Umberto Eco - Numero Zeron tapaus
Econ pakinakokoelma "Miten käy" on yksi suosikkikirjoistani ikinä. Luen kyllä laiskasti, ja vaihtoehtoja suosikkikirjaksi onkin n. kuusi, mutta kirja, joka pohtii esimerkiksi kuinka ihmisen ruumiin saisi lentokentän turvatarkastuksesta läpi, ei voi olla kovin huono kirja. Toiminut eräänlaisena inspiraationa tällekin blogille.
Mutta se siitä kirjasta, ja nyt tästä kirjasta. Kirja oli romaani tekaistusta lehdestä, jonka ajatuksena on levittää mahdollisimman valheellista tietoa hyödyttäkseen sen omistajaa. Kuten arvata saattaa, niin tällä kirjalla on opetus, että ihan kaikkia uutisia ei kannata suodattamatta ottaa aivoihinsa vastaan.
Kirja oli kohtuullisen lyhkäinen, joten sen lukaisi aika äkkiä läpi. Juoneltaan juttu jäi köykäiseksi, ja suurin osa tekstistä kului lähinnä lehdistön manipulointikeinoja ja salaliittoja pohtiessa. Pienehkö pettymys kirja oli, takakansi antoi ymmärtää jännempää tapausta. "Miten käy"-kirjan jälkeen mikään ei tunnu enää miltään.
Ari Turunen - Ettekö te tiedä kuka minä olen? Ylimielisyyden historiaa
Tämän kirjan olinkin itse asiassa jo lukenut aiemmin kun olin lainannut samaisen läpyskän Haapaveden kirjastosta, enkä tällä kertaa hoksannut ennen kuin oli liian myöhäistä. Eipä sillä sinänsä väliä, kuitenkin hyvän kirjan viitsii lukea useampaankin otteeseen. Kyseessä oli siis lähinnä mielenkiintoisia historiallisia anekdootteja ja kevyttä paasausta sisältävä kirjanen.
Mitään ei suoranaisesti kirjasta jäänyt päähän, paitsi se että ei kannata olla ylimielinen kuspää. Ja keskiajalla paavit (ja oikeastaan kaikki muutkin) olivat keskimäärin ikäviä ihmisiä. Mutta nämähän kaikki tietää muutenkin. Kuitenkin kirja, jonka luki mielellään toiseen kertaan, historia on yllättävänkin jännää. Ehkä olen nyt hieman parempi ihminen. Tai vähintäänkin täydellinen.
Ei minusta taidakaan olla kirja-arvostelijaksi. Varmaankaan ei riittävän kova krapula siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti