Vielä keskimääräistä satunnaisempaa höpinää.

Viime aikoina blogiin keskittyminen on ollut heikohkoa, sillä 1) töissä on vähän kiireen tynkää ja se heijastelee arkielämän puolella, ja 2) erehdyin käynnistämään Civ V:n pitkästä aikaa, enkä osannut enää samuttaa sitä. Näistä kahdesta, mielestäni erittäinkin hyväksyttävästä syystä, en ole jaksanut ajatella yhtä tai kahta kappaletta enempää mitään. Joten tässä olisikin sitten läjä yhden tai kappaleen juttuja ilman sen kummempaa punaista lankaa.

Jos olet koskaan miettinyt mistä Civ:n nuke-Gandhi juttu tulee, kannattaa lukea tämä.

Iltalehdestä löytyi raflaava otsikko "Pokémon-peli kiristää ihmisten välejä Oulussa". Lyhkäisesti jutun pihvi oli se kuinka ennen hiljaisen asuinalueen ihmiset pahoittivat mielensä siitä, että asuinalue ei enää ollutkaan hiljainen. Vuosikausia penikat on koitettu työntää pihalle, ja nyt kun heidät sinne vapaaehtoisesti saadaan, onkin ihmisillä paha mieli koska heitä joutuu katselemaan. Mikä ei sinänsä ole väärin.

Tässä kuvassa näemme, kuinka vanhuuden saavuttanut ihminen imee itselleen elinvoimaa lapsi-ihmisen korvan välityksellä.

Oikeastihan vanhemmat ihmiset pahoittavat mieltään enemmän nyt koska lapset eivät enää ole kotona ja joutuu olemaan yhdessä oman siippansa kanssa. Tämä taas aiheuttaa sen, että ihmiset tajuavat minkälaisen murjottavan torspon kanssa sitä todellisuudessa asusteleekaan, mikä loppujen lopuksi aiheuttaa kovaa pinnan kiristymistä. Varsinkin jos hoksaa, että yhteistä elämää on vielä usempi vuosikymmen edessä sen nurkassa nalkuttavan haahkan kanssa. Onneksi en ole vanha.

Toisaalta, jos toisen osapuolen päästää päiviltä, tarvitsee parisuhdetta sietää huomattavasti vähemmän aikaa.

Toinen seikka, joka aina nousee esille Pokemon-pelin yhteydessä, on autojen alle juoksevat lapset, joilla ei ole aikaa kiinnittää ympäristöönsä huomiota "paremman tekemisen" vuoksi. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että näitä suisidaalisista tendensseistä kärsiviä lapsia on ollut olemassa iät ja ajat, mutta kun tämä peli retuuttaa lapset ulkoilmaan, joutuvat autoilijat taas oikeasti kiinnittämään liikenteeseen huomiota. Jospa kohta virtuaalilasit tulisivat muotiin ja patistaisivat nappulat taas sisälle.

"Hei, me tykkäämme ylittää suojateitä katsomatta aluksi vasemmalle, sitten oikealle ja uudestaan vasemmalle"

Kävin muuten Koitelinkoskella. Kuten Wikipedia tietää kertoa, "Koitelinkoski eli Koiteli on Kiiminkijoessa Kiimingin kirkonkylän eteläpuolella seututie 848:n varrella Ylikylässä sijaitseva noin kahden kilometrin pituinen, lähes luonnontilainen koskialue". Lähes luonnontilainen alue, joka sisältää nuotiopaikkoja, riippusiltoja, bajamajoja, tanssilavan tynkää ja kahvilan. Henkilökohtainen takaloosterinikin on luonnontilaisempi paikka kuin tämä.

No okei, oli siellä vähän luontoakin.

Töissäkin menee ihan kohtuullisesti. Sain elämässäni ensimmäistä kertaa bonuksen hyvin tehdystä työstä. Tällä tuli ainakin todistettua se, että minusta tuskin on ikinä korruptoituneeksi ison yrityksen toimitusjohtajaksi. Sain nimittäin muutaman satasen bonuksesta todella huonon omantunnon, koska tein vain parhaani, mikä ei kai sitten mielestäni ole riittävä syy bonukseen. En tiedä miten miljoonabonusten nosto onnistuisi "koska pystyn siihen"-periaattella.

Rikkaat roviolle.

Mitä tällä rahalla sitten ostin? Aluksi ainakin Trackmania Turbon, koska se sattui olemaan tarjouksessa. Aiemmasta Trackmania Nationsista nimittäin jäi lämpimät muistot. Toki kun pelaa Trackmaniaa pleikkarilla, menettää modaamisen tuoman hauskuuden. Oli niiiin hauskaa ajaa vaaleanpunaisella Lamborghinilla katollaan. Ja tulla syytetyksi huijaamisesta. On luonnollisesti toki järkevää syyttää sitä sijalla 18/20 olevaa pelaajaa huijaamisesta, sillä hänellä on jokin selkeä salainen etulyöntiasema.

Vaikka kyseessä onkin Trackmania Stadium ja press forward-rata niin on tämä silti aika jännittävää katsottavaa.