Kuten niin usein elämässä rakkaita asioita pettäessä, ensimmäinen tunne on jännitys. Kaikkia uusia, herkullisia pitsoja. Bratwursti-chorizo-sipulitäytteillä jopa, kuinka eksoottista! Ruokapuolelta saa pyttipannua, ja salaattipöydästä löytyy yllättävän hyvää valkosipulimajoneesia. Uskomatonta kuinka paljon vihreämpää ruoho on aidan toisella puolella, kun sinne uskaltaa vain kurkata.
Sitten iskee realismi. Salaattipöydästä ei saakaan ananasta tai fetajuustoa. Tai edes sipulia. Pitsojenkin taso on loppujen lopuksi tasan sama kuin tutussa ja turvallisessa Raxissa. Vaikka täytteet maistuvatkin hieman eriltä, niin samaa mahdollisimman halvalla kyhättyä buffetpitsaa se lopulta on. Pyttipannu onkin suolatonta ja mautonta. Loppujen lopuksi se vihreämpi ruoho on vain ruohoa, ei mitään sen jännempää.
Viimein kaikki päätyy katumukseen. Tästäkö minä maksoin 10,95? Olisinhan minä voinut samalla hinnalla saada Raxista minulle henkilökohtaisesti tuttua ja rakasta evästä. Tai vaikka käydä Prisman puolelta hakemassa jotain helppoa sapuskaa, säästää pitkän pennin ja syödä ehkä jopa vähän terveellisemminkin. Eli sama kai se olisi ollut lopulta olla omilla kämpillä istuskelemassa syömässä sitä ruohoa.
Lopputulemana voisin siis sanoa, että kyseessä aika pitkälti samaa settiä aika pitkälti samassa paketissa. Eli käytännössä ihan sama. Eli kävisin tottakai uudestaan. Eli mitään en oppinut. Pitsa on pitsaa vaikka voissa paistaisi. Tietääkseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti