohti nostatus alkaa kuulostaa aika rupiselta.

Tidi-ti-titti-dii. Tai sinne päin.

Viidennen tunnin käytin sitten pääasiassa viilailuun. Esimerkiksi revanssi- ja exit-napit saattavat olla tarpeen, etenkin jälkimmäinen. Fonttia vaihdoin vähän esteettisemmäksi. Ehkä tärkein lisäys oli se, että laitoin merkin sen pelaajan alle, ketä pelaaja ohjasi. Peli menee nimittäin aikamoiseksi koheltamiseksi, ja on ihan mukava tietää kenen ainakin teoriassa pitäisi liikkua. Lisäksi laitoin pitkiin laitoihin pienet kulmat, sillä kiekko toisinaan jää ränniin ja sitä on perhanan vaikea saada sieltä muuten pois.

Näiden lisäksi katsoin hassuja videoita viimeisellä tunnilla:

Valmista kuitenkin tuli ajoissa. Pakko myöntää, että en laske ajattelutyötä tähän viiteen tuntiin, sillä teen sitä aika paljon huomaamattani vähän väliä, ja esimerkiksi vaikka töissä tulee tahattomasti suunniteltua kuinka minkäkin palikan koodaa. Hyvin suunniteltu työ on sitten helpompi myös toteuttaa ja aikatauluttaa. Tässä on vielä todisteeksi videomateriaalia pelistä:

Maaliääni tulee sitten kovalla, ei kannata järkyttyä.

Kaiken kaikkiaan olen itse tyytyväinen tuotokseen, joskin pienellä viilauksella siitä saattaisi saada jopa oikeasti hauskan pelin pikaisen proton sijasta. Loppuyhteenvetona voin todeta seuraavaa:

Hyvät jutut

• Pelissä on ääniä. Viiden tunnin pelissä tämä ei ole niinkään itsestäänselvyys.
• Se toimii. Maaleja voi lätkiä ja pelikin loppuu joskus
• Kaoottista hupailua kaverin kanssa peliohjaimilla.
• Itse ainakin opin uutta. Ketään muuta tämä ei varmaankaan lohduta.

Huonot jutut

• Vähän liiankin kaaoottinen. Jos ei tekijänä itsekään osaa pelata, niin silloin voi huolestua.
• Tutoriaalin puute. Jos satunnaiselle ihmiselle laitetaan tämä peli nenän eteen selittämättä mitään,  niin todennäköisesti hän ei jaksa selvittää ikinä miten peli oikein toimii. En tosin tiedä onko tämä paha puute viiden tunnin pelissä.
• Pelaajat ovat liian kiikkeriä, ja niiden ohjaus on toisinaan tarpeettoman haasteellista.

Projektitiedostot, ja testaukseen käytetty buildi, ovat ladattavissa githubissa. En viitsinyt tehdä peliä kauhean "helposti" saataville, sillä tiedän, että se ei toimi kunnolla muilla koneilla ja gamepadeilla. Jos peliä haluaa pelata niin joutuu lataamaan projektin, säätämään Input-asetukset kohdilleen ja kääntämään uusiksi, joten parempi antaa olla.

Mutta jos sinulla on idea siitä, millaista peliä minun kannattaisi yrittää tehdä viidessä tunnissa, niin laita tieto siitä minulle kommenttikentässä, Facebookissa tai messagella. Mutta yhdellä ehdolla: idea pitää kuvata yhdellä ainoalla sanalla. Tällöin voin itse tulkita sen miten haluan ja tehdä jotain täysin päinvastaista.

Loppuun vielä kiitokset asseteista, joita käytin projektissa:

Sergiy S. Tkachenko for Sports World -font
http://www.dafont.com/sports-world.font

Eelke for 04-IceHockey-goal -sound
http://freesound.org/people/Eelke/sounds/172618/

santino_c for Sirene horn -sound
http://freesound.org/people/santino_c/sounds/170825/

inchadney for ice skating.WAV -sound
http://freesound.org/people/inchadney/sounds/66151/

jobro for Hockey fanfare 2d.wav -sound
http://freesound.org/people/jobro/sounds/156517/

Päärynä, maailman turhin hedelmä

Päärynät, mikä vittu niitä vaivaa. Siinä missä suurin osa hedelmistä on järkevän pyöreitä, niin päärynöiden täytyy olla uniikkeja lumihiuteleita, jotka ovat leveämpiä alapäästä, kaventuen ylöspäin. Mitä ideaa siinäkin muka on. Ei kannata korostaa olevansa jotain erityistä, jos se tarkoittaa sitä että pitää hyödytön typerys.

Sitten niiden kuoriminen. Tietenkään päärynässä ei voi olla näppärä, käsin kuorittava päällyste, kuten vaikka appelsiinissa, vaan niihin tarvitsee erillisen kuorimaveitsen. Ja sitten päärynän typerän muodon ja omituisen painopisteen vuoksi sitä on vaikea kuoria. Jossain vaiheessa kuitenkin joutuu tökkäämään sormella siihen limaiseen kylkeen, ja loppupäivän käsi on tahmainen.

Ja itse syöminen, sehän vasta sottaista onkin. Jälleen hedelmän järjetön olemus tarjoaa haastetta, kun mistään ei saa kunnon tukevaa otetta käsiään likaamatta. Ja palkkioksi tästä kauheasta vaivasta saa vain laimean olemattoman maun, joka on loppujen lopuksi lähempänä perunaa kuin oikeaa kunnon raikasta hedelmää.

Kaiken pahan lisäksi näitä "hedelmiä" pitää raahata etelästä ulkomailta asti. Ei voi syödä kunnon suomalaista lähiomenaa, vaan pakko saada ulkomailta raahattuja päärynöitä, jotka on pumpattu täyteen käsittelyaineita. Päällä olevien mömmöjen takia hedelmä on sitä paitsi pakko kuoria, eihän sitä voi kuorineen syödä.

Näillä puhein julistan päärynän vuoden 2016 turhakkeeksi. Päärynät, mikä vittu niitä vaivaa.

Kaikista herkimmät asiat

Maailma on kova paikka. Herkille ihmisille ja asioille se saattaakin olla liiankin kova paikka. Onkin valitettava tosiasia, että kaikki eivät tätä menoa kestä ehjänä loppuun saakka. Siksi mietinkin yksi päivä tällaisia asioita. Tässä onkin kyhäämäni lista jutuista, joiden voi olettaa särkyvän ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin.

CD-levykotelon kannen saranat

Jewel case on varsin hieno nimi näin paskalle keksinnölle. Jos on joskus omistanut cd-levyn, on todennäköisesti epäonnekseen omistanut myös sen kotelon. Ja kyseisestä kotelosta on lähes satavarmasti ainakin toiselta puolelta sarana lohjennut. Onneksi tuli Spotify, joka käytännössä tappoi tarpeen levykoteloiden fyysiseen omistamiseen. Vaikka olisihan se kyllä tavallaan hienoa, jos levyhyllystä löytyisi muutakin kuin vanha PC Gamerin demo-cd ja Vinylshakerzin Very Superior.

Ethernetin klipsut

Toinen yhtä hauska juttu on ethernet-kaapeleiden RJ45-liitinten klipsut. Jos saisin euron jokaisesta kerrasta, kun olen miettinyt miksi jokin ei toimi ja olen ollut valmiina painamaan Isoa Punaista Nappia, vain huomatakseni että ethernet-piuha on luiskahtanut kaksi milliä ulos särkyneen liittimen vuoksi, minulla olisi tarpeeksi rahaa siirtääkseni huomisaamun herätystä ainakin tunnilla myöhemmäksi. Näistä perkeleistä ei kyllä pääse millään eroon. Toki on olemassa jytkympiä malleja, joissa ei muovin kanssa turhia perseillä, mutta niitäkään ei voi aivan joka paikassa hyödyntää.

Kulta aika lapsuuden

Lapset ovat herkkiä palleroita, joiden hengissäpysyminen on vähästä kiinni. Yksikin väärä sana, ja he lakkaavat olemasta lapsia. Sen sijaan he kasvavatkin yllättäen aikuisiksi. Eikä aikuinen ihminen enää palaa ikinä lapseksi. Prosessi on peruuttamaton. Tämän jälkeen ihminen kykenee ainoastaan ajattelemaan veroja, ilmastonmuutosta ja bensalitran hintavaihteluita. Lapsena ajattelin kuitenkin viikkorahaa, normaalia vuodenaikoihin liittyvää ulkoilman lämpötilan muutosta ja Fazerin suklaalevyn hintavaihteluita. Paljon on muuttunut.

Mikä tahansa Kiinasta ostettu esine

Olipa kyseessä sitten jonkin äärettömän herkkä, sähköllä toimiva laite, tai sitten ihan rehellinen kahden kilon leka, niin aina saa olla tarkkana kiinalaisen tavaran kanssa. Pieni, liian voimakas hönkäisy laitteen suuntaan riittää yleensä särkemään sen, ja pitkäaikainen käyttäminen jääkin haaveeksi. Itselläni tosin on muuntaja, joka on pysynyt ehjänä jo kuutisen vuotta. Asiaan saattaa toki olla osuutta sillä, etten ole uskaltanut kytkeä pariin vuoteen sitä seinään omituisen äänen vuoksi. Mutta kyllä siitä sähköä tulee, sen voin luvata.

Krapulaisen ihmisen olemus

Mikään ei kuitenkaan ole niin herkkä kuin ihminen, joka on nauttinut yhden liikaa. Jo pelkkä vääränlainen ajatus riittää särkemään tällaisen henkilön pienen pieniksi kappaleiksi kylpyhuoneen lattialle. Itse esimerkiksi olen huomannut, että lonkeron maun tarkka analysointi mielessä saa hyvin pian fyysisen vasteen oksennuksen muodossa. Jos ajatukset aiheuttavat tuskaa, niin äänien, värien ja liikkeiden aiheuttamaa kärsimystä voi vain kuvitella. Tai miksi tyytyä kuvittelemaan, tällaiseen mielentilaan itsensä hankkiminen on kuitenkin sen verran helppoa ja hauskaa.

Sain muuten vihdoin ja viimein sen jokin aika sitten tekemäni ja mainostamani t-paidan. Ihan hyvä siitä tuli, en tosin ole vielä uskaltanut pestä, joten en ole satavarma onko printti tehty vesiliukoisesta maalista. Toivottavasti ei. Paidasta tosin huomaa, että se on malliltaan halvin, aika ohkaisesta kankaasta on nimittäin kokoon kursittu. Vielä en kuitenkaan ole mitään paidalla saanut, vaikka markkinointilauseena olikin paljon lupaava "tällä paidalla saa".

Tällä paidalla saa ehkä tulevaisuudessa.

Löytöjä ulkoiselta kovolta, osa 3

On tullut aika taas aika taas sukeltaa vanhojen tiedostojen maailmaan. Satuin tarvitsemaan muutamaa mp3:sta vanhalta kovalevyltä, ja kuten aina, tuli eksyttyä myös vähän sivuraiteille. Mikäs sen hauskempaa.

Joskus kauan sitten yritin vähän opetella 3d-mallintamista. Vaihto-opiskellessa oli aikaa kokeilla kaikenlaista villiä, kun opintoihin ei tarvinnut panostaa niin paljoa. Tämä kokeilu kuitenkin opetti, miksi jotkut ihmiset harjoittelevat tätä taiteenalaa vuosikaudet, ja miksi 3d-mallintaminen on usein täysipäiväistä työtä, eikä jotain mitä huitaistaan vasemmalla kädellä muun homman ohessa. Olen taktisesti hukannut nämä mallitiedostot, joten kukaan ei pääse kritisoimaan niitä, mutta pari kuvakaappausta sattui vielä löytymään.

Tällaisen Taunuksen olin saanut mallinnettua kaksi vuotta sitten, vähän epäilisin tämän onnistumista enää nykyään. Subdivision surface on ystävä, kunnes sitä innostuu käyttämään liikaa. Lopputuloskaan ei näytä enää yhtään Taunuselta.

Tämä taas oli puolestaan pyssykkä, jonka tein ilman mallia. Mallin puute on aika selkeästi huomattavissa.

Joskus minulla oli myös mielenkiintoa ja aikaa koodailla Androidilla juttuja. Tein esimerkiksi live-taustakuvan, eli suomeksi sanottuna interaktiivisen taustakuvan. Interaktio jäi tosin vähäiseksi, sillä se koostui ainoastaan ruudulla liukuvasta pingviinistä ja sen tuijottelusta. En myöskään ikinä käyttänyt kauheasti taustakuvaa, sillä se söi akkua aika rajusti. Apk-paketti löytyi, sen saa ladata täältä. Olen kuitenkin nohevasti kovakoodannut pingviinien y-koordinaatit, jolloin suurempiresoluutioisilla puhelimilla pingviinit lentävät ilmassa maalla liukumisen sijasta.

Kuvittele tämä, mutta liikkuvalla pingviinillä, kännykkäsi näytöllä. Kuvittele miten hienoa. 

Joskus, kun ajat olivat todella epätoivoiset, minulta löytyi aikaa myös kokeilla rom-hackien tekemistä. Tällä yleensä välttelin tentteihin lukemista, kotitöitä tai muuta tärkeämpää puuhaa. Lopulta tein vain yhden ainoan valmiin hackin: Super Moustache Bros, ja sekin oli äärettömän simppeli. Käytännössä kyseessä oli Super Mario Bros, mutta ilman viiksiä. Tästäkään ei ole todistusaineistona muuta kuin yksi kuva, sillä en ilmeisesti osaa ottaa kunnon varmuuskopioita. Se on sinänsä sääli, sillä tämä on jotain, mitä jokaisen ihmisen tulisi kokea.

Toinen vaihtoehto olisi voinut olla Super Hippo Bros, koska jotenkin onnistuin saamaan Marion naamasta erittäin epämuodostuneen näköisen.

Ja joskus tykkään tehdä pelejä, ja tykkään edelleenkin. En tarkalleen ottaen tiedä missä huuruissa olin tätä allaolevaa Hohto-elokuvan videopelisovitusta tehdessäni. Toivoisin kuitenkin että jostain löytyisi taas tällainen mielentila. Tämän pelin projektitiedoston jopa löysin, mutta koska ilmeisesti Unity käyttää jossain absoluuttisia tiedostopolkuja, on muutama juttu kenollaan enkä oikein viitsi sellaista projektia laittaa jakoon. Video kuitenkin sisältää oikeastaan kaiken, mitä pelillä on tarjota.

Sisältää jumpscaren tapaisen yllätyksen.

Ehkä kuitenkin kauhein asia, mitä tällä kertaa löytyi, oli League of Legendsin installeri. Näin vannoutuneena Dota-ihmisenä onkin vähän häpeällistä myöntää, että joskus olen LoLiin koskenut. Tähänkin kuitenkin löytyy selitys synkistä Puola-vuosista, kun kaikki kämppikset nakuttivat lolia, ja lopulta saivat minutkin pakotettua siihen. En pitänyt yhtään, vaikka sainkin jonkin verran kehuja supportina pelaamisesta. Eli tein sen, mitä muut sanoivat, enkä ajatellut ollenkaan mitä tein. Mikä on juurikin supportin rooli. /sarcasm

Niin, ja sitten löysin tietysti tämän videon swf:nä. Mukava nähdä, että olen ennenkin pitänyt tyhmistä asioista:



Aiemmat kovon kaivelujutut löytyvät täältä ja täältä.

Hyvää syntymäpäivää "Keksi hyvä nimi myöhemmin"-blogi

Party soft.

Tänään tulee täyteen tasan vuosi tätä blogia, ja muistelenkin yhä lämmöllä sitä hetkeä, kun päätin kirjoittaa kauheasta Rax-ähkystä Internetiin. Yksivuotispäivän kunniaksi nyt olisikin tarjolla luettavaksi blogin haastattelu:

No, miltä nyt tuntuu, "Keksi hyvä nimi myöhemmin" -blogi?
-

Totta, eihän verkkosivua voi haastatella. Se on kone sillä ei oo tunteita. Haastattelun sijasta voikin tarjota juhlapäivän kunniaksi vähintäänkin yhtä mielenkiintoisen asian, eli tilastoanalyysin ja tutkailla kuinka mennyt vuosi on sujunut erinäisten numeroiden valossa. Mikäs sen hauskempaa kuin myöntää ettei todellisuudessa olekaan huippusuosittu superfeimi blogisti, ja tarjota vielä numeerisia todisteita aiheesta.

Blogi saavutti vuodessa "kohtuullisen" suosion, ja sillä onkin tällä hetkellä lähestulkoon legendaariset 4758 lukukertaa. En tiedä onko se paljon vai vähän. Harmittavasti tavoitteekseni asettama 5000 jäi melko pienen määrän päähän, ja mikä vielä harmittavampaa, olisin luultavasti saavuttanut sen määrän jos olisin tosissaan yrittänyt. Toisaalta, jos jotain pitää yrittää tosissaan, niin silloin se ei yleensä ole yrittämisen arvoista. Kuluneen vuoden ajalta suosituimmat jutut olivat seuraavat:

5. Pokemon GO - 39 katselukertaa
Tässä tekstissä muistaakseni valitin siitä, kuinka hauska peli Pokemon GO teoriassa voisi olla, mutta kuinka en pystynyt pelaamaan sitä huonojen servereiden vuoksi. En tiedä onko tilanne miksikään muuttunut, sillä koko peli oikeastaan unohtui hyvin pian tuon kirjoituksen jälkeen. Ehkä parempi niin.

4. Wappu tulee ja lyö - 43 katselukertaa
Wanha muistelee Wappua tässä tekstissä. Tai yrittää muistella, sen mitä dementialtaan ja alkoholin värittämiltä muistikuviltaan kykenee.

3. Totuus opintotuen leikkaamisesta - 53 katselukertaa
Kirjoitus, jossa haukuin kaikki kansanedustajat pervoiksi vanhoiksi sediksi. Mikä sinänsä pitää varmasti kohtuullisen hyvin paikkansa.

2. Tutkinnan alla hauskat kuvat Facebookista - 58 katselukertaa
Tämän tekstin päätin toiveeseen, että vanhat kunnon "hauskojen kuvien sivut" tekisivät comebackin Facebookiin. Ja katso, ihme tapahtui: pian tämän jälkeen törmäsin Mimmien mietteitä -sivuun, joka tarjoaa täsmälleen sellaista sisältöä mitä elämääni kaipaan.

1. My Summer Car - Haparoivat ensiaskeleet - 207 katselukertaa
Tämä on ollut vasta vähän aikaa julkaistuna, mutta silti se on luetuin teksti. Ehkä ajankohtaisuus ja huono huumori uppoavat ihmisiin. Ainakin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita tästä pelistä. En ole vieläkään saanut autoa kasattua, mutta hengissä olen selvinnyt kaljakauppaan ja takaisin.

Pakko sanoa, että on järjettömän kiusallista lukea omia vanhoja juttuja. Siksi en oikeastaan syventynyt niihin pikaista silmäilyä enempää. Sinällään en keksi näistä selkeää punaista lankaa mikä nämä nosti muiden yläpuolelle. Itse en kuitenkaan osaa valita omaa suosikkitekstiäni, se olisi kuin valitsisi lapsistaan parhaan. Inhokin voin kyllä hyvinkin helposti valita.

Tämä käppyrä kuvastaa hienosti sitä noususuhdannetta, joka tässä blogissa on. Ylöspäin on menty, joskin pitäisin kovempana saavutuksena sitä, että nollasta aloittaessa päätyisi vielä alemmas.

Entäs sitten ne prosenttiluvut, millaiset ihmiset tykkäävät tätä blogia lukea? No, yleisin lukija on 25-34 vuotias (39.38% lukijoista) mies (61.1% lukijoista). Yli 44-vuotiaita lukijoita ei ilmeisesti ole. Keskimäärin ihminen kestää juttujani noin 38 sekuntia ennen kuin vaihtaa sivua, ja 28% viitsii tulla lukemaan blogia uudestaan. Analytiikka kuvailee tällä sivulla kävijöitä termeillä "Movie Lovers", "Technophiles" ja "TV Lovers", joskin suurin osa on kiinnostunut ilmeisesti hotelleista. Mene tiedä.

Kuluneen vuoden aikana tipahti blogiin myös kuusi kommenttia, eli suunnilleen 0.5 kommenttia kuukaudessa. Toisaalta kaksi näistä oli omiani, mikä saattaa periaatteessa vähän haitata keskiarvoa. Vähän myöhemmin perustetulla Facebook-sivulla on puolestaan jopa kahdeksan tykkääjää, mikä tarkoittaa jotakuinkin yhtä tykkääjää kuukaudessa. Itselleni asettamani tavoite saada puoli miljoonaa tykkääjää ennen Jounin kauppaa valitettavasti epäonnistui.

Blogiin on muutama ihminen eksynyt Googlen kautta. Luonnollisesti suurin osa on päätynyt haulla "my summer car", joka on suosituin juttu blogissa tällä hetkellä, mutta vähän eksoottisempiakin hakusanoja löytyy. Esimerkiksi hakutermit "atria natriumglutamaatiton", "halpa halli lelut" tai "juha88 oulu" saattavat herättää kysymysmerkkejä jos ei ole aktiivisemmin lukenut blogia, vaikka kaikille näistä löytyy kuitenkin lähestulkoon luonnollinen selitys.

Selailuja on tullut myös parista mielenkiintoisemmasta suunnasta kuin Googlesta. Esimerkiksi Maemo-käyttöjärjestelmää käyttävästä laitteesta on tullut jonkin verran, ja niinkin eksoottisesta selaimesta kuin Namoroka on joku päätynyt tälle sivulle. En itse asiassa ollut ikinä edes kuullutkaan moisesta selaimesta, mutta aina on mukava oppia uutta. Ilmeisesti kyseessä on enemmän tai vähemmän sama asia kuin Firefox.

Suurin osa kävijöistä on luonnollisesti Suomesta, mutta kakkoseksi kiilaa Yhdysvallat. Kolmantena lymyilee Ranska. Kuitenkin yllättävän "pieni" osa on kieleltään suomalaisia: 72.93%. Tämähän on toki vain selainasetus, ja omatkin pyyntöni taitavat lähteä Firefoxilta eri kielellä kuin suomeksi. Uskoisin kuitenkin, että aika merkittävä osuus ulkomaan sivukäynneistä on valitettavasti boteilta, ja toivoisin kuitenkin että suurin osa kotimaan käynneistä on ihan rehellisiä superfaneja.

Aiemmin pidin suomenkielistä blogia, johon suurinosa liikenteestä tuli Venäjältä. En ollut täysin vakuuttunut siitä, että kyseessä olivat oikeat ihmiset, ja jos olivat, niin en usko että heitä kiinnosti oikeasti mitä kirjoitin.

Vaikka vielä ei olla miljoonissa sivulatauksissa, niin blogi on kuitenkin ollut minulle tärkeä henkireikä. En tiedä missä olisin ilman tätä. Todennäköisesti kahden metrin päässä sohvalla pelaamassa Fifaa. Blogi on kuitenkin antanut minulle niin paljon. Esimerkiksi yhden ilmaisen kangaskassin. jolle en lopulta keksinyt käyttöä. Onneksi avovaimo keksi, ettei hukkaan mennyt hieno lahja ja vaivalla kirjoitettu teksti.

Näillä eväillä kohti seuraavaa, toista vuotta. Toivottavasti juttujen taso pysyy jatkossakin yhtä vaihtelevana. Ensi vuoden syntymäpäivätekstissä esittelen sivulatausmäärää, joka on vähintään viisinumeroinen. Vähintään.

One million pageviews.

DJ-hommat ja eeppinen comebäk

Kuten olen tässäkin blogissa useampaan otteeseen maininnut, olen villissä nuoruudessani ollut DJ (but then I took an arrow to the knee). Muutamaan vuoteen eivät hommat ole napanneet, eivät edes yksin kotona verhot kiinni huvin vuoksi. Jostain pitkäaikaisesta mielenhäiriöstä johtuen olen kuitenkin haikaillut vähän näiden hommien perään pari kulunutta kuukautta. Ei ehkä aivan niiden hommien, joissa luvattiin vetää turpaan jos en soita Eiffel 65:n Bluea, mutta enemmänkin niiden hommien, joissa sai leikkiä soittavansa hyvää musiikkia vaikkei oikeasti osannutkaan soittaa mitään.

Kolmen kuukauden harkinnan jälkeen tein sitten spontaanin heräteostoksen, ja hankin Traktor Kontrol S4 MK2:n, tai "traktorin", joka taipuu paremmin. Jonkun saksalaisen insinöörin/markkinoijan mielestä se oli hyvä nimi. Käytettynä sentään ostin. Toinen dj-kontrolleri, jota harkitsin, oli Denon MC6000 MK2, mutta lopulta traktorin laajemmat ominaisuudet veivät voiton Denonin paremmista kytkennöistä. En itse koe kovin tarpeelliseksi kahta mikrofoniliitäntää, kun en ensimmäiseenkään mikkiin uskalla puhua.

Niin paljon ledejä. Ihan kuin Las Vegasissa.

Aiemmin jaksoin kitkulla Herculesin DJ Console MK4:llä kuutisen vuotta, joka oli varsin hyvä valinta aloittelijalle: halpa ja riittävän simppeli tyhmälle märkäkorvalle. Kuudesta vuodesta varmaan puolet tosin laite pölyttyi laatikossa. Pari kuukautta sitten pahimmissa vieroituisoireissa kaivoin herkuleksen laatikosta, kokeilin soitella ja tajusin, että laite on auttamatta liian yksinkertainen. Sillä soittaminen oli lähinnä pitkästyttävää. Uudella soittimella ongelma on vähän päinvastainen: löytyy tuhat ja yksi nappulaa mitä painaa ja vääntää, ja aika usein käy niin että kädet loppuvat kesken.

Nyt kun vertaa tätä uutta ja vanhaa, niin voi lähestulkoon kirjaimellisesti sanoa että kasvoin vanhemmasta ulos.

Luonnollisesti tällä uudella härrävärkillä piti päästä leikkimään. Ja esittelemään muille millaiseen laitteeseen on tuhlannut rahansa ja miten ruosteessa voivat ihmisen DJ-taidot olla pitkän tauon jälkeen. Mikä sen parempi tällaiseen tarkoitukseen kuin YouTube-video. Saattaa olla, että jossain vaiheessa tämä video ja siinä esiintyvät parit mokat hieman hävettävät, mutta onneksi videoita on helppo poistaa Internetistä jos niiden olemassaolo alkaa kaduttaa jälkikäteen.

Tämä taitaa olla ensimmäinen nauhoittamani "mixtape" kahteen-kolmeen vuoteen. Tästä alkaa viimein DJ-uran nousukiito, tunnen sen luissani.

Harkitsin, että tekisin kuukausittain jonkinlaisen mixtapen, mutta pitää katsoa jaksaako ja ehtiikö lopulta. Tämän miksauksen biisilista on vajavainen, sillä soittelun lopetettuani suljin ohjelman ennenkuin muistin katsoa mitä lopulta tuli soitettua. Seuraavat nyt kuitenkin sain ainakin ylös jälkikäteen kuunneltuna:

• The Cube Guys - Scarcube (Landmark Scarface Mix)
• Raumakustik - Panther
• Tuff London & Steve Edwards - Front Line
• Harvy Valencia & Rich Valencia - Neurons
• Pandeo - Give a Fuck
• Solardo - Psycho Girlfriend
• Adrian Hour - Like This

Listasta puuttuu ainakin yksi, ellei peräti kaksi biisiä. Pakko myöskin nostaa hattua YouTuben content-ID:lle mekanismille, joka löysi lähes kaikki listassa esiintyneet biisit epämääräisen sekamelskan keskeltä. En tosin tiedä miten paljon vinkkiä algoritmi sai siitä, että nimet löytyvät suoraan videon kuvauksesta, mutta vakuuttavaa työtä silti. Videolla mahdollisesti näkyvät mainokset eivät siis ole itse laittamiani. Valitettavasti. Olisi kiva saada rahaa.

Jos muuten tuntuu, että blogissa olevat kuvat ovat laadultaan parempia kuin ennen, se ei ole sattumaa. Investoin nimittäin järkkäriin. Halvimpaan Nikonin aloittelijakameraan, mutta järkkäriin kuitenkin. En ole vielä aivan täysin varma milloin minulla on aikaa opetella käyttämään sitä, mutta alkuun ajattelin nakittaa avokin opettelemaan laitteen, jolloin hän voi sitten selittää minulle miten mikäkin toimii. Tässä on pari metsässä koirista ottamaani kuvaa. Noin sadasta otoksesta kaksi oli onnistuneita.

Eikä tämäkään ihan niin häävisti onnistunut.

Haukkuvista koirista saa aina yhtä hauskoja pysäytyskuvia. 

"Kiviäkin kiinnostaa." Huom: tätä kuvaa ei otettu metsässä.

Voi olla että ammattikuvaajan ura jää haaveeksi, mutta onneksi nyt voin alkaa jälleen ammatti-DJ:ksi.