Kivilisaatio

En tiedä oletteko hoksanneet, mutta roomalaisilla numeroilla viisi on V, joka on sattumalta suomen kielen numero viiden alkukirjain. Itse hoksasin nyt. Jännä homma.

Jos käy niin, että videopeleihin kuluttaa aikaa sen verran paljon ettei ehdi kirjoittaa blogia, voi vaihtoehtoisesti myös lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kirjoittaa pelistä blogiin. Koska kirjoittaminenhan tunnetusti on vähintäänkin yhtä hauskaa kuin pelaaminen. Tosin sain nyt onneksi viimeisimmän pelin Civilizationissa päätökseen, ja yritän parhaani etten aloita uutta. Sitten nimittäin menee taas illat sen parissa.

Mikäli on oleskellut kiven alla pelien suhteen, saattaa olla että Civilization ei ole tuttu. Pelisarja on kuitenkin ollut olemassa jo vuodesta 1991 (paras vuosikerta mille tahansa asioille, myös ihmisille), joten aikaa on ollut törmätä ainakin johonkin tämän pelin inkarnaatioon. Itse olen tainnut pelata kaikkia paitsi neljättä versiota. Muistaakseni jopa numerojärjestyksessä. Vähän toki jälkijunassa, ensimmäisen Civilizationin julkaisun aikoihin olin noin puolen vuoden ikäinen.

Civ I. En oikeastaan osannut yhtään pelata tätä, yhden kerran taisin päästä niin pitkälle että vastustaja sai atomipommin. Sanomattakin selvää että se peli loppui sitten siihen. Törmäsin tähän peliin (ja pelisarjaan) oikeastaan vahingossa, kun kauan sitten ostin jonkin pelilehden, jonka mukana oli niitä klassisia demokiekkoja. Tällaisen levyn kautta päädyin sitten omistamaan ensimmäisen Civilizationin.

Tavoitteenahan pelissä on tottakai olla parempi kuin muut pelaajat. Käytännössä tämä tarkoittaa oman sivilisaation sotilaallisen, tieteellisen, diplomaattisen ja/tai kulttuurillisen ylivoiman saavuttamista vuoropohjaisella valtakunnanhallitsemisella. Oma suosikkini on sotilaallinen ylivoima, koska muut voittotyypit tuppaavat menemään vähän next turnin hakkaamiseksi ja pelin loppumisen odotteluksi.

Näin kävi esimerkiksi kun suoritin yhden kaupungin haastetta Venetsialla Civ V:ssä. Käytännössä vain työnsin rahaa kaupunkivaltioille ja optimoin tutkimuksen globalisaatioon. Tämän jälkeen odottelin että saisin riittävästi delegaatioita diplomatiavoittoon, jossa kaupunkivaltiot äänestäisivät minut maailman johtajaksi. Helpohkoa, mutta tylsää. Sotilaallisella maailmanvalloitusvoitolla pelissä sentään piisaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Civ II. Tämän kanssa alkoi jo selvitä jossain määrin, vaikka valikot ja niiden määrä vieläkin hämmensivät. Tykkään siitä, kuinka ui-elementit ovat Windowsin natiivielementtejä. Kakkosen löysin ilmaiseksi netistä. Aikoinaan kun tuli pelattua paljon abandonwarea, sillä ei kone paljoa muuta pyörittänyt, ja jostain sivulta tämä sitten löytyi. Muistaakseni Abandoniasta. Josta sitä ei enää saa. Pettymys.

Peli paljastaakin pelaajastaan ehkä vähän kyseenalaisempia puolia (erityisesti moninpelissä). Itse esimerkiksi mietin, että miksi ydinpommin pudottamista varten pitää julistaa sota toista valtiota kohtaan? Itse pidin sitä enemmänkin varoituksena muille sivilisaatioille siitä, että muiden kuin minun ei kannata rakentaa näitä pommeja. Diplomatia on hassu laji. Pudottamatta se kuitenkin jäi. Ehkä parempi niin.

Civ III. Vähiten pelaamani Civ III, jota kuitenkin voin sanoa pelanneeni. Tämä peli oli jälleen edeltäjään helpompi ymmärtää, en tiedä johtuiko kehittyneestä pelistä vai kehittyneestä pelaajasta. Ainakin käyttöliittymä on nyt oikeasti vähän miellyttävämmän näköinen. Kolmosessa tuli muistaakseni kaikenlaista uutta jännää, esimerkiksi sivilisaatioiden uniikit yksiköt. En tainnut ikinä pelata yhtään peliä tätäkään Civiä loppuun asti.

Civilization on hyvin tunnettu pelinä, jossa "vielä yksi vuoro"-efekti on poikkeuksellisen voimakas. Tämän lisäksi toisinaan havahtuu kesken työpäivän miettimään Ottomaanien ja Marokon välistä sotaa ja ystävällismielistä yllätysinterventiota, jonka heille voisi tarjota. Jälleen kerran, diplomatia. Valtakunnan hallitseminen voikin olla varsin kokonaisvaltainen kokemus. Silloin ei jää aikaa edes kirjoittaa blogia.

Civ V. Eniten pelaamani Civ. Veikkaisin, että tämän pelaamisen jälkeen ymmärtäisi paremmin myös aikaisemmatkin versiot. Jatkuvasti silmille hyppivät advisorit pelastivat ensimmäisellä kerralla hyvinkin paljon, ja kertoivat esimerkiksi mihin ruokaa tarvitaan. Uskomatonta, mutta sitä tarvitaan kaupungin kasvattamiseen. Mutta mitä ovat nämä heksat?

Ja nythän on sitten syksyllä tulossa Civ VI, jota en ainakaan ihan heti osta. Pelisarjalla on kuitenkin tapana julkaista aina läjä lisäosia ja DLC:tä julkaisun jälkeen, joten odottelen ehkä jotain Goty-versiota, joka niputtaisi koko setin kohtuuhintaiseen pakettiin. Eli varmaankin vuosi tai pari pitäisi malttaa odotella ennen kuin pääsee uuteen versioon käsiksi, mutta ehkäpä se on sen väärti. Tai ehkä uusi versio onkin huono enkä jää mistään paitsi. Vaikea vielä sanoa.