Talviaika tappaa ja kesäaika kuolettaa

Nykyaika on hienoa. Ala-asteella olin neuroottinen kesä- ja talviaikojen suhteen, sillä mikään ei olisi ollut kauheampaa kuin saapua kouluun tunnin myöhässä. Joka ikinen aamu jotakuinkin juoksin kouluun, kun pelkäsin olevani jo myöhässä. Nykyään onneksi ei tarvitse pelätä että kellojen siirtely unohtuisi, sillä viikkoa ennen h-hetkeä alkaa aiheesta pöhinä mediassa, sekä sosiaalisessa että siinä tavallisemmassa.

Ajattelin kokeilla uutta visuaalista tyyliä blogille: sen sijaan, että käyttäisin lisensoimattomia kuvituskuvia, joiden luvallisuus on vähän niin ja näin, käytänkin clipartia, joka on avoimessa käytössä.

Yleensähän tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että jokainen, ihan jokainen, verkkomedia julkaisee artikkelin siitä, kuinka haitallista ihmisille, eläimille ja yleiselle maailmanjärjestykselle kellojen siirtäminen on. Vielä viikkoja kellon siirron jälkeen ihmisen pumppu tykyttää epätahtiin, lopulta tappaen kaikki, lähinavetan Mansikki ahdistuu saaden itsetuhoisia ajatuksia, lopulta tappaen itsensä ja kännykän kello näyttää tunnin väärää aikaa, lopulta räjähtäen jos se on Note 7. Näihin artikkeleihin sitten jokainen, ihan jokainen, ihminen kommentoi että "turhaa paskaa en kestä lopettakaa jo".

Herätys, sanoo vihainen herätyskello. Mitä minun suulleni on tapahtunut, sanoo vihainen herätyskello.

Itse en kuitenkaan aivan usko tätä. Ihmiset, ja muutkin elukat, ovat kuitenkin sen verran sopeutuvaisia, että tunnin heitto päiväaikataulussa tuskin tappaa juuri ketään, vaan laiskat ihmiset käyttävät tätä tekosyynä sille että aamulla on vähän väsy. Jos ihminen selviää autiolla saarella tai merellä lautalla viikkotolkulla, ei tuntia aikaisemmin herääminen pitäisi olla kenellekään kovinkaan suuri saavutus.

"Ei vitsi, tänään piti herätä jo kuudelta! Tai siis seiskalta, mutta se tuntui kuudelta! Oumaigaad, siis, mä, en, kestä!"

Isoin paha, mitä kellon siirtäminen yleensä aiheuttaa, on juuri lapsuuteni kammon kaltainen tilanne, jossa saapuu tunnin myöhässä palaveriin. Tai tunnin ajoissa, mutta se ei ole yleensä ongelma. Toki on tapauksia, joissa pitää esimerkiksi lääkkeet syödä sekunnilleen päivittäin ja näissä varmasti ajan siirtyminen voi aiheuttaa hämminkiä ja fataaleja virheitä. Ainoa tapaus, jossa kuitenkin uskoisin talviajan oikeasti melkein tappaneen jonkun, on tämä tapaus, jossa autopommittajan pommi jysähti etuajassa syliin kun janari vielä istui autossa.

Jytym

Oikeasti vaarallisintahan on se, että baarit ovat tunnin pitempään auki kellojen taaksepäin siirron vuoksi. On nimittäin huomattavaa lyhyt- että pitkäaikaista haittaa kansanterveydelle siitä, että asiakkaat vetävät tunnin pitempään alkoholia kuin normaalisti. Itse muistan juuri yhtenä tällaisena iltana olleeni DJ:nä ravintolassa, ja loppua kohti en tiedä kummalla puolen DJ-karsinaa oli väsyneempää porukkaa.

Onko kesäaika sitten tarpeellinen? Ei, ei todellakaan. Joskus aiemmin se on ehkä saattanut olla ihan hyvä maatalouden kannalta, mutta nykyään kai pelto_hommat ovat niin pitkälle koneistettuja että päivässä tunnit riittävät paremmin kuin sata vuotta sitten. Myös kalenterisovellusta kännykälle tehneenä voin sanoa, että kesäajan kanssa vääntäminen koodatessa on ehkä yksi paskamaisimmista asioista mitä ihminen voi joutua elämässään tekemään. Aikavyöhykkeiden parissa tappelemisen ohella. java.util.Date <3

Tämän kuvan nimi oli "african programmer with slower internet", ja se oli käytännössä on vain uudelleenväritetty versio toisesta clipartista, jonka nimi oli pelkästään "programming". Jos tämä ei ole rasismia, niin en tiedä mikä olisi.

Paras ratkaisu kuitenkin olisi, että kellojen edes-takaisin siirtelystä luovuttaisiin. Sen sijaan puolen vuoden välein voitaisiin aina siirtää kelloa tunnilla taaksepäin. Tällä ratkaisulla olisi kaksi etua: muutos olisi aina ennakoitavissa, kun puolen vuoden jälkeen siirryttäisiin samaan suuntaan, eikä kenelläkään tulisi enää paha mieli siitä. Toisekseen, baarit olisivat tunnin lyhyempään auki, ja keikkapalkalla kärvistelevät tiskijukat pääsisivät tunnin aikaisemmin kotia. Se nimittäin tuntuisi jo käytännössä lomalta.

Voi olla, että tämä clipart-kokeilu jää yhden blogin mittaiseksi. Eivät nämä ole niin hauskoja kuin typerät kuvituskuvat. Toki voisi itse alkaa piirtämään tai ottamaan kuvia, mutta se vaatisi oikeaa efforttia, eikä minusta ole sellaiseen. Vasta siirryttiin talviaikaankin, väsyttää niin kovin.

Kirjoittaja ei muista kirjoittiko samasta aiheesta jo kesäaikaan siirtymisen yhteydessä. Autopommijuttu ainakin tuntui niin tutulta. Alkaa olla jo jossain määrin ironista, jos blogissa mussuttaa puolen vuoden välein siitä, miten lehdissä mussutetaan puolen vuoden välein kesäajasta.

Kuukauden soittolista: Lokakuu 2016

Meinasin unohtaa soittolistan tältä kuulta. Onneksi en, omat pakkomielteeni eivät antaisi ikinä anteeksi jos yhtenä kuukautena unohtuisi. Vähän enemmän konemusiikkipitoinen lista tällä kertaa, alkuun toki parit pakolliset indieränkytykset.

Alethea - Oddarrang
Ilmeisesti suomalaista instrumentaalirentoilua. Tästä bändistä/tyypistä/jostain en onnistunut löytämään oikeastaan mitään tietoa, paitsi että suurin osa kuuntelijoista löytyy Manhattanilta. Kuul.

Frank Turner - Recovery
Tästä biisistä tulee aina mieleen kesä 2012, Jurassic Rock ja kuinka pienessä maistissa laskin Visulahden liukumäkiä. Joita taisi olla tasan kaksi kappaletta. En käynyt Turneria katsomassa, mutta muistan kun tämä biisi kuului päälavalta liukumäen huipulle. Harmi ettei Jurassic Rockia enää järjestetä Visulahden vieressä. Taisi tulla liian kalliiksi päästä festarityypit uimaan.

Wends - Supa Dupa Girl
Jostain syystä tämä bändi on mennyt täysin ohitse. Niin on ilmeisesti mennyt monelta muultakin. Esimerkiksi Oulusta löytyy "korkeintaan neljä" kuuntelijaa Spotifyn mukaan. Suhteellisen kuunneltavaa indiepoppia.

NVDES - The Other Side
En tajua tätä juttua, että jotkut artistit käyttävät V-kirjainta U:n tai A:n sijasta. Se on hämmentävää ja tyhmää. Onko tämäkin nyt Nudes, Nades vai ihan pelkkä Nvdes? Kuka tietää. Itse muistan, kun eräs suomalainen artisti käytti Spotifyssä nimeä Sini Yvsemin, mutta kun kukaan ei kai tajunnut miten se lausutaan, nimi olikin vaihtunut myöhemmin Sini Yaseminiksi. Ekan singlen kannesta voi tarkastaa. Vaikka ei se kannata, ei kauhean hääviä musiikkia ollut.

Kent - Nostromo
En muista montako kertaa näillä minun listoillani on esiintynyt "Kentin viimeinen kappale", mutta tässä se nyt on. Ehkä. Ellei taas jostain ilmesty jälleen uusi levy.

Kishi Bashi - Ode to My Next Life
Jotain oopperan ja italodancen väliltä. Kishi Bashi on hyvä artisti, uusi levykin on ihan kuuntelun arvoinen. Ei todennäköisesti ensimmäisellä yrittämällä uppoa, mutta ehkä toisella.

The Midnight - Days of Thunder
Tämä oli niin uniikin kuuloinen kasaritapaus, että olen edelleenkin täysin varma että kyseessä on jonkin sortin coveri. Toisaalta, miksi kuulostaa erilaiselta kun voi kuulostaa hyvältä?

Nanobii - Pixie Dust
Nanobiilla on noin kymmenen saman kuuloista kappaletta Spotifyssä. Tämän uusimman myötä on yksitoista, joista yhdessä on vähän eri tempo. Ei minua nyt suoranaisesti haittaa kun tästä kuitenkin pidän.

Apashe feat. Splitbreed - Day Dream
Olen tähän mennessä pitänyt lähes jokaisesta Apashen singlestä, mutta sitten kun tuli kokonainen albumi, niin ei se enää niin hääviltä kuulostanut. Ehkä tällaista bassopärinää ei kauhean isoissa annoksissa viitsi kuunnella.

Zedd & Grey - Adrenaline
Napakkaa electrohousea. Ja aika tiukka pyssysample, vaikka yleensä en niistä kauheasti perustakaan. Joku päivä teen vielä listan kappaleista, jotka sisältävät haulikon pumppausäänen. Jotain tämän ylikäytetyn samplen typeryydestä kertoo se, että sitä on käytetty esimerkiksi Laura Voutilaisen biisissä.

Enrico Sangiuliano - Ghettoblaster
Vähän tummempaan teknoon yhdistettynä kliseisimpiä hip-hopista lainattuja sampleja. Melko hyvä, mutta vähän kyllä oudosti särähtävät osa sampleista korvaan.

Vitas - 7, the Element
Läppäbiiseissä soittolistoilla on se huono puoli, että jos joskus haluaa vakavissaan kuunnella näitä listoja, niin shuffle heittää putkeen kolme kertaa jotain mitä saa hävetä.

Sepi Kumpulainen - Esko Aho (Remix)
Läppäbiiseistä puheenollen. Kuka antoi tämän tapahtua?

Wiley - Can't Go Wrong
Pari listaa sitten sanoin, että Skepta on kuin Wiley, jota ei viitsi kuunnella. Nyt tuli sitten uusi biisi Wileyltäkin. Mukavat grimepörinät. Tämä on kuin Skepta, jota viitsii kuunnella.

My Summer Car: Haparoivat ensiaskeleet

Pitkään ja hartaasti odottamani My Summer Car -peli ilmestyi tänään. Tarpeellisen tästä odotuksesta kertoo se, että tämä on ainoa peli jota olen äänestänyt Steamin Greenlightissa. Lyhyesti tiivistettynä, homman idea on rakentaa auto osista, ja oikeastaan muu on pelaajan itse päätettävissä. 

Menin suorilta Steamiin, ja ennen kuin koko asiaa edes ehti katua, peli oli jo ostoskorissa. Vajaan 700 megan kokoisen paketin jälkeen oli aika kohdata auton kasaaminen ja maalla eläminen vuonna -95 kaikessa loistossaan:

Pelin henkeen sopiva ajokortti. Vaikka eihän sitä autoa kortilla ajeta.

Tätä autoa ei tosin ajeta yhtään millään. Tarkoitus olisi saada kaikin puolin toimiva menopeli tästä rungosta. Eihän siitä onneksi puutu kuin mm. kaikki. Huomaa hieno teksti takalasissa.

Tässä on taas puolestaan se "kaikki" mitä autoon pitäisi saada sullottua. Pieniä nippeleitä ja vähän isompia nippeleitä. Vaikea uskoa että kaikelle tulee käyttöä. Onneksi sentään yksittäisistä pulteista ei tarvitse pitää kirjaa. Oletan kuitenkin, että luvassa on monellakin tapaa opettavainen kokemus.

Onneksi peli kuitenkin tarjoaa ajettavaksi samantien pakun pahimman kruisailuhimon tyydyttämiseksi. Ja ei kun kaljakauppaan.

En itse asiassa tiennyt, että pelissä on muutakin liikenettä. Tässä kuvassa näkyy ensimmäisen kohtaamisen lopputulos. Henki sentään säilyi. Sanomattakin lienee selvää, että kaljat jäivät nyt hakematta.

Eipä toisellekaan osapuolelle häävisti käynyt. Aika rennosti hän tuntuu tosin ottavan koko tilanteen. Tai sitten on shokissa, jompi kumpi. Kateellisena kuitenkin katsoin hänen autoaan, jota ei pystynyt varastamaan.

Joka tapauksessa, kävi niin hassusti että ajoin pakun hetken päästä oikeasti kyljelleen. Tulin siihen lopputulokseen, etten jaksa kävellä paria kilometriä (aivan kuten oikeassa elämässä), joten aloitin suosiolla uuden pelin. Aloitin kasaamisen tällä kertaa siitä, mitä varmasti osaan. Eli laitoin kuskin oven paikalleen.

Tässä vaiheessa on pakko myöntää, että en oikeastaan tiedä autoista tai niiden moottoreista mitään. Onneksi paloista on suhteellisen helppo päätellä mikä menee mihinkin. Esimerkiksi ne palikat, joissa on neljä isoa reikää, sopivat varmasti suurin piirtein toisiinsa. Vartin pyörittelyn jälkeen hoksasin, että tiiviste tulee tuohon tuon jutun päälle. Tuo juttu jonne menee männät. Ja näin ensimmäinen osa oli saatu paikalleen.

Vartti lisää, ja olin saanut jo sylinterinkannen (Wikipedia opetti tämän sanan) paikalleen. Riemua kesti tovi, kunnes pudotin moottorin lattialle ja se levisi palasiksi. Tarinan opetus: kiinnitä pultit. Hetki oikean kokoisen lenkkiavaimen hakemista, ja kiristettyjen pulttien kunniaksi kaljakauppaan.

Jossakin näillä tienoilla kävi ilmi, että olin ajellut tyytyväisenä käsijarru päällä. Screenshotti on otettu n. 10 sekuntia sen jälkeen kun älysin nykäistä käsijarrun pois päältä.

Eipä siinä sitten, uutta matoa putkeen. Ajattelin kuitenkin käydä heti kärkeen siellä kaljakaupassa, sillä se tuntuu olevan minulle pahin haaste. Parin mutkan jälkeen vastaan tuli kuitenkin hyvin tuttu auto, jonka kanssa olin aiemmin kokeillut sivupeltien kestävyyttä. Ja tottakaihan se meni sitten kilpa-ajoksi.

Ja tottakaihan se kilpa-ajo päättyi näin. Enkä edes päässyt ohitse. Tulin siihen lopputulokseen, että ehkä minun on järkevämpi pitää luova bloginkirjoitustauko kuin ajaa pakua katolleen/kyljelleen/puuhun.

Onko peli sitten lainkaan hyvä? 79 minuutin testauksen jälkeen on hankala antaa lopullista arviota, mutta ihan hauskat nämä minuutit ainakin olivat. Vähän tosin epäilyttää, miten pitkäksi aikaa pelistä riittää viihdettä auton kasaamisen jälkeen. Ja peli on aika buginen, maasto on vähän mitä sattuu, törmäysten tunnistus toisinaan erittäinkin outo ja käyttöliittymä kankea.

Ehkä isoin ongelma on kuitenkin se, että pelissä ei ole (eikä tule) moninpeliä. Tämä on peli, joka lähestulkoon vaatii sellaista. Rattiohjain myös on ainakin kehittäjän mukaan tärkeä, ja todennäköisesti se parantaisikin ajokokemusta. Saattaisin sen avulla ehkä pysyä välillä jopa tiellä.

En kuitenkaan kadu viittätoista euroa jotka tähän sijoitin. Ja peli on vielä Early Accessissa, joten siihen saattaa tulla vaikka mitä jännittävää. Aina voi ainakin toivoa. Tämän kehityskaaren aikana, jonka olen nähnyt, uusia ominaisuuksia on kuitenkin tullut aika hyvin.

Jos 15 euroa tuntuu liian isolta summalta, niin viimeistään jostain alesta kannattaa hankkia jos tulee vastaan. Kyllähän suomalaista käsityötä pitää tukea. Ja tämä on todellakin loistava pikkukyläsimulaattori, hyvine(?) ja huonoine puolineen. Mikäs sen hauskempaa.

Ehkä pelin kotisivuilta löytyvä lause tiivistää kuitenkin koko idean parhaiten: "I am making this game because this game needs to be made. This is not made because this is fun game, but because it is NOT!". Osta peli täältä. Osta jo.

Vertailussa roskikset

Joskus käy niin, että kaipaa tilapäistä majoitusta vieraalla paikkakunnalla. Joskus käy kuitenkin myös niin, että vapaita paikkoja ei löydy hotelleista, motelleista tai muista majoituskeskuksista riittävän läheltä. Tässä tilanteessa majoituspaikan suhteen voi joutua käymään hieman luovuutta. Tässä tilanteessa usein ammattilaisten suosima yösija löytyy roska-astioista, ja miksi ei löytyisi: ne ovat ilmaisia ja niitä on joka paikassa.

Roskiksia rannalla.

Kaikki roskikset eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä, ja siksi onkin hyvä tehdä vertailu eri pönttöjen välillä. Tässä vertailussa on otettu huomioon vain tavalliset roskatynnyrit, esimerkiksi molokeja ei ole testattu eikä niiden käyttöä suositella. Niihin on helppo mennä sisälle, mutta yleensä syvästä molokista pois pääseminen on ongelmallista. Tietty tämä ei haittaa jos suunnittelee pidempää visiittiä, mutta kiireiselle liikemiehelle pohjalle jumiutuminen voi olla ongelma kun ei pääse pörssiin.

Testihenkilö työssään.

Lasiroskis
Tämä on monesta syystä huonoin vaihtoehto. Ilmeisimmän huomaa heti tynnyriin sukeltaessa: siellä on terävää. Lisäki lasiroskiksessa tarjoilut ovat aika niukat: satunnaisen hillopurkin kyljestä saattaa löytyä vähän jotain jämiä. Toisaalta lasitynnyri sisältää yleensä vähän parempaa juomista, sillä parhaat juomat tulevat lasipulloissa ja jos pullot eivät ole säleinä roskiksen pohjalla, niistä voi valuttaa herkullista nestettä kurkkuun.

Metalliroskis
Säilyketölkit ja muut metalliset asiat sisältävät ruokaa yllättävänkin isoja määriä, joten ruokapuoli ei ole ongelma. Valitettavasti juomapuoli kärsii sitäkin enemmän, sillä testatessa roskiksesta ei löytynyt yhtään nestettä sisältävää astiaa. Kuitenkin pääasiallinen syy, miksi metalliroskis on parempi kuin lasiroskis, on se, että metalliroskis sisältää vähemmän teräviä reunoja. Viiltohaavat ovat varmoja, ja niistä seuraavat tulehdukset aiheuttavat ikävyyksiä, mutta eliniän odote on kuitenkin keskimäärin viikon pidempi kuin lasiroskiksen penkomisen jälkeen.

Ongelmajäteroskis
Tämä on jäteastioista jännittävin. Täältä ei tosin löydy yhtään mitään syötävää tai juotavaa, ainakaan kovin turvallista sellaista. Vähintäänkin riittävää lämpöä saa helposti yhdistelemällä puolityhjiä pattereita keskenään, oikosulku lämmittää sekä kehoa että mieltä. Huonon aamupalan lisäksi ongelma on kuitenkin näiden roskisten pieni koko, harvemmin niihin mahtuu päätä tai kättä enempää. Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin lasi- tai metalliastia, sillä täältä voi selvitä jopa hengissä ulos (jos edes pääsee sisään).

Roskis aidan vieressä.

Pahviroskis
Pahvi ei tapa, se on lohduttavaa. Pahvi ei kyllä tarjoa paljoa mitään muutakaan. Siksi se onkin täydellinen väliinputoaja. Pahviroskiksessa selviää, mutta siellä olosta ei voi erityisemmin sanoa nauttivansa. Vähän mitäänsanomaton tapaus.

Sekajäteroskis
Sekajäte on, kuten nimestäkin voi jo päätellä, laadultaan vähän vaihteleva. Yhtenä päivänä se saattaa olla viiden tähden hotelli, toisena päivänä jotain aivan muuta. Sekajäte tarkoittaa käytännössä mitä tahansa, ja siksi sieltä voi löytyä myös aiemmissa pöntöissä ongelmiksi mudostunutta lasia ja metallia. Tästä roskiksesta kuitenkin onneksi löytyy varsin kattavasti kaikenlaista popsittavaa, joten nälkään ei tarvitse kuolla. Lisäksi roskapussit ovat mukavan pehmeitä makuualustoja.

Biojäteroskis
Mitä sanoisit, jos kertoisin että on olemassa roska-astia, joka on pyhitetty käytännössä pelkästään ruoalle? Tieden, tiedän, kuulostaa uskomattomalta, mutta biojäteastia on juuri tällainen. Ja tästä pöntöstä löytyy reissun parhaat eväät. Pieni varoitus, pöntöstä tarttui testatessa haju, joka saattaa mahdollisesti häiritä ympäröiviä ihmisiä. Myöskin pohjalta löytyvä liete voi kastella kalliit nahkakengät. Onneksi biomassa kuitenkin lämmittää, joten kauhean kylmä täällä ei ole.

Paperiroskis
Lämmintä, kuivaa ja enemmän kuin riittävästi iltalukemista. Kaikkea tätä löytyy paperiroskiksesta. Ja jos lopulta oikein kova nälkä iskee, niin toki paperia voi vähän maistaa. Sehän on tehty puusta, ja puu on luonnontuote, joten miksei. Ehkä parempi idea on kuitenkin etsiä kokonainen roskakatos, hakea illallinen biojäteastiasta, ja lopulta rankan työpäivän päätteeksi köllähtää pehmeään paperinkeräyspönttöön päivän lehden kanssa.

Tämän arvostelun voikin päättää Riston erittäin viisaisiin sanoihin:

Olin yötä kerrostalon lehtiroskiksessa

Tein sulle paperiruusun Seuran kannesta

Ja kun viimeinkin pääsin sun luoksesi voisit edes oven aukaista

 

Kirjoittajan mielestä tämä juttu on täyttä roskaa.

Geneerinen tilapäivitys

Nyt kävi niin, että hankin sen salikortin taas. Tiikeri ei pääse juovistaan. Eikä myöskään kvagga. Pari kertaa olen jaksanut vääntäytyä, ja fiilis on vähän sama kuin aiemminkin: ei se nyt niin kauheaa ole, mutta ei siihen mielellään kallista vapaa-aikaansa käyttäisi. En ole vielä niin uskottava fitnessmuija, että kukaan maksaisi minulle puntin nostamisesta. Paino ei ole pudonnut, lihastakaan tuskin on tullut, mutta ainakin voin kuitenkin sanoa että "tein kaikkeni", joka varmaan tässä tilanteessa tarkoittaa "ei mitään". Huolestuttavinta on kuitenkin se, että ostin proteiinirahkaa...

Seuraavaksi varmaan alan pitää hihattomia paitoja. Sinänsä huvittavaa, että purkin kyljessä lukee "Heippa turhat hiilarit!", kun rahka kuitenkin sisältää 6 grammaa sokeria. Ellei se sitten ole tervetulotervehdys näille sokereille.

Koska en vielä kuluta aikaani tarpeeksi tietokoneella, aloitin parin kaverin kanssa Blood Bowl-liigan. Toisin kuin monissa muissa peleissä, joissa uhoamiseni on kovaa mutta lopputulos jotain muuta, niin tässä olen jopa jossain määrin pärjännyt. Neljän pelin jälkeen tilillä on nimittäin kolme voittoa (ja yksi tappio, josta ei puhuta), ja rankingin ykkössija. Kahdessa pelissä tosin vastustaja ei saanut täyttä joukkuetta kentälle, ja yhdessä klikkaili vähän väärin kun ei peliä ollut pelannut hyvään toviin. Mutta ei anneta sen himmentaa minun sädekehääni. 

Kuvatodiste. En valinnut amazoneja tissien vuoksi, se oli ihan oikeasti huonon kälin aiheuttama vahinko. Tämä peli ei todellakaan ole mikään käyttöliittymien riemuvoitto. Enemmänkin riemutappio, jos sellaisia on olemassa.

Aloitin myös täysipäiväisen teen juomisen kotona kun ostin vedenkeittimen. Pitkään arvoin onko halvimman ja toiseksi halvimman mallin välillä jotain oleellista eroa. Lopulta päädyin halvimpaan, ja ehkä vähän harmittaa. Kannu on nimittäin läpeensä muovia. En tiedä onko tällä mitään väliä, mutta vähän jännittää jos joskus se päättäkin vaikka haljeta. Ja sitä paitsi muovista erittyy vaarallista kemikaalia. Luin netistä.

Kaiken pahan lisäksi selvisi, että viidentoista euron sijoitus on aivan liian pieni kunnon teen juomisen aloittamiseen. Juon yleensä vihreää teetä, ja ilmeisesti vihreää teepussia ei lillutetakaan kiehuvassa vedessä, vaan noin 80:ssa asteessa. Likaisena kasuaalina en kuitenkaan viitsi alkaa kikkailemaan, vaan juon vihreän teen tarpeettoman kuumana. Parasta kuitenkin jättää keulimatta teen juomisesta alan oikeille ammattilaisille.

Halvalla harvoin saa ideaalia (kts. keittimen merkki) ratkaisua, mutta ihan toimivan kuitenkin. Ainakin tällä kertaa.

Vihdoin ja viimein sain myös katsottua viime vuoden elokuvaspektaakkelin, Luokkakokouksen. Ja sen katsomisen jälkeen ymmärrän aika pitkälle kaiken siihen kohdistetun kriitikin. Ymmärrän toisaalta myös miksi joku siitä saattaisi tykätä. Itsekin hörähtelin pariin kertaan. Leffa ei kuitenkaan tarinallisesti, näyttelijäsuoritusten tai paljon muunkaan perusteella jättänyt paljoa käyteen. Ja "loppuhuipennus" oli enimmäkseen vaivaannuttava. Todennäköisesti kuitenkin katson jatko-osan jos se olisi samanlainen junakolari.

Koska kaikki on hauskempaa kontekstista irrotettuna. Videon otsikko on aika kuvaava.

Sitten vielä alla olevassa kuvassa oleva vekotin päätyi kotiin. Sarvikuono. Ei se eläin, vaan nenänpuhdistushärveli. Alkukauhistelun jälkeen uskaltauduin kokeilemaan, ja ei se lopulta niin hirveää ollut kuin mitä olisi voinut luulla. Vähän sama kuin uimahallissa vetää vettä nenään, mutta vähemmällä kirvelyllä. Ei huuhtelusta kyllä kauheasti hyötyäkään ollut. Olisin kuitenkin toivonut, että ohjeessa olisi mainittu ettei kannata hengittää sisään samalla kun kaataa vettä nenään. Olisin välttynyt varmalta melkein kuolemalta.

Kyseessä ei suinkaan ole minkäänlainen aikuisten lelu, vaikka niin muodosta voisikin luulla. Joskin olen satavarma, että joku on joskus tällaisen työntänyt muuallekin kuin sieraimeen.

Tässä ohjeessa ei ole lähellekään tarpeeksi nenäpaperia, kyyneleitä ja räkää verrattuna todellisuuteen.

Sinulle on (roska)postia

Nuorena ja naiivina ihmisenä osallistuin joskus Facebookissa hieman hämärään arvontaan, johon piti laittaa sähköpostiosoite. Minkäännäköistä palkintoa ei tullut (oho, jännä juttu, Facebook-arvonta josta ei voitakaan mitään), mutta tämän jälkeen sähköpostiin on alkanut tipahdella tasaiseen tahtiin roskapostia. Outo yhteensattuma. Olen jostain syystä joutunut viime aikoina vielä aiempaa enemmän tämän roskapostin uhriksi. Joten tässä olisi spämmikansion parhaimpia paloja.

Kuka oikeasti käyttää enää Suomi24:n sähköpostia vuonna 2016? Toivottavasti ei kovin moni, sillä heidän sähköpostiohjelmansa on monilta osin hirvein käyttämäni. Lisäksi lukemattomia viestejä on tällä hetkellä 11 000 enkä jaksa enää käydä niitä läpi.

Tottakai jokainen meistä on saanut tällaisen huijauksen. Laita "jonnekin", yleensä Afrikkaan tai Aasiaan, rahaa prinssille/prinsessalle/maanpaossa olevalle miljonäärille niin saat montaa kertaa enemmän rahaa takaisin. Tällä kertaa tarjolla olisi tosin kylmän käteisen sijasta kaksi arkkua, joiden sisältö on ilmeisesti arvokasta. Se, mitä se arvokas on, ei varmaan selviäisi kuin kysymällä. Jos kuitenkin kyseessä on Afganistanissa palveleva sotilaskapteeni, niin kyllähän häneen voi luottaa. Eiväthän nyt sotilaat huijaisi. Lisäksi hän sanoo ettei ole vaaraksi. Heti tulee turvallinen olo.

You can keep your money and reputation, or you can trade it all in for what's in this box.

Tämä ei ole maksettu mainos. Melkein toivoisin että olisi, sillä silloin joku maksaisi minulle tästä kuvasta.

Tämä seuraava spämmi tulikin astetta kuumottavammasta osoitteesta: Patenttivaatimuksen keskusta. En tiedä mikä se on, enkä tietääkseni ole patentoinut mitään, mutta ei tällainen lähettäjä yleensä hyvääkään voi ennustaa. Otsikko "Yllätys sinulle!" varustettuna lahja-emojilla kuulostaa jossain määrin epätyypilliseltä otsikolta patenttikeskukselta, mutta toisaalta olin kuitenkin lähtökohtaisesti yllättänyt että heillä oli minulle edes mitään asiaa. Pisteet siis osuvasta otsikosta.

Sinänsä yllätys olikin pettymys (joskin eikö pettymys ole vain negatiivinen yllätys?), kun viestistä paljastui vain geneerinen kasinomainos. Kuten varmaan jokainen fiksumpi ihminen hoksaa, niin nettikasinot tuskin pyörisivät kovin häävillä katteella jos he oikeasti lahjoittaisivat 1200€ jokaiselle uudelle käyttäjälle. Sitä, miksi patenttivaatimuksen keskusta halusi minulle tällaisen tarjouksen antaa, en ole vielä hoksannut, mutta ehkä tähänkin on jokin hyvä syy.

Vadelma ketonit, vakavaa liiketoimintaa.

Miten olisi laihdutus? Kuka nyt ei laihtua haluaisi. Erityisesti kun kyse on luonnon omasta ihme-entsyymistä. Kun sana "luonto" on mainittu, niin muuten vähän oudon kuuloisten mömmöjen on kuitenkin pakko olla turvallisia. Jos tämä ei vielä vakuuta, niin kaiken lisäksi tuote on TV:stä tuttu! Vaikka en nyt elämäni timmeimmässä kunnossa olekaan, niin 9 kilon pudotus kuukaudessa saisi minut kuitenkin enemmän huolestumaan kuin juhlimaan.

Kuten aina spämmin kanssa, perinteisten ihmelaihdutuspillereiden ja 300%:n palautuksella toimivien kasinoiden lisäksi tarjolla on myös ollut naisseuraa. Jännä juttu, että jokainen näistä tuntuu asuvan aivan vieressä, mutta silti ymmärrettävä suomi luonnistuu harvoin. Ei kyllä lähes aina edes ymmärrettävä englantikaan.

"Olen avoin kaikenlaiselle ja nautin kaikesta!" on ehkä tyhjentävin tapa jolla ihminen voi esitellä itsensä. Tällaiselle tyypille voi suositella kaktuksen työntämistä rektumiin ja kysyä kuinka nautinnolliselta se tuntuu. Onneksi sentään tästä viestistä sai selvää. Ja onneksi hän on hyvätapainen, sehän olisi vittu aivan saatanan paskaa jos satunnainen nettipano kiroilisi kuin merimies.

Birgitte lähestyi minua tällaisella romanttisella viestillä, jossa hän kertoo olevansa yllättynyt nähdessään minut "täällä". Missä täällä? Sähköpostissa? Jokaisella ihmisella alkaa olla sähköposti vuonna 2016, siinä ei suoranaisesti ole enää mitään kummallista. Ilmeisesti hän kuitenkin myös majailee Oulussa, mikä on varsin hieno sattuma. Lopuksi Birre kertoo myös haaveilevansa tapaamisestamme. Itse haaveilen siitä että hän oppisi kirjoittamaan siedettävämpää englantia.

Olen myös saanut suorasukaisempaa viestiä naisilta, mutta en nyt niitä tähän viitsi laittaa koska tämä on koko perheen laatublogi. Siksi kuvailen niitä sanoin. Esimerkiksi joku nainen kertoi tarvitsevansa kermapiirakoita. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kermapiirakat ovat typerin keksintö ikinä. Otetaan torttupohja, jonka päälle truutataan kermavaahtoa, ja tämä sitten syödään suurenakin herkkuna. Tyhmä idea, esimerkiksi täytekakku on paljon parempaa. Vastaamatta jäi.

Toinen taas ehdotti kissimirrin vahaamista suihkussa. Olen elänyt uskossa, että kissojen saaminen suihkuun on lähtökohtaisesti jo haastavaa. Tähän päälle kun lyödään vielä vahaus taikka sheivaus, niin aikamoiset naarmut ovat varmaankin luvassa. Tällekin jätin vastaamatta, sillä epäilisin moisen yrityksen päätyvän lähinnä silmien puhkoutumiseen. Sitä paitsi mitä "jännittävää" "kisun" sheivaamisessa muka on?

Yhtä tuntui puolestaan kiinnostavan koirien tyylit. Pakko näin kahden koiran kämppiksenä sanoa, että koirien erilaiset tyylit ovat kyllä mielenkiintoisia. On esimerkiksi hauskaa, kuinka kaksi samanrotuista koiraa voi trimmata hyvinkin erillä tavalla. Siksi en oikeastaan ymmärrä koiranäyttelyitä, joissa jokaisen koiran karvapehko koitetaan saada mahdollisimman samannäköiseksi. Pieni vaihtelu olisi tarpeen ettei jokainen turre näyttäisi samalta. Tälle melkein vastasin, mutta sitten muistin että kyseessä olikin spämmi.

Kun aiemmin hieman kritisoin Suomi24:n sähköpostia, niin ehkä voisin lisätä vielä yhden ruikutuksen aiheen: spämmifiltteri. Kaikki nämä viestit ovat nimittäin suoraan inboxista poimittuja. Spämmilaatikon viimeisin vastaanotettu viesti on vuoden 2015 alkupuolelta, joten kauhean aktiivisesti se filtteri ei ilmeisesti toimi.

Tein jutun: Muotisuunnittelija Esclados Janvierin debyyttimallisto

On hyvin helppoa nousta muodin aallonharjalle: tarvitsee vain listan ranskalaisista nimistä, joista valitsee itselleen ne, joiden etu- ja sukunimien alkukirjaimet suunnilleen täsmäävät omiin. Lisäpisteitä voi ansaita kokkeliaddiktiosta, anoreksiaan sairastumisesta ja haute couturen todellisen merkityksen tietämisestä. Tervetuloa alalle.

Joka tapauksessa, päätin kokeilla elämässäni jotain uutta. Jota mahdollisesti kadun, tai vähintään häpeän vielä joskus. Suunnittelin nimittäin t-paidan, ja laitoin sen Teespringin kautta myyntiin. Teespring on palvelu, joka käytännössä mahdollistaa vaatteiden myymisen ilman että itse oikeastaan joutuu valmistamaan tai postittamaan mitään. Toimiiko se? En tiedä, en ole kokeillut. Luotto on kova.

Mikä on paras paikka myyntilinkille? Ehkä tämä.

Paidan vauhdikkaan suoraviivainen ja värikäs design kuvastaa sitä tilannetta, kun töissä, kotona tai missä tahansa tietokoneen parissa, alkaa homma keittämään yli niin pahasti, että siinä on jotain kaunista, jotain runollista, jotain uskomatonta. Häpeäkseni myönnän, että käytin paria kuvituskuvaa ja Illustratorin image tracea hyväksi, mikä taitaa kyllä ihan näkyä kuvaa katsomalla.

Hintaa lopputuotokselle tuli toimituksineen noin 18,5€. Tämä on näkökulmasta riippuen joko aika kallis (itse harvoin maksan yli seitsemää euroa t-paidasta) tai halpa (Zalandossa kallein t-paita kustantaa melkein 265 euroa). Itse koin tässä tilanteessa hinta-laatusuhteen jopa niin hyväksi, että ostin itse. Jos ei itse uskalla ostaa niin silloin on sama jättää myymättä.

Mielelläänhän tähän pari sataa laittaa.

Toisaalta, jos se ostopäätöstä helpottaa, niin kaikki tuotot (n. 1,45e / paita) menevät hyväntekeväisyyteen Colon Cancer Alliancelle. En tarkalleen tiedä keitä he ovat tai mitä he tekevät, mutta koska syöpä, ja eritoten paksusuolensyöpä, on kohtuullisen perseestä (kirjaimellisesti tässä tapauksessa), ehkä he keksivät sille jotain mukavaa käyttöä. Toivottavasti he eivät kuitenkaan tue syöpää, vaan lähestyisivät sairautta enneminkin sen parantamisen kannalta.

Periaatteessa kuitenkin saavutin tavoitteeni: saan itselleni hienon, kustomoidun paidan (ehkä) ja tuen hyväntekeväisyyttä (ehkä). Jos paita säväyttää myös esimerkiksi sinua niin sen saa ostaa täältä. Tai oikeastaan en voi edes kieltää ostamasta. Mutta huomaa, aikaa on vain rajallisesti! 25. päivä on viimeinen mahdollisuus laittaa rahat tähän tulevaisuuden klassikkoon.

Tällä paidalla saa.

Miksi olen huono tietokonepeleissä

Kovasta uhoamisesta ja melko kovasta yrittämisestä huolimatta minua ei vieläkään ole nähty yhdenkään vakavasti otettavan e-sports turnauksen osallistujalistalla. Opiskelija-ainejärjestö tosin järjesti pari vuotta sitten eri peleistä koostuneen turnauksen, jonka finaaliin pääsin, mutta olin niin päihtyneessä tilassa finaalissa että ohjeet menivät ohi korvien ja hävisin turnauksen. Sattuu ihan varmasti myös oikeille ammattilaisille.

Joka tapauksessa, nyt kun menestys on jäänyt CS GO:n ja Dotan propelaamisen saralla heikoksi, on selitysten aika. Kuten yleensä epäonnistumisen jälkeen, tälläkään kertaa syy ei ole minussa. Ei todellakaan. Kuinka se muka voisi olla? Tässä on lista asioista, jotka ovat ammattilaisurani esteenä ja joissa on enemmän vikaa kuin minussa.

Pieni hiirimatto
On hankala tehdä suuria 360 no-scope headshotteja kun hiirimatosta loppuu pinta-ala kesken puolivälissä pyörähdystä. Eikä siinä ole edes tarkkaan käsin teksturoitua teflonpinnoitetta, eli se ensimmäinenkin puolikas pyörähdyksestä menee reisille. Ainoa pelastava seikka matossa on rannetuki, joka mahdollistaa tarkemman tähtäyksen viholaisiin.

Ei.

Uusi hiiri
Hankin kesällä uuden hiiren. Onhan tästä kulunut vasta muutama kuukausi, ja vielä vaatii vähän totuttelua. Tämä uusi asia kokoonpanossa kuitenkin on aiheuttanut ongelmia kun hiiren herkkyydet ovat pielessä. Välillä tähtäin liikkuu liikaa ja välillä liian vähän. Sen lisäksi kyljessä olevat herkkyysnapit muuttavat tarkkuutta, joten tarkkuus saattaakin vaihdella jos ei ole skarppina.

Ei.

Halpa näppäimistö
Enhän minä mitenkään voi pärjätä halvalla näppäimistöllä, jossa ei ole edes yhtään makronappia. Miten muka voi voittaa vastustajan, jonka näppiksessä on makronapit päähän ampumiseen ja jokaisen kranaatin nakkaamiseen oikeaan kulmaan. Eikä se edes naksu lähellekkään niin kovasti kuin kunnon mekaaniset näppäimistöt, lähinnä ääni kuulostaa yksitoikkoiselta lössähtelyltä.

Pölyinen ei.

Käytetty headset
Ostin kaverilta kevyesti käytetyn headsetin. Iso virhe. Ei kukaan ammattilainen tee näin, vaan ostaa Razerin kulmikkaat, musta-vihreät kuulokkeet suoraan kaupasta. Tai puoli-ammattilainen ostaa, ammattilainen kai saa ilmaiseksi. Joka tapauksessa, pointti: uudet laitteet parantavat suoritusta. Onneksi kuulokkeiden nimessä yksi kirjain on korvattu numerolla (Fatal1ty), joten se vähän auttaa.

Käytetty ei.

Paska tiimi ja vastustajat
Jostain mystisestä syystä tiimipohjaisissa peleissä olen aina joutunut huonoihin joukkueisiin, olivatpa ne sitten kaveriporukoita tai satunnaisia tallaajia. Se, että löydyn aina pisterankingista ja K/D-vertailusta listan pohjalta johtuu vain siitä, että huono joukkue heikentää omaa huippusuoritustani. Muita vastaan pelatessa ongelma on se, että he ovat niin huonoja ettei heitä vastaan voi pelata järkevästi sillä he tekevät niin arvaamattomia liikkuja.

Ehdottomasti kyllä, niin paljon kyllä. Kannan oman taakkani JA muuta joukkuetta.

Valaistus
Aurinko on kyllä poikkeuksellisen häiritsevä tapaus. Jotenkin tuntuu, että se aina paistaa näyttöön tai jostain silmäkulmasta sisään hyvin häiritsevästi. Onneksi se sentään menee yön ajaksi pois. Silloin tosin tulee ongelmaksi kattolamput, joiden värilämpö on mielestäni pari astetta liian lämmin, mikä häiritsee ja vääristää näytön tapahtumia juuri väärällä tavalla.

Ei.

Ei-pro näyttö
Oikeasti, Packard Bellin näyttö. Miten montaa e-sports ammattilaista tai turnausta tiedät Packard Bellin tukeneen? Itse en yhtään, ja Googlaamalla selviää että viimeisin sponssi onkin ilmeisesti tipahtanut vuonna 2008. Ei tällaisen firman näytöllä voi yksinkertaisesti mitenkään pärjätä. Ja ihan kuin tämä ei olisi tarpeeksi, niin kakkosnäytössä on yksi kuollut pikseli.

Kuollut ei.

Vaatimaton tietokonepöytä
Tietokonepöytäni on ominaisuuksiltaan aika köykäinen, ja kooltaankin melko pieni. Siinä ei ole esimerkiksi hyllykköä cd-levyille. Kun työpöytä kuitenkin on täynnä kaikenlaista tärkeää tavaraa jota ei voi siirtää pois, jää hiirelle ja näppäimistölle vähemmän tilaa. Tämä taas pakottaa pitämään hiirtä ja näppistä epäoptimaalisissa asennoissa, joka lopulta heikentää pelisuoritusta huomattavasti.

Ei.

Lagi
Kaiken pahan alku ja juuri, joka tekee verkkopelaamisesta käytännössä mahdotonta. Lagiminen, nykiminen ja pelin ylimääräinen laahaaminen. Esimerkiksi kerran deathmatchia pelatessani peli alkoi nykiä hetkeksi aikaa, mikä johti siihen etten osunut vastustajaan ja kuolin. En oikeastaan sen jälkeen ole törmännyt vastaavaan, mutta pelko siitä, että tämä voi tapahtua uudestaan, on pilannut monta suoritustani.

Täysin pelaamiskelvoton ei.

Näissä olosuhteissa mielestäni on täysin ymmärrettävää, että Intelin sponsoridiilin ja major-turnauspaikan puute ei ole omissa käsissäni. Mutta vielä minä nousen, lupaan pelata vähintään yhden pelin viikossa niin kauan että nousen huipulle. Ehkä tosin kuitenkin kuukaudessa, viikottain ei välttämättä jaksa.

Kirjoittaja on viime aikoina todennäköisesti enemmän kirjoittanut blogiin CS GO:sta kuin pelannut sitä.

Havaintoja töistä

Tällä viikolla olen miettinyt paljon töitä, ja millaisia ajatuksia se on herättänyt täysipäi(väi)senä ohjelmoijana työskentelystä kuluneen yhdeksän kuukauden aikana. Lähinnä hyvin voimakkaita ajatuksia. Ja ei aina niin mahdottoman positiivisia. Nämä huomiot pätenevät varmasti myös yleispätevästi kenen tahansa joskus koodia tai minkäänlaista projektia nähneen elämään.

• Kun tuntemattoman näköinen ihminen (=asiakas) saapuu huoneeseen samalla möykäten "voi vittu jos saan jonkun kiinni joka on tehnyt tämän paskan" on korkea aika alkaa skoutata piilopaikkaa pöydän alta.

• Jokaisessa projektissa on karkeasti ottaen neljänlaisia ihmisiä: kehittäjiä, testaajia, projektihallintoa ja asiakkaita. Kehittäjät kehittävät asiakkaan vaatimia ominaisuuksia, välttäen virheitä. Testaajat varmistavat, että ominaisuudet toimivat kuten asiakas haluaa, varmistaen että tuote ei sisällä virheitä. Lopulta projektihallinto ottaa vastaan haukut asiakkaalta kehittäjien virheistä ja puutteellisista ominaisuuksista, joista testaajat eivät älähtäneet.

• Ohjelmistokehittämisessä yksinkertaisin ratkaisu ei välttämättä ole paras. Jos yksinkertaisin ratkaisu valitaan, niin myöhemmässä vaiheessa huomataan, että tämä olikin liian yksinkertainen. Toisaalta, jos valitaan monimutkainen ratkaisu, sen ylläpitämisestä tulee silkkaa helvettiä.

Tervetuloa alalle, jolla on vain vääriä valintoja.

• Jonkun pitäisi kehittää laite, joka muuttaa puhtaan vitutuksen koodiriveiksi. Voin luvata, että tällaisen vekottimen keksijältä ei lopu ikinä koodirivit kesken. Kuten joku minua viisaampi sanoi:

“Give a man a program, frustrate him for a day.

Teach a man to program, frustrate him for a lifetime.”

• Jos kaikki näyttää menevän hyvin, niin ei se oikeasti mene.

• Guru on henkilö, jolla on ratkaisu kaikkiin ongelmiisi. Valitettavasti guru on myös henkilö, joka on liian kiireinen mitättömille ongelmillesi. Eikä häntä oikeastaan edes kiinnosta suurimman osan ajasta puhua muille kuin tietokoneille.

• Vessaan lukittautuminen kännykän kanssa on jotakuinkin paras tapa käyttää aikaa töissä. Paitsi kun viereiseen koppiin tulee joku ähisemään urakalla.

• Olen viime aikoina kääntynyt ohjelmoinnin opettamista peruskouluissa vastaan. Ohjelmointi, ja tietokoneiden parissa harrastaminen ylipäätänsä, aiheuttaa arviolta 90% ongelmistani elämässä, sekä töissä että vapaa-ajalla. Joten mitä vähemmän ihmiset joutuvat työntämään kättään tähän paskakasaan, sitä parempi kansanmielenterveyden kannalta.

• "Kääntäjä testaa" ei yleensä ole riittävä tae ohjelmiston toimivuuden varmistamiseksi

• Jos opintojen jälkeen luulee tietävänsä jotain työelämässä hyödyllistä, ei todennäköisesti ole ikinä opiskellut tai ei ollut töissä.

Jokaisen koodarin ykköstyökalu on koputteluvasara, jolla voi kevyesti naputella konetta sikäli mikäli se ei suostu tottelemaan.

• Vaikka buffetlounaassa saa vetää evästä niin paljon kuin maha kestää, se ei aina ole paras mahdollinen vaihtoehto. Ainakaan jos haluaa vielä loppupäivästä saada jotain tuottavaa tehtyä. Ja erityisesti jos tietää joutuvansa liikkumaan omalta työpisteltään jonnekin.

• Näppäimistön lyömisestä nyrkillä lähtee erittäin helposti tunnistettava ääni. Tämän audiosignaalin avulla onkin näppärä paikantaa avokonttorista ne ihmiset, joilla ei tänään homma luonnistu ja joille ei välttämättä kannata mennä kertomaan niitä kaikista turhimpia juttuja.

• Jos sattuu olemaan tarve käyttää firman rahoja, esimerkiksi työmatkan muodossa, se on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Yleensä tämä tarkoittaa pitkin poikin toimistoa juoksentelua nimikirjoituksia metsästellen. Jos tämä on taas tehty "helpoksi" ja hommat voi hoitaa netissä, niin oikeasti ei voi, koska kolmas osapuoli toimitti romun eikä webbiportaali toimi.

Kesälomaa odotellessa.