Qstock 2016: mitä näin, mitä koin

Kävin Qstockissa. Festareille oleellisesti kuuluvan oluen nauttimisen lisäksi nautin myös musiikista. Vai oliko se toisinpäin. Joka tapauksessa, näin kävi, joskin keikkojen kuuntelu jäi tänäkin vuonna sivuosaan kaiken muun hauskan oheistoiminnan vuoksi. Ehkä kolme keikkaa katsoin alusta loppuun. Tässä blogitekstissä seuraa kuitenkin huomioita useammasta musiikkiesiintyjästä, jotka tulivat korvaani viikonlopun aikana.

Sanni
On loppujen lopuksi erittäin kiusallista kuunnella, kun Sanni laulaa siitä kuinka haluaisi vahinkopanna juuri minua kaikista ihmisistä samalla kun avovaimo seisoo vieressä. Sori, jää ensi kertaan. Tai kuten Juha88 totesi, "voidaan ottaa myös kolmistaan."

Children of Bodom
Olen tämän bändin pitkäaikainen fani. Aloitin kuuntelemisen viime viikon keskiviikkona, joten takana on vankkaa fanitusta useampi päivä kuin mitä yhtään käteen mahtuu sormia. En nyt muista suosikkibiisiäni, mutta se on se yksi siltä levyltä, jonka kannessa on viikatemies.

Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS
Tämän kanssa kävi vähän hassusti. Kävelin aiemmin lavan ohi ja kuuntelin kuinka soundcheck oli meneillään. Tulin paikalle sitten tunnin päästä, kun varsinaisen keikan piti olla olla jotakuinkin puolivälissä, eikä paikalla ollut ketään muita kuin järjestyksenvalvoja. Harmillista.

Olavi Uusivirta
Uusivirran keikoilla on tietynlainen tunnelma, jossa voi tuntea itsensä nuoreksi, villiksi ja vapaaksi. Itse kutsun tätä tunnetta "poltetaan pilveä ja nussitaan ristiin"-tilaksi. En tehnyt kumpaakaan. Sen sijaan join kaljaa, joka oli ihan ok. Niin hyvää kuin 8€:n Fosters voi olla.

Stam1na
Tällä keikalla totesin olevani joko liian vanha tai liian nössö moshpittiin. Rinki pyöri noin kahden metrin päässä, ja ajattelin kuinka lapsellista ja tyhmää touhua se oli. Ja kuinka paljon haluaisin olla siinä mukana, mutta kuitenkin könyäisin ja kuolisin. Vaikka olisihan se hieno tapa mennä.

Anastacia
Yllätyin että tämäkin yhden hitin ihme on vielä olemassa. En varsinaisesti kuunnellut, mutta alueelta poistuessa halvemman oluen pariin joutui pikku pätkän ottamaan meteliä äänivastaanottimiinsa. Yhtä rasittava ääni naisella oli livenäkin. En suostu uskomaan että se olisi hänen oikea äänensä.

Chisu
Lähdin keikalle fiiliksellä "tää on ihan paska". Lähdin keikalta fiiliksellä "tää oli ihan ok". On ihan positiivista joskus olla ennakkoluulojensa suhteen väärässä. Ei tosin vieläkään kuulostanut Spotifystä kauhean hääville, eli ehkäpä kyseessä oli "vain" hyvä live-esitys.

The Prodigy
Koko lailla ainoa musiikillinen syy miksi Qstockkiin tuli lähdettyä. Ja olihan se hyvä. Tuli myös todistettua itselle, että moshaus taitaa olla loppujen lopuksi enemmän tekniikka- kuin voimalaji. Ei nimittäin tee väkivaltainen tanssiminen hyvää toimistotyöntekijän kynäniskalle.

The Prodigy -juomapeli: aina kun sanotaan joko "people" tai "fuck", otetaan huikka.

Ehkä huomenna jaksaa kirjoittaa pitemmästi asiaa jostain (kun vaan keksisi että mistä), nyt on vielä krapula. Ja niska kipeä. Ja väsyttääkin vielä.