Geneerinen tilapäivitys

Nyt kävi niin, että hankin sen salikortin taas. Tiikeri ei pääse juovistaan. Eikä myöskään kvagga. Pari kertaa olen jaksanut vääntäytyä, ja fiilis on vähän sama kuin aiemminkin: ei se nyt niin kauheaa ole, mutta ei siihen mielellään kallista vapaa-aikaansa käyttäisi. En ole vielä niin uskottava fitnessmuija, että kukaan maksaisi minulle puntin nostamisesta. Paino ei ole pudonnut, lihastakaan tuskin on tullut, mutta ainakin voin kuitenkin sanoa että "tein kaikkeni", joka varmaan tässä tilanteessa tarkoittaa "ei mitään". Huolestuttavinta on kuitenkin se, että ostin proteiinirahkaa...

Seuraavaksi varmaan alan pitää hihattomia paitoja. Sinänsä huvittavaa, että purkin kyljessä lukee "Heippa turhat hiilarit!", kun rahka kuitenkin sisältää 6 grammaa sokeria. Ellei se sitten ole tervetulotervehdys näille sokereille.

Koska en vielä kuluta aikaani tarpeeksi tietokoneella, aloitin parin kaverin kanssa Blood Bowl-liigan. Toisin kuin monissa muissa peleissä, joissa uhoamiseni on kovaa mutta lopputulos jotain muuta, niin tässä olen jopa jossain määrin pärjännyt. Neljän pelin jälkeen tilillä on nimittäin kolme voittoa (ja yksi tappio, josta ei puhuta), ja rankingin ykkössija. Kahdessa pelissä tosin vastustaja ei saanut täyttä joukkuetta kentälle, ja yhdessä klikkaili vähän väärin kun ei peliä ollut pelannut hyvään toviin. Mutta ei anneta sen himmentaa minun sädekehääni. 

Kuvatodiste. En valinnut amazoneja tissien vuoksi, se oli ihan oikeasti huonon kälin aiheuttama vahinko. Tämä peli ei todellakaan ole mikään käyttöliittymien riemuvoitto. Enemmänkin riemutappio, jos sellaisia on olemassa.

Aloitin myös täysipäiväisen teen juomisen kotona kun ostin vedenkeittimen. Pitkään arvoin onko halvimman ja toiseksi halvimman mallin välillä jotain oleellista eroa. Lopulta päädyin halvimpaan, ja ehkä vähän harmittaa. Kannu on nimittäin läpeensä muovia. En tiedä onko tällä mitään väliä, mutta vähän jännittää jos joskus se päättäkin vaikka haljeta. Ja sitä paitsi muovista erittyy vaarallista kemikaalia. Luin netistä.

Kaiken pahan lisäksi selvisi, että viidentoista euron sijoitus on aivan liian pieni kunnon teen juomisen aloittamiseen. Juon yleensä vihreää teetä, ja ilmeisesti vihreää teepussia ei lillutetakaan kiehuvassa vedessä, vaan noin 80:ssa asteessa. Likaisena kasuaalina en kuitenkaan viitsi alkaa kikkailemaan, vaan juon vihreän teen tarpeettoman kuumana. Parasta kuitenkin jättää keulimatta teen juomisesta alan oikeille ammattilaisille.

Halvalla harvoin saa ideaalia (kts. keittimen merkki) ratkaisua, mutta ihan toimivan kuitenkin. Ainakin tällä kertaa.

Vihdoin ja viimein sain myös katsottua viime vuoden elokuvaspektaakkelin, Luokkakokouksen. Ja sen katsomisen jälkeen ymmärrän aika pitkälle kaiken siihen kohdistetun kriitikin. Ymmärrän toisaalta myös miksi joku siitä saattaisi tykätä. Itsekin hörähtelin pariin kertaan. Leffa ei kuitenkaan tarinallisesti, näyttelijäsuoritusten tai paljon muunkaan perusteella jättänyt paljoa käyteen. Ja "loppuhuipennus" oli enimmäkseen vaivaannuttava. Todennäköisesti kuitenkin katson jatko-osan jos se olisi samanlainen junakolari.

Koska kaikki on hauskempaa kontekstista irrotettuna. Videon otsikko on aika kuvaava.

Sitten vielä alla olevassa kuvassa oleva vekotin päätyi kotiin. Sarvikuono. Ei se eläin, vaan nenänpuhdistushärveli. Alkukauhistelun jälkeen uskaltauduin kokeilemaan, ja ei se lopulta niin hirveää ollut kuin mitä olisi voinut luulla. Vähän sama kuin uimahallissa vetää vettä nenään, mutta vähemmällä kirvelyllä. Ei huuhtelusta kyllä kauheasti hyötyäkään ollut. Olisin kuitenkin toivonut, että ohjeessa olisi mainittu ettei kannata hengittää sisään samalla kun kaataa vettä nenään. Olisin välttynyt varmalta melkein kuolemalta.

Kyseessä ei suinkaan ole minkäänlainen aikuisten lelu, vaikka niin muodosta voisikin luulla. Joskin olen satavarma, että joku on joskus tällaisen työntänyt muuallekin kuin sieraimeen.

Tässä ohjeessa ei ole lähellekään tarpeeksi nenäpaperia, kyyneleitä ja räkää verrattuna todellisuuteen.