Tutkinnan alla hauskat kuvat Facebookista.

Silloin kun minä olin pieni, Facebookissa oli paljon hauskoja kuvia. Enkä nyt puhu mistään typeristä meemikuvista joita nykyään on netti väärällään, vaan aidosta huumorista aikuiseen makuun. LiibaLaaba jakoi joka päivä hupailuja työmiehen päivän piristämiseksi, ja toinen yhtä laadukas sivu oli HymyHuulet. Viikosta toiseen nämä Facebook-sivut pitivät huolen siitä, että elämistämme ei loppunut nauru, ei kyyneleet eikä mikään muukaan, mitä ihminen tarvitsisi elämäänsä.

Syystä tai toisesta näiden kuvien suosio on kuitenkin kokenut jonkinlaisen inflaation. Vanha kunnon LiibaLaaba on nykyään jokin pöljä Buzzfeedin tapainen klikkihuoraus-sivusto, eikä heiltä enää kummemmin irtoa hauskoja kuvia. Toinen sivu, Hymyhuulet, on kokenut vähän samanlaisen kohtalon, paitsi että he jakavat pääasiassa kohokohta.com-roskasaitin linkkejä ja kuvia kakuista. Selkeästi vanhat hyvät ajat ovat takanapäin, mutta se ei estä tätä blogia palaamasta niihin kultavuosiin.

Esimerkiksi tämä löytyi vanhempia kuvia selataessa, ja voisi helposti olla aikamme klassikko: jostain "lainattu" kuva Jerry-hiirestä, hauska vitsi liittyen miesten typeryyteen ja kaiken kruununa vesileima alakulmassa. Ehdottomasti piristää työmiehen (tai -naisen, huom. tasa-arvo) päivää. Tykkäisin, jakaisin ja kommentoisin vielä perään että tykkäsin ja jaoin.

Tokihan näillä sivuilla piti olla inspiroivia sitaatteja. Koska mistä muualtakaan elämän kovan koulun oppilaat ammentaisivat itseensä syvällistä tietoa ja ymmärrystä maailmasta. Esimerkiksi tästä kuvasta opin sen, että vaikka Aune sanoisi minua rasittavaksi ämmäksi, minun ei tarvitse siitä välittää, vaan voin olla oma itseni (eli rasittava ämmä). Tästä tykkäisin, mutta en välttämättä jakaisi

Toistuva teema näillä sivuilla oli myös kahvi. Samalla tavalla, kun ihminen tarvitsee aamuisen kahvikuppinsa toimiakseen, myös näiden sivujen piti postata aamuinen kuva siitä, kuinka ihminen tarvitsee aamuisen kahvikuppinsa toimiakseen. Tästä en välttämättä tykkäisi, sillä tässä ei ole yhtään Karvisen kuvaa varustettuna "älä puhu minulle ennen kuin olen juonut kahvia"-tekstillä.

Taatusti myös yksi perusvarma hupailun aihe oli kuntoilu. Tässäkin eepoksessa tiivistyy monta tärkeää asiaa aikamme laadukkaimmille viihdekuville: kuva vanhasta mummosta, Comic Sans fontti ja hauska vitsi siitä, kuinka liikuntaa ei jaksa harrastaa, koska siinä tulee hiki. Kyllä tähänkin pitäisi tykkäys ja jako laittaa.

Mikä on hauskempaa, kuin nähdä tuhannennen kerran sama kuva kuin minkä näit internetissä kymmenen vuotta sitten? Nähdä sama kuva, mutta höystettynä hauskalla kaskulla. Tai jollain sen suuntaisella. Pakkohan tästä on tykätä. Jakoa en uskaltaisi laittaa, sillä parempi puolisko käsittäisi ehkä väärin jos jakelisin naisten seuranhakuilmoituksia Facebook-seinälläni.

Toivottavasti joku jossain päin kaunista Suomenmaatamme inspiroituu näistä aikamme mestariteoksista ja alkaa tehdä uusia. Ei minulla mitään leivosten kuvia ja reseptejä vastaan ole, mutta eivät ne kuitenkaan aiheuta samanlaisia tunnekuohuja kuin nämä. Haluaisin vain pitkästä aikaa tuntea sydämessäni edes jotain. Iloa. Surua. Vitutusta niitä typeriä, Minioneilla täytettyjä mietelausekuvia kohtaan. Olen vain ihmisen tyhjä kuori ilman näitä. Pelastakaa minut.